Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.

No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅

Lähde lomalle johonkin isoon kaupunkiin, yhdistä samalle reissulle joku tapahtuma, näyttely tai mitä nyt harrastatkin ja sitten tuo seksijuttu. Ota hotellihuone pariksi yöksi, käy seksuaalineuvojalla ja/tai sovi tapaaminen maksullisen miehen kanssa. Paras vaihtoehto toki olisi tavata joku ihana sinkkumies, jota ei haittaisi sinun seksuaalinen kokemattomuutesi tai joka olisi itsekin kokematon.

Elämässä kannattaa tehdä ja kokeilla kaikenlaista, elämätön elämä on se, mitä vanhana kadutaan, ei enemmän tai vähemmän hyviä kokeiluja.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Avaisitko vähän, miten onnistut olemaan lähes sairaalloisen lihava, jos olet noin terveystietoinen ja tarkka syömisistäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Avaisitko vähän, miten onnistut olemaan lähes sairaalloisen lihava, jos olet noin terveystietoinen ja tarkka syömisistäsi?

Tämä ihmetytti itseänikin. Jos seuraa, mitä syö ja syö terveellisesti, painon on pakko pudota.

Olen kaunis

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Pitää tähän kirjoittaa, että itse en syö herkkuja kuin harvoin. Yleensä jos mennään jonkun luo kylään niin moni tykkää syödä vähän epäterveellisemmin ja minusta se on ok. Olisi vähän typerää jos jonkun pitäisi minun takiani jättää vaikka makea leivonnainen yms tarjoamatta. Tärkeintä on, että arjessa on ruokatavat kunnossa. Näin mietin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Mistä sinulla kiikastaa oman painon kanssa, jos kuitenkin ruokavaliosi on noin terveellinen? Minulla mättää ainakin se, että nukun aina liian vähän ja väsyneenä lipeän kaikista suunnitelmista & syön karkkia ja suklaata pitääkseni itseni hereillä töissäja kotisohvalla.

Minä en yleensä tykkäisi syödä kylässä ollessa mitään (ellen sitten ole yökylässä) ja yleensä kieltäydynkin. Monesti tarjottavat eivät ole sellaisia, mitä itse valitsisin ja turhinta maailmassa on syödä "herkkua", josta ei tykkää. Mieluummin sitten suolaista.

Kun menee kylään ja emäntä on vaivalla väsännyt juustokakun, niin onhan sitä vähän niin kuin pakko syödä, vaikka en tajua ollenkaan, miten kukaan maailmassa voi pitää juustokakuista. Vanhemmat ihmiset taas ostavat kaupasta viinereitä, joissa on päällä joku hillokökkärä ja vaniljakastiketta. Rasvapommista ei kehtaa kieltäytyä, vaikka ei tekisi yhtään mieli, kun niitä on ostettu se kaksi kappaletta, kummallekin yksi. Monesta makeasta kyllä tykkään, mutta herkkujen pakkosyöminen on puistattavaa.

Mun äo on 148 mutta sen tietää vain mun puoliso ja olen erakkoluontoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.

No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅

Lähde lomalle johonkin isoon kaupunkiin, yhdistä samalle reissulle joku tapahtuma, näyttely tai mitä nyt harrastatkin ja sitten tuo seksijuttu. Ota hotellihuone pariksi yöksi, käy seksuaalineuvojalla ja/tai sovi tapaaminen maksullisen miehen kanssa. Paras vaihtoehto toki olisi tavata joku ihana sinkkumies, jota ei haittaisi sinun seksuaalinen kokemattomuutesi tai joka olisi itsekin kokematon.

Elämässä kannattaa tehdä ja kokeilla kaikenlaista, elämätön elämä on se, mitä vanhana kadutaan, ei enemmän tai vähemmän hyviä kokeiluja.

Kiitos viestistäsi. Hyviä ohjeita. Itse elän silti elämääni esim jännityksen sekä epävarmuuden kanssa. Tuskin koskaan pystyn ainakaan ihmisten seurassa olemaan se rohkein. Ymmärrän silti hyvin mitä tarkoitat.

