Curling-vanhempien lapset - millainen lapsuus teillä oli ja miten olette selvinneet aikuisiällä?

No pahimman tuntemani curling-vanhemman oma lapsuus: Ainoa lapsi, äiti hysteerikko kotiäiti hienostoalueella. Totutti lapsensa siihen, että pienintäkin risahdusta tarkkaillaan ja lasta huomioidaan 24/. No nyt tämä samanlainen hysteerinen ylisuojeleminen ja paapominen jatkuu seuraavassa polvessa.

Curling-vanhemman näkökulma: omassa lapsuudessani oli vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Vaatimuksia vaatimusten perään. En saanut olla rauhassa. En halunnut omille lapsilleni samanlaista enkä ole vaatinut heiltä kurinalaisuutta tai runsaasti velvollisuuksia. Toinen lapsi luonnostaan pitää säännöistä ja järjestyksestä eikä ole ongelmia aikuisena. Toinen taas taistelee itse kehittämiään tuulimyllyjä vastaan eikä oikein löydä paikkaa maailmassa. Jälkimmäinen lapsi olisi hyötynyt tiukemmasta ohjauksesta, mutta en sitä silloin aikanaan nähnyt.

Ei curling-vanhemmat tajua olevansa curling-vanhempia.

Miten siihen ulkomaailman pahuuteen pitäisi totuttaa? Minusta paha ei ollut varsinaisesti maailma tai edes se että oltiin tosi ylisuojelevia vaan siihen suojeluun liittynyt outo kieroutuneisuus kun itsetunto latistettiin ja kasvamista koetettiin viivyttää kaikin keinoin, en kokenut että mitään rakkautta oli oikeasti. Se yhditelmä on niin hämmentävä että se on aiheuttanut minun mielenterveysongelmani.

Uskon helposti masentuneisuuden ja huonon itsetunnon johtuneen curling vanhemmuudesta tällaista läheltä seuranneena. Seurustelin miehen kanssa, jolla on tällainen lapsi. Yritimme siis uusperhe-eloa, mutta eihän se toiminut, kun minun lapsillani on rajat. Lapsella ei ollut kavereita -> masentuneen oloinen, kun ei kukaan jaksanut sellaista keisarinnaa leikeissään katsella. Mieskin aina puhui, kun lapsella on niin huono itsetunto. No on kai, kun ei saanut juosta ettei kaadu, ei kiivetä ettei putoa. Eihän tällaisesta voi kun lapsi oppia, että hän ei vaan osaa mitään, kun ei saa tehdä mitään mitä muut tekevät. Ja kaikki esteet ja vaikeudet toki siliteltiin tieltä pois. Kyllä siinä elämä lyö kovaan päähän isompana ja masennus on taattu. 

Mun ei ole tarvinnut tehdä mitään mitä en ole halunnut, toisaalta en myöskään ole saanut tehdä oikein mitään muiden mukana, kun mua on suojeltu vaarallisilta kavereilta ja raisuilta leikeiltä. Aikuisuuden kynnyksellä sitä sitten hoksasi, ettei osaa tehdä yhtään mitään eikä erityiskohtelua enää saakaan sanomalla, etten halua. En ehkä olisikaan syntyjäni motorisesti lahjaton ja kömpelö, en vain alkuun ole saanut harjoittaa taitojani leikkimällä muiden mukana ja myöhemmin olen ollut muita niin suuresti jäljessä, että olen nolouttani kieltäytynyt kaikesta. Myöskin siivousvälineisiin, pyykinpesuun ja kotitaloustuntien ulkopuolella tapahtuvaan ruoanlaittoon tutustuin ensimmäistä kertaa vasta muutettuani omilleni, koska ei minun ole tarvinnut sellaisia asioita huomioida.

