Nyt 25-vuotiaana huomaa eri ihmisten tuloerot, ahdistaa. Miten nostaa omaa tasoa kuin syntynyt köyhään perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Aivan tavisduunariperheestä olen itsekin. Jo nuorena tajusin, että lukemalla pääsen mihin vain. Minua ei koskaan kannustettu, muttei myöskään rajoitettu. Yhteishaussa merkkasin itseni lukioon. En kysynyt mitään vanhemmiltani, mutta taisivat kuitenkin olla ylpeitä.

Nyt olen ekonomi ja toimin talousjohtajana suuressa suomalaisessa vientiyrityksessä.

Entä jos ei ole riittävän fiksu? :D Itse olen talous- ja toimistopalveluiden merkonomi ja työllisyysnäkymät ihan surkeat. Työkokemusta minulla on lähinnä kaupan alalta ja ne talous- ja toimistojutut on opiskeltu lähinnä koulussa. Matikka on tuottanut minulle aina vaikeuksia, ihan ala-asteelta toisen asteen opintoihin. Muuttanut olen kotoa 18-vuotiaana, koska perheolot oli mitä oli. Kämppiksen kanssa asuin ja työt oli lyhyitä pätkiä. Niinpä opintojen ohessa otin lainaa, mitä on maksamatta useita tuhansia. POINTTI on siis se, että haluaisin mukavan ammatin, josta sais vähän enemmän rahaa kun kaupan kassana. En vaan tiedä, mitä vois lähteä opiskelemaan ja minne pääsisi opiskelemaan. Lisää lainaa en voi ottaa. Tuntuu kun olisi umpikujassa.

Jos on 25-vuotiaana tuollaisia ajatuksia, pitää ihan ehdottomasti jatkaa opintoja! Sairaanhoitajatkaan eivät rikastu, mutta palkka on kuitenkin vähän parempi. Yliopistoon ei kannata niitä näitä mennä lukemaan, vaan pitää miettiä, tuottaako opiskelu taloudellista hyötyä tulevaisuudessa. Ja kannattaa muistaa, että sisäänpääsy voi olla kiven takana. Kaupallisella alalla raha pyörii, mutta eivät tradenomit mitään tienaa; kaikista ei ole yrittäjiksi. Ekonomiksi voi olla vaikea päästä opiskelemaan. Tulevaisuudessa on kyllä paljon bisnestä tiedossa vanhusten hoivapalveluissa. Esim. geriatriaan erikoistunut sairaanhoitaja, jolla on käsitys bisneksen pyörittämisestä, saattaisi jopa rikastua. Tai sitten ap voisi pyrkiä opettamaan lähäreitä ja hoitsuja; siinäkin pääsee 3000 - 4000 e/ kk tuloihin, jotka kyllä pelkän lähärin palkan voittavat, vaikka eivät miljonääriä ihmisestä teekään. Valitettavasti vain toisen asteen koulutus on ollut jatkuvien leikkausten kohteena, mutta ehkä tulee parempiakin aikoja.

Ap, älä jää lopuksi ikää miettimään! Olet nuori ja lapseton, ehdit vielä vaikka mitä. On ihan tavallista, että yliopistostakin valmistutaan vasta 3-kymppisenä. On iso ero, tienaatko lähärinä 1700 nettona vai 2600 nettona kuten esim. ope tai hoitsu.

Niin että mitähän ihmettä nyt taas? Suomessahan on ilmaista opiskelu ja pääsykoemateriaaleihin pystyy netin kautta oppimaan kaikki ihan fysiikasta lähtien. Kaikki on kiinni siitä jaksaako ja haluaako itse yrittää. Ja jos rahat ei meinaa riittää lähärin palkalla normaaliin elämään niin alkoholi, sokeri ja muut turhakkeet voi jättää aina pois

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani potkivat minut ulos kämpästä heti kun täytin 18-vuotta. Jouduin valitsemaan ammattikoulun, koska vanhempieni mielestä tuli mennä suoraan työelämään ja lukio ajanhukkaa. Valitsin sitten hölmönä lähärin polun. Sitä samaa polkua nyt tarponut tähän asti ja vierestä katsellut kuin monet muut matkustelevat ja toteuttavat unelmiaan. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli 14-vuotiaana ja siitä lähtien olen töitä tehnyt.

Seurustelin vakavissani 6-vuotta. Mies oli varakkaammasta suvusta ja silloin ei rahahuolia ollut. Mies makseli mielellään omat kuluni, mutta olin onneton koska en tiennyt mitä tehdä omalla tulevaisuudella. Vierestä myös näin, miten paljon helpommalla mieheni sisaruksetkin pääsivät. Ei tarvinnut mitään itse tehdä ja tilile tipahteli tuhansia.

