Lue keskustelun säännöt.
Rasittavat äitikaverit ja sinkut.
Family
16.05.2017 |
Pahoittelut jo etukäteen perheelliset äidit! Mutta haluaisin lapsettomilta sinkuilta kuulla ongelmia mitä he kohtaavat ystävyydessä perheellisten ystäviensä kanssa. Tai vaihtoehtoisesti perheelliset äidit perheellisten äitiystävien kanssa, mitkä piirteet pistävät ärsyttämään joskus?Tai mikä perheellisellö ärsyttää sinkuissa.Share!:)
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton 32 v. ja koen, että ilman muuta se olen minä, joka joustan tapaamisten järjestelyissä. Juu, on mullakin harrastuksia ja työ, mutta mun harrastukset on vähäisempi meno kuin lastenhoito. Mä voin hyvin jättää jonkun kerran väliin, mutta pieniä lapsia ei voi jättää hoitajatta. Simple as that. Aika noloa urputtaa edes muuta. Se sen sijaan joskus ärsyttää, että joku ei osaa muusta olla kiinnostunutkaan kuin omista lapsistaan. Mutta tää varmaan on asia, jota en lapsettomana vaan ymmärrä. Jos oma elämäni mullistuisi täysin, niin varmaan en itsekään osaisi puhua muusta. Jos vaikka saisin yhtä aikaa uuden ammatin, työpaikan ja miehen, niin epäilemättä juttelisin niistä pyörällä päästä. Yleensä toi lapsista pöliseminen menee ohitse vauva-ajan jälkeen.
Tuo oli muuten hyvä vertaus. Nuorempana oikeasti tuli välillä korvista ulos ne jutut silloisista poikaystävistä, kun olisi ihan mielellään puhunut muustakin välillä.
Miehet eivät samalla lailla jauha tyttöystävistään. Kai naiset sitten tavallaan elävät niin voimakkaasti niiden parisuhteidensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton 32 v. ja koen, että ilman muuta se olen minä, joka joustan tapaamisten järjestelyissä. Juu, on mullakin harrastuksia ja työ, mutta mun harrastukset on vähäisempi meno kuin lastenhoito. Mä voin hyvin jättää jonkun kerran väliin, mutta pieniä lapsia ei voi jättää hoitajatta. Simple as that. Aika noloa urputtaa edes muuta. Se sen sijaan joskus ärsyttää, että joku ei osaa muusta olla kiinnostunutkaan kuin omista lapsistaan. Mutta tää varmaan on asia, jota en lapsettomana vaan ymmärrä. Jos oma elämäni mullistuisi täysin, niin varmaan en itsekään osaisi puhua muusta. Jos vaikka saisin yhtä aikaa uuden ammatin, työpaikan ja miehen, niin epäilemättä juttelisin niistä pyörällä päästä. Yleensä toi lapsista pöliseminen menee ohitse vauva-ajan jälkeen.
Täällä myös sinkku samaa ikäluokkaa. Oon ratkaissut tuon ongelman sillä, että ei odota enää tiettyjä samoja tapaamisia, vaan uusia ystäviä kehiin ja yhteydenpitoa siihen omaan perheelliseen kaveriin silloin kun ehtii. Ystävinä ollaan tottakai pysytty.
Se on kyllä totta, että naiset kuluttaa aikaa asioista puhumiseen, ja miehet puhuu vähemmän ja ottaa rennommin.
Minusta tuntuu taas sinkkuna, että pitää kaikki kuulumiset selittää kiireellä, koska äitikavereilla on aina niin kiire, ja kyllä ne sanookin, että selitä äkkiä, pitää mennä taas :D Luontevalta se ei tunnu, ja saattaa siitä jäädä huono mielikin joskus...tietäähän sen, ettei se ole tarkotuksellista,mutta silti...
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että naiset kuluttaa aikaa asioista puhumiseen, ja miehet puhuu vähemmän ja ottaa rennommin.
Eivätkä toisten asiat kiinnosta samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap riidankylväjä.
