Exit-plan työelämästä

Sitten tänne pitää ottaa alibaboja, kun omalle kansalle ei työ maita. Ne hoitavat lisääntymisenkin ja kohta suomalaiset ovat vähemmistökansaa. Koskahan täällä on ensimmäinen tummahipiäinen presidentti? Pellavapäiset sinisilmäiset lapset vaihtuvat kikkarapäisiin mulatoihin.

Ap tässä, onhan taas tullut kommenttia. Kiva, että aihe puhututtaa. Minä olen laskenut niin, että 24t vuositulot riittäisivät hyvin siinä vaiheessa, kun lapsia ei tarvitse enää elättää ja lainoja ei ole. Asunnossa on kiinni reilusti yli 500t, joten pienempään vaihtamalla sijoitusrahaa vapautuu käyttöön, joskin asumiskulut saattavat nousta.

Eläkekertymä tietysti näin jää pieneksi. Pitää vaan luottaa siihen, että sijoitukset pitävät arvonsa edes kohtuullisesti. Nythän vaikka osakkeet ovat arvossaan, yrityksetkin tekevät hyvää tulosta eli perusteettomia hintoja ei ainakaan minun omistamissani yhtiöissä ole.

Tarvittaessa, kuten joku sanoikin, voi sitten irrottaa pääomaa elämiseenkin. Ei minulla itseisarvona ole jättää mahdollisimman paljon perintöä, vaikka toivonkin, että lapsille ja mahdollisille lapsenlapsille jotain jääkin.

Meillä myös tuo miehen firma, joka realisoituna jättäisi ihan kivan potin käyttöön. Toisaalta haluan kyllä tulla omillani toimeen, en nojata miehen omaisuuteen, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

Jatkan vielä, että työttömyysrahoja minulla ei ole tarkoituksena nostella. Ei siksi, että kokisin sen vääränä, vaan siksi etten todellakaan halua minkään työllistämistoimien armoille. Haluan olla aidosti vapaa.

Ap

Noissa laskelmissa kannattaa ottaa huomioon myös inflaatio. Se on nyt matala mutta itse lasken että 3% laskennallisesta tuotosta menee inflaation kompensointiin.

Toinen mikä aikaisin eläkkeelle jääneille ystäville tuntuu monesti jääneen budjetoimatta ovat erilaiset odottamattomat kulut kuten vaikka kodinkoneiden tai auton hajoamiset, taloyhtiön rempat, jne. Näiden takia pitää joko kiristää vyötä joksikin aikaa tai syödä pääomaa.

Itse olen tehnyt töitä jonkin aikaa osa-aikaisesti n. 50% ajasta. Tämä on aika hyvä järjestely. Paljon vapaa-aikaa mutta myös säännölliset tulot. Konsultinretaleena tämä onnistuu mutta muissa hommissa voi olla vaikeampaa.

Onnea matkaan!

Onnea matkaan. Ei työn tekeminen ole monellekaan elämän sisältö vaan keino mahdollistaa.

Meillä on lapsi muuttamassa pois kotoa parin vuoden sisään. Tukea ei tarvitse, pääsee vuokralle yhteen isovanhempien asunnoista. Siinä vaiheessa meillä vaihtuu asunto kahteen pienempään toisella paikkakunnalla, toinen menee vuokralle ja maksaa toisen vastiketta. Velkoja ei ole ollut enää pariin vuoteen ja elämäntavat ovat vaatimattomat, joten jään aluksi keikkatyöläiseksi, ja viimeistään perinnön jälkeen kokonaan pois. Luultavasti meilläkin on edessä muutto ulkomaille elinkustannusten vuoksi. Puoliso on jo eläkkeellä, minä en pienen palkkani vuoksi sellaista tule saamaan edes ehjällä työuralla, joten arvostan vapaa-aikani työntekoa korkeammalle. Ollaan vielä alle nelikymppisiä.

Tuttavani keräsi säästöjä ja jättäytyi ennen eläkeikää pois työelämästä. Pari vuotta jaksoi viettää vaapaa-aikaa, samalla kuitenkin ammattitaitoa ylläpitäen ja totesi, että tylsäksi käy. Tekee välillä töitä, välillä ei, kun on varaa valita. Semmoisella alalla. Toinen tuttava tekee myös näin.

