Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Mietin itsemurhaa päivittäin. Ulospäin olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, olen hauska ja kiva, olen terve, minulla on paljon ystäviä ja olen vakaassa taloudellisessa tilanteessa sekä hyvässä parisuhteessa. Kaikki on paremmin kun hyvin. Silti koen ahdistusta ja masennusta itseni kanssa enkä tiedä mistä ulospääsyn löytää. En uskalla oikeastaan näyttää kellekkään miten oikeasti voin koska kaikki on näennäisesti ihan hyvin. Uskon tämän olon ja mitättömyyden johtuvan suhteellisen rankasta lapsuudesta. Koitan jaksaa päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti työpaikalla näyttäydyn hillittynä, hyvin pukeutuneena ja laittautuneena, ehkä vähän hiljaisena, mukavana mutta asiakeskeisenä kansainvälisen pörssiyhtiön keskijohtoon kuuluvana naisena.
Onneksi se ei näy, eikä eteenkään kuulu, että kiroilen stressaavissa tilanteissa, tyhjänpäiväisissä palavereissa ym ikävissä tilanteissa mielessäni tosi paljon.
Joskus itsekin kauhistelen ajatuksiani koska pahimmillaan voin ajatella todella ilkeitä ajatuksia esim esinaisestani jota inhoan yli kaiken tai kollegastani joka käyttäytyy hyvin ylimielisesti minua kohtaan.
Minulla....
ja varmasti monella muullakin tämä sama tilanne jossain määrin.
Johtuu stressitilasta ja työhön ja/tai työyhteisöön tympääntymisestä ja turhautumisesta. Kiroilu toki auttaa purkamaan stressiä.
Kuvittelen joskus tilanteen lty johtoryhmän kokouksissa jos yhtäkkiä kaikilta katoaisi täysin suodatin päästä ja jokaisen ajatukset kuuluisi ulospäin. Huh. Se voisi olla aika kauheaa kuultavaa.
On surullista ja uuvuttavaa, että joudumme vetämään työpäivät jotain teatteriroolia vaikka pinnan alla kuohuu.
Että minun muna on muuttunut ihan ruskeaksi vanhimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Mietin itsemurhaa päivittäin. Ulospäin olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, olen hauska ja kiva, olen terve, minulla on paljon ystäviä ja olen vakaassa taloudellisessa tilanteessa sekä hyvässä parisuhteessa. Kaikki on paremmin kun hyvin. Silti koen ahdistusta ja masennusta itseni kanssa enkä tiedä mistä ulospääsyn löytää. En uskalla oikeastaan näyttää kellekkään miten oikeasti voin koska kaikki on näennäisesti ihan hyvin. Uskon tämän olon ja mitättömyyden johtuvan suhteellisen rankasta lapsuudesta. Koitan jaksaa päivä kerrallaan.
Ootko apua ajatellut hakea?
Vierailija kirjoitti:
Kasa Nova kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.
Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.
Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.
No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅
Itselleni eronneena ja muutama vuosi Tinderissä seikkailleena on tullut vastaan useita kaltaisiasi tapauksia. Joko niin että ei koskaan olla harrastettu seksiä tai sitten joskus on ollut erittäin huono kokemus. Mutta myöskin eronneita joilla oli surkeaa seksiä suhteessa ja olleet muutaman vuoden "kuivilla".
Olen ilomielin auttanut näitä naisia näyttämällä mitä hyvä seksi voi parhaimmillaan olla. Kärsivällisesti ja naisen ehdoilla.
Eli reippaasti vaan Tinderiin. Ei tarvitse laittaa kasvokuvaa. Sitten juttelee pitkään ja varmistaa että yhteinen sävel löytyy. Ei kannata tuollaisen asian takia kantaa surua vaan tekee asialle jotakin. Hyväkäytöksisiä ja taitavia miehiä kyllä löytyy.
Uskon sen kyllä. Silti minusta ei ole nyt mihinkään Tinderiin. En pystyisi menemään sinne edes seurustelu mielessä ainakaan vielä.
Toi on nyt niin että joko asialle tekee jotakin tai sitten nykyinen olotila perustuu vapaaehtoisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut esihenkilötehtävissä eri organisaatiotasoilla koko työikäni 25v.
Minua on usein pidetty mukavana ja ihmisläheisenä pomona joka ajattelee työntekijöiden parasta, osoittaa empatiaa ja kuuntelee.
Todellisuudessa olen työnantajan edustaja jonka tehtävä on maxinoida tulos tuottaen kuitenkin asiakkaille riittävää laatua, en oikeastaan välitä muusta ollenkaan, enkä jaksais yhtään kuunnella alaisteni lässytyksiä.
Pystyn silmää räpäyttämättä irtisanomaan jonkun, eteenkin jos hän on huono työssään, ammattisaikuttaja tai muuten ikävä ihminen työyhteisössä.
Kuulosti tutulta, kuin omaa tarinaani oisin lukenut.
Sain vuosittain palautetta joltakin työntekijältä tai omalta pomoltani, että olen hyvä henkilöstön kanssa ym.
Todellisuudessa olen työyhteisöä kohtaan melko kylmä enkä oikeastaan välitä juuri yhtään eteenkään ihmisten henkilökohtaisista ongelmista ja elämäntilanteista.
Töissä ollaan töissä, enkä todellakaan jaksaisi kuunnella 13 alaiseni vuodatuksia ja loputtomia tarinoita lapsista, puolisosta, sukulaisista, lomamatkoista ym. Vedin vain sen 8 h jotain roomia ja hakeuduin sittemmin toisenlaiseen työhön jossa ei tarvitse olla alaisten kanssa samassa tilassa.
