Exit-plan työelämästä

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Saat nettona 7,5% tuottoa sijoituksillesi, eli ennen veroja noin 10% hujakoilla mennään? Miten ihmeessä? Oletko nyt aivan varma tuosta tuotosta?

Niin? Indeksirahastoistakin on saanut luokkaa 30% vuosituottoa. Tietenkin vuodesta riippuen. Mitäs kummallista tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta reilu 30-vuotias, joten lopullisesti työelämästä pois jäämisestä en vielä haaveile. En ole oikeastaan vielä edes kunnolla päässyt työelämään sisään, siis koululusta vastaaviin töihin josta maksettaisiin oikeaa palkkaa (saa nähdä tuleko koskaan kunnon palkkaa saamaankaan). Ajattelen, että tässä vaiheessa ei vielä kannata elää "sitten eläkkeellä"-elämää, vaan nauttia elämäst tässä ja nyt, kun lapsetkin ovat pieniä.

 Olemme kuitenkin tehneet lyhyemmän ajan suunnitelmia ja niitä jo monia toteuttaneetkin. Esim ennen lapsia olimme pari kuukautta reppureissulla ja kuopusta odottaessani olin sovitellulla ansiosidonnaisella ja tein vain lyhyempiä työkeikkoja. Eli tällaisia lyhyitä hyppyjä pois oravanpyörästä, joihin velkaisella pienituloisella perheelläkin onpienellä suunnittelulla varaa. 

Tuokin kuulostaa hyvältä. Me olemme tuon miehen firman kanssa jumissa Suomessa nyt, mitään pitkiä irtiottoja siitä ei saa, mutta toivon että tässä 10 vuoden sisään saan miehen ylipuhuttua eläkkeelle.

Ap

En tunne yhtäkään irtioton tehnyttä, joka olisi katunut päätöstään. Kuten aiemmin mainitsin, ovat alalla, missä tarvitsee tyyliin yhden puhelinsoiton, että on takaisin hommissa. Naapuruston eläkeläisetkin viettävät Suomen pimeän talvikauden etelän lämmössä. Vain kesät täällä.

Mun ei tarvinnut tehdä sitä päätöstä itse.

Jouduin jäämään pari vuotta sitten osatyökyvyttömyyseläkkeelle, ja pari kk sitten otin osumaa yt:ssä.

Taidan olla aika pysyvästi ulkona työmarkkinoilta.

Nelikymppinen vajaakuntoinen ei ole kovin haluttu työntekijäksi kun päteviä terveitäkin on tarjolla pilvin pimein.

Olen päättänyt tämän takia jäädä kokonaan ulkopuolelle työelämästä, en enää edes yritä saada töitä. Ryhdyn vapaaksi taiteilijaksi ja teen vain sitä mitä oikeasti haluan ja mistä saan mielihyvää.

Käytännössä en ota muuta riskiä kuin osittaisen päivärahan menettämisen riskin (päivärahastani vähennetään eläkkeen määrä, joten suurista summista ei ole kyse). Eläkkeen saan joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään irtioton tehnyttä, joka olisi katunut päätöstään. Kuten aiemmin mainitsin, ovat alalla, missä tarvitsee tyyliin yhden puhelinsoiton, että on takaisin hommissa. Naapuruston eläkeläisetkin viettävät Suomen pimeän talvikauden etelän lämmössä. Vain kesät täällä.

Indeed. Ainoa mitä itse ehkä kaipaisin, olisi lapset, mutta jos sellaisen kämpän hommaa missä heillekin tilaa, eiköhän noita saa ulkomaille houkuteltua.

Vierailija kirjoitti:

Rahat voi mennäkin ja tuotot loppua. Miten sitten elätte kun eläke on surkea? Minä aion sekä kerätä omaisuutta että tehdä duunit

Monen kohdalla se työnantaja päättää, että töitä ei enää tarvitse tehdä vaikka haluaisikin.

Itse olen laskenut, että vähintään 800 euroa pitää tulla kuukaudessa puhtaana, että pärjään. Tuohon vielä pahanpäivänvaraa. Nyt menee sijoituksiin vajaat 200 euroa kuukaudessa. Lapsista pidetään huolta niin kauan, että saavat opiskelut päätökseen. Säästimme heidän opintojaan varten sen verran, että toinen saa opinnot loppuun ilman opintolainaa, toinen on matkustusintonsa vuoksi ottanut lainaa muutaman tonnin. Uskomme, että sitten lapset pärjäävät omillaan, toki hätätilassa voimme auttaa.