Miten niin? Eikö asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä rakentavaam sävyyn ja jakaa kokemuksia. Ehkä jollekkin saattaa avautua uusia näkökulmia mitä ei aikaisemmin ole huomannut, tai tajunnut. :)
Ap, et sinä millään tasolla ole rakentava.
Sinähän jo aloituksessasi lähdet siitä olettamuksesta, että nimenomaan äitikaverit ärsyttävät ja ovat se ongelma.
Eivätkä yhtään lainkaan edes hypoteettisesti ne lapsettomat velakaverit, jotka jaksavat paasata lasten kamaluudesta päin äitien näköä ja tuhahtelevat ivallisesti, jos joku kehtaa sanoa, että on pakko lähteä hakemaan lasta tarhasta.
Mä väitän, että nämä jälkimmäiset ovat tuhannesti rasittavampia, koska heillä EI ole mitään kokemusta äitiydestä, eikä niin muodoin hajua homman reunaehdoista. Jokainen äiti sen sijaan ON ollut myös lapseton, joten hän tietää senkin puolen asiasta.
Mutta joo, rajaa keskustelusi miten haluat, mutta älä luulottele olevasi rakentava tai "puhuvasi asioista oikeilla nimillä", kun todellisuudessa sinä olet yksisilmäinen ja haastat riitaa.
En ole ap, mutta ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa. Ymmärrän myös äitiyden sitovuuden ja sen, että elämä muuttuu, kun saa lapsen. Äidit eivät tunnu ymmärtävän, että kun äidin elämä muuttuu, muuttuu myös sinkun elämä, vaikka hän ei ole sitä valinnut. Eli jos haluaa, että ystävyys jatkuu, kaikki tapahtuu lisääntyvien ehdoilla. Siis ihan kaikki. Lisäksi sinkkuna jää paritapaamisten ulkopuolelle. Että tosi kivaa sinkun kannalta, että ystävät menevät naimisiin ja hankkivat lapsia.
Meillä oli tietyn kaveripiirin yhteisiä, säännöllisiä tapaamisia. Mä jättäydyin lopulta niistä kokonaan pois, kun niissä ei muiden perheydyttyä puhuttu enää mistään muusta kuin lapsista. Ihan ymmärrettävää, mutta ei sitä pitkän päälle jaksa, kun ei ole itsellä mitään sanottavaa - tai vaikka olisikin, kukaan ei kuuntele, kun eihän lapseton voi tietää mistään mitään... Tapaan näitä kavereita kahden kesken, ja silloin keskustelujen aiheet ovat monipuolisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä mikään! Mulla on kavereina sekä sinkkuja että äiti-ihmisiä eikä tule mitään mieleen. Kaikilla on omat menonsa, aina jotain saadaan järkättyä ja kaikkien kuulumiset käydään tasa-arvoisesti läpi. Jutellaan mistä vain ja välillä tavataan lasten kanssa ja välillä ilman niitä. Ei ongelmia.
Jos on joku ärsytyksenaihe niin se liittyy vain ja ainoastaan kys. ihmisen persoonaan tai toimintatapaan. Ei siihen onko hän sinkku vai perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap riidankylväjä.
Miten niin? Eikö asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä rakentavaam sävyyn ja jakaa kokemuksia. Ehkä jollekkin saattaa avautua uusia näkökulmia mitä ei aikaisemmin ole huomannut, tai tajunnut. :)
Ap, et sinä millään tasolla ole rakentava.
Sinähän jo aloituksessasi lähdet siitä olettamuksesta, että nimenomaan äitikaverit ärsyttävät ja ovat se ongelma.
Eivätkä yhtään lainkaan edes hypoteettisesti ne lapsettomat velakaverit, jotka jaksavat paasata lasten kamaluudesta päin äitien näköä ja tuhahtelevat ivallisesti, jos joku kehtaa sanoa, että on pakko lähteä hakemaan lasta tarhasta.
Mä väitän, että nämä jälkimmäiset ovat tuhannesti rasittavampia, koska heillä EI ole mitään kokemusta äitiydestä, eikä niin muodoin hajua homman reunaehdoista. Jokainen äiti sen sijaan ON ollut myös lapseton, joten hän tietää senkin puolen asiasta.