Todellisuuden ja aikuisuuden lyötyä vasten kasvoja meinasin jäädä vellomaan huonouteeni ja jättäytyä sängyn pohjalle vaatimaan erityiskohtelua ja yhteiskunnan täyttä tukea, mutta vuoden itsesäälissä ryvettyäni sain jotenkin itseni kasattua. Uskalsin ryhdistäytyä vasta muutettuani pois kotikaupungistani ja saatuani etäisyyttä vanhempiini. Silti vielä muutama vuosi omilleni muuttamiseni jälkeen äiti jaksoi laittaa tekstiviestejä, että ethän tee mitään vaarallista tai päästä kavereita rikkomaan asuntoa. Ihan hyvin asiani hoitava aikuinen minusta on tullut, mutta mielestäni se ei ole vanhempieni ansiota. He eivät ikinä ole vaikuttaneet uskovan, että pärjään ja että minulla on hippuakaan järkeä omassa päässäni, elleivät he kontrolloi kaikkea.

miten curling vanhemmat eroaa helikopterivanhemmista. helikopterivanhemmuus on tuttu juttu, kun yhdessä simpsonjaksossa oli sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

miten curling vanhemmat eroaa helikopterivanhemmista. helikopterivanhemmuus on tuttu juttu, kun yhdessä simpsonjaksossa oli sellaisia.

Curling-vanhempi silottaa kaikki esteet. Helikopterivanhempi pörrää koko ajan ympärillä.

Mulla on curling-vanhemmat, jotka ovat nykyisin myös curling-isovanhemmat. Itse olen halunnut kasvattaa lapseni eri tavalla kuin minut on kasvatettu, mutta vanhempieni curlaaminen aiheuttaa vaikeuksia.

Olen kiitollinen siitä, että he ovat mukana lastenlastensa elämässä, mutta toivoisin heidän kunnioittavan minun tyyliäni kasvattaa lapseni.

Minä taas olen curling- ja helikopterivanhempi, koska oma lapsuuteni oli erittäin p aska.

Pikkusiskoni on kasvatettu curlaten. Nyt on sitten keski-ikäinen ruikuttava lihava vanhaåiika, joka itkee sitä kun "ei kulaan sanonut että 50 kilon ylipaino tuhoaa polvet" ja että "en vaan käynyt sitä koulua loppuun kun ei kukaan sanonut" ja "työnanataja on ihan paska kun ei se ota huomioon sitäjatätä".

Ja tietenkin hänellä on tiukat mielipiteet siitä, miten minun pitäisi "suojella" lapsiani kaikelta.

Muistan kun hän oli teini-ikäinen ja yritin opettaa syyn ja seurauksen lakia mm sillä, että raha ei vain sada taivaasta. Ja hän oli mennyt valittamaan siitäkin...3

Minussa on vahvaa helikopterialttiutta koska omassa lapsuudessani jäin täysin vailla aikuisen tukea ja apua.

Hmm.. mielestäni minun vanhempani olivat curling-vanhempia. Sain lähes kaiken, mitä halusin (paitsi moottoripyörää). Ikinä minun ei tarvinnut kotona tehdä mitään. Tietäni siloiteltiin, kaverisuhteita, koulunkäyntiä, jne. Ekat kesätyöpaikat (nekin toki vasta 19 täytettyäni) ja ekat työpaikkani sain äitini suhteilla.

Toisaalta, ei minua erityisesti ylisuojeltu, paitsi että käytettiin lääkärissä jokaisesta pienestäkin vaivasta, mutta sain mennä ja tulla. Matkustella ja telttaila, autoilla pitkin Suomea (käytössäni oli toki auto).

Olen lähes 50-vuotias ja pärjännyt hyvin. Hyvä työpaikka (ihan itse hankitt), pitkä avioliitto ja perhe. Opin kyllä aikuisiällä tarvittavat taidot, siivouksen ja pyykkäyksen ym., raha-asioiden, vakuutusten, ym asioiden hoitamiset. Ruokaa en tosin edelleenkään laita, kun mieheni hoitaa sen, mutta en yhtään epäile ettenkö sitäkin olisi oppinut, jos olisin halunnut. Pärjään vaikeissakin tilanteissa, olen rauhallinen ja ratkaisukykyinen. Osaan junailla isojakin kokonaisuuksia (työssäni teen tätä).

