Puolison ulosottovelat ja huoli tulevaisuudesta

Miehen kanssa yhdessä 8 v. Hän on maksanut ulosottovelkansa pari vuotta sitten loppuun maksoi yhteensä 10 vuotta niitä) ja sai tämän vuoden alussa luottotiedot takaisin.

Mitä kävikään...tässä sitä ollaan 2 lasta kotona... ja mies korvia myöden veloissa TAAS. On osamaksua, on autolainaa,on kaikkea mahdollista pikkulainaa isoilla koroilla.

On puhelinliittymissä kaiken maailman lisäjuttuja lisämaksusta jotka nostaa kk-maksuja.

On uusi telkkari ja kodinkoneita uusinta uutta. Ei kertonut ostaneensa osamaksulla. Joka kk menee useita satoja ja ajattelin niiden menevän tavaroihin millon mitäkin osti. Selvisikin että summa kertyy osamaksuista. Edes 50 e kahvinkeitintä ei voi ostaa ilman osamaksua, vaikka ylimääräistä olisi 500 e.

Omakotitalosta on turha enää haaveilla. Mitään ei jää säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Ap siis onko miehellä muutakin velkaa kuin ulosotossa olevaa velkaa?? Siis vaikka perintävelkoja..

Kyllä on.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap siis onko miehellä muutakin velkaa kuin ulosotossa olevaa velkaa?? Siis vaikka perintävelkoja..

Kyllä on.  Ap

Ok. Kyllä ne täytyy vaan nyt kaikki selvittää, vaikka kuinka ahdistaisi. Pian ne perinnässä olevatkin menee ulosottoon, ja silloin tulee vielä kalliimmaksi. Varatkaa nyt heti aika kunnan velkaneuvojalle, ja ole yhteydessä tuonne Takuusäätiön neuvontaan heti huomenna. Joskus on viisainta yhdistää velkoja, jotta asia olisi paremmin hallinnassa. Lisäksi täytyy ehdottomasti laatia maksusuunnitelma. Nyt vain edellytät mieheltä, että asiat on laitettava hoitoon. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinun on pakko suojella itseäsi sen verran, että edes selvität paljonko niitä velkoja on. Se alkaa kunnan velkaneuvojan luona. Myös tuo Takuusäätiö auttaa. Älä aikaile yhtään. Miestä ahdistaa, mutta älä sinä ahdistu. Sinun on vain laitettava tämä homma nyt kuntoon miehen ahdistuksesta huolimatta. Ja teet hänelle kyllä palveluksen, kun tartut asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puoli tuossa on, että mies on kuitenkin ilmeisesti alusta alkaen ollut rehellinen tilanteestaan. Olet siis tietoisesti tehnyt päätöksen elää hänen kanssaan, vaikka hänen rahatilanne on nyt hankala, ja olisi sinulta hiukan epäreilua alkaa nyt perua päätöstäsi olla miehen kanssa. Hän on joskus ollut tyhmä ja tehnyt virheitä, kertonut niistä sinulle ja tekee nyt kaikkensa korjatakseen asiat. Eihän hän muuta oikein voi tehdä tässä vaiheessa ja mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta siitä voi ottaa opikseen.

Toki pidätte raha-asiat erillään niin kauan, että mies todella pystyy osoittamaan olevansa vastuullinen rahankäyttäjä nykyään.

Jatkan omaa viestiäni, en kerennyt uusimpia kommentteja lukea ennen tämän kirjoittamista. Tuo kuulostaa nimittäin kummalliselta, ettei miehellä ole tarkkaa velkasummaa tiedossa. Pitäisi olla, tottakai! Tuollainen tiedottomuus vaikuttaa siltä, että mies pakoilee oikeaa velkasummaa, eikä edes halua selvittää sitä.

Olen samaa mieltä. Joku aika sitten kysyin häneltä asiasta, en ollut aiemmin uskaltanut edes kysyä... ja mies vastasi, että kokonaissummaa on vaikea selvittää, koska velkoja on useita useissa eri paikoissa. Mainittakoon vielä, että hän on tällä hetkellä opiskelija (valmistumassa syksyllä) joten on tehnyt lähinnä osa-aikatyötä opintojen ohella eikä näin ollen ole edes kunnolla saanut velkojaan lyhennettyä ja todennäköisesti tästä syystä ei ole myöskään niiden kokonaissummaa selvittänyt. Mutta olen kyllä itsekin sitä mieltä, että luultavasti on asiasta niin huolissaan ettei edes uskalla asiaa selvittää.