Mutta joo, rajaa keskustelusi miten haluat, mutta älä luulottele olevasi rakentava tai "puhuvasi asioista oikeilla nimillä", kun todellisuudessa sinä olet yksisilmäinen ja haastat riitaa.
Siis mitä? Ap nosti esiin asian, jossa tuntuu joskus olevan erimielisyyksiä ja ärsytyksiä puolin ja toisin. Hän kysyi myös molempien osapuolien näkökantoja. Jos sinulla mitään ärsytyksen aiheita ei ole etkä usko, että sinun ystävilläsikään, niin aihehan ei liity sinuun millään tapaa. Se, että tiedostaa joillakin olevan asiassa ongelmia ja kysyy niihin noinkin neutraalisti ja hyvässä hengessä eri osapuolien näkökulmia, nimenomaan on rakentavaa, eikä mitään riidankylvämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap riidankylväjä.
Miten niin? Eikö asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä rakentavaam sävyyn ja jakaa kokemuksia. Ehkä jollekkin saattaa avautua uusia näkökulmia mitä ei aikaisemmin ole huomannut, tai tajunnut. :)
Ap, et sinä millään tasolla ole rakentava.
Sinähän jo aloituksessasi lähdet siitä olettamuksesta, että nimenomaan äitikaverit ärsyttävät ja ovat se ongelma.
Eivätkä yhtään lainkaan edes hypoteettisesti ne lapsettomat velakaverit, jotka jaksavat paasata lasten kamaluudesta päin äitien näköä ja tuhahtelevat ivallisesti, jos joku kehtaa sanoa, että on pakko lähteä hakemaan lasta tarhasta.
Mä väitän, että nämä jälkimmäiset ovat tuhannesti rasittavampia, koska heillä EI ole mitään kokemusta äitiydestä, eikä niin muodoin hajua homman reunaehdoista. Jokainen äiti sen sijaan ON ollut myös lapseton, joten hän tietää senkin puolen asiasta.
Mutta joo, rajaa keskustelusi miten haluat, mutta älä luulottele olevasi rakentava tai "puhuvasi asioista oikeilla nimillä", kun todellisuudessa sinä olet yksisilmäinen ja haastat riitaa.
En ole ap, mutta ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa. Ymmärrän myös äitiyden sitovuuden ja sen, että elämä muuttuu, kun saa lapsen. Äidit eivät tunnu ymmärtävän, että kun äidin elämä muuttuu, muuttuu myös sinkun elämä, vaikka hän ei ole sitä valinnut. Eli jos haluaa, että ystävyys jatkuu, kaikki tapahtuu lisääntyvien ehdoilla. Siis ihan kaikki. Lisäksi sinkkuna jää paritapaamisten ulkopuolelle. Että tosi kivaa sinkun kannalta, että ystävät menevät naimisiin ja hankkivat lapsia.
No tää joskus harmittaa. Eniten ihmettelen sitä, miksi jotkut tapaamiset on jotain ihme paritapaamisia, ettei sinne sitten pariton enää mahdu mukaan. En vaan tajua. En ole koskaan itse seurustellessani tarvinnut mitään ihmeellisiä paritapaamisia vaan ihan yhtä lailla halunnut nähdä kavereita heidän parisuhdetilanteestaan riippumatta. Tuntuu kurjalta jäädä ulkopuolelle. Ja sitten tuo toinen näkökulma, jonka joku nosti esiin: Välillä tuntuu ettei ole itsellä mitään sanottavaa, kun muut puhuvat vain vauvoistaan ja suhteistaan. Siksi on ehkä joskus ihan kivakin jäädä ulkopuolelle, kun ei vaan jaksa kuunnella non stop asioista jotka ei kosketa itseään millään tavalla. Kaikki perheelliset eivät onneksi ole tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana ärsyttää kun kysyn kaverini kuulumisia ja saan kuulla lasten kuulumiset. Huoh, sitähän mä kysyin!
