Miehen lapsi nirsoilee pahasti ruoan suhteen, hermot koetuksella

Älä puutu muiden ihmisten asioihin. Jokainen syö sitä mitä syö. Et todellakaan tee lapselle palvelusta vaan rivitalot häneen. Omille lapsille kommentoisin että hän opettelee, harjoittelee uusia makuja. Et voi tietää mitä siellä taustalla on, esim allergiaa, syömishäiriöistä suvussa tms.

Kyllä ne nirsotkin lapset oppii syömään ajan kanssa ilman valtataistelua. Olen itse ollut nirso lapsi (sukuvika, ei kasvatus, vaan hienokurkku jolla tarkka hajuaisti). Aikuisena syön kyllä mielelläni lapsena inhoamiani sipulia ja perunaa, sekä kasviksia yms. Margariini leivän päällä ei tosin vielä uppoa, kuten ei kahvi ja läskikään (pekoni tai pihveistä se rasvakohta).

Omasta kokemuksestani sanoisin ettei läheskään aina ole kyse kasvatuksellisesta asiasta, vaan ihan ominaisuudesta. Eri ihmisillä on erilainen makuaisti ja toiset tarvitsevat enemmän aikaa, silti voi olla ettei jotkut maut uppoa. Itse olen ainakin törmännyt siihen että nirsot lapset ovat todella laihoja ja ole syömättä -mentaliteetti on aika huono silloin, kun tosiaan ovat syömättä. Sekä myös siihen että useampi äiti kokee lapsensa olevan (myös aikuisena) kaikkiruokainen kun syö ne normit suomalaiset perusruoat, vaikka ei syö niitä ruokia mitä nirsoina pidetyt lapset syövät.

Geneettistä. Valtataistelun tulet häviämään. http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002889163.html

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne nirsotkin lapset oppii syömään ajan kanssa ilman valtataistelua. Olen itse ollut nirso lapsi (sukuvika, ei kasvatus, vaan hienokurkku jolla tarkka hajuaisti). Aikuisena syön kyllä mielelläni lapsena inhoamiani sipulia ja perunaa, sekä kasviksia yms. Margariini leivän päällä ei tosin vielä uppoa, kuten ei kahvi ja läskikään (pekoni tai pihveistä se rasvakohta).

Omasta kokemuksestani sanoisin ettei läheskään aina ole kyse kasvatuksellisesta asiasta, vaan ihan ominaisuudesta. Eri ihmisillä on erilainen makuaisti ja toiset tarvitsevat enemmän aikaa, silti voi olla ettei jotkut maut uppoa. Itse olen ainakin törmännyt siihen että nirsot lapset ovat todella laihoja ja ole syömättä -mentaliteetti on aika huono silloin, kun tosiaan ovat syömättä. Sekä myös siihen että useampi äiti kokee lapsensa olevan (myös aikuisena) kaikkiruokainen kun syö ne normit suomalaiset perusruoat, vaikka ei syö niitä ruokia mitä nirsoina pidetyt lapset syövät.

Näin just. Kun mua yritettiin pakottaa syömään jotain vasten tahtoani, olin syömättä pitkiäkin aikoja. Olin todella laiha. Nykyään varmaan lastensuojelu puuttuisi asiaan, muutama vuosikymmen sitten terveydenhoitaja soitti kotiin ja kyseli etteikö kotona tarjota ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei syö sitä mitä tarjolla on, niin sitten olkoon ilman ruokaa.

Kaverisi järjestää illanistujaiset ja ei osta sinne mitään sellaista mitä sä haluaisit syödä. Tietää kyllä mistä tykkäät. Eikö ketuttaisi edes vähän? Miksi vaaditte lapselta sellaista mistä ite kettuuntuisitte ihan yhtä lailla

Meillä isäntä/emäntä laittaa niitä ruokia mitä haluaa ja vieraat syö, tai edes maistavat ja kokeilevat. Ei meillä tilata kaverilta kuin ravintolassa että "mä otan sisäfileen ja mun mies haluaa lohisalaatin". Ruoka-allergiat yms toki huomioidaan.

