Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Kolmas lapseni on saanut alkunsa parisuhteen sisäisestä raiskauksesta. Kukaan ei tiedä, kaikki luulee että hän on samoin yritetty ja toivomalla toivuttu kuin sisaruksensa. Perheidyllimme ei ole sitä miltä näyttää.

Lapset luultavasti tajuavat perheidyllinne todellisen tilan. Vain heidän tajuamisillaan on väliä. Mieti nyt, haluatko opettaa heille, että on ok olla raiskaajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen psykologiaa ja olen muutenkin hyvin empaattinen ja muita huomioiva ihminen. Olen pirteänoloinen ja heitän paljon vitsiä. Näistä syistä ihmiset ajattelevat että haluan psykologiksi koska välitän ihmisistä niin paljon.

Todellisuudessa, vältän ihmisiä, lukuunottamatta läheisiäni. Ainoa syy miksi haluan psykologiksi onkin se että haluan vähentää typerien ja vaarallisten ihmisten ilmaantuvuutta yhteiskunnassa. Mitä paremmin ihmiset voivat, sitä parempi yhteiskunta. En ajattele niinkään että haluan auttaa ihmisiä, vaan haluan maailmasta vähemmän sairaan ja ikävän paikan.

Paras vitsi on, että psykologit vähentäisivät pseudotieteellään typerien ja vaarallisten ihmisten ilmaantuvuutta.

Erityisesti työpaikalla näyttäydyn hillittynä, hyvin pukeutuneena ja laittautuneena, ehkä vähän hiljaisena, mukavana mutta asiakeskeisenä kansainvälisen pörssiyhtiön keskijohtoon kuuluvana naisena.

Onneksi se ei näy, eikä eteenkään kuulu, että kiroilen stressaavissa tilanteissa, tyhjänpäiväisissä palavereissa ym ikävissä tilanteissa mielessäni tosi paljon.

Joskus itsekin kauhistelen ajatuksiani koska pahimmillaan voin ajatella todella ilkeitä ajatuksia esim esinaisestani jota inhoan yli kaiken tai kollegastani joka käyttäytyy hyvin ylimielisesti minua kohtaan.

Olen yksi niistä naisista joista ei todellakaan näe päällepäin eikä edes arvaisi että äänestän ja kannatan perussuomalaisia.

En kuulu puolueeseen eikä politiikka kiinnosta, mutta jaan suurimman osan ps arvoista.

Moni varmasti veikkaisi että äänestäisin kokoomusta ulkoisen olemukseni, koulutukseni ja elämäntyylini johdosta.

Olen lukenut näitä tarinoita varmaan 50 sivua mielenkiinnolla ja osin samaistuen moniin.

Huomaa, että samankaltaisia tarinoita on valtava määrä....ok....ehkä joku on kirjoittanut omia tarinoita useampaan kertaan, mutta on erittäin vapauttavaa ja terapeuttista huomata että varmasti monet muutkin (jos ei jopa kaikki ihmiset) elää jollain tapaa kulissimaailmassa peitellen todellisuutta.

Se on välttämätöntä selviytymisemme kannalta.

Emme voi tuoda julki omia oikeita ajatuksiamme tai tekemisiämme vaan vedämme ikäänkuin teatteriroolia.

Itselleni jo pelkästään tänne muutaman salaisuuteni kirjoittaminen oli terapeuttista. 👍

Omistankin 2 sijoitusasuntoa, lähimmätkin tutut tietävät vain yhdestä. Sitten on vielä oma asunto ja mökki, mutta niitä en ole salannut.

Vierailija kirjoitti:

Näytän Timo Soinilta ja ajatusmaailmaltani olen viher-vasemmistolainen.

Sehän on jo perinteistä, että vasemmistolaiset AY-pomot laulavat läskit hyllyen ja kaksoisleuka hölskyen, että nälkä aina vieraanamme.

Harrastanut sijoittamista heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Näin 35v sen verran iso asuntosalkku, että ainakin naapurin mummot olisivat ihmeissään jos tietäisivät. He siis luulevat mua n 25 vuotiaaksi😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen psykologiaa ja olen muutenkin hyvin empaattinen ja muita huomioiva ihminen. Olen pirteänoloinen ja heitän paljon vitsiä. Näistä syistä ihmiset ajattelevat että haluan psykologiksi koska välitän ihmisistä niin paljon.

Todellisuudessa, vältän ihmisiä, lukuunottamatta läheisiäni. Ainoa syy miksi haluan psykologiksi onkin se että haluan vähentää typerien ja vaarallisten ihmisten ilmaantuvuutta yhteiskunnassa. Mitä paremmin ihmiset voivat, sitä parempi yhteiskunta. En ajattele niinkään että haluan auttaa ihmisiä, vaan haluan maailmasta vähemmän sairaan ja ikävän paikan.