Omat vanhemmat ovat vielä elossa. He ovat ikänsä pihistäneet ja eläneet nuukasti. Nyt olen yrittänyt heitä käyttämään rahaa omaan hyvinvointiinsa, mutta huonolla menestyksellä. Kun oikein pihistelyn makuun pääsee, siitä on vaikea irrottautua. Olihan tuossa vasta juttu naisesta, joka ei raskinut ostaa itselleen jääkaappia vaikka tilillä oli puoli miljoonaa.

Ikää on nyt 47 v ja olen perinyt viime vuosina isäni, lapsettoman kummitätini ja isänäitini eli mummini, sekä isänisäni eli ukkini, tässä järjestyksessä. Onnea vai ei, enpä osaa sanoa. Surua on ollut. Isovanhempieni kaksi muuta lasta kuolivat lapsettomina, toinen 10 veenä ja toinen 22 veenä. Olen huolehtinut kummastakin vanhuksesta heidän loppuvuosinaan  ja hautaan. Vanhukset kuolivat parin vuoden välein. Mulla on yhä ikävä heitä kaikkia, varsin erityisesti ukkia, joka oli mulle vara-isä lapsesta saakka, kun isä teki paljon reissutyötä. Vanha sotaveraani oli melkoinen rautainen pappa.  Tädin (ukin sisko) testamentti oli minulle pikkuisen yllätys, olin kyllä lapsena kuullut hänen jotain sellaista puhuvan, mutta en ottanut tosissani. Täti sairastui Alzheimeriin ja ehti onneksi päästä sairaskohtauksen kautta pois, ennenkuin elämäniloisen ja tyylistään tarkan ihmisen muisti meni ihan totaalisen vaippa-asteelle.

Meillä on tarkoitus mieheni kanssa jäädä pois n. 10 vuoden säteellä. Miehelläni on nivelrikko ja sellainen työ, että pääsee luultavasti sairaseläkkeelle, minä taas jään muuten vaan pois, en halua kokea isäni kohtaloa. Mulla on nytkin muitakin tuloja kuin palkkani. Lapset kun lähtee kotoa, muutamme pienempään asuntoon ja teemme muitakin talousratkaisuja. Oravanpyörä loppuu.

Monet, jotka säästävät tavoitteena jäädä pois työelämästä eivät lopulta jää, kun tilaisuus tulisi. Useimmille riittää se tieto, että töissä ei tarvitse enää olla jos ei nappaa. Jotkut päätyvät tekemään töitä vähemmän, sen verran kun huvittaa. Useimmilla ihmisillä, joilla on kyky säästää niin paljon että voivat jättäytyä työelämästä pois, ne työtehtävät on kuitenkin niin mielenkiintoisia että ne tuovat sisältöä elämään. Niistä töistä on helpompi nauttia, kun tietää olevansa töissä vain huvikseen ja mahdollisesti osa-aikaisesti. 

Tällaisena aikana kun nuorten aikuisten on vaikea päästä työelämään en silti pidä pahana sitä, jos joku haluaa jäädä kokonaan pois tehdäkseen tilaa jollekin nuoremmalle, jolla on vielä uskaltanut perustaa perhettä ja joka ei ole edes saanut ostettua ensimmäistä asuntoaan.

Onpa meitä paljon! Onko jokin perinteisessä luterilaisessa "otsasi hiessä" -työkulttuurissa vihdoin muuttumassa, kun näin moni tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia päästäkseen pois oravanpyörästä - ja vielä niin, että tyytyy kohtalaiseen elintasoon?

Kuten 88, minäkään en näe suuntausta ollenkaan huonona nykyisessä työllisyystilanteessa. Vielä parempi niille, jotka löytävät elämäänsä sisältöä työn ulkopuolelta, työ kun voidaan ottaa pois keneltä tahansa, milloin tahansa.

Uskallatteko vielä tosiaan pitää rahoja pörssissä? Merkit on ilmassa, että kohta rysähtää. Jos siitä ap:n 200.000 lähitisi 70% pois, niin sule jäisi vaivaiset 60.000, ei sillä kauaa elä..Itsellä noin 90.000 rahaa, mut poistuin pörssistä, kohta tulee korjausliike. Mulla jää säästöön n. 1700 kk. Ongelma vaan mihin nyt kannattaa sijoittaa? Asunto maksettu 5 v. päästä, jolloin olen n. 40 v. Exitistä en haaveile, sillä rakastan työtäni. Joku sapattivuosi ja kesämökki voisi olla kiva.

Ap, juhlat pörssissä on pian loppumassa. Myy osakkeesi ennen kun rysähtää. Mites sulle muuten kävi 2008 romahduksessa? Kohta et tule myöskään saamaan 7,5 % tuottoa sitten mistään.