Moni ikäisistäni valitsi lukion ja on päässyt sitä kautta yliopistoon. Yleensä vain olen huomannut sen, että yliopiston portti on auennut usein heille, jotka ovat saaneet panostaa opintoihin ilman työntekoa. Osalle on kustannettu kursseja jotka tädänneet vaikka lääkikseen pääsyyn. Osa asunut vanhemmillaan tai heidän omistamissa asunnoissa ilman työpaikkaa tai huolia omasta taloudesta. On matkusteltu ulkomailla ja eletty kivan näköistä elämää.

Tällä hetkellä koen ahdistusta. Oliko oma elämäni tässä, lähihoitajana. Tiedän, että jokaisella meistä on omat ongelmat ja huolensa. Siltikin mietin, miten voisin joskus itse nousta tästä ja tarjota mahdollisesti tulevilla lapsilleni parempaa mitä itse sain. En haluaisi olla olosuhteiden uhri. Säästöön olen saanut jonkin verran pientä pesämunaa. En vain usko, että lukeminen onnistuu työn ohessa vaikkapa lääkikseen. Asun yksin ja opiskelu tuntuu mahdottomalta kun elämäinenkin kustannettava.

Olisiko jollain kertoa onnstumisen tarinoita lähtökohdista huolimatta?

Säästät ja sijoitat. Aikajänne 25-30v vuotta,sijoitat  osinkoaristokraatteihin.Uudelleensijoitat osingot. Ei se sen vaikeampaa ole.

Pitääkö sen olla juuri lääkis? Sinne on tosi vaikea päästä ilman todella hyvää luonnontieteiden osaamista, ja hakijoita on paljon. Voit silti nostaa elintasoasi jatkokouluttautumalla! Jos terveydenhuoltoala tuntuu omalta, niin sairaanhoitajaopinnot voisivat olla hyvä vaihtoehto? Sitä kautta voi myös jatkaa terveystieteiden maisteriksi.

Oman äitini tarina on seuraava: hän joutui omilleen 16-vuotiaana ja teki töitä samalla kun kävi ammattikoulua. Ammattikoulun jälkeen hän työskenteli apteekissa teknisenä viitisen vuotta. Sitten hän kävi työn ohella iltalukion ja haki lukemaan farmasiaa ja pääsi sisään. Hän opiskeli työvuorojen ohella ensin farmaseutiksi, sitten proviisoriksi. Nyt hän on apteekkari.

Kyllä omaa elintasoaan pystyy nostamaan! Se on rankkaa, mutta ainakin voi onnistuessaan olla ylpeä siitä, että kaikki oli aidosti omaa ansiota.

Ihan ensimmäisenä mieti omaa unelmaasi. Jos kaikki olisi mahdollista, missä asuisit? Mitä tekisit työksesi? Kenen kanssa viettäisit aikaasi? Mitä harrastaisit? Mitä tekisit vapaa-ajalla? Ja kysy jokaisen asian kohdalla vielä lisä kysymyksenä Miksi.

Esim. Miksi haluan olla lääkäri? Miksi haluan matkustaa jne. Tällä selvität itsellesi ovatko asiat juuri sitä mitä itse haluat itsellesi vai tavoitteletko jotain sen statuksen ja muiden odotusten mukaan.

Tee vaikka pinterest taulu haaveestasi tai kerää leikekirja, jos tuntuu omalta tavalta toimia. Sanovat, että se konkretisoi haaveet ja ne eivät pääse unohtumaan yhtä helposti. Ihminen toimii huomaamattaan haaveita tavoitellen, joten jonain päivänä saatat oikeasti tehdä niitä asioita joita listasit.

Itsellä tämän on huomannut pienemmässä mittakaavassa siinä, että vuosia sitten aloin koota pinterestiin tyyli-taulua kun en oikein tiennyt miten haluaisin pukeutua tai mikä on oma tyyli. Taulu on ollut pitkään unohduksissakin, mutta kas kummaa, tänä päivänä oma vaatekaappi näyttää kutakuinkin paljon sellaiselta kuin tämä pinterest taulu. Enkä todellakaan ole vilkuillut sitä aina vaateostoksilla ollessa, vaan valinnut fiiliksen ym. mukaan. Jossain takaraivossa on siis vain selkiytynyt omat tavoitteet :)

Ja konkreettisin neuvo: opettele säästämään järkevästi 👍 Se mahdollistaa paljon, eikä jossain vaiheessa tarvitse ehkä sanoa unelmia eteenpäin vievälle mahdollisuudelle Ei ainakaan rahan puutteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin että mitähän ihmettä nyt taas? Suomessahan on ilmaista opiskelu ja pääsykoemateriaaleihin pystyy netin kautta oppimaan kaikki ihan fysiikasta lähtien. Kaikki on kiinni siitä jaksaako ja haluaako itse yrittää. Ja jos rahat ei meinaa riittää lähärin palkalla normaaliin elämään niin alkoholi, sokeri ja muut turhakkeet voi jättää aina pois

Minkähän takia osa sitten käy ihan maksavilla kursseilla treenaamassa esim. lääkikseen pääsyä? Ei se todellakaan ole niin helppoa! Osa vuosia treenaa!