Paras vitsi on, että psykologit vähentäisivät pseudotieteellään typerien ja vaarallisten ihmisten ilmaantuvuutta.

Monilla psykologian opiskelijoilla on itsellään mentaalipuolella ongelmia ja he opiskelevat juuri psykologiaa voidakseen terapoida itseään.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksi niistä naisista joista ei todellakaan näe päällepäin eikä edes arvaisi että äänestän ja kannatan perussuomalaisia.

En kuulu puolueeseen eikä politiikka kiinnosta, mutta jaan suurimman osan ps arvoista.

Moni varmasti veikkaisi että äänestäisin kokoomusta ulkoisen olemukseni, koulutukseni ja elämäntyylini johdosta.

Meillä eräs näkyvä kokoomuspoliitikko erotettiin puolueesta, hän siirtyi sen jälkeen perussuomalaisiin ja moni entinen kannattaja siirtyi mukana. Eli hyvinpukeutuneiden virkanaisten äänet siirtyivät junttiperuussuomalaisille. Eräskin kertoi, ettei hän enää osallistu ko. henkilön vaalitilaisuuksiin, mutta voi jakaa mainoksia. Persuilla on paljon kannattajia, joista ei uskoisi ja jotka eivät tee numeroa perussuomalaisiudestaan..

Jepulis kirjoitti:

Harrastanut sijoittamista heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Näin 35v sen verran iso asuntosalkku, että ainakin naapurin mummot olisivat ihmeissään jos tietäisivät. He siis luulevat mua n 25 vuotiaaksi😆

Tietenkin luulevat.🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulukiusattu. Sen johdosta mulla on edelleen, lähes 20 vuoden, jälkeen huono itsetunto ja masennuskausia sekä vaikeutta luottaa muihin ihmisiin.

Niin surullista! Tuntuu siltä, että koko Suomen kansan henkinen terveys on pilattu juuri koulukiusaamisella. Ei ihme, että it s a ritkin on täällä yleisiä.

Kumma, ettei kiusaamisesta vieläkään saa lain säätämää rangaistusta, koska kiusatut periaatteessa kuormittavat mielenterveyspalveluita, päätyvät koulutuksen ulkopuolelle sosiaalisten pelkojensa vuoksi ja siten helpommin työttömiksikin - ja sehän tekee isot kustannukset yhteiskunnalle.

Jos koulukiusaaja saisi vaikka 300 € sakot, niin eiköhän miettisi pari kertaa, harrastaako henkistä väkivaltaa?

Kiusaaminen on aina väärin, ja itseki olen ollut kiusattu.

Mutta silti nyt aikuisena miettii että koulussa kuitenkin ollaan vielä niin lapsia, että osa menee sen piikkiin tavallaan. Moni on kuitenkin aikuisena ihan erilainen kuin vaikka 15-vuotiaana ja toivottavasti katuu jos on kiusannut.

Riippuu toki vähän minkälaisesta kiusaamisesta on kyse, oliko sanallista vai ihan fyysistä, kyllähän ihmisistä löytyy sitten niitäkin jotka ihan nauttii sairaanloisesti toisten kärsimyksistä.

Myös pitäisi puuttua laajemmin siihen, millaiset kotiolot kiusaajilla on, mielenterveydellistä tukea enemmän kouluihin.

Ja vielä enemmän painottaa sitä, että kiusaajan juttuihin ei esim luokalla mennä mukaan. Itsellä oli sitä ainakin että muut myötäilivät kiusaajaa tai olivat hiljaa, se tuntui jopa pahemmalta kuin kiusaajan jutut.

Meistä ei näy päälle päin että ollaan melko varakkaita. Meillä ei ole mitään statussymboleita, eikä mitään merkkivaatteita, mutta rahaa on sen verran ettei töissä edes tarvitsisi käydä. Ja ollaan amiksia. Puoliso on harrastanut sijoittamista 30 vuotta. Ajelee 15 vuotta vanhalla pappatoyotalla.

Olen urheiluvalmentaja ja vasta valmistunut PT. Käytän päivittäin kannabista.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulukiusattu. Sen johdosta mulla on edelleen, lähes 20 vuoden, jälkeen huono itsetunto ja masennuskausia sekä vaikeutta luottaa muihin ihmisiin.

Niin surullista! Tuntuu siltä, että koko Suomen kansan henkinen terveys on pilattu juuri koulukiusaamisella. Ei ihme, että it s a ritkin on täällä yleisiä.

Kumma, ettei kiusaamisesta vieläkään saa lain säätämää rangaistusta, koska kiusatut periaatteessa kuormittavat mielenterveyspalveluita, päätyvät koulutuksen ulkopuolelle sosiaalisten pelkojensa vuoksi ja siten helpommin työttömiksikin - ja sehän tekee isot kustannukset yhteiskunnalle.