No minä selvitän etukäteen mitä ihmiset haluavat syödä ja teen/tilaan niitä

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat tottuneet syömään mm. salaattia, kasviksia, ruisleipää ja maustamattomia rahkoja ja jogurtteja, mutta miehen lapsi ei suostu syömään oikein mitään näistä. Hänellä nuo ovat kotona olleet aina vaaleaa vehnäleipää ja sokerijogurtteja. Kaikki ruokailut on ihan kaaosta, kun tuo miehen lapsi ei suostu syömään. Sitten taas jos annetaan tuolle lapselle sokerijugurtteja tai annetaan syödä ruokaa ilman kasviksia, niin omatkin lapseni alkavat vaatia samaa. Pitäisi saada samat ruokailut koko porukalle, koska mitään allergioita ei ole.

Mies ehkä ymmärrettävästikin tahtoisi paapoa omaansa, mutta eihän tuosta tule mitään, kun talossa on muitakin lapsia! Vai olenko vaan ilkeä "äitipuoli"(miehen tuore tyttöystävä) jos pakotan lapsen samalle pöperölle kuin omanikin?

Muu ok mutta maustamaton pelkkä rahka ta jukurtti ilman mitään makeutta ei mene minultakaan alas.

Ap älä huoli, kyllä nirsokin lapsi voi oppia vielä aikuisenakin uusiin makuihin ja terveelliseen ruokaan. Synnyin 80-l loppupuolella, ja silloin ysäriltä n. lukion viimeiselle vuodelle en syönyt näistä mitään: sianliha, pihvit (paitsi jauheliha-pihvit), maustamattomat maitotuotteet, etanat, simpukat, sienet, parsa- ja kukkakaali, raaka kala, useimmat kastikkeet, kalkkuna, homejuusto, vuohenjuusto, idut, tumma leipä, tulinen ruoka, valkosipuli, useimmat juurekset, eksoottiset hedelmät, linssit, pavut, sinappi, oliivit... Tuo lista oli ihan loputon. Olin todella nirso lapsi ja teini. Vanhemmat kyllä yrittivät kaikkensa. Mulle vaikeuksia tuotti joko ruokien suutuntuma (esim. vetisyys, kumimaisuus, läskin löllöys), tai ajatus että mistä se on tehty (etanat, simpukat, raaka kala yms), tai sitten maku joka oli liian voimakas, liian kirpeä tai liian kitkerä.

Olin kuitenkin normaalipainoinen, ja aika perso makealle - ilmeisesti tämä makeanpersous on eräänlainen selviytymisvaisto, sillä makeat ruoat eivät yleensä luonnossa ole myrkyllisiä.

Mä opin sitten tasaiseen tahtiin aikuisena tuon kaiken maistamisen taidon. Uudet maut vain alkoivat ihan yht'äkkiä kiehtoa. Vuosi toisensa perään olen tutustunut entisiin inhokkeihini ja todennut, että tämähän on hiton hyvää. Opettelin tekemään itse eksoottisia ruokia, pyrin joka ravintola-käynnillä syömään jotain uutta. Jotenkin myös tajusin että on vähän noloa olla nirso aikuisena (siinä on jotain lapsellista ja umpimielistä, on myös vaikea esittää kulturellia jos ei syö mitään eksoottista), ja että yhdessä syöminen vaikka kaveriporukassa on aikuisena iso osa sosialisointia. Ainoa inhokkeihin jäänyt on oliivi, toistojenkaan myötä en oppinut pitämään. Rakastan nykyään sushia, homejuustoa, papuja, intialaista ruokaa...

