Lue keskustelun säännöt.
Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(
14.05.2017 |
Istuskelen sohvalla ja kattelen takapihalle. Mies on puhelimella ja lapsi nukkuu. Ei lahjaa, ei passausta, ei korttia, ei mitään.
Kommentit (163)
Mä keittelen kohta. Meillä on saanut sentään nukkua. :D
Mies lähti eilen ryyppäämään ja yöllä sille iski todellisuus, että niin äitienpäivä. Soitti kolmelta ja pyyteli anteeksi. Tuli viideltä ja hirveessä kunnossa, yritti olla hyvä ja halusi antaa hierontaa ja kunnon orgasmin. Hän ei tarvi mitään, mutta jos mä haluan, ni kyllä hän voi pannakin. Voi jee, ei kiitos.
Sitten se sai idean, että laittaa ysiksi kellon soimasn ja panee sitten. Ei ole onneksi herännyt kelloonsa. Tuolla se kuorsaa työhuoneessa.
Taitaa olla vuosisadan krapula, kun ei yleensä juo.
Tuokaa tuskin pystyy tekemään, saati kaupassa käymään. Pitsat se pystyy tilaamaan edes. Teini vois tehä mokkapaloja ja toinen hakee jätskiä.
Että hyvää äitienpäivää vaan mullekin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä keittelen kohta. Meillä on saanut sentään nukkua. :D
Mies lähti eilen ryyppäämään ja yöllä sille iski todellisuus, että niin äitienpäivä. Soitti kolmelta ja pyyteli anteeksi. Tuli viideltä ja hirveessä kunnossa, yritti olla hyvä ja halusi antaa hierontaa ja kunnon orgasmin. Hän ei tarvi mitään, mutta jos mä haluan, ni kyllä hän voi pannakin. Voi jee, ei kiitos.
Sitten se sai idean, että laittaa ysiksi kellon soimasn ja panee sitten. Ei ole onneksi herännyt kelloonsa. Tuolla se kuorsaa työhuoneessa.
Taitaa olla vuosisadan krapula, kun ei yleensä juo.
Tuokaa tuskin pystyy tekemään, saati kaupassa käymään. Pitsat se pystyy tilaamaan edes. Teini vois tehä mokkapaloja ja toinen hakee jätskiä.Että hyvää äitienpäivää vaan mullekin. :D
Miksi, oi miksi olet vielä tuon helmen kanssa???
En keksi muuta syytä kuin että et pärjäisi palkallasi lasten kanssa.
En edes lukenut tätä ketjua, koska pahaa mieltä tälle päivälle on jo tarpeeksi.
En ole mieheni äiti, mutta pidän näitä merkkipäiviä myös tapakasvatuspäivinä ja silloin kun lapset ovat vielä pieniä, kyllä se äidin muistaminen kuuluu sille isälle, kuten isänpäivänä äidille.
Toki tapakasvatus, hyvät käytöstavat ja toisien huomioiminen täytyy olla ihan arkea, mutta mitä pahaa siinä on, että toisen tärkeyttä korostetaan ihan erityisesti jonain tiettynä päivänä?
Itsekin keitin itselleni kahvit aamulla, kun olin ensin ruokkinut 6.30 heränneet lapset. Sain söpöjä hoidossa tehtyjä lahjoja ja kortteja. Naapurin koulupoika toivotti hyvää äitienpäivää jo eilen, olikin sitten ainoa, omat lapset eivät vielä koko juttua tajua. Olisivat kyllä osanneet sen sanoa, jos aikuinen olisi ollut apuna.
Yhdentoista jälkeen tulin lasten kanssa sisälle lämmittämään ruokaa, samaan aikaan näin ja kuulin, kun naapurin pihassa (pitkään nukkunut) äiti istui auringosta nautiskellen, mies kantoi aamupalatarjotinta ja lapset iloisesti ryntäsivät halaamaan äitiä ja toivottelivat hyvää äitienpäivää ja innokkaina ojentelivat lahjojaan.
Meillä ei ole mulle tänään mitään spesiaalia, ei mitään. Enkä minäkään olisi yhtään tuon enempää tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.
Katsos kun lapsi ei osaa sellaista oma-aloitteisesti, ellei aikuinen =mies kerro, että on äitienpäivä ja mitä silloin kuuluu tehdä. Se on siksi miehen vastuulla, vaikka onnittelija on käytännössä lapsi.
Vauvat ja taaperot eivät vielä osaa, sen ymmärrän. Mutta kouluikäiset kyllä osaavat, jos haluavat. Joku tuolla kirjoitti 11-vuotiaan opettamisesta ja kauppaan saattamisesta..
11-vuotias on yhtä lailla vielä lapsi monissa asioissa. Välttämättä tuon ikäiset ei enää askartele koulussa mitään, niin että joku muistuttaisi että joku äitienpäivä ylipäätään on sunnuntaina. Eivätkä he osaa välttämättä suunnitella, että menenpä nyt ostamaan kortin niin voin antaa sen sunnuntaina. Tai tule ajatelleeksi, että tapana olisi keittää aamukahvit.