Minä olen myös siinä asemassa, että halutessani voisin jättäytyä konsultiksi ja tehdä esim 50% työaikaa. Se on yksi vaihtoehto, mutta täysi vapaus olisi kyllä unelmani. Ammattitaitoa ylläpidän ihan harrastusmielessä koko ajan, joten tavallaan välivuodetkin onnistuisivat. Mutta sen varaan en tässä maailmassa laske, että töihin enää takaisin noin vaan mennään.

Ap

Ihania nämä "en edes haluaisi jäädä pois työelämästä ja mitä sitten muka tekisin". Joo, on minullakin kiva työ, ja se on iso osa identiteettiäni, mutta en todellakaan kärsisi ilman. Maailma on täynnä mielenkiintoista tekemistä, jos vaan rahallisesti pystyy olemaan riippumaton.

Tsemppiä ap, jaan myös unelmasi, vaikka olen vasta 25v. Sijoitan hiljalleen, katsotaan mikä on tilanne sinun ikäisenäsi.

Ap:n kannattaa pitää tuossa takaporttina verkostoituminen ja entisten kollegoiden kanssa vaikka oluella tai ruokaillessa tavaten säännöllisen epäsäännöllisesti. Säilyvät yhteydet ja tatsi, jos huvittaakin palata työelämään. Etenkin tuolla alalla.

50-v. ilmoittauduin yt:ssä vapaaehtoiseksi lähtijäksi. 6kk irtisanomisaika + "kädenpuristus", nyt ansiosidonnaisella vielä vähän aikaa. Ei aikomusta palata töihin enää, perittyä rahaa on, ei velkaa, ei lapsia, pärjäilen varmaan ihan hyvin siihen saakka kun 61v voi alkaa nostaa työeläkettä.

Täällä myös samansuuntainen exit-plan kuin ap:lla. Ikää tosin on vähän enemmän, 46 v. Velaton okt, sijoituksia, joissa tällä hetkellä n. 8 % tuotto. Tilipussista jää n. 2000 € kuussa pakollisten menojen jälkeen, mutta kaikki menee, kun käytän sijoituksiin velkavipua. 

Suunnitelma on, että max. 15 vuotta ja exit. Sinne viralliseen eläkeikään 68 vee - never! Reilussa 10 vuodessa pitäisi olla pääoman tarpeeksi iso, että tuotolla tullaan toimeen. Yksi lapsi, jonka tulevaisuuteen myös varauduttu.

Tarkoitus olisi viettää ne 7 talvikuukautta lämpöisemmässä ja kevät-kesä-syksy 5 kuukautta täällä. Ellei sitten käy niin, ettei enää halua tänne tulla tuolloinkaan. Riippuu vähän sitten lapsosen elämästä ja suunnitelmista, vaikka aikuinen tuolloin jo onkin :o)

Siis hä? Saat nettona 7,5% tuottoa sijoituksillesi, eli ennen veroja noin 10% hujakoilla mennään? Miten ihmeessä? Oletko nyt aivan varma tuosta tuotosta?

Olen vasta reilu 30-vuotias, joten lopullisesti työelämästä pois jäämisestä en vielä haaveile. En ole oikeastaan vielä edes kunnolla päässyt työelämään sisään, siis koululusta vastaaviin töihin josta maksettaisiin oikeaa palkkaa (saa nähdä tuleko koskaan kunnon palkkaa saamaankaan). Ajattelen, että tässä vaiheessa ei vielä kannata elää "sitten eläkkeellä"-elämää, vaan nauttia elämäst tässä ja nyt, kun lapsetkin ovat pieniä.

 Olemme kuitenkin tehneet lyhyemmän ajan suunnitelmia ja niitä jo monia toteuttaneetkin. Esim ennen lapsia olimme pari kuukautta reppureissulla ja kuopusta odottaessani olin sovitellulla ansiosidonnaisella ja tein vain lyhyempiä työkeikkoja. Eli tällaisia lyhyitä hyppyjä pois oravanpyörästä, joihin velkaisella pienituloisella perheelläkin onpienellä suunnittelulla varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä "en edes haluaisi jäädä pois työelämästä ja mitä sitten muka tekisin". Joo, on minullakin kiva työ, ja se on iso osa identiteettiäni, mutta en todellakaan kärsisi ilman. Maailma on täynnä mielenkiintoista tekemistä, jos vaan rahallisesti pystyy olemaan riippumaton.