Kannattaa olla kärsivällinen, lapsella on vielä lapsen makumaailma. Mielestäni homman pitäisi kuitenkin mennä niin, ettei yhden pillin perässä tanssita, vaan aikuiset päättää mitä syödään. Olen ihan eri mieltä niiden kanssa jotka sanovat, ettei uusi äitipuoli saisi pitää jöötä jne... Kyllä saa ja täytyykin! Et ole tämän lapsen biologinen äiti, mutta olet hänen isänsä kumppani ja siten hänen elämänsä tärkeimpiä aikuisia, ja aikuisten kuuluu asettaa rajat ja olla turvallisia auktoriteetteja - lapset ei mitään muuta niin paljon halua ja tarvitse, kuin rakkaudellisia rajoja. Nirsoilu voi osittain olla jopa lapsen sinun testaamistasi, että oletko sellainen turvallinen aikuinen.

Omat vanhempansa ovat tuossa kyllä mokanneet, kun eivät alusta asti ole vaatineet tarpeeksi - suoraan sanottuna omatkin vanhempani olivat liian lepsuja useimmiten. Mies on hölmö kun haluaa lelliä piloille. Höttöruoka ei ole hyväksi.

Ehdottaisin muuten, että jätätte ruisleivän pois ruokavaliostanne... Ihminen ei tarvitse leipää mihinkään, ja ruisleipä on suolistolle lähinnä haitaksi pitkällä aikavälillä.

Samaa sapuskaa kaikkien lautaselle ja kukin syö mitä syö. Lapsia kannattaa silti kannustaa maistamaan. Välillä voi myös tarjota kaikille sitä, mistä yksi pitää. Eli voit joskus tarjota koko lapsikatraalle maustettua jogurttia ja vaaleaa leipää. Ei aina tarvitse mennä sinun lapsiesi tottumuksien mukaan VAIKKAKIN ne kuulostavat terveellisemmiltä. Ota miehesi lapsi huomioon, omasi eivät hampaitansa menetä tai sairastu siihen, että joskus syövät sen lapsipuolen tottumuksien mukaan. Lapsi voi myös tuntea itsensä enemmän perheeseen kuuluvaksi, jos huomioit häntäkin.

Siis ovatko ihmiset oikeasti näin tyhmiä?? Toki se nirso lapsi oppii ehkä joskus aikuisena kuinka syödään - koska aikuisena ymmärtää mikä on terveellistä ja hyväksi itselle!!

Ruoka vaikuttaa niin tajuttoman paljon siihen miten me koetaan eläminen, millainen vastustuskyky meillä on, miten hampaat voi (miten sitä kautta mm. sydän voi), minkälainen näkö, iho, hiukset, suolisto, mieli, kaikki!

En tajua miten aikuinen voisi tässä asiassa vetäytyä sivummalle ja laistaa vastuusta. Lapsi ei ymmärrä pitkän ajan seurauksia niin kuin aikuinen eikä siten voi kaikesta päättää kun ei omaa parastaan vielä ymmärrä. Tosin tämän palstan kaikki vanhemmatkaan eivät näköjään tajua ravinnon tärkeyttä. Se on aivan pääasiassa ihmisen elämässä, se on se millä me käydään, polttoaine, lääke ja kaikkea siltä väliltä.

Itse elin aikuisikään asti valmismuusilla ja nakeilla. Ei mitään tuoretta, ei mitään terveellistä.. joten otan asian henk.kohtaisesti. Mielestäni on aikuisen tehtävä tarjota ravitsevaa terveellistä ruokaa. Kaikki lapsessa kasvaa ja kehittyy koko ajan aikuisuuteen asti. On todella tärkeää antaa ravitsevaa ravintoa.

En lähtisi ketään pakottamaan syömään, mutta tarjoaisin samaa kuin omilleni. Saa jättää lautasellekkin.