Itse olen aiemmin jotenkin kokenut, ettei ole minun asiani puuttua tähän tai kysellä hänen veloistaan... ja myöskään seurustelun alkuvaiheessa en oikeasti ihan käsittänyt ehkä koko kuviota. Olin kyllä alusta alkaen enemmän tai vähemmän huolissani asiasta, mutta olen ehkä vähän lakaissut asiat maton alle. Nyt vasta on alkanut hahmottua koko homma. Ja nyt alkaa myös tulla olo, että minulla on oikeus tietää ja kysyä. Ap

Omalla miehelläni on vastaavista typeryyksistä johtuen 25 tonnin velat ulosotossa (summa taitaa olla jo pienempi, koska on maksanut jo 3 vuotta maksusopimuksen mukaisesti velkoja pois). Tuo määrä on aivan hirveä eikä yhtään vähempää hirvitä korot jotka juoksevat niin pitkään kunnes velka on maksettu.

Totta on se, että kokonaissummaa on vaikea saada selville, sillä ulosotossa voi olla usea erillinen laskutus menossa ja osa on saattanut ajan kuluessa palautua velkojalle, jolloin siis velkoja (perintätoimisto) alkaa pommittamaan uudestaan kirjeillä (on siis tehnyt tämän jo ennen ulosoton alkua).

Vinkki! Jos perintätoimisto ottaa yhteyttä, niin käske miestäsi tekemään (edes yrittämään) maksusuunnitelma jo perintätoimiston kanssa, koska ulosotto on se ahne laari, joka on pohjaton. Perintätoimistossa voi saada ison osan "turhista" kuluista pois jos näyttää luotettavuutensa maksajana ja on hyvä puhumaan.

Meillä on perheessä meidän kahden lisäksi 2 alle 5-vuotiasta lasta eikä elämämme ole yhtään sen surkeampaa kuin muillakaan vaikka mieheni menneisyyden hölmöilyt vievätkin suuren summan taloudestamme kuukausittain. Pääasia on, että mies maksaa ja lyhentää velkaansa eikä enää heitä laskuja roskikseen, niinkuin teki tavatessamme n.6 vuotta sitten. 

Haluan vain sanoa, että älä anna suuren ulosottovelan haitata suhdettanne tai suhtaumistasi häneen. Jos miehesi/kundikaverisi ei ole vielä uskaltanut katsoa peiliin ja kohdata velkaansa niin yritä kannustaa häntä siihen. Opiskelijana se on todella vaikeaa, mutta kannusta häntä opinnoissa ja työn etsinnässä, jotta hän saisi jonkin tulonlähteen, josta maksaa velkansa pois. Älä missään nimessä syyllistä häntä, tehty mitä tehty. Koittakaa ottaa selvää voiko hän päästä takuusäätiön piiriin (tarvitsee muistaakseni vakituisen työpaikan) ja auta häntä (jos ei itse ole halukas/aktiivinen) tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Se kannattaa.

Terveisin tyttöystävä, joka pisti oman kollinsa peilin eteen

Yksi mies löytyy omasta historiasta, jonka omituista rahan käyttöä katsoin puoli vuotta sormien läpi. Sitten alkoi kulissit murtua, ja jestas. Aikuinen mies ja mitä kaikkea siellä olikaan. Älyttömät velat, ratkaisuna esim. jättänyt vuokria maksamatta ja vienyt minut elokuviin. Tarjouduin silloinkin maksamaan oman lippuni, ei käynyt. Kun asia paljastui minulle, velkamääriä, kehoitin ottamaan johonkin velkaneuvotaan tms yhteyttä. "Ei sieltä mitään apua kuitenkaan saa". Asiassa oli muitakin tekijöitä, mutta se asennevamma, kyvyttömyys ottaa vastuuta ja selvää asioista, ratkaisi. Minä lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron mitä ystäväni teki (olen tämän kertonu täällä aiemminki). He olivat seurustelleet jo hieman pidempään kun miehen talousongelmien laajuus selvisi koko karmeudessaan. Ystäväni totesi että mikäli jatketaan yhteistä matkaa niin koko juttu on keskusteltava auki. Kävivät yhdessä läpi miehen tulot ja menot ja maksusuunnitelmat. He päättivät niin että miehen palkka osoitettiin ystäväni tilille (palkanlaskentahan tilitti ulosotto-osuuden) ja ystäväni hoiti kaikki laskut ja miehelle laskettiin käyttöraha (kyllä!) per viikko. Isommat hankinnat päätettiin yhdessä. Näin pikkuhiljaa rupesi jäämään rahaa säästöönkin vaikka tulot oli pienet. Ulosotto tuli maksettua ja luottotiedotkin palautui. Tästä on aikaa yli 10 vuotta mutta vieläkin miehen palkka menee ystäväni tilille miehen omasta halusta. Mies on todennut että hänellä ei olisi tänä päivänä perhettä, taloa , autoa ja mukavia lomareissuja silloin tällöin ilman ystävääni. Ystäväni sanoi ettei helppoa ollut mutta rakkaus ja parisuhde kannatti.

