Avoin oppimisympäristö. Mitä tykkäätte? Ei pulpetteja, 54 lasta ja 3 opettajaa. Kaikilla tabletit. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Koulu on oppilaan työtä ja on hyvä, että lapsi oppii ottamaan siitä vastuuta. Tässä "avoimessa oppimisympäristössä" on kuitenkin menty täysin metsään. Kuka voi olla varma siitä, että kaikki oppivat vaaditut asiat? Entä mistä opettajat saavat palkkansa, jos opetustyö on ulkoistettu tablettitietokoneille?

näkeehän sen sitten kun annetaan numerot onko se vasta kuutosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.Pendragon kirjoitti:

Pidän tuosta, ettei pakoteta kaikkia tekemään samoja tehtäviä. Että itseäni otti päähän, kun ala-asteella oli pakko harjoitella kirjaimia mallin avulla ekaluokalla kokonainen vihko täyteen, vaikka olin kirjoittanut ja lukenut jo kolme-neljävuotiaasta.

Silti liian itsenäinen työ on varmasti haitaksi niille lapsille, jotka menevät siitä, mistä aita on vähintäänkin kaatunut. Toivottavasti joku kontrolloi, että lapsi oikeasti tekee jotakin ja muutakin kuin ne helpoimmat harjoitukset.

Sehän on lähinnä käsialaharjoitusta. Osasi minukin lapset lukea ja kirjoittaa jo kauan ennen koulun alkua mutta silti tuo oli hyödyllistä, käsiala parani huimasti.

Mun lapsi ei osannut lukea sujuvasti vielä eskarissakaan. Silti E:n kirjoitti äikässä. Luonnontieteet meni sitten paremmin.

Ja tää liittyy asiaan miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai tuossa itseohjautuva ja hyvä oppilas pärjää, mutta hän pärjäisi millä metodilla tahansa. Tuossa systeemissä heikomman oppilaan oppimistulos heikentyy entisestään. (Viettää aikaa höpisten toisen yhtä huonon ja keskittymiskyvyttömän kanssa.)

Muistan omasta opiskelusta, että rupesin häiriköimään peruskoulussa, koska en saanut tarpeeksi haasteita. Matikassa laskin koko vuoden kirjan läpi parin ekan viikon aikana ja opettajalta sain "lisätehtäviä", jotka olivat ihan yhtä helppoja kuin alkuperäisetkin tehtävät. Niiden jälkeen piti vain olla hiljaa. Ei vapautusta tunneilta, ei itsenäistä suorittamista, ei haastavampia tehtäviä. Sitten tapeltiin ja oltiin kuraattorin luona vähän väliä. Hienosti toimittu

Mikä sinusta tuli?? Lukion kävit ja menit matematiikkaa opiskelemaan vai?? ??

Joo lukion kävin ja menin opiskelemaan fysiikkaa, sivuaineena matikka. Ysiluokan jälkeen en ole ollut tappeluissa, vaikka silloin tuli nahisteltua vähintään joka toinen viikko. Lukiossa sai enemmän haasteita ja homma muuttui paljon mielekkäämmäksi. Yliopistolla tilanne tietysti vielä parempi

Tämän muodin tuloksena oppimistulokset heikkenevät ja kotitaustan vaikutus kasvaa entisestään.

Suurimmalla osalla alakoululaisista ei ole edellytyksiä ymmärtää opiskelun merkitystä loppuelämän kannalta eikä asettaa itselleen kymmenien vuosien päähän kantavia oppimistavoitteita. Tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisessa avustaminen ja tulosten seuraaminen on aikuisen tehtävä. Aiemmin tämä aikuinen oli opettaja, tulevaisuudessa yhä enemmän oppilaan huoltaja. Ne oppilaat, joilla on osallistuvat ja koulutuksenmerkityksen ymmärtävät vanhemmat, saavat muihin verrattuna entistä suuremman etulyöntiaseman.