Itse tahtoisin olla mies, vaikka olen nainen. Jo nuorena alkoi tulla näitä ajatuksia. Olen päällepäin ihan tavallinen melko nuori nainen. En tiedä sitten jos joskus seurustelen niin miten käsittelen asiaa. Toisaalta kukaan ei tiedä tästä eikä ehkä koskaan tule tietämään. Tänne voin kirjoittaa, mutta on eri kertoa esim vanhemmille joille jo vähemmistöt muutenkin epämiellyttävä asia. Itse pärjään näin, mutta tuskin koskaan täysin unohdan näitä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaunis

Oho oli yllätys!

Likainenhoitsu kirjoitti:

Olen ulospäin siisti ja aina puhtaissa vaatteissa.

Pidän itsenikin puhtaana.

Kotini on sitä vastoin täysin sotkuinen, tavaraa on liikaa ja mikään ei ole järjestyksessä, koko ajan on useita koneellisia odottamassa pyykkäämistä, tiskiä on vaikka muille jakaa.

Inhoan ylikaiken siivoamista. Mutta inhoan myös paskaista kotiani.

Työssäni olen yli siisti.

Tiskiä, kiitos astianpesukoneen, lukuunottamatta aika sama. Nytkin pitäis siivota, ei huvita.

Pukeudun nätisti ja huolitellusti, jopa näyttävästi. Olen taitava löytämään edullisia vaatteita kirpputoreilta ihan pilkkahintaan. Meikkaan kevyesti, hiukset olen jo vuosia leikannut ja laittanut itse. En usko, että kukaan tuttava, naapuri, ym tietää, että olen jo vuosia ollut ulosotossa ja olen täysin rahaton pätkätöissä kituutteleva oikeasti köyhä ihminen.  Ruokaa joudun lähes koko ajan ostamaan niin, että lasken kännykän laskurilla koko ajan mihin rahat riittävät. Mutta habituksestani voisi päätellä, että olen hyvätuloinen. Tiedän tämän esim. siitä miten kaupoissa, ym. minuun suhtaudutaan.

Viihdekäytän satunnaisesti lääkkeitä ja huumeita. Olen täysin tavallinen perheenäiti, hyvin konservatiivinen ja hillitty silmälasipäinen harmaavarpunen, arvostetussa ammatissa, omakotitalo hyvältä alueelta, citymaasturi ja kultainen noutaja. Somessa viinilasi hyvän pihvin kanssa, kameran sammuessa viivat räkälän vessassa ja aamiaiselle jo tuoreita sämpylöitä paistaen. Koko elämäni on kulissia, mutta toisaalta minulla on kaikki.

Olen bi-seksuaali mielenterveysongelmainen nainen.

Olen Mensan jäsen, jonka yritys on mennyt konkurssiin 5 vuotta sitten ja minulla on noin 265Ke velkaa ulosotossa.

Olen töissä käyvä, siistin näköinen 50-vuotias poikamies, jolla ei ole alkoholi ongelmaa, teini-ikäisen tyttären elatusmaksut on maksettu, enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

Semmoista... 😳

Käytän rintaliivejä niin että kupit on selän puolella

Käytän boksereita viikon putkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Avaisitko vähän, miten onnistut olemaan lähes sairaalloisen lihava, jos olet noin terveystietoinen ja tarkka syömisistäsi?

Yksi niistä jotka pystyvät muuttamaan hengitysilman rasvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei näy päällepäin, kukaan ei uskoisi / tiedä että olen kaivannut nuoruudenrakkauttani 32 vuotta, kesästä -90 saakka.

Ottaisin hänet takaisin kaikesta silloisista ikävistä muistoistanikin huolimatta vaikka tältä istumalta. 😘

Ensirakkauksissa on jotain muita suurempaa. -98 oma suhteeni ei kestänyt armeijaa,mutta hänellä on silti aina paikka sydämessäni,vaikka silloin maailmani romahti.