En tarkoita että sinun pitää nyt vaatia miehen palkkarahoja 😉 Mutta sinun on selvitettävä mistä ulosottovelat ovat syntyneet ja miten mies suhtautuu talousasioihin nyt. Samoin on selvitettävä mitä mies haaveilee tulevaisuudessa - näkeekö hän itsensä ulosotossa lopun ikäänsä vai ajatteleeko että muutama vuosi tiukalla elämistä velkojen poismaksamiseksi palkitsee sitten myöhemmin.

Minä ehdotin juuri miehelleni tätä. Luottotiedot on jo, mutta raha-asioita hän ei vaan osaa hoitaa.

Olen jo avustanut paljon, jotta saataisiin perussäästäminen vauhtiin, ettei yksi lasku kaataisi taloutta, mutta kun mieheltä loppuu rahat viikossa, niin ei tule mitään.

Ap, olen ystäväni tarinan kertoja ja tämän vastauksesi luettuani sanon vain: run baby run. Mies ei ole kasvanut tajuamaan omaa tilannettaan eikä hänellä ole haluja parantaa sitä, todennäköisesti hän vetää sinunkin taloutesi mukanaan 😕 Ystäväni tilanne ratkesi sillä kun mies oli halukas muuttamaan tilannetta, se vaati munaa, että sanoo kavereilleen että ei tule kaljalle kun ei ole rahaa ja eikä tosiaan lähtenyt kaljalle kun sitä ylimääräistä rahaa ei ollut! Ap, olette olleet vasta puoli vuotta yhdessä, mieti tarkkaan mihin olet ryhtymässä.

Mielenkiintoinen ketju, sillä olen itse nainen ja sinkku, jolla niskassa valtava velkataakka. Olen opiskelija, joten velkaa en edes pysty tällä hetkellä lyhentämään ja työllistyminen tulevaisuudessa näyttää huonolta, koska olen valinnut huonon alan ja cv on niin repaleinen ja aukkoinen. Haluaisin parisuhteen ja perheen, mutta en uskalla tavata miehiä, sillä miten kertoa olevansa täysi luuseri ja mokanneensa näin pahasti. Mieshän ottaisi jalat alleen, koska ei halua taakaksi lompakkoloista. Itse velkapääoma ei ole järkyttävä, mutta ne korot... Mieleen välillä hiipiikin ajatus itsemurhasta, koska mitä järkeä elää yksinäisenä, köyhänä hylkiönä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju, sillä olen itse nainen ja sinkku, jolla niskassa valtava velkataakka. Olen opiskelija, joten velkaa en edes pysty tällä hetkellä lyhentämään ja työllistyminen tulevaisuudessa näyttää huonolta, koska olen valinnut huonon alan ja cv on niin repaleinen ja aukkoinen. Haluaisin parisuhteen ja perheen, mutta en uskalla tavata miehiä, sillä miten kertoa olevansa täysi luuseri ja mokanneensa näin pahasti. Mieshän ottaisi jalat alleen, koska ei halua taakaksi lompakkoloista. Itse velkapääoma ei ole järkyttävä, mutta ne korot... Mieleen välillä hiipiikin ajatus itsemurhasta, koska mitä järkeä elää yksinäisenä, köyhänä hylkiönä.

Ihme uhriutuja olet, vaikka itse olet asiasi sössinyt. Säälisit niitä velkojiasi itsesi sijaan.

Etsi kaltaisesi mies, jos haluat perheen. Valinnanvaraa riittää, sillä miehillä on näitä luotto-ongelmia naisia useammin. Voitte sitten yhdessä uhriutua ja syyttää muita elämänne pilaamisesta (kun eivät siis antaneetkaan rahaa teille ilmaiseksi, vaan takaisin pitää maksaa).