Yksinäisyyteni ja kaikki jo lapsuus- ja nuoruusajalla koetut hylkäämiskokemukset ja häpeän tunteet, jotka ovat vaikuttaneet koko elämääni, eivät näy päällepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin itsemurhaa päivittäin. Ulospäin olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, olen hauska ja kiva, olen terve, minulla on paljon ystäviä ja olen vakaassa taloudellisessa tilanteessa sekä hyvässä parisuhteessa. Kaikki on paremmin kun hyvin. Silti koen ahdistusta ja masennusta itseni kanssa enkä tiedä mistä ulospääsyn löytää. En uskalla oikeastaan näyttää kellekkään miten oikeasti voin koska kaikki on näennäisesti ihan hyvin. Uskon tämän olon ja mitättömyyden johtuvan suhteellisen rankasta lapsuudesta. Koitan jaksaa päivä kerrallaan.
Mua sattuu lukea näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin itsemurhaa päivittäin. Ulospäin olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, olen hauska ja kiva, olen terve, minulla on paljon ystäviä ja olen vakaassa taloudellisessa tilanteessa sekä hyvässä parisuhteessa. Kaikki on paremmin kun hyvin. Silti koen ahdistusta ja masennusta itseni kanssa enkä tiedä mistä ulospääsyn löytää. En uskalla oikeastaan näyttää kellekkään miten oikeasti voin koska kaikki on näennäisesti ihan hyvin. Uskon tämän olon ja mitättömyyden johtuvan suhteellisen rankasta lapsuudesta. Koitan jaksaa päivä kerrallaan.
Mua sattuu lukea näitä.
Minäkin olen. Onneksi minua autettiin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyteni ja kaikki jo lapsuus- ja nuoruusajalla koetut hylkäämiskokemukset ja häpeän tunteet, jotka ovat vaikuttaneet koko elämääni, eivät näy päällepäin.
Ei ne näy, mutta ne on siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten monet täällä kertoo peittelevänsä varallisuuttaan.
Niin teen minäkin.
Ymmärrän täysin, sillä rahan näkyminen aiheuttaa uskomatonta kateutta ja jopa ilkeämielistä vahingoniloa ihan ns ystävissäkin, tutuissa, naapureissa ja sukulaisissa tai jopa ystävyyssuhteen katkeamista.
En ole rikas enkä omista mitään erityisen hienoa tai luksusta, mutta otaksun että monet minun tuntevat eivä taatusti tiedä että ostin 3v vanhan vähän ajetun auton käteisellä ja tilille jäi vielä sievoinen summa muiden merkittävien rahanmenojen jälkeen.
Joudun jatkuasti peittelemään rahankäyttöäni jotteivat ystäväni/tuttavani tuntisi kateellisuutta jota olen valitettavasti havainnut. Yritän samaistua heidän elintasoonsa silloin kun olen heidän seurassaan.
Varallisuus ei näy päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten monet täällä kertoo peittelevänsä varallisuuttaan.
Niin teen minäkin.Ymmärrän täysin, sillä rahan näkyminen aiheuttaa uskomatonta kateutta ja jopa ilkeämielistä vahingoniloa ihan ns ystävissäkin, tutuissa, naapureissa ja sukulaisissa tai jopa ystävyyssuhteen katkeamista.
En ole rikas enkä omista mitään erityisen hienoa tai luksusta, mutta otaksun että monet minun tuntevat eivä taatusti tiedä että ostin 3v vanhan vähän ajetun auton käteisellä ja tilille jäi vielä sievoinen summa muiden merkittävien rahanmenojen jälkeen.
Joudun jatkuasti peittelemään rahankäyttöäni jotteivat ystäväni/tuttavani tuntisi kateellisuutta jota olen valitettavasti havainnut. Yritän samaistua heidän elintasoonsa silloin kun olen heidän seurassaan.
Varallisuus ei näy päällepäin.
OLet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmen lapsen isä ja naimisissa - silti tykkään sekstailla miesten kanssa ottavana osapuolena - kulutan myös paljon aikaa homopornon parissa.
Ei onneks näy päällepäin miten paljon valehtelen millon mistäkin niin isoista elämäntilanteista pieniin valkoisiin lipsautuksiin, kun ei vaan viitsi pahoittaa toisen mieltä tai häpeän totuuden sanomista tai en vaan halua tuoda julki henk koht asioitani.
Ulkoiselta olemukseltani olen aika karsi, tatuoitu parrakas mies, se mitä uskon ettei ulkoisesti voisi kovin moni arvata on että itken hillittömästi kaikenlaisia elokuvia katsoessani. Jopa niin etten tämän takia käy teattereissa lainkaan ja olen hyvin valikoiva mitä vaikkapa kaveriporukassa katson, ettei homma käy ilmi.
Puolisoni on onneksi ymmärtäväinen.
Kukaan ei arvais minut nähdessään, ei edes ne jotka tuntee minut, etten oikeasti ole koskaan sietänyt yhtään vanhempiani.
Minulla on aika suosittu sometili, jossa jaan seksikkäitä kuvia itsestäni. Arjessa kukaan ei voisi arvata, että tuotan sellaista sisältöä
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen lapsen isä ja naimisissa - silti tykkään sekstailla miesten kanssa ottavana osapuolena - kulutan myös paljon aikaa homopornon parissa.
Et ole yksin - meitä on yllättävän paljon. ;)
Luen nyt tänään ekaa kertaa vauva-sivustoa