Eiväthän nuo välillä muista käydä suihkussa tai kammata tukkaansa, ja niitä nyt harjoitellaan joka päivä.
Kyllä näitä käytöstapoja pitää lempeästi opastaa vielä parikymppiseksi, niissä kohdin kuin pääsee unohtumaan. Sitähän varten vanhemmat on, että ne näyttää miten ihmisten kanssa ollaan ja eletään. Ja se on molempien vanhempien hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.
Tää mullakin päällimmäinen ajatus tätä ketjua lukiessa. Ja aina näissä äp-ketjuissa, "ethän sinä ole miehesi äiti!!" Ei se silti olisi mieheltä iso teko antaa hieman ekstrahuomiota naiselle, joka on kuitenkin lastensa äiti, sellaisista pienistä asioista se hyvä parisuhde vahvistuu.
Ymmärrän hyvin mielipahasi ap. 😔 Toivottavasti kahvi kuitenkin maistuu hyvälle ja saat lapseltasi jonkun söpön muistamisen hänen herättyään. Teet arvokasta työtä äitinä, muista se, vaikkei miehesi osaa sitä ehkä ainakaan ulospäin näyttää. Iloista, lämmintä, rakkaudellista äitienpäivää sinulle ja muillekin huomiotta jääneille äideille. ❤
Joskus klo 10 jälkeen tällainen aloitus olisi ihan ok ja saisi minunkin sympatiani, mutta klo 7 aamulla, niin hohhoijakkaa mikä marttyyri.
Ja mistä ihmeestä sinä tiedät kuinka arvokasta työtä äitinä ap tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä keitin kahvit itse ja annoin lapsille aamupalaa, menin vielä takaisin sänkyyn hetkeksi. Pääsin ekan kerran mieheni kainaloon varmaan puoleen vuoteen. Mutta siinä oli varmaan joku taka -ajatus kun jotain kovaa tuntui selkää vasten. En lämmennyt.
Sain enemmän huomiota ja läheisyyttä kuin aikoihin. Seuraavaa äitienpäivää odotellessa .
Meillä äitienpäivänä ei tapahdu oikein mitään, ellen itse asiaa järjestä. Muu perhe miespuolisia. Tänä vuonna kun olen kipeä, niin...mies oli kyllä mustikkapiirakan aamulla leiponut, ja se se toi kyllä hyvän mielen. Lapset teini-ikäisiä, niin välillä tämä on tällaista. Ei onnitteluja, ei korttia. Heille kyllä aion tulevaisuudessa vääntää vielä enemmän rautalangasta, että äitienpäivä on yleensä äideille tärkeä, etteivät heidän kumppaninsa sitten joskus ole niitä, jotka täällä pahoilla mielin palstailevat. Muuten pojat ovat kyllä auttavaisia, osallistuvia ja hyväkäytöksisiä. Ja tältä osin moitin kyllä miestäni, joka olisi ihan hyvin voinut pistää pojat kukkakauppaan ja ostamaan kortin. En minä sen enempää olisi kaivannut.
Toisaalta päätin tässä äsken myös sen, että seuraavana äitienpäivänä todennäköisesti järjestän itse itselleni ohjelmaa. Voinhan minä lähteä vaikka piknik-ristelylle syömään ja shoppailemaan, jos siltä tuntuu. Kyllä nuo pärjäävät ilman minua yhden päivän. :)
Isänpäivää meillä vietetään kakkuineen ja lahjoineen, se tulee olemaan niin jatkossakin. Ja pistän pojat jatkossakin ostamaan sen kortin ja jotain isällensä mieluista (annan toki heille rahat). Eli ei tässä mihinkään koston kierteeseen olla lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa oma äitini antoi minulle äitienpäivä lahjaksi ruusun (samoin minä hänelle). Mieheni ei ole tehnyt elettäkään edes toivottaakseen hyvää äitienpäivää.
Vierailija kirjoitti:
:D No niin keittelin minäkin.. enkä edes pidä huonona asiana. Ukko nukkui puolille päivin kun oli illalla/yöllä kaverinsa kanssa kaljalla. Aamupalaa tein miehelle ja ipanoille... myöhemmin pitsaa. Olen lisäksi raskaana ja kipeänä ;)
Joo, pitäähän sitä miestä passata, kun varmasti väsyttää baarireissun jälkeen. Ei silloin mies jaksa mitään eikä mitään saa vaatiakaan, äkkiäkös se raskaana ja sairaana oleva vaimo kaikki hommat hoitaa. Ja se äitienpäiväkin on ihan yliarvostettu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tätä tämä on.. Isännällä on aina ollut vaikeuksia ymmärtää tällaisia juhlia. Onko pakko-meininki. Keitti kyllä aamulla kahvit ja toi sänkyyn leivän ja kakun kera. Totuus on että minä pyysin vanhempaa tytärtäni leipomaan kakun edeltävänä iltana kun isi oli omissa harrastuksissaan pitkään iltaan. Ei olisi kakkua ollut tarjolla hänen toimesta. Lahjan sain lapsen kautta kun olin sen itse ostanut.. Kyllähän se pännii ettei toinen hehkuta mutta toisaalta alan ajattelemaan että miksi pitäisi..