Parempi vaihtoehto tietysti olisi, että toimisit aktiivisesti sen eteen, että saisit velkasi maksettua. Muttet taida haluta.

Itse täysi-ikäistyttyäni pilasin raha-asiani hommaamalla isot velat isoine korkoineen. Taustalla oli jos jonkinnäköistä mielenterveysongelmaa ym., mutta kyllä tiedostin että jossain vaiheessa vastuun näistä tekemisistäni joudun ottamaan. Välittämisen raja oli kuitenkin ylitetty, joten se oli menoa se.

Kun aikoinani aloitin pitkän työttömyysjakson jälkeen kokopäovätyöt, kyllä siinä monet itkut itkettiin kun uo vei ison osan eikä velka tästä huolimatta pienentynyt juuri ollenkaan. Tilanne oli plus miinus nolla, duuni sai minut vieläkin ahdistuneemmaksi (kiusaava esimies mm.) ja vaikka käteen jäi aikalailla sama mitä työttömänä ollessa, jatkoin hammasta purren vaikka tiesin edessäni olevan monen vuoden velkavankeus ja uo-kierre.

Jossain tuossa välissä olin onnostunut löytämään itselleni puolison, joka oli kanssani vaikka velkani oli hänelle, maailman tunnollisimmalle ja järkevimmälle ihmiselle paha paikka. Pidettiin kuitenkin rahamme erillään ja maksoin oman osani kaikesta.

Yhdessä vaiheessa en itsekään tiennyt paljon velkaa on. En uskaltanut ottaa selvää enkä myöskään jaksanut. Ulosotossa oli osa, kymmenissä perintätoimistoissa se toinen osa. Velkajärjestelyä varten otin sitten selon. Siellä olivat sitä mieltä, ettei minulla ole järkeä osallistua velkajärjestelyyn koska uo olisi kuulemma minulle parempi vaihtoehto.

Loppujen lopuksi maksoin ulosottoon n. kymmenen vuotta kolmasosaa palkastani. Alkuperäisestä velkasummasta oli silti päälle kolmannes jäljellä, koska suurin osa meni korkoihin ym.

Tässä välissä tein perintätoimistojen kanssa akordisopimukset ja puolisoni otti nimiinsä pankista lainan jolla maksoin ulosottoon sekä perintätoimistoihin jäljellä olevan velkani.

Kk-lyhennys pankissa sovittiin maltillisemmaksi kuin mitä ulosottoon lyhentyi, mutta kuitenkin sellaiseksi että se on kahdessa vuodessa maksettu pois.

Kaikenkaikkiaan sen minkä verran tein itselleni velkaa, oli 2/3 osaa kuluja, korkoja, käräjäoikeuden maksuja... Omaa tyhmyyttä velkaantuminen on, mutta silti olen sitä mieltä että todella kohtuuttomasti siitä joutuu myös kärsimään. Etenkin kun takana yleensä on epätoivo, mielenterveydelliset ongelmat yms. Ihmishengen hinta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä rahaan tulee.

Itse olen nyt osani kärsinyt ja kyllä se hengen ottaminen itseltä kävi monesti mielessä. Onneksi puolisoni näki minussa muuta kuin velkaongelmani ja auttoi minua vaikeassa tilanteessani ja vielä pahimman yli. Ilman häntä en olisi tässä.

Ja se on aivan varma, etten ikimaailmassa tule toistamiseen itseäni saattamaan ulosottohelvettiin.

Mun miehellä oli ulosottovelkaa kun tapasimme. Se olikin suunnilleen ainoa ongelma suhteessamme. Sain valtuudet avata kaikki kirjeet ja tutkia ongelman laajuuden. Kirjoitin ruutupaperille velat ja perijät. Katsoin kiireellisimmät, joihin lähdimme tekemään heti suorituksia ja vähemmän kiireellisten kanssa sovimme aikataulusta. Siitä lähdimme joka palkasta makselemaan, meni pari vuotta ja nyt ei ole ollut velkoja enää vuoteen.

Ja on hyväkin, ettei mies nyt saa heti uutta luottokorttia tai lainaa, pysyy oppi mielessä :) Toki hidastaa esim talonostoa, mutta meillä on loppuelämä aikaa.