Jos koulukiusaaja saisi vaikka 300 € sakot, niin eiköhän miettisi pari kertaa, harrastaako henkistä väkivaltaa?

Kiusaaminen on aina väärin, ja itseki olen ollut kiusattu.

Mutta silti nyt aikuisena miettii että koulussa kuitenkin ollaan vielä niin lapsia, että osa menee sen piikkiin tavallaan. Moni on kuitenkin aikuisena ihan erilainen kuin vaikka 15-vuotiaana ja toivottavasti katuu jos on kiusannut.

Riippuu toki vähän minkälaisesta kiusaamisesta on kyse, oliko sanallista vai ihan fyysistä, kyllähän ihmisistä löytyy sitten niitäkin jotka ihan nauttii sairaanloisesti toisten kärsimyksistä.

Myös pitäisi puuttua laajemmin siihen, millaiset kotiolot kiusaajilla on, mielenterveydellistä tukea enemmän kouluihin.

Ja vielä enemmän painottaa sitä, että kiusaajan juttuihin ei esim luokalla mennä mukaan. Itsellä oli sitä ainakin että muut myötäilivät kiusaajaa tai olivat hiljaa, se tuntui jopa pahemmalta kuin kiusaajan jutut.

Sivusta vastaan tähän, että itseä kiusattiin hyvin pitkään samojen toimesta. Näin heillä ei ainakaan käynyt mielessäkään, että tekevät jotain väärää. En voi antaa heille ymmärrystä. Uskon myös etteivät kaikki kadu kiusaamistaan. Hyvin moni ei varmaan kadu. Näin voin sanoa myös omalta kohdalta. Nämä tyypit puhuvat itsestäni edelleen pahaa. Ollaan oltu aikuisia jo vuosikausia. Itsellä vaan sanallista kiusaamista ollut ja toki onneksi ei fyysistä, mutta ei sitä silti ole helppoa kestää jos jatkuu pitkään.

Samoin tiedän sen, että monilla kiusaajilla on ollut hyvät kotiolot. Se ei ole mikään oletus, että heillä menee huonosti. Joskus se kiva tyyppi on itse huonoista oloista. Itsekin tiedän yhden ns karskin oloisen tytön joka vähän sellainen määräävä. Hän ei kuitenkaan koskaan kiusannut minua. Myöhemmin ymmärsin sen, että hän yritti vahvalla olemuksellaan peittää tilannettaan. Jos mietin vielä koko luokkaa niin kyllä se yleensä meni niin, että koko luokka meni siihen mukaan tai hiljaa hyväksyivät sen. Välillä nämä kiusaajat eivät edes olleet samalla luokalla, mutta kertoivat omalla luokalla kaikkea ikävää minusta ja näin kukaan ei halunnut olla kanssani. Näin kävi usein. Tai sitten luokalla sattui olemaan kiusaajien kaveri joka teki tuota samaa. Tätä aina lukioon asti. Jäin yksin ja seuraani ei haluttu. Sitten olinkin se outo tyyppi ilman ystäviä mistä myös pilkattiin. Kuulemma liian hiljainen, mutta minut oltiin vähän kuin nujerrettu jo tuossa vaiheessa. Yksinäisyys oli ikävää, mutta keskityin vaan siihen, että jotenkin sain eteenpäin opiskelua.

Normaal - eli normaalin kokoinen kulli

Että olen 46-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmas lapseni on saanut alkunsa parisuhteen sisäisestä raiskauksesta. Kukaan ei tiedä, kaikki luulee että hän on samoin yritetty ja toivomalla toivuttu kuin sisaruksensa. Perheidyllimme ei ole sitä miltä näyttää.

Lapset luultavasti tajuavat perheidyllinne todellisen tilan. Vain heidän tajuamisillaan on väliä. Mieti nyt, haluatko opettaa heille, että on ok olla raiskaajan kanssa.

No mikä nimi sille on kun nainen pakottaa seksii ovulaation aikana, vaikka mies ei haluaisi juuri silloin. Ei, ei mene jakeluun...

Sitten haukutaan ja itketään että juuri silloin pitää saada tai muka ei raskaus, onko tämä joku syy pakottaa. Ollaan munassa kiinni... Koko päivän ja paljastellaan... Eikä mies saa olla rauhassa...

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Olen fyysiseltä sukupuoleltani ja sukupuoli-identiteetiltäni mies, mutta autisminkirjolla olemisen takia olen pohjimmiltani herkkä ja monissa asioissa suhtautumis- ja ajattelutavoiltani lähempänä stereotyyppisen feminiinistä.

M34