Tsemppiä ap, jaan myös unelmasi, vaikka olen vasta 25v. Sijoitan hiljalleen, katsotaan mikä on tilanne sinun ikäisenäsi.

Minäkin olen noin 25v aloittanut sijoittamisen. Tsemppiä sinulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa pitää tuossa takaporttina verkostoituminen ja entisten kollegoiden kanssa vaikka oluella tai ruokaillessa tavaten säännöllisen epäsäännöllisesti. Säilyvät yhteydet ja tatsi, jos huvittaakin palata työelämään. Etenkin tuolla alalla.

Tämä olisi tarkoitus. Miehen firman kautta on kaikenlaista kissanristiäistä, jossa se tapahtuu puolivahingossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi muuttamassa pois kotoa parin vuoden sisään. Tukea ei tarvitse, pääsee vuokralle yhteen isovanhempien asunnoista. Siinä vaiheessa meillä vaihtuu asunto kahteen pienempään toisella paikkakunnalla, toinen menee vuokralle ja maksaa toisen vastiketta. Velkoja ei ole ollut enää pariin vuoteen ja elämäntavat ovat vaatimattomat, joten jään aluksi keikkatyöläiseksi, ja viimeistään perinnön jälkeen kokonaan pois. Luultavasti meilläkin on edessä muutto ulkomaille elinkustannusten vuoksi. Puoliso on jo eläkkeellä, minä en pienen palkkani vuoksi sellaista tule saamaan edes ehjällä työuralla, joten arvostan vapaa-aikani työntekoa korkeammalle. Ollaan vielä alle nelikymppisiä.

Elinkustannukset, esim ruoka on kyllä halvempaa melkein missä vaan verrattuna Suomeen. Tsemppiä teille, ehkä jossain Portugalissa tms törmäillään :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

50-v. ilmoittauduin yt:ssä vapaaehtoiseksi lähtijäksi. 6kk irtisanomisaika + "kädenpuristus", nyt ansiosidonnaisella vielä vähän aikaa. Ei aikomusta palata töihin enää, perittyä rahaa on, ei velkaa, ei lapsia, pärjäilen varmaan ihan hyvin siihen saakka kun 61v voi alkaa nostaa työeläkettä.

Hienoa! Itsekin mietin, että jos ja kun yt:t johonkin kohtaan tulee, että siinä kyllä lasken tarkkaan, jos voisin vapaaehtoisesti jäädä pois.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis hä? Saat nettona 7,5% tuottoa sijoituksillesi, eli ennen veroja noin 10% hujakoilla mennään? Miten ihmeessä? Oletko nyt aivan varma tuosta tuotosta?

Osa sijoituksista on listautumattomissa yrityksissä. Olen varma :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös samansuuntainen exit-plan kuin ap:lla. Ikää tosin on vähän enemmän, 46 v. Velaton okt, sijoituksia, joissa tällä hetkellä n. 8 % tuotto. Tilipussista jää n. 2000 € kuussa pakollisten menojen jälkeen, mutta kaikki menee, kun käytän sijoituksiin velkavipua. 

Suunnitelma on, että max. 15 vuotta ja exit. Sinne viralliseen eläkeikään 68 vee - never! Reilussa 10 vuodessa pitäisi olla pääoman tarpeeksi iso, että tuotolla tullaan toimeen. Yksi lapsi, jonka tulevaisuuteen myös varauduttu.

Tarkoitus olisi viettää ne 7 talvikuukautta lämpöisemmässä ja kevät-kesä-syksy 5 kuukautta täällä. Ellei sitten käy niin, ettei enää halua tänne tulla tuolloinkaan. Riippuu vähän sitten lapsosen elämästä ja suunnitelmista, vaikka aikuinen tuolloin jo onkin :o)

Ihan samat ajatukset, kesät voi ehkä olla Suomessa, kaikki pimeä ja harmaa aika... ei ikinä.

Tsemppiä!

Ap