Taposta tai raiskauksesta voi saada lyhyemmän tuomion kuin pahasti velkaantumalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse täysi-ikäistyttyäni pilasin raha-asiani hommaamalla isot velat isoine korkoineen. Taustalla oli jos jonkinnäköistä mielenterveysongelmaa ym., mutta kyllä tiedostin että jossain vaiheessa vastuun näistä tekemisistäni joudun ottamaan. Välittämisen raja oli kuitenkin ylitetty, joten se oli menoa se.

Kun aikoinani aloitin pitkän työttömyysjakson jälkeen kokopäovätyöt, kyllä siinä monet itkut itkettiin kun uo vei ison osan eikä velka tästä huolimatta pienentynyt juuri ollenkaan. Tilanne oli plus miinus nolla, duuni sai minut vieläkin ahdistuneemmaksi (kiusaava esimies mm.) ja vaikka käteen jäi aikalailla sama mitä työttömänä ollessa, jatkoin hammasta purren vaikka tiesin edessäni olevan monen vuoden velkavankeus ja uo-kierre.

Jossain tuossa välissä olin onnostunut löytämään itselleni puolison, joka oli kanssani vaikka velkani oli hänelle, maailman tunnollisimmalle ja järkevimmälle ihmiselle paha paikka. Pidettiin kuitenkin rahamme erillään ja maksoin oman osani kaikesta.

Yhdessä vaiheessa en itsekään tiennyt paljon velkaa on. En uskaltanut ottaa selvää enkä myöskään jaksanut. Ulosotossa oli osa, kymmenissä perintätoimistoissa se toinen osa. Velkajärjestelyä varten otin sitten selon. Siellä olivat sitä mieltä, ettei minulla ole järkeä osallistua velkajärjestelyyn koska uo olisi kuulemma minulle parempi vaihtoehto.

Loppujen lopuksi maksoin ulosottoon n. kymmenen vuotta kolmasosaa palkastani. Alkuperäisestä velkasummasta oli silti päälle kolmannes jäljellä, koska suurin osa meni korkoihin ym.

Tässä välissä tein perintätoimistojen kanssa akordisopimukset ja puolisoni otti nimiinsä pankista lainan jolla maksoin ulosottoon sekä perintätoimistoihin jäljellä olevan velkani.

Kk-lyhennys pankissa sovittiin maltillisemmaksi kuin mitä ulosottoon lyhentyi, mutta kuitenkin sellaiseksi että se on kahdessa vuodessa maksettu pois.

Kaikenkaikkiaan sen minkä verran tein itselleni velkaa, oli 2/3 osaa kuluja, korkoja, käräjäoikeuden maksuja... Omaa tyhmyyttä velkaantuminen on, mutta silti olen sitä mieltä että todella kohtuuttomasti siitä joutuu myös kärsimään. Etenkin kun takana yleensä on epätoivo, mielenterveydelliset ongelmat yms. Ihmishengen hinta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä rahaan tulee.

Itse olen nyt osani kärsinyt ja kyllä se hengen ottaminen itseltä kävi monesti mielessä. Onneksi puolisoni näki minussa muuta kuin velkaongelmani ja auttoi minua vaikeassa tilanteessani ja vielä pahimman yli. Ilman häntä en olisi tässä.

Ja se on aivan varma, etten ikimaailmassa tule toistamiseen itseäni saattamaan ulosottohelvettiin.

On järjetöntä että korot ja muut ylimääräiset kulut voivat olla suurempia kuin itse velka. Edes tyhmyydestä ei pitäisi rangaista kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse täysi-ikäistyttyäni pilasin raha-asiani hommaamalla isot velat isoine korkoineen. Taustalla oli jos jonkinnäköistä mielenterveysongelmaa ym., mutta kyllä tiedostin että jossain vaiheessa vastuun näistä tekemisistäni joudun ottamaan. Välittämisen raja oli kuitenkin ylitetty, joten se oli menoa se.

Kun aikoinani aloitin pitkän työttömyysjakson jälkeen kokopäovätyöt, kyllä siinä monet itkut itkettiin kun uo vei ison osan eikä velka tästä huolimatta pienentynyt juuri ollenkaan. Tilanne oli plus miinus nolla, duuni sai minut vieläkin ahdistuneemmaksi (kiusaava esimies mm.) ja vaikka käteen jäi aikalailla sama mitä työttömänä ollessa, jatkoin hammasta purren vaikka tiesin edessäni olevan monen vuoden velkavankeus ja uo-kierre.