Siis vähänkö hirveitä nää perheenrikkoja sutturat? Kuinka kauan on avioerosta?? Lapsi saa tuollaisen ihmisen elämäänsä vielä ruokaterroria jolla oikein osoitetaan lapselle ja huom aina isän lapselle paikkansa. Sääliksi käy mukeloa. Meilläkin syödään sokerijugurttia ja vaaleeta leipää, nakkeja ja pussimuusia. Entä sitten? Syödään myös tomaattia ja kurkkua ja maitotuotteita.

Olen jokseenkin ihmeissäni useimmista vastauksista, ja siitä, miten vähän ihmiset välittävät terveellisestä ravinnosta! Ei ihme, että on paljon ylipainoa, kakkostyypin diabetestä ja yleistä huonoa oloa. Ravinnolla on mieletön vaikutus hyvinvointiin ja terveiden elämäntapojen perusta luodaan lapsuudessa.

Mielestäni homma menee jotensakin niin, että samaa ruokaa kaikille. Pakko ei ole syödä tarjottua lämmintä ateriaa, mutta syömättä jättämisen vaihtoehto ei sitten ole vatsan täyttäminen vaalealla leivällä tai sokerijogurtilla. Jos ei maistu, voi olla syömättä. Luulisi, että lopulta joku maistuu. Näin on omassa perheessä toimittu. Toki sen nirsonkin suosikkeja joskus syödään, mutta jotain pinaattilettuja tai vaaleaa pastaa ei vain voi syödä joka päivä. Kyllä aikuinen päättää, mitä ruokaa kotona on tarjolla.

Tuore tyttöystävä ja nyt jo miehesi lapsi pilaa omat lapsesi. Pitäisiköhän sinun ap pikkasen löyhentää kovin tiukkaa pipoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy nykyajan lapsia. Perheen rikkominen ja ilkeä äitipuoli eivät riitä vaan mukaan pitää ottaa vielä ruokafasismia

Jaaha. Minä taas koen tekeväni palveluksen kyseiselle lapselle koko loppuelämäkseen jos vaan saan hänet opetettua syömään terveellisemmin. Vai onko sinusta kovin kestävä ruokavalio tuollainen vehnäleipä-sokerijugurtti-kasvikseton-versio? Viikonloppuisin meilläkin syödään herkkuja, joten sokeria pyritään rajoittelemaan vaan tavallisessa arkiruoassa. Joskus syödään jäätelöä arkenakin.

AP

Jos olet mun ex-miehen kanssa, en usko teidän kovin kauaa olevan yhdessä. Tunnen hänet, ei pysty sitoutumaan.

Alkoipa tehdä mieli sokerijogurttia!

Olennaista on luoda teidän perheen säännöt. Eli puhukaa miehen kanssa asia selväksi. Sääntöjen pitää olla kaikille lapsille samat (toki iän mukaan sovellettuna). Teidän perheen säännöt ei voi olla ne mihin sinä olet tottunut, mutta ei myöskään miehen linjan mukaiset, vaan molempien pitää olla valmis kompromisseihin.

Esim. itsestäni tuntuu aika karulta, jos tarjolla on vain maustamatonta rahkaa ja jugurtteja ja sekaan ehkä luonnon marjoja (tiedän osan mielestä tämä on ihan ok). Mutta näiden ja ns. sokerijugujen välissä on monta vaihtoehtoa. Esim. meillä syödään paljon Arlan Luonto plus jugurtteja, joissa ei ole lisättyä sokeria, mutta makeutta on saatu esim. hedelmämehusta. Maustamatonta jugurttia maustetaan usein vauvojen hedelmäsoseilla (näissä osassa on vähän sokeria seassa).

Kasviksiin ja salaatteihin tottuu vain maistamalla, mutta jos 10 vuotta on mennyt maistamatta, niin on jo todella suuri askel maistaa yksi haarukallinen. näissä on edettävä määrätietoisesti, mutta hitaasti. Kuitenkin miehesi (lapsen isän) on oltava näissä se vetävä voima. Eli hänen on johdettava prosessia.