Vierailija kirjoitti:

Uskallatteko vielä tosiaan pitää rahoja pörssissä? Merkit on ilmassa, että kohta rysähtää. Jos siitä ap:n 200.000 lähitisi 70% pois, niin sule jäisi vaivaiset 60.000, ei sillä kauaa elä..Itsellä noin 90.000 rahaa, mut poistuin pörssistä, kohta tulee korjausliike. Mulla jää säästöön n. 1700 kk. Ongelma vaan mihin nyt kannattaa sijoittaa? Asunto maksettu 5 v. päästä, jolloin olen n. 40 v. Exitistä en haaveile, sillä rakastan työtäni. Joku sapattivuosi ja kesämökki voisi olla kiva.

Minä uskallan pitää rahaa pörssissä. Romahduksia tulee ja menee, 2008 menetin silloisen omaisuuteni arvosta ison osan. Ostin lisää kurssien ollessa alhaalla. Nykyään arvo moninkertainen. Romahdus on hyvä paikka sille, jolla on rahaa toimia. Toki nyt voisi myydä ja jäädä odottamaan sitä, monenko vuoden odotuksesta puhutaan... monenko vuoden osingot jää saamatta. Eivät nämä ole helppoja valintoja.

Tällä hetkellä omilla sijoituksillani on erinomainen tuloskunto. Arvostus ei siihen nähden ole edes korkealla. Siksi on vaikea uskoa kovin dramaattiseen pudotukseen. Mutta jos tulee, minä ostan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monet, jotka säästävät tavoitteena jäädä pois työelämästä eivät lopulta jää, kun tilaisuus tulisi. Useimmille riittää se tieto, että töissä ei tarvitse enää olla jos ei nappaa. Jotkut päätyvät tekemään töitä vähemmän, sen verran kun huvittaa. Useimmilla ihmisillä, joilla on kyky säästää niin paljon että voivat jättäytyä työelämästä pois, ne työtehtävät on kuitenkin niin mielenkiintoisia että ne tuovat sisältöä elämään. Niistä töistä on helpompi nauttia, kun tietää olevansa töissä vain huvikseen ja mahdollisesti osa-aikaisesti. 

Tällaisena aikana kun nuorten aikuisten on vaikea päästä työelämään en silti pidä pahana sitä, jos joku haluaa jäädä kokonaan pois tehdäkseen tilaa jollekin nuoremmalle, jolla on vielä uskaltanut perustaa perhettä ja joka ei ole edes saanut ostettua ensimmäistä asuntoaan.

Tämä on ihan mahdollista. Kun työ ei ole pakko, siitä ehkä osaa taas aidommin nauttia. Minullakin kuitenkin on mielekäs ja vastuullinen työ. Ongelma on enemmän se työn tekemisen ilmapiiri, jossa unohdetaan ihminen ja toimijuus ja mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen. On vain tiukka talousraami ja roolit organisaatiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet, jotka säästävät tavoitteena jäädä pois työelämästä eivät lopulta jää, kun tilaisuus tulisi. Useimmille riittää se tieto, että töissä ei tarvitse enää olla jos ei nappaa. Jotkut päätyvät tekemään töitä vähemmän, sen verran kun huvittaa. Useimmilla ihmisillä, joilla on kyky säästää niin paljon että voivat jättäytyä työelämästä pois, ne työtehtävät on kuitenkin niin mielenkiintoisia että ne tuovat sisältöä elämään. Niistä töistä on helpompi nauttia, kun tietää olevansa töissä vain huvikseen ja mahdollisesti osa-aikaisesti. 

Tällaisena aikana kun nuorten aikuisten on vaikea päästä työelämään en silti pidä pahana sitä, jos joku haluaa jäädä kokonaan pois tehdäkseen tilaa jollekin nuoremmalle, jolla on vielä uskaltanut perustaa perhettä ja joka ei ole edes saanut ostettua ensimmäistä asuntoaan.

Tämä on ihan mahdollista. Kun työ ei ole pakko, siitä ehkä osaa taas aidommin nauttia. Minullakin kuitenkin on mielekäs ja vastuullinen työ. Ongelma on enemmän se työn tekemisen ilmapiiri, jossa unohdetaan ihminen ja toimijuus ja mahdollisuus vaikuttaa työn tekemiseen. On vain tiukka talousraami ja roolit organisaatiossa.

Tämä ap.

Vierailija kirjoitti:

Onpa meitä paljon! Onko jokin perinteisessä luterilaisessa "otsasi hiessä" -työkulttuurissa vihdoin muuttumassa, kun näin moni tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia päästäkseen pois oravanpyörästä - ja vielä niin, että tyytyy kohtalaiseen elintasoon?

Kuten 88, minäkään en näe suuntausta ollenkaan huonona nykyisessä työllisyystilanteessa. Vielä parempi niille, jotka löytävät elämäänsä sisältöä työn ulkopuolelta, työ kun voidaan ottaa pois keneltä tahansa, milloin tahansa.