No niin nehän on ne äidin kuulumiset, pitää vaan osata tulkita:
"meidän maija nukkuu hyvin nykyisin = nukun itsekin hyvin, en ole enää niin väsynyt päivisin"
"meidän maija oli 2 viikkoa kipeä = olen tosi rasittunut, en voinut tehdä mitään kivaa tuona aikana"
"maija osaa jo juosta aika hyvin ja karkailee pihasta = aikani menee hänen perässään juoksenteluun ja käsyttämiseen, en ole voinut enää lukea uutisia ulkoillessamme puistossa"
"maija ei syö tekemiäni ruokia = olen joutunut keksimään uusia ruokia, mitä meillä syödään. Välillä harmittaa kun on nähnyt vaivaa"
.... Eli kelpaisko jos äiti kertois vaan noi toiset puolet, sillonko olis äidin kuulumiset? Usein on vaan helpompi puhua niistä syistä ja joskus olettaakin että toinen tajuaa mitä se tarkoittaa äidin kuulumisissa.
Ihan ymmärrettävää, mutta miksei ihan suosiolla vain kerro tuota kaikkea? Helpommin saa kuuntelijakin huomattavasti enemmän irti, kun toinen ei puhu "puolikkailla lauseilla".
Vrt. "Meidän Maija oli 2 viikkoa kipeä" vs. "Meidän Maija oli 2 viikkoa kipeä, ja jouduin jäämään kotiin häntä hoitamaan, minkä takia jouduin jättäytymään pois tärkeästä työprojektista. Toisaalta töissä on kyllä ollut tosi hektistä muutamat viime kuukaudet, joten oli mukavaa saada pientä breikkiä siitä, mutta eipä tuo kotona olokaan ollut kovin luksusta... Tyttö söi ja nukkui tosi huonosti, ja saattoi parikin kertaa yössä herätä pyytämään jotain, joten itselläkin jäi unet aika vähiin. Eipä sitä kotoakaan noina parina viikkona lähikauppaa kauemmas päässyt, kun mieskin kun tekee pitkää päivää. Hassua miten kaksi viikkoa kotona osasikin viedä ihmisestä mehut, ja viimein maanantaina töihin pääsy tuntuikin lähes lomalta!"
Valitettavan usein perheellisen kuulumisia kysyessä joutuu tyytymään "Meidän Juholle on alkanut puhjeta hampaita! ... Mutta mitäs sulle?" -tyyliseen vastaukseen. Eikä minulle ainakaan ole vielä selvinnyt, onko tuo vain sitä, ettei A. jakseta avata omaa elämää sen enempää, B. ei koeta omassa elämässä tapahtuneen mitään lapsen hampaita kertomisenarvoisempaa, vai C. odotetaanko vain lapsettoman sinkun pystyvän lukemaan rivien välistä jotain, tyyliin "ollaan ihan hitsin ylpeitä, mutta valvottaahan poika nyt perhettä tavallistakin enemmän, harmi kun ukkokin on niin herkkäuninen muutenkin, että on nyt vielä tavallistakin kärttyisämpi, ja on alkanut tulemaan joka ilta kotiin vasta yhdentoista maissa vaikka pääsee jo kuudelta..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana ärsyttää kun kysyn kaverini kuulumisia ja saan kuulla lasten kuulumiset. Huoh, sitähän mä kysyin!
No niin nehän on ne äidin kuulumiset, pitää vaan osata tulkita:
"meidän maija nukkuu hyvin nykyisin = nukun itsekin hyvin, en ole enää niin väsynyt päivisin"
"meidän maija oli 2 viikkoa kipeä = olen tosi rasittunut, en voinut tehdä mitään kivaa tuona aikana"
"maija osaa jo juosta aika hyvin ja karkailee pihasta = aikani menee hänen perässään juoksenteluun ja käsyttämiseen, en ole voinut enää lukea uutisia ulkoillessamme puistossa"
"maija ei syö tekemiäni ruokia = olen joutunut keksimään uusia ruokia, mitä meillä syödään. Välillä harmittaa kun on nähnyt vaivaa"
.... Eli kelpaisko jos äiti kertois vaan noi toiset puolet, sillonko olis äidin kuulumiset? Usein on vaan helpompi puhua niistä syistä ja joskus olettaakin että toinen tajuaa mitä se tarkoittaa äidin kuulumisissa.
