Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Ulkokuorestani ja käyttäytymisestäni ei voisi uskoa, että olen oikeasti melko herkkä ja surullinen ihminen. Loukkaannun keski-ikäiseksi, ns monissa liemissä keitetyksi, itsenäiseksi ja yksin pärjääväksi, kovaa businesnaista esittäväksi, hyvin herkästi ja itken usein yksin kotona.

Ehkei töasioiden mutta henkilökohtaisten ja ihmissuhteiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiselta olemukseltani olen aika karsi, tatuoitu parrakas mies, se mitä uskon ettei ulkoisesti voisi kovin moni arvata on että itken hillittömästi kaikenlaisia elokuvia katsoessani. Jopa niin etten tämän takia käy teattereissa lainkaan ja olen hyvin valikoiva mitä vaikkapa kaveriporukassa katson, ettei homma käy ilmi.

Puolisoni on onneksi ymmärtäväinen.

ihana :D 

Olen hyvä tuloinen ja ulkoiset kulissit ovat kunnossa, mutta oikeasti olen korvia myöden veloissa - ja se velka on kallista luottokortti- ja vakuudetonta lainaa. Jossain vaiheessa elämänhallinta vain lipsahti avioeron, työpaikan organisaatiouudistuksen ja burn/boreoutin vuoksi ja jotekin sitä vain ikäänkuin seurasi sivusta miten rahaa paloi tuhasia euroja kuussa alkoholiin ja järjettömiin ostoksiin.

Lainaa on niin paljon, ettei sitä saa millään järjesteltyä eikä "vastuuttoman velkaantumisen" vuoksi ole mitään toivoa mistään velkajärjestelystä. Rahaa elämiseen riittää lähinnä sillä, että ottaa lyhennysvapaita kuukausia ja uutta lainaa jos jostain vielä saa. Nyt rahareijät on jotenkin tukossa, mutta elämiseen jää joku 200€/kk ja sisäfileet & hanhenmaksa & vuosikertaviinit ovat vaihtuneet tarjousruokaan ja halpaan kaljaan.

Asumiskuluista voisi kyllä säästää 1/3-1/2 ja/tai luopua edustusluokan autosta, mutta se tuntuisi häviön tunnustamiselta - eihän kukaan ulkopuolinen tiedä missä liemessä tässä ollaan. Lainoista pääsee ehkä eroon n. 10 vuoden sisällä - ja siinpä sitten tulee maksettua joku 3x lainapääoma takaisin, mutta hyvä, että ainakin jotkut rikastuvat...

Omistusasunto (liian kallis ja katonrajaan kiinnitetty) tässä prosessissa meni jo vuosia sitten - mutta ihme sentään työpaikka säilyi vaikkei työteho aina ollut nollaa suurempi - nakkisuojassa piileskely ja työnteon feikkaaminen ilmeisesti tehosivat.

Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä. Tyypillisesti ulospäin olen tyyni, mutta sisällä jytisee joka päivä, tunteet vaihtelevat yhdestä ääripäästä toiseen tosi helposti. Omakuva on olematon. Kaiken sisällä pitäminen tuskin on terveellistä, mutta mitäpäs sille mahtaa. Kun en terapeuttia ole onnistunut löytämään. Pitää vain popsia lääkkeitä. Laita siihen päälle vielä masennus (jota lääkärit ja hoitajat pitkään ennen kutsuivat miedoksi yksinkertaisesti vain sen takia, kun en ole uskaltanut kaikkia tuntemuksia ja vastaavia jakaa.)

Kasa Nova kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasa Nova kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.

No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅

Itselleni eronneena ja muutama vuosi Tinderissä seikkailleena on tullut vastaan useita kaltaisiasi tapauksia. Joko niin että ei koskaan olla harrastettu seksiä tai sitten joskus on ollut erittäin huono kokemus. Mutta myöskin eronneita joilla oli surkeaa seksiä suhteessa ja olleet muutaman vuoden "kuivilla".

Olen ilomielin auttanut näitä naisia näyttämällä mitä hyvä seksi voi parhaimmillaan olla. Kärsivällisesti ja naisen ehdoilla.

Eli reippaasti vaan Tinderiin. Ei tarvitse laittaa kasvokuvaa. Sitten juttelee pitkään ja varmistaa että yhteinen sävel löytyy. Ei kannata tuollaisen asian takia kantaa surua vaan tekee asialle jotakin. Hyväkäytöksisiä ja taitavia miehiä kyllä löytyy.

Uskon sen kyllä. Silti minusta ei ole nyt mihinkään Tinderiin. En pystyisi menemään sinne edes seurustelu mielessä ainakaan vielä.

Toi on nyt niin että joko asialle tekee jotakin tai sitten nykyinen olotila perustuu vapaaehtoisuuteen.