Että en sitten tiedä... vaikea kuvitella mikä olisi huonommin, jos lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. mielestäni minun vanhempani olivat curling-vanhempia. Sain lähes kaiken, mitä halusin (paitsi moottoripyörää). Ikinä minun ei tarvinnut kotona tehdä mitään. Tietäni siloiteltiin, kaverisuhteita, koulunkäyntiä, jne. Ekat kesätyöpaikat (nekin toki vasta 19 täytettyäni) ja ekat työpaikkani sain äitini suhteilla.

Toisaalta, ei minua erityisesti ylisuojeltu, paitsi että käytettiin lääkärissä jokaisesta pienestäkin vaivasta, mutta sain mennä ja tulla. Matkustella ja telttaila, autoilla pitkin Suomea (käytössäni oli toki auto).

Olen lähes 50-vuotias ja pärjännyt hyvin. Hyvä työpaikka (ihan itse hankitt), pitkä avioliitto ja perhe. Opin kyllä aikuisiällä tarvittavat taidot, siivouksen ja pyykkäyksen ym., raha-asioiden, vakuutusten, ym asioiden hoitamiset. Ruokaa en tosin edelleenkään laita, kun mieheni hoitaa sen, mutta en yhtään epäile ettenkö sitäkin olisi oppinut, jos olisin halunnut. Pärjään vaikeissakin tilanteissa, olen rauhallinen ja ratkaisukykyinen. Osaan junailla isojakin kokonaisuuksia (työssäni teen tätä).

Että en sitten tiedä... vaikea kuvitella mikä olisi huonommin, jos lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut erilainen.

Sinä olet vain hemmoteltu. Curling on sitä että lapsi ei kohtaa oikeaa maailmaa ollenkaan.

Pahin tuntemani curlinglapsi on kärsinyt aikuisena mt-ongelmista. Ja vanhemmat hoitavat edelleen yli 30-v tyttärensä asioita, lapset ja vähän vaikka mitä. Tytär kestää huonosti stressiä ja vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon helposti masentuneisuuden ja huonon itsetunnon johtuneen curling vanhemmuudesta tällaista läheltä seuranneena. Seurustelin miehen kanssa, jolla on tällainen lapsi. Yritimme siis uusperhe-eloa, mutta eihän se toiminut, kun minun lapsillani on rajat. Lapsella ei ollut kavereita -> masentuneen oloinen, kun ei kukaan jaksanut sellaista keisarinnaa leikeissään katsella. Mieskin aina puhui, kun lapsella on niin huono itsetunto. No on kai, kun ei saanut juosta ettei kaadu, ei kiivetä ettei putoa. Eihän tällaisesta voi kun lapsi oppia, että hän ei vaan osaa mitään, kun ei saa tehdä mitään mitä muut tekevät. Ja kaikki esteet ja vaikeudet toki siliteltiin tieltä pois. Kyllä siinä elämä lyö kovaan päähän isompana ja masennus on taattu. 

Olen ollut miehen kanssa joka ihan selvä curling vanhempi. Yritettiin uusperhe-elämää mut en vaan jaksanut hänen lapsiaan. Hänen erityislapsia jotka olivat niin ainutlaatuisia ettei saanut mitään sanoa vaikka lapset teki mitä. Poika 2v katsoi k-18 pelien pelaamista YouTubesta ja mies muka niin täydellinen ja osaava kasvatusasioissa. Ihan täysin tyypillinen vanhempi nykyaikana jolla vanhemmuus hukassa ja lapsista tulee ADHD:ta vaikka kyse vaan kurittomuudesta. Itse olen jättänyt lapset tekemättä.

