Nyt 25-vuotiaana huomaa eri ihmisten tuloerot, ahdistaa. Miten nostaa omaa tasoa kuin syntynyt köyhään perheeseen?

Ei varmaan auta muu kuin säästää. Sitten sijoittaa rahat opintoihin ja vapaa-ajan lisäämiseen. Vuosien homma siis. Ainakin sisua oppii ja ajattele sitä tunnetta kun on tehnyt kaiken itse!

Onko sen ammatin pakko olla juuri lääkäri? Entä vaikka sairaanhoitaja? Palkka kuitenkin jonkin verran nousisi ja työtehtävät (paikan mukaan toki) voisivat olla haastavampia. Tosiasia on se, että Suomessa ei työllä rikastu kukaan, siitä pitää progressiivinen verotus huolen, Se lääkärikään, ainakaan keskiverto, ei tienaa verotuksen ansiosta aivan hirvittävästi sairaanhoitaja enemmän. 

Sinun täytyy miettiä, mitä todella haluat elämältä ja mitkä ovat keinosi se saavuttaa Lähihoitajasta tie lääkäriksi tosiaan on pitkä ja kivikkoinen. Ehkä sinun kannattaisi miettiä iltalukiota ja siellä pohtia (fysiikan jne.) kursseilla, mitä tosiaan tuumit. Olet kuitenkin vielä hyvin nuori eli jos todella haluat jotakin muuta, sinun kannattaa sitä lähteä tavoittelemaan.

Matkustella voi nykyaikana melkoisen edullisestikin. Eurooppaan saa halvalla lentoja, kunhan varaa tarpeeksi ajoissa, ja majoituksiakin löytyy vaikka kuinka edullisesti, kunhan jaksaa haravoida. On hostellia, AirBnb:tä jne. En ole itse varakas, mutta kyennyt tekemään elämässä kaikenlaista juuri sen ansiosta, että bongaan hyvät tarjoukset.

Ja lisään vielä, että lukeminen työn ohessa ei onnistu ainakaan silloin, jos sitä ei koskaan edes yritä. Yrittämättä ei tosiaan minnekään koskaan tässä elämässä pääse. Lisäksi täytyy olla sitkeyttä, että jaksaa nousta ja yrittää, vaikka maailma löisi kanveesiin, siihen vaaditaan kovaa sisäistä motivaatiota

T. 2, sellainen, joka on työn ja tuskan takaa omalle unelma-alalleen päässeyt

Koulutus ja todellakin mahdollisuudet on rajattomat, olet nuori vielä.

Lähärin palkka ei ole mikään surkea, se on kuitenkin n. 1700 nettona eli enemmän kuin esim kaupan myyjillä. Tuolla palkalla pystyy elämään ihan mielekästä elämää. Itse olen tradenomi ja palkka 1750 euroa, pärjään oikein kivasti kun en turhia tuhlaile. Nytkin ollaan lähdössä jenkkeihin kesälomareissulle. Säästämistä toki vaatii, mutta toisaalta se on mulle luontevaa kun en välitä merkkivaatteista, laukuista ym.

Tsemppiä sinulle! Sinulla on kuitenkin töitä - se jo mahdollistaa monet asiat elämässä!

Iltalukio?

Mäkin kannatan amk:ta ja sairaanhoitajan tutkintoa. Palkka nousis ja sun kokemuksesta ois hyötyä. Tämä siis, jos tahdot jatkaa alalla.

Hei, olet vasta 25 ! Nyt ala oikeasti toimia ettei tosiaan sitten kymmenen vuoden päästä ole sama tilanne parin lapsen kanssa (=olet vielä entistäkin köyhempi)

Jos olet ihan fiksu ja kykenevä oppimaan, niin varmin tapa on valita nyt heti joku rahakas ala ja alkaa välittömästi lukemaan niinkin pääsykokeisiin. Muun elämän voi kyllä jättää vuodeksi vähän syrjään jos panoksena on koko loppuelämän hyvinvointi.

Lähärinä voit tehdä vaikka pelkkää viikonloppu keikkaa, siihen sitten muutama muu vuoro päälle, että jää lukuaikaa mahd paljon.

Jos ei lukupäätä ole niin opiskele edes sairaanhoitajaksi, kyllä sekin vähän palkassa näkyy.

Jos olet hoikka ja kaunis voit tietysti alkaa panostaa tyylikkääseen ( ei siis silikoni- irtoripsiä-akryylikynnet) ulkonäköön ja alkaa notkua paikoissa joissa voit tavata jonkun rikkaan miehen . Joku lähäriä parempi koulutus kyllä auttaisi tässäkin, vaikka joku lastentarhan ope tai sh.

Sitten kun pääset rikkaisiin naimisiin pitää vaan toivoa ettei mies tee avioehtoa ja yrittää joka tapauksessa laittaa vähän syrjään tulevaisuutta varten.

Ja onnistumistarina loppuun : tunnen nyt erikoistumis vaiheessa olevan lääkärin joka aloitti uransa lähihoitajana . Ja kosmetologin joka lukee tosissaan oikiksen pääsykokeisiin.

Sen lääkiksen ja lähärin väliin mahtuu onneksi aika paljon. Esim amkissa on laajasti tarjolla monimuoto-opiskelua, siis näitä työn ohessa suoritettavia.

Kyllä sä voit vielä jatkokouluttautua! Amis takaa myös kelvollisuuden hakea korkekouluihin.