Yli 50 peruskoululaista samassa opetustilassa ei myöskään kuulosta houkuttelevalta. Käytännössä omien lasteni luokissa kurin pitäminen on osoittautunut mahdottomaksi, vaikka ryhmissä on vain 20 oppilasta. Joka luokassa on 1-4 oppilasta, joiden paikka ei olisi normaalissa opetuksessa. Näiden lisäksi on noin kymmenen "tavallista huliviliä", joiden keskittymiskyky ja/tai motivaatio on heikko. Miten kukaan voi oppia avoimessa hallissa, jossa on 5-10 väkivaltaista tai muuten vakavasti häiriintynyttä lasta ja 30 jonne-jessicaa juoksemassa ympäriinsä ja hölöttämässä suureen ääneen. Säälin koko sydämestäni niitä 10 tavallista oppilasta, jotka oikeasti haluaisivat oppia jotakin.

Tablettioppiminen johtaa päänsärkyyn, huonoon ryhtiin ja ajan viettämiseen YouTubessa/Snapchatissa tms. Oppimisvälineenä tabletti on mielestäni aivan surkea, sillä kun ei voi kunnolla edes kirjoittaa.

Nykyinen työelämä ei kaipaa vätystelijöitä eikä työnvälttelijöitä, vaan huippuosaajia. Niitä tämä uusi malli ei tuota.

Opetan ammatillisella puolella. Huolestuneena seuraan kehitystä: jo nyt isolla osalla on vaikeuksia kirjoittamisen ja luetun ymmärtämisen suhteen.

Kännykän viihdekäyttö osataan kiitettävästi, mutta itsenäisiä tiedonhakutehtäviä ei osata suorittaa, jos tieto pitää hakea jostain muualta kuin Wikipediasta.  

Ja kun päällä on vielä murrosiän kuohunnat, niin moni opiskelija ei halua edes oppia mitään, millään kun ei ole mitään väliä. Mikä on sinänsä outoa kun kerran kouluun on tultu: mitä muuta siellä tehtäisiin kuin opiskeltaisiin?

Ammattiopetus pidentyi vuodella, mutta resursseja tuntien pitämiselle ei lisätty.  Eli aikaisemmat kahden vuoden opinnot suoritetaan kolmessa vuodessa. Näin ollen oppilailla saattaa olla opetuksettomia päiviä ja esim. kahden tunnin päiviä, jolloin suuri osa ei tule lainkaan kouluun. Miksi sitä nyt kahdeksi tunniksi tulisi "opiskelemaan"? Tästäkin oppilaat valittavat, opetusta pitäisi kuulemma järjestää, mutta sitten tunneilla ei viitsisi tehdä mitään.

Kiitos Sanni Grahn-Laasonen näistä hienoista uudistuksista! Odotan tosiaan mielenkiinnolla tulevaa.

Tuo uusi oppimismalli kuulostaa joltain nuorisokerhotoiminnalta. Lapset ovat siellä kuin säilytyksessä. Kiinnostuneimmat oppivat itsekseen siellä ja muista ei niin väliä. Omaa tahtiaan menevät, juu. Yksilöllistä, juu juu. Siellä viihdyttävät itsenäisesti toisiaan.

Mielenkiintoista, että Kaarina tulee takaisinpäin perinteiseen oppimiseen sieltä "edistyksellisestä" tietokoneoppimisesta.

Aika surullista jos esim musiikki ja kuvaamataitokin on pelkkää tabletin lääpimistä. 

Tuttavan lapset ovat Kaarinassa koulussa. Kuulemma vanhemmat ovat omilla rahoillaan ostaneet oppikirjoja, koska oppiminen pelkillä tableteilla ei oikein onnistunut. Tässäkin näkee, miten tämä uusi oppimishömppä ajaa koululaisia eriarvoisuuteen - ei kaikkien vanhemmilla ole rahaa tai viitseliäisyyttä hankkia oppikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.Pendragon kirjoitti:

Pidän tuosta, ettei pakoteta kaikkia tekemään samoja tehtäviä. Että itseäni otti päähän, kun ala-asteella oli pakko harjoitella kirjaimia mallin avulla ekaluokalla kokonainen vihko täyteen, vaikka olin kirjoittanut ja lukenut jo kolme-neljävuotiaasta.

Silti liian itsenäinen työ on varmasti haitaksi niille lapsille, jotka menevät siitä, mistä aita on vähintäänkin kaatunut. Toivottavasti joku kontrolloi, että lapsi oikeasti tekee jotakin ja muutakin kuin ne helpoimmat harjoitukset.