Olen ainoa lapsi ja vanhemmat varmaan täyttävät curling-vanhempien kriteerit. Taidan myös itse täyttää ne nykyään. Olen selvinnyt elämässä hyvin. Olen itse hankkinut opiskelupaikan ja vakituisen työn. Tietysti olen saanut niihin vanhempieni tsemppaukset. Taloudellisesti he "curlaavat" minua, keski-ikäistä lastaan, edelleen. En sitä tarvitsisi, mutta he haluavat toimia niin. Olen elänyt aika suojeltua elämää, mutta tietysti läheisten kautta elämääni on mahtunut myös surua, pettymyksiä ja tragedioita. Opiskeluaikana olin masentunut, mutta selvisin siitä. Osaan kyllä hoitaa itse asioitani ja tiedän, että tarvittaessa voin oppia sen, mitä en osaa. Itse asiassa minulla on aika samanlainen tilanne kuin vastaaja 13:lla.

Olen kyllä saanut syytöksiä vanhempieni liiallisesta huolenpidosta mm. sukulaisilta, ystäviltä jne. Olen hemmoteltu pilalle ja enkä ikinä opi pärjäämään elämässä. No, paremmin olen pärjännyt kuin moni sellainen, joilla ei omien vanhempiensa curling-kokemusta ole. Toivon kyllä samaa omille lapsilleni. En voi valittaa.

Curling on eri asia kuin perushemmottelu. Curling on sitä että varjellaan joltain jo niin etukäteen niin huolella, ettei sitä edes tapahdu. Ei saa hyppiä, ei kiivetä jne ettei vaan mitään satu. Lapsi ei saa ikinä missään tapauksessa pettyä vaan lahjotaan jo valmiiksi ennen sitä. Kaverisuhteisiin sekaannutaan aktiivisesti (samalla viestien lapselle ettei hän kylene niihin itse), joka paikassa nähdään kiusaamista jne. Vaihdetaan päiväkotia tai koulua, jos tulee pienikn ryppy.

Tuttu äiti on kapaloinut teininsä täysin. Tyttö oli jo kuusivuotiaana ihan sietämätön määräilijä ja nyt ei sitten ole kavereta, kun kaikk kiusaa. Eli kehässä mennään.

Osa kompensoi sillä omaa lapsuutta jossa jäi liikaa oman onnensa varaan. Osalla oli itsellään curling-lapsuus ja heille on jäänyt siitä tietty vanhemmuuden malli. 

Ja iso osa on niitä joille se lapsi on tavalla jatke omalle egolle, ei tajuta että se lapsi on oma erillinen ihminen jonka on tarkoitus elää oma elämänsä. Tällaisella vanhemmalla on usein tietty suunnitelma lapsen elämälle (esim. "meidän petteristä tulee isona lääkäri!")  ja curlaamalla pyrkii "elämään" lapsen kautta omia unelmiaan. Nämä on niitä vanhempia jotka ilmoittavat lapsensa yliopiston pääsykokeisiin ja valmennuskurssille, kirjoittavat lasten työhakemukset ja soittavat lasten puolesta niiden perään. 

Yleensä curling-vanhemmat on niitä samoja vanhempia jotka yrittää puoliväkisin estää lasta itsenäistymästä. 

Täällä ollut kaksi hemmotellun vastausta. Itsekin olen hemmoteltu. Kaverisuhteitani ei ole rajattu, olen saanut mennä ja tulla, mutta rahaa ja rakkautta on annettu. Hyvin menee, vaikka opin kokkaamaan 20-vuotiaana ja perintäkirjeitä tippui pari ekaa vuotta... (lähetin ne tyynesti vanhemmille tajuamatta miten noloa se oli)..

Paras kaverini curlattu. Ei saanut uida laituria pidemmälle (12v), ei pyöräillä isolla tiellä eikä mökkitiellä, kaverit valikoitiin, kouluille soiteltiin ties mistä opettajien virheistä, kaveri ei joutunut jälki-istuntoon edes aiheesta.. Herkkuja oli aina.. Nyt hän on vakavasti masentunut, eikä tiedä itsekään miksi.. Pienikin vastoinkäyminen on hänelle liikaa, ei edelleenkään uskalla pyöräillä.. itsetunto 0.. empatiakyky aika heikko. Ei osaa tehdä päätöksiä omasta elämästään..