Jep. Onhan se ihan kivaa olla duunissa mikä olisi itselle hyväksi ja luontaista. Itselle luontaista on ihmistenkanssa työskentely,kohtaaminen, auttaminen ja huolenpito. Sitä tein työkseni kunnes kyllästyin siihen että ihmisten empatian ja ymmärryksen tarve on niin suurta että siihen saa tuhlattua joka ikisen voimavaran. Hoitopuolella vielä lisäksi hajotat selkäsi ja jokaisen nivelen kun kiireessä nostelet ja siinä kiireessä usein myös hankalaa asiakasta kohdata. aina joutuu kyseenalaistamaan miten meni päivä, kohtelitko kaikkia oikein. Palkka on surkea verrattuna fyysisen ja henkisentyön määrään. mielummin opiskelee ammatin, missä maksetaan työpanoksesta, ja voi niitä mummoja ja vammaisia mennä vaikka vapaaehtoisena ilahduttamaan kerran viikossa. Jää enemmän energiaa elämässä ja paksumpi lompakko. On siinä työssä puolensa mutta rahaa itse kyllä saan paljon helpommalla nykyjään kuin omassa "kutsumus" ammatissani. Onneks voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan työ on arvokasta. Melkoisen harppauksen teet elämässäsi eteenpäin, kun alat arvostaa omaa osaamistasi ja niitä ihmisiä, joita autat.

Raha on tietenkin tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tunne siitä, että toimii itselleen oikeassa ammatissa.

Lähihoitaja89i88 kirjoitti:

Jep. Onhan se ihan kivaa olla duunissa mikä olisi itselle hyväksi ja luontaista. Itselle luontaista on ihmistenkanssa työskentely,kohtaaminen, auttaminen ja huolenpito. Sitä tein työkseni kunnes kyllästyin siihen että ihmisten empatian ja ymmärryksen tarve on niin suurta että siihen saa tuhlattua joka ikisen voimavaran. Hoitopuolella vielä lisäksi hajotat selkäsi ja jokaisen nivelen kun kiireessä nostelet ja siinä kiireessä usein myös hankalaa asiakasta kohdata. aina joutuu kyseenalaistamaan miten meni päivä, kohtelitko kaikkia oikein. Palkka on surkea verrattuna fyysisen ja henkisentyön määrään. mielummin opiskelee ammatin, missä maksetaan työpanoksesta, ja voi niitä mummoja ja vammaisia mennä vaikka vapaaehtoisena ilahduttamaan kerran viikossa. Jää enemmän energiaa elämässä ja paksumpi lompakko. On siinä työssä puolensa mutta rahaa itse kyllä saan paljon helpommalla nykyjään kuin omassa "kutsumus" ammatissani. Onneks voi valita.

Mitä teet nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Niin että mitähän ihmettä nyt taas? Suomessahan on ilmaista opiskelu ja pääsykoemateriaaleihin pystyy netin kautta oppimaan kaikki ihan fysiikasta lähtien. Kaikki on kiinni siitä jaksaako ja haluaako itse yrittää. Ja jos rahat ei meinaa riittää lähärin palkalla normaaliin elämään niin alkoholi, sokeri ja muut turhakkeet voi jättää aina pois

Tämä kaikkitietävä neuvoja lienee selvittänyt tiensä lääkikseen tai vähintään oikikseen hieman googlettelemalla tietoja netistä. 😂

Mä oon ns. köyhästä perheestä, äiti oli totaali-yh, työskenteli sihteerinä. Kesätyöt aloitin 14v ikäisenä. Lukion äiti vielä maksoi, tai no maksoin isäni perhe-eläkkeestä. 18v muutin omana kämppään, kävin töissä muutaman vuoden ja säästin rahaa, otin opintovapaata ja luin itseni sisään valtiotieteelliseen (maksoin siis valmenuskurssinkin itse), tein töitä opiskelujen ajan koko ajan. Vakkariduunin omalta alalta sain ennen valmistumista, ja nyt on 20v takana tällä alalla, palkka 5000e/kk. 

Minäkin olen köyhästä perheestä. Muuttanut kotoa 18 vuotiaana opiskelijana. Olen myös lähihoitaja. Muistan aina, kun sain ekan kerran palkkaa tilille kerralla 740e (2vk palkka) se oli mielestäni todella suuri, suuri summa.