Sehän on lähinnä käsialaharjoitusta. Osasi minukin lapset lukea ja kirjoittaa jo kauan ennen koulun alkua mutta silti tuo oli hyödyllistä, käsiala parani huimasti.

Mun lapsi ei osannut lukea sujuvasti vielä eskarissakaan. Silti E:n kirjoitti äikässä. Luonnontieteet meni sitten paremmin.

Ja tää liittyy asiaan miten?

jonkun lapsi oli jo ilmeisesti 3 v lukenut ja kirjoittanut. Ei mun lapsi.

Nyt tuntuu, että opetuksessa yritetään liian hienoa ja edistyksellistä. Tämä on nyt yksittäinen kokeilu, mutta tarkoitan yleisesti tätä suuntausta. Uusi opetussuunnitelma pursuaa hienoja ajatuksia ja olisi oikeasti varmasti todella mahtava, jos se pystyttäisiin toteuttamaan. Lapsista tulusi aktiivisia, tutkivia oppijoita. Oppiaineiden rajat poistuisivat ja lapset yhdistelusivät luovasti oppimaansa. Toteuttausivat luovia projekteja.

Mutta, jos nöin hienoa halutaan, niin pieniä oppijoita saisi olla max 15 luokassa (kun samalla halutaan integraatiota). Ja kouluavustajia myös tarpeeksi. On jotenkin unohdettu, että jos halutaan kurkottaa kirkealle, on myös satsattava panoksia (RAHAA).

Nyt meillä on valtavat tavoitteet, ylisuuret luokkakoot ja luikissa useilla oppilailla erityisen tuen tarvetta.

Lasten mielenterveyden häiriöt ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Onko tässä mitään järkeä puskea vain kouluille valtavia paineita yleviin oppimistavoitteisiin? Nyt tuntuu, että monissa kouluissa homma ei ole yhtään tasapainossa. En yhtään ihmettele, jos seuraavaksi opettajat alkavat palaa loppuun. Olisko tässä jotain korjaamisen varaa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu, että opetuksessa yritetään liian hienoa ja edistyksellistä. Tämä on nyt yksittäinen kokeilu, mutta tarkoitan yleisesti tätä suuntausta. Uusi opetussuunnitelma pursuaa hienoja ajatuksia ja olisi oikeasti varmasti todella mahtava, jos se pystyttäisiin toteuttamaan. Lapsista tulusi aktiivisia, tutkivia oppijoita. Oppiaineiden rajat poistuisivat ja lapset yhdistelusivät luovasti oppimaansa. Toteuttausivat luovia projekteja.

Mutta, jos nöin hienoa halutaan, niin pieniä oppijoita saisi olla max 15 luokassa (kun samalla halutaan integraatiota). Ja kouluavustajia myös tarpeeksi. On jotenkin unohdettu, että jos halutaan kurkottaa kirkealle, on myös satsattava panoksia (RAHAA).

Nyt meillä on valtavat tavoitteet, ylisuuret luokkakoot ja luikissa useilla oppilailla erityisen tuen tarvetta.

Lasten mielenterveyden häiriöt ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Onko tässä mitään järkeä puskea vain kouluille valtavia paineita yleviin oppimistavoitteisiin? Nyt tuntuu, että monissa kouluissa homma ei ole yhtään tasapainossa. En yhtään ihmettele, jos seuraavaksi opettajat alkavat palaa loppuun. Olisko tässä jotain korjaamisen varaa?

Itse en pidä lainkaan hienona ajatuksena oppiaineiden rajojen poistumista. Oppiaineilla tulee olla rajat. Se ei kuitenkaan estä ilmiölähtöistä oppimista ja yhteisprojekteja. Samalla kuitenkin opitaan, miksi ja miten samaa ilmiötä käsitellään eri tavalla eri oppiaineessa.

Tuo tablettityöskentely ei ole se, mitä itse lapselleni haluaisin. On usein oppilaillekin helpotus, kun kännykkää tai tablettia ei saa käyttää tunnilla. Tässä nyt haetaan vastuullista aikuisuutta pedagogeiltakin.

up

http://antinkangas.blogspot.fi/2016/08/avoin-oppimisymparisto.html

Joko tässä koulussa on oppilaita?