Vastaan vielä kerran sinulle, että ei kaikki ole niin helppoa. En itsekään ole valinnut esim yksinäisyyttäni vaan olen yrittänyt tehdä asian eteen paljon. Silti jos omat kokemukset ihmisistä ovat ikäviä ja jännitän kaikkea paljon niin en vaan pysty aina pistämään itseäni niihin tilanteisiin. Minusta se on inhimillistä. Joku sosiaalinen ja rohkea tyyppi ei ymmärrä mitä se kaikki vaatii ja kuinka pienikin asia on jo itselleni saavutus. Olkoon tämä viimeinen viesti, kun kirjoittanut tänne jo niin paljon.

Olen pitkäaikaistyötön amispohjalta. Olen myös vapaamuurari.

Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.

Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.

Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.

Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.

T. Oman elämänsä Adrian Monk

Vierailija kirjoitti:

Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.

Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.

Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.

Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.

T. Oman elämänsä Adrian Monk

Hmmkirjoituksestasi saa kuvan, että ajattelet tämän havainnointisi olevan jokin erityisominaisuus. Tiedoksi, että taatusti ihmiset tarkkailevat sinua ja vetävät johtopäätökset.

Minusta on moni sanonut, että ei ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja iloista ihmistä. Tosiasiassa minulla on keskivaikea masennus, syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen urheiluvalmentaja ja vasta valmistunut PT. Käytän päivittäin kannabista.

N32

Täsmennätkö mikä ei näy ulospäin näistä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on moni sanonut, että ei ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja iloista ihmistä. Tosiasiassa minulla on keskivaikea masennus, syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.

Toksinen positiivisuus. Työelämän syövyttäjä. Pomoni metodi. Nauruirvistetään ogelmat laminaattilattian alle.

Ot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.

Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.

Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.

Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.

T. Oman elämänsä Adrian Monk

Hmmkirjoituksestasi saa kuvan, että ajattelet tämän havainnointisi olevan jokin erityisominaisuus. Tiedoksi, että taatusti ihmiset tarkkailevat sinua ja vetävät johtopäätökset.

Typerys....

Missä siinä oli vivahdekaan siitä että se olisi erityisominaisuus. Kirjoitin että onneksi tämä ominaisuus ei näy päällepäin.

Ulkoisesti skarpin ja hyväkuntoisen näköinen, mutta kärsin vakavasta ylikunnosta/uupumustilasta, mikä rajoittaa elämistäni todella paljon. Näin on ollut jo kaksi edellistä vuotta eikä loppua näy..

Olen viattoman ja vilpittömän oloinen, mutta silloin tällöin katson femdomia.

Olen ollut nuorempana ja edelleenkin jokseenkin epävakaa persoona. Rahat menee hetkessä. Ei ole mitään puskuritiliä kuten aikuisilla, vaikka olen vakituisessa työssä ja perheellinen. Käyn psykoterapiassa ja olen ollut koko ikäni jokseenkin masentunut ja ahdistunut.

Ulospäin olen kiltti kaikkien kaveri, joka elää näennäisen tasapainoista perhe-elämää.

Olen täydellinen elämänkallu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on moni sanonut, että ei ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja iloista ihmistä. Tosiasiassa minulla on keskivaikea masennus, syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.

Toksinen positiivisuus. Työelämän syövyttäjä. Pomoni metodi. Nauruirvistetään ogelmat laminaattilattian alle.

Ot

Voi Tsiisus sentään, joku on oppinut uuden termin...

Ot

Lapseni eivät ole saaneet yhtään rokotetta.

Minun näköisiä miehiä yleensä näkee ravintolan ovimiehenä, moottoripyörän selässä tai Alibin sivuilla, mutta sehän on vain ulkokuorta. Saatan istuskella pitkään vaikka metsän reunassa ja juttelen sisiliskoille, oraville ym. Aika usein leikin ja teen samoja juttuja mitä lapsenakin tuli tehtyä. Vakavasti harkitsen tekeväni jossain vaiheessa perinteisen majan ja menen salaa sinne polttamaan tupakkia.

Synkkänä muistona kouluajoista on, jonka vasta noin vuosi sitten ensimmäistä kertaa kenellekään kerroin, että olin hyvin lähellä päästä historiaan maamme ensimmäisenä kouluammuskelijana. Aseita oli ja suunnitelmat tehtynä, mutta sain jotenkin sitten itseni järkiini. Taisin ajatella vanhempiani ja niiden tuskaa asian suhteen, koska minulla on todella hyvät vanhemmat. Mitta vaan kiusaamisen takia täyttyi. Jos olisin toteuttanut, niin otsikot todellakin olisivat olleet tyyliin "Tästä kunnollisesta oppilaasta ei koskaan olisi voinut uskoa".

Vierailija kirjoitti:

Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.

Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.

Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.

Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.

T. Oman elämänsä Adrian Monk

Me too 🤔