Kyllä Suomessa pystyy tarjoamaan ihan hyvät puitteet tavallisella palkalla. Sanoisin, että liiasta hemmottelusta voi olla haittaakin. 

Uskomatonta miten tältä palstalta sain kannustavia kommentteja, ja sitä tukea, jota en muilta ole koskaan saanut! Perheeni opetti, että ihan mitä työtä vain tekee, kunhan tekee ja paljon, vaikka sitä tehdään hampaat irvessä . Edellinen mieheni opetti, että leivän saa pöytään hänen kautta ja tuurilla mihin syntyy. Mutta mä haluan tehdä itse jotain, koen kykyni menevän hukkaan koska sisältä löytyy suuri palo.

Jotain hyvää tästä Vauva-palstasta! Täällä käy oikeesti myös sydämellisia ihmisiä! Melkeen kyyneleet silmissä täällä hymyilen ja luen näitä. Kiitos teille kaikille! <3

Lähihoitajan työ on arvokasta. Melkoisen harppauksen teet elämässäsi eteenpäin, kun alat arvostaa omaa osaamistasi ja niitä ihmisiä, joita autat.

Raha on tietenkin tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tunne siitä, että toimii itselleen oikeassa ammatissa.

Olen tavisperheestä, jossa vanhemmat ovat ns. perusduunareita ilman koulutusta, mutta silti olen rakentanut itselleni hienon uran kouluttautumalla ja tekemällä kovasti töitä unelmieni eteen. Nyt kaksi korkeakoulututkintoa, kivapalkkainen työ, omistusasunto, mies ja matkustelua. Mitään en ole saanut ilmaiseksi, olen asunut omillani 18-vuotiaasta ja kaikki eurot on itse hankittu. Mm. Tekemällä töitä 15-vuotiaasta asti myös koko opiskeluajan. Jos on tahtoa, on mahdollisuuksia vaikka mihin! Ei kannata tyytyä, täällä eletään vain kerran! Tsemppiä, uskalla rohkeasti tavoitella haluamaasi elämää!

ala yrittäjäksi oman työn ohessa. tutustu myyntimiehiin ja opi myynnin maailma. sitten myyt vaikka kumihanskoja sairaaloihin, ihan mitä vaan. kaavit rahat kokoon ja pidät itsesi edustavana. kyllä se siitä. yliopisto ei ole tienrikkauksiin tai säästäminen.

Hoitoalassa on se hyvä puoli, että keikkavuoroja voi järjestää silloin kun itselle sopii, opiskelun ohelle.

Aivan tavisduunariperheestä olen itsekin. Jo nuorena tajusin, että lukemalla pääsen mihin vain. Minua ei koskaan kannustettu, muttei myöskään rajoitettu. Yhteishaussa merkkasin itseni lukioon. En kysynyt mitään vanhemmiltani, mutta taisivat kuitenkin olla ylpeitä.

Nyt olen ekonomi ja toimin talousjohtajana suuressa suomalaisessa vientiyrityksessä.

Ap kirjoitti että on tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ja että on vierestä katsellut kuinka muut matkustelevat. Miten ihmeessä ap:lla ei muka riitä rahat matkailuun? Lähihoitajan palkallakin voi matkailla, ilmeisesti ap:n muut kulut on sitten liian suuria jos ei kerran matkailuun riitä rahaa.

Helppoa. Et ole käynyt lukiota. Säästät vähän ja haet opiskelemaan.  Muutat soluasuntoon. Teet opiskelujen ohessa sen verran lomatuurauksia ja iltatöitä nykyisessä työpaikaassasi, että saat täysimääräiset opintotuet. Pian tuuraat myös opiskelujasi vastaavissa tehtävissä.

Suoritat ensiksi siis ammattikorkeakoulututkinnon ja sitten ehkä lääkikseen. Nait miehen jossain vaiheessa opntoja, muutat yhteen viimeistään lapsen syntyessä, etkä enää ole vain lähäri. Saa ehkä lapset jo opiskelijana, jotta voit suoraan jatkaa uraasi tai opintojasi.  Lapset ennen 30 ikävuotta, mielellään jo parin vuoden kuluttua! Ikäännyt, mutta ehdit tehdä kaiken vielä! Hae seuraavassa haussa opiskelemaan!

Ota selvää täydennys- ja monimuotokoulutuksista. Monissa amkeissa on aikuisopintoja, jotka pystyy suorittamaan joustavasti työn ohessa. Voi olla, että lähäristä sairaanhoitajaksi löytyy jokin tällainen polku, jos hoitoala tuntuu omalta alalta. Mieti, mitä tason nostaminen käytännössä sinulle tarkoittaa, paljonko haluaisit saada palkkaa ja mikä on se työ, joka tuntuu omalta ja jossa viihdyt?

Jos nimenomaan lääkäri on se unelma-ammattisi, niin voisitko sijoittaa osan säästöistäsi valmennuskurssiin tai avoimeen yliopistoon? Jos pääsee sisään lääkikseen, niin silloin kannattaa rahoittaa opinnot vaan suoraan opintolainalla, koska sen takaisin maksamisessa ei tule olemaan mitään ongelmia. Opintotuki + laina -yhdistelmällä kyllä elää sen muutaman vuoden, varsinkin kun tietää että sen jälkeen ei tule olemaan enää toimeentulohuolia.