Luulen, että sinulla ajatuksia vääristää nyt se, että olet tässä välissä elellyt poikaystäväsi siivellä. Olet jo päässyt maistamaan vähän parempaa niin sieltä on vaikea tulla alaspäin.

Itselläni palkka nettona n. 1900e ja sillä elelee tosi hyvin. Toki miehellä on parempi palkka (netto 2000-5000e/kk) mutta vuosien varrella pikkuhiljaa vuosoen varrella kummallakin tulot noussu.

Meillä edulliset asumiskulut (88 neliönnrivari neliö) kaksi lasta ja varaa matkustrlla ja lasten harrastaa miyä haluavat.

Kyllä yhdennihmisennpitäisi tulla lähärin paökalla vallanhyvin toimeen.

Me ollaan miehen kanssa molemmat eletty ihan minimirahoilla. Aikuisopistossa mies koulutautui ja nyt saa hyvää palkkaa. Kyllähän se oli useamman vuoden opiskelijana kituuttamista, mutta nyt se on palkittu. Enää ei tarvitse murehtia rahoista ym. Itse aloitan syksyllä oppisopimuksella opinnot myös.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitaja89i88 kirjoitti:

Jep. Onhan se ihan kivaa olla duunissa mikä olisi itselle hyväksi ja luontaista. Itselle luontaista on ihmistenkanssa työskentely,kohtaaminen, auttaminen ja huolenpito. Sitä tein työkseni kunnes kyllästyin siihen että ihmisten empatian ja ymmärryksen tarve on niin suurta että siihen saa tuhlattua joka ikisen voimavaran. Hoitopuolella vielä lisäksi hajotat selkäsi ja jokaisen nivelen kun kiireessä nostelet ja siinä kiireessä usein myös hankalaa asiakasta kohdata. aina joutuu kyseenalaistamaan miten meni päivä, kohtelitko kaikkia oikein. Palkka on surkea verrattuna fyysisen ja henkisentyön määrään. mielummin opiskelee ammatin, missä maksetaan työpanoksesta, ja voi niitä mummoja ja vammaisia mennä vaikka vapaaehtoisena ilahduttamaan kerran viikossa. Jää enemmän energiaa elämässä ja paksumpi lompakko. On siinä työssä puolensa mutta rahaa itse kyllä saan paljon helpommalla nykyjään kuin omassa "kutsumus" ammatissani. Onneks voi valita.

Mitä teet nykyään?

Mua myös kiinnostaisi mitä kommentoija tekee nykyään. Todella osuva kuvaus hoitoalasta. Täällä myös toinen lähihoitaja joka tullut päätepysäkille. Ei vaan ole rahkeita enää olla koko ajan antajan roolissa saamatta itse mitään. Hieno ja ihmisläheinen ammatti, mutta ei jaksa kuin max. 10 vuotta. Alkaa kuormittamaan koko kroppaa ja psyykettä. Voimavaroja ei ole vapaa-ajalle. 50% jaksaisi tässä hommassa nykyisellä miehityksellä.

Oot niin nuori,vielä voit haaveilla mistä vaan. Lääkikseen pääsee vain muutama ei-ylioppilas , joten unohda se.

Lukion käy hyvin läpi 2 vuodessa , mutta jos haluat matikkalinjalle, varaa 3 vuotta .

Aikuislukiot alkavat syksyllä.

Käy juttelemassa aikuislukioissa ja tee valinta, niihin käytännössä pääsee kaikki sisälle

Lukiossa on kuitenkin pitkät lomat ja voit vkonloppuisin tehdä töitä.

Plus ota selvää aikuisopiskelutuesta. Opiskelijana voit saada myös opiskelija-asunnon.

Voi haaveilla ja sitten myös lähteä toteuttamaan ;)

Mä olen tavisduunariperheestä, kävin lukion ja valmennuskurssin, ja pääsin teknilliseen yliopistoon. Oon nykyisin DI eikä ole ollut vaikea maksaa opintolainoja pois.

Tunnen yhden naisen joka työn ohessa kävi ensin iltalukion, ja sitten etänä insinööriopinnot ammattikorkeassa. Luennot hän katsoi iltaisin töiden jälkeen netistä. Heillä oli lähipäivät perjantai-lauantai, jos ei ole vielä perheellinen niin tuo on helpompaa. Hän on siis nykyisin amk insinööri.

Toinen tuntemani aloitti ammattikoulututkinnosta ja on samaa tietä myöskin nykyään insinööri. He ovat tehneet tämän vasta kolmekymppisenä ja perheellisenä, sinulle luulisi olevan vähän helpompaa.

Opiskelijana saa tietysti matkustaa opiskelijahinnalla ja syödä opiskelijaruokalassa. Todella paljon halvempaa.