Mi kysymykseen voi vastata suoraan? Jos kysyn jotain suoraan niin toivon suoraa vastausta, ei mitään naismaisia tulkitsemisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap riidankylväjä.
Miten niin? Eikö asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä rakentavaam sävyyn ja jakaa kokemuksia. Ehkä jollekkin saattaa avautua uusia näkökulmia mitä ei aikaisemmin ole huomannut, tai tajunnut. :)
Ap, et sinä millään tasolla ole rakentava.
Sinähän jo aloituksessasi lähdet siitä olettamuksesta, että nimenomaan äitikaverit ärsyttävät ja ovat se ongelma.
Eivätkä yhtään lainkaan edes hypoteettisesti ne lapsettomat velakaverit, jotka jaksavat paasata lasten kamaluudesta päin äitien näköä ja tuhahtelevat ivallisesti, jos joku kehtaa sanoa, että on pakko lähteä hakemaan lasta tarhasta.
Mä väitän, että nämä jälkimmäiset ovat tuhannesti rasittavampia, koska heillä EI ole mitään kokemusta äitiydestä, eikä niin muodoin hajua homman reunaehdoista. Jokainen äiti sen sijaan ON ollut myös lapseton, joten hän tietää senkin puolen asiasta.
Mutta joo, rajaa keskustelusi miten haluat, mutta älä luulottele olevasi rakentava tai "puhuvasi asioista oikeilla nimillä", kun todellisuudessa sinä olet yksisilmäinen ja haastat riitaa.
Miten ihmeessä voi pimahtaa noin nopeasti? Sun kaltaisten takia keskusteluja on täysin mahdotonta pitää asiallisena. Miksi edes jatkoit otsikkoa pidemmälle lukemista jos tiedät, että sinulle menee kaikki noin herkästi tunteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kehtaa sanoa lapsellisille kavereille, että en halua tulla kylään, kun en jaksa sitä lasten melua. En vaan tykkää olla pienten lasten kanssa. Ja jos ei he pääse lasten keskeltä pois, kyllähän se kaverisuhde muuttuu. En jaksa myöskään kuunnella lapsista puhumista koko aikaa. EN ole itse apseton, vaan kouluikäisen äiti. Olen vaan ihmisenä sellainen,että mua kiinnostaa monimutkaisemmat puheenaiheet. Tietty lapsen kehityskin on ihan kiinnostava juttu, mutta ei loputtoman. Jotkut vanhemmat osaa puhua myös ihmissuhteista, musiikista, tieteen kehityksestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap riidankylväjä.
Riitaan tarvitaan kaksi. Jos vastaajat osaa käyttäytyä riitaa ei synny vaikka joku kuinka kylväisi.
Riitaan riittää kyllä yksikin oikein hyvin sillä se pilaa kaikilta fiiliket ja saa pahimman toisista esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana ärsyttää kun kysyn kaverini kuulumisia ja saan kuulla lasten kuulumiset. Huoh, sitähän mä kysyin!
No niin nehän on ne äidin kuulumiset, pitää vaan osata tulkita:
"meidän maija nukkuu hyvin nykyisin = nukun itsekin hyvin, en ole enää niin väsynyt päivisin"
"meidän maija oli 2 viikkoa kipeä = olen tosi rasittunut, en voinut tehdä mitään kivaa tuona aikana"
"maija osaa jo juosta aika hyvin ja karkailee pihasta = aikani menee hänen perässään juoksenteluun ja käsyttämiseen, en ole voinut enää lukea uutisia ulkoillessamme puistossa"
"maija ei syö tekemiäni ruokia = olen joutunut keksimään uusia ruokia, mitä meillä syödään. Välillä harmittaa kun on nähnyt vaivaa"
.... Eli kelpaisko jos äiti kertois vaan noi toiset puolet, sillonko olis äidin kuulumiset? Usein on vaan helpompi puhua niistä syistä ja joskus olettaakin että toinen tajuaa mitä se tarkoittaa äidin kuulumisissa.