Jossain tuossa välissä olin onnostunut löytämään itselleni puolison, joka oli kanssani vaikka velkani oli hänelle, maailman tunnollisimmalle ja järkevimmälle ihmiselle paha paikka. Pidettiin kuitenkin rahamme erillään ja maksoin oman osani kaikesta.

Yhdessä vaiheessa en itsekään tiennyt paljon velkaa on. En uskaltanut ottaa selvää enkä myöskään jaksanut. Ulosotossa oli osa, kymmenissä perintätoimistoissa se toinen osa. Velkajärjestelyä varten otin sitten selon. Siellä olivat sitä mieltä, ettei minulla ole järkeä osallistua velkajärjestelyyn koska uo olisi kuulemma minulle parempi vaihtoehto.

Loppujen lopuksi maksoin ulosottoon n. kymmenen vuotta kolmasosaa palkastani. Alkuperäisestä velkasummasta oli silti päälle kolmannes jäljellä, koska suurin osa meni korkoihin ym.

Tässä välissä tein perintätoimistojen kanssa akordisopimukset ja puolisoni otti nimiinsä pankista lainan jolla maksoin ulosottoon sekä perintätoimistoihin jäljellä olevan velkani.

Kk-lyhennys pankissa sovittiin maltillisemmaksi kuin mitä ulosottoon lyhentyi, mutta kuitenkin sellaiseksi että se on kahdessa vuodessa maksettu pois.

Kaikenkaikkiaan sen minkä verran tein itselleni velkaa, oli 2/3 osaa kuluja, korkoja, käräjäoikeuden maksuja... Omaa tyhmyyttä velkaantuminen on, mutta silti olen sitä mieltä että todella kohtuuttomasti siitä joutuu myös kärsimään. Etenkin kun takana yleensä on epätoivo, mielenterveydelliset ongelmat yms. Ihmishengen hinta ei ole mitään verrattuna siihen, mitä rahaan tulee.

Itse olen nyt osani kärsinyt ja kyllä se hengen ottaminen itseltä kävi monesti mielessä. Onneksi puolisoni näki minussa muuta kuin velkaongelmani ja auttoi minua vaikeassa tilanteessani ja vielä pahimman yli. Ilman häntä en olisi tässä.

Ja se on aivan varma, etten ikimaailmassa tule toistamiseen itseäni saattamaan ulosottohelvettiin.

On järjetöntä että korot ja muut ylimääräiset kulut voivat olla suurempia kuin itse velka. Edes tyhmyydestä ei pitäisi rangaista kohtuuttomasti.

Näinpä. 20 euron pikavippi on ulosotossa käräjäoikeuden ja perintätoimiston kulujen jälkeen 200e. Tähän lisäksi se korko jota se kasvaa koko ajan.

Ja tällaisissa tapauksissa ei edes vahingoita ketään, paitsi itseään. Otapa henki joltakulta niin parhaassa tapauksessa selviät ehdollisella ja maksat omaiselle paritonnia korvauksia...

Mun miehellä on velkaa nuoruudestaan niin paljon, ettei tule ikinä saamaan niitä maksetuksi, ellemme saa lottovoittoa.

Tosin minä nain mieheni rakkaudesta, en rahasta. Ei saada yhteistä asuntolainaa, no voi kyynel. Ei me saatais meidän tuloilla siltikää asuntolainaa, joten täysin merkityksetöntä.

En ymmärrä tuota rahan priorisointia kaiken edelle. Mitään täältä ei kuitenkaan mukaansa saa.

Olen itse samassa tilanteessa, sillä poikkeuksella että olen itse opiskelija. Meidän elämään mieheni ulosottovelat ja luottotietojen menettäminen ei ole juurikaan vaikuttanut. Asutaan vuokralla, eikä ole ollut vuokranantajien kanssa ongelmana, että toisella ei ole luottotietoja. Rahallisesti meillä menee myös oikein hyvin. Ainoa mihin asia vaikuttaa on se, että joudutaan lykkäämään oman asunnon ostamista siihen asti että velat on maksettu ja luottotiedot palautuneet. Ja miehelläni ei myöskään ole omaisuutta, joista velat olisi syntyneet, vaan ihan muista typeryyksistä.

Lukematta muita kommentteja pakko sanoa että eipä se mies taida olla sinulle se oikea, jos ulosottovelat arvelluttaa perhettä perustaessa. 