Tässä on mielestäni se, että työn tekemisen kulttuuri on ihan olennaisesti muuttunut omankin työurani aikana. Ihminen on jokin kone, jota mitataan tehokkuusluvuilla koko ajan ja aito työhyvinvointi elää vain puheissa. Ainakin isossa organisaatiossa näin. Myös roolit on tiukkaan vedetty, työn kokonaisvaltaisesta hallinnasta ei voi enää puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa meitä paljon! Onko jokin perinteisessä luterilaisessa "otsasi hiessä" -työkulttuurissa vihdoin muuttumassa, kun näin moni tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia päästäkseen pois oravanpyörästä - ja vielä niin, että tyytyy kohtalaiseen elintasoon?

Kuten 88, minäkään en näe suuntausta ollenkaan huonona nykyisessä työllisyystilanteessa. Vielä parempi niille, jotka löytävät elämäänsä sisältöä työn ulkopuolelta, työ kun voidaan ottaa pois keneltä tahansa, milloin tahansa.

Tässä on mielestäni se, että työn tekemisen kulttuuri on ihan olennaisesti muuttunut omankin työurani aikana. Ihminen on jokin kone, jota mitataan tehokkuusluvuilla koko ajan ja aito työhyvinvointi elää vain puheissa. Ainakin isossa organisaatiossa näin. Myös roolit on tiukkaan vedetty, työn kokonaisvaltaisesta hallinnasta ei voi enää puhua.

Tämäkin siis ap.

Ainakin itsellä tämä tekee sen, etten nauti enää työstä kuten ennen. Ja kun ei viihdy, alkaa hakea elämää jossa viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Ap, juhlat pörssissä on pian loppumassa. Myy osakkeesi ennen kun rysähtää. Mites sulle muuten kävi 2008 romahduksessa? Kohta et tule myöskään saamaan 7,5 % tuottoa sitten mistään.

Kuinka paljon menettää rysähdystä odotellessa? Maailmanlopun ennustajia on aina.

2008 rysähdyksen turvin suurin osa omaisuudestani onkin tehty. Tervetuloa seuraava, exit-plan harppaa useita vuosia eteenpäin, jos halpoja osakkeita on tarjolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, juhlat pörssissä on pian loppumassa. Myy osakkeesi ennen kun rysähtää. Mites sulle muuten kävi 2008 romahduksessa? Kohta et tule myöskään saamaan 7,5 % tuottoa sitten mistään.

Ainoa syy myydä olisi, että oikeasti uskoo suuren pudotuksen olevan todella lähellä. Itse en usko, ja sitäpaitsi, aina se pörssi sieltä nousee. Mikäs on osakkeiden arvo verrattuna 2008 nyt?

Itse jätin työelämän taakse 35vuotiaana. Sijoitusomaisuutta tuolloin oli noin 0,5 miljoonaa. Asunnon laitoin vuokralle ja muutin Espanjaan. Päivääkään en ole katunut, 10 vuotta tulee täyteen kesällä. Kiitos halvempien elinkustannusten, rahaa jää edelleen säästöön, vaikka siis täysin pääomatuloilla elän ja omaisuus karttuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa meitä paljon! Onko jokin perinteisessä luterilaisessa "otsasi hiessä" -työkulttuurissa vihdoin muuttumassa, kun näin moni tekee pitkän tähtäimen suunnitelmia päästäkseen pois oravanpyörästä - ja vielä niin, että tyytyy kohtalaiseen elintasoon?

Kuten 88, minäkään en näe suuntausta ollenkaan huonona nykyisessä työllisyystilanteessa. Vielä parempi niille, jotka löytävät elämäänsä sisältöä työn ulkopuolelta, työ kun voidaan ottaa pois keneltä tahansa, milloin tahansa.

Tässä on mielestäni se, että työn tekemisen kulttuuri on ihan olennaisesti muuttunut omankin työurani aikana. Ihminen on jokin kone, jota mitataan tehokkuusluvuilla koko ajan ja aito työhyvinvointi elää vain puheissa. Ainakin isossa organisaatiossa näin. Myös roolit on tiukkaan vedetty, työn kokonaisvaltaisesta hallinnasta ei voi enää puhua.

Totta. Kehitys on kiihtynyt viimeisten 10-15 vuoden aikana. Itsekin työskentelen (vielä) isossa organisaatiossa​; toimenkuvat ovat tarkkaan rajattu ja kaikki mahdolliset osa-alueet kilpailutettu äärimmilleen, eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Tavoite hautautuu paperiin ja prosessit suunnitteluun. Asiakas (veronmaksaja) maksaa ja työntekijät voivat huonosti. Meillä tosin ei (esimiehen sanojen mukaan) työhyvinvoinnilla ole mitään merkitystä, ja sen kyllä huomaa. Julkinen sektori. -ed.