Mi kysymykseen voi vastata suoraan? Jos kysyn jotain suoraan niin toivon suoraa vastausta, ei mitään naismaisia tulkitsemisia.
Niin ja lapsettomana en tosiaankaan tajua noita "piiloviestejä", mistä ne nyt voisi tietää, kun ei ole kokemusta?
Eipä ole kyllä ongelmiakaan, äitiystävät kertovat ihan kokonaisin lausein, mitä kuuluu. Onneksi. :)
Ärsytti taannoin suunnattomasti erään lapsettoman ystävän avautuminen siitä, kuinka en enää kerro omia kuulumisiani vastauksena hänen kysymykseensä. Ei käynyt mielessä kysymyksen asettelu sitten lainkaan tällä ystävällä. Hän nimittäin aina kysyi: "Mitäs teille kuuluu?" Turha sellaisen kysymyksen jälkeen itkeä, jos saa vastaukseksi lasten ja miehen kuulumiset.
Ihan näin perheellistäkin rasittaa jatkuvat lapsijutut. Tuntuu olevan esikoisten äidin tyyppivikoja. Kolmatta tuntia puhelimessa, eikä sanaakaan muusta kuin ihmeellisestä kultapallosta, joka saa hampaita, kääntyy selältä mahalleen, jolla on vähän nuhaa jne. Lohduttaudun sillä, että ehkä itse olin yhtä rasittava (ja toivon hartaasti, etten ollut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana ärsyttää kun kysyn kaverini kuulumisia ja saan kuulla lasten kuulumiset. Huoh, sitähän mä kysyin!
No niin nehän on ne äidin kuulumiset, pitää vaan osata tulkita:
"meidän maija nukkuu hyvin nykyisin = nukun itsekin hyvin, en ole enää niin väsynyt päivisin"
"meidän maija oli 2 viikkoa kipeä = olen tosi rasittunut, en voinut tehdä mitään kivaa tuona aikana"
"maija osaa jo juosta aika hyvin ja karkailee pihasta = aikani menee hänen perässään juoksenteluun ja käsyttämiseen, en ole voinut enää lukea uutisia ulkoillessamme puistossa"
"maija ei syö tekemiäni ruokia = olen joutunut keksimään uusia ruokia, mitä meillä syödään. Välillä harmittaa kun on nähnyt vaivaa"
.... Eli kelpaisko jos äiti kertois vaan noi toiset puolet, sillonko olis äidin kuulumiset? Usein on vaan helpompi puhua niistä syistä ja joskus olettaakin että toinen tajuaa mitä se tarkoittaa äidin kuulumisissa.
Mä haluan juurikin tietää sen nukkuuko ystävä hyvin, en nukkuuko Maija ja sitä kautta myös ystävä. Miksei voi vastata kysyttyyn??
Parhaat kaverini kaikki töissä ja kaikilla 1-3 alle kouluikäistä. Lisäksi kaikki urheilee yms. Ensinnäkin yhteisiä tapaamisia on todella vaikeaa järjestää. 4kk eteenpäin pitää yleensä katsoa jos halutaan lapsivapaa ilta. Sitten Jos nähdään lasten kanssa aina joku on vähintään puoli tuntia myöhässä, kun lapsia ei saatu puettua/päikkärit/kakka/uhma. Sitten kun ollaan paikalla, ehditään puhua kuka nukkuu ja kuka ei, ei oikein muuta. Sitten riiviöt alkaa hakkaamaan toisiaan tms ja aikuisten kuulumisia ei saada vaihdettua. Hirveä meteli ja sotku. Mutta joo, itse olen myös äiti ja kaikki nämä koskevat myös itseäni. Kaverisuhteet oli vaan helpompia hoitaa kun ei ollut lapsia.
Kuka sitä riitaa nyt kylvääkään? :D