On se uskomatonta miten nykyään vaaditaan puolisolta täydellisyyttä, ja ollaan valmiita arpomaan onko se sittenkään se oikea niinkin epäoleellisten asioiden takia kuin toisen velat.

Tapasin nykyisen mieheni sinä päivänä kun olin eronnut edellisestä. En TODELLAKAAN etsinyt uutta suhdetta. Miehelläni on raju menneisyys, lapsuus lastenkodeissa, rikollistaustaa ja mielenterveysongelma. Olisin hyvin voinut todeta että ei, olen 1) juuri eronnut 2) miehelläni on arvelluttava tausta 3) ja vielä mielenterveysongelma, ei herrajestas ikinä jatkoon.

No annoinko noiden asioiden vaikuttaa? En, ja hyvä niin. Naimisissa olemme olleet nyt 8 vuotta ja PÄIVÄÄKÄÄN en vaihtaisi. 

Jos mies hassaa rahansa heti kaikkeen turhuuteen,vaikea on tulevaisuutta ja lapsia varsinkaan suunnitella.

Puhu vakavasti asiasta,laatikaa jonkinlainen talousarvio tuloista ja menoista. Jos hän tosissaan haluaa

kuiville tilanteestaan,hän ottaa itseään niskasta kiinni ja opettelee aivan uudenlaisen suhtautumisen

kuluttamiseensa. Kukkaron herraksi voi ja pitää aikuisen ihmisen oppia!

Vierailija kirjoitti:

Lukematta muita kommentteja pakko sanoa että eipä se mies taida olla sinulle se oikea, jos ulosottovelat arvelluttaa perhettä perustaessa. 

On se uskomatonta miten nykyään vaaditaan puolisolta täydellisyyttä, ja ollaan valmiita arpomaan onko se sittenkään se oikea niinkin epäoleellisten asioiden takia kuin toisen velat.

Tapasin nykyisen mieheni sinä päivänä kun olin eronnut edellisestä. En TODELLAKAAN etsinyt uutta suhdetta. Miehelläni on raju menneisyys, lapsuus lastenkodeissa, rikollistaustaa ja mielenterveysongelma. Olisin hyvin voinut todeta että ei, olen 1) juuri eronnut 2) miehelläni on arvelluttava tausta 3) ja vielä mielenterveysongelma, ei herrajestas ikinä jatkoon.

No annoinko noiden asioiden vaikuttaa? En, ja hyvä niin. Naimisissa olemme olleet nyt 8 vuotta ja PÄIVÄÄKÄÄN en vaihtaisi. 

Ei tarvitse olla kenenkään täydellinen, mutta kyllä itseäni huolestuttaisi, jos toinen olisi korviaan myöten veloissa, mutta ei edes olisi halukas selvittämään velkojen todellista määrää. Vaikka raha ei ole olennaisin asia suhteessa, niin tuollainen vastuunpakoilu ja ahdistus selvittää asioita kertoo jo jostakin. Päällimmäisenä ei siis tässäkään tilanteessa itseäni huolestuttaisi se velka vaan miehen oma suhtautuminen kyseiseen asiaan.

Kiitos kaikille jo vastanneille. Olen nyt saanut rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja aion vaatia mieheltä konkreettisia toimia velkojen suuruuden selvittämiseksi ja ratkaisujen miettimiseksi. Hän itse kokee tilanteensa todella synkkänä, koska kokee pilanneensa elämänsä ja myös itsetuhoisia puheita on ollut. Missään tapauksessa en rahan takia hylkäisi ihmistä jota todella rakastan. Menneisyyttä enemmän ratkaisee toiminta tässä hetkessä ja valitettavasti en täysin luota häneen. Pyrin olemaan hänen tukenaan ja auttamaan asioissa, mutta ei ole ihan helpoimmasta päästä kun mies ei ole kovin hyvä ottamaan apua vastaan. Ap

"Mies ei ole itsekään täysin tietoinen millaisesta summasta on kyse, mutta kaiketi ei mistään ihan muutamien tuhansien summista puhuta vaan huomattavasti suuremmista, koska tuntuu itse pitävän tilannetta välillä ihan toivottomana."

Ei kai tässä ole sellainen tilanne, että miehessä on myös esim. huumevelkoja? Se selittäisi sen, että velan kokonaismäärästä ei ole tietoa eikä edes halukkuutta sen selvittämiseen.

Jos näin olisi, niin aloittajan kannattaisi kyllä juosta.