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitienpäivänä ei tapahdu oikein mitään, ellen itse asiaa järjestä. Muu perhe miespuolisia. Tänä vuonna kun olen kipeä, niin...mies oli kyllä mustikkapiirakan aamulla leiponut, ja se se toi kyllä hyvän mielen. Lapset teini-ikäisiä, niin välillä tämä on tällaista. Ei onnitteluja, ei korttia. Heille kyllä aion tulevaisuudessa vääntää vielä enemmän rautalangasta, että äitienpäivä on yleensä äideille tärkeä, etteivät heidän kumppaninsa sitten joskus ole niitä, jotka täällä pahoilla mielin palstailevat. Muuten pojat ovat kyllä auttavaisia, osallistuvia ja hyväkäytöksisiä. Ja tältä osin moitin kyllä miestäni, joka olisi ihan hyvin voinut pistää pojat kukkakauppaan ja ostamaan kortin. En minä sen enempää olisi kaivannut.
Toisaalta päätin tässä äsken myös sen, että seuraavana äitienpäivänä todennäköisesti järjestän itse itselleni ohjelmaa. Voinhan minä lähteä vaikka piknik-ristelylle syömään ja shoppailemaan, jos siltä tuntuu. Kyllä nuo pärjäävät ilman minua yhden päivän. :)
Isänpäivää meillä vietetään kakkuineen ja lahjoineen, se tulee olemaan niin jatkossakin. Ja pistän pojat jatkossakin ostamaan sen kortin ja jotain isällensä mieluista (annan toki heille rahat). Eli ei tässä mihinkään koston kierteeseen olla lähdössä.
Jos kerran olet tyytyväinen tilanteeseen, niin mikäs siinä, mutta onko ikinä tullut mieleen sanoa miehellesi äitienpäivän kynnyksellä, että "Voisitko patistaa pojat kukkakauppaan ja kortin ostoon, kun he eivät itse tunnu sitä tajuavan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran olet tyytyväinen tilanteeseen, niin mikäs siinä, mutta onko ikinä tullut mieleen sanoa miehellesi äitienpäivän kynnyksellä, että "Voisitko patistaa pojat kukkakauppaan ja kortin ostoon, kun he eivät itse tunnu sitä tajuavan"?
Itse asiassa ei ole tullut, mutta olet kyllä oikeassa, että voisin tuosta miehen kanssa puhua. Enkä muuten sanonut olevani tilanteeseen tyytyväinen, vaan totesin juuri, että tulen jatkossa vääntämään poikienkin kanssa vielä enemmän rautalankaa.
Toisaalta, sellainen kiltti tyttö kun olen aina ollut, niin jotenkin tuntuu hassulta kerjätä sitä muistamista. Sitten taas jos sitä ei tule, niin miettii, miksi en ole sen arvoinen. No joo, yritän nämä tämän kappaleen kiltti tyttö -syndrooman asiat unohtaa ja toimia noin kuin tuossa ekassa kappaleessa...:D
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta on lapsen tasolle taantumista nousta tikkana pystyyn ja odottaa lahjoja jne.
Olet kuitenkin äitienpäivänäkin se aikuinen, joka on roolimalli lapselle.
Minäkin keittelin itse kahvit, mies nukkui ja puolitoistavuotias ei vielä ihan yllä keittimelle 😉
Höpöteltiin ja halailtiin lapsen kanssa, ja olen ylpeä, että juuri minä saan olla hänen äitinsä.
Mä uskon että tuommoinen tekopirteyteä asenne on vain defenssi. Kaikille ihmisille tekee pohjimmiltaan hyvää, kun läheiset osoittavat arvostusta. Syntymä- ja äitienpäivänä tämä vain korostuu, kun se on kulttuurinen tapa. En usko, että kukaan voi olla pohjimmiltaan iloinen siitä, ettei kumppani osoita muistamista kyseisen kaltaisina päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:D No niin keittelin minäkin.. enkä edes pidä huonona asiana. Ukko nukkui puolille päivin kun oli illalla/yöllä kaverinsa kanssa kaljalla. Aamupalaa tein miehelle ja ipanoille... myöhemmin pitsaa. Olen lisäksi raskaana ja kipeänä ;)
Sulle ei ilmeisesti jää muuta vaihtoehtoa kuin hymyillä tilanteen yli..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.
Tää mullakin päällimmäinen ajatus tätä ketjua lukiessa. Ja aina näissä äp-ketjuissa, "ethän sinä ole miehesi äiti!!" Ei se silti olisi mieheltä iso teko antaa hieman ekstrahuomiota naiselle, joka on kuitenkin lastensa äiti, sellaisista pienistä asioista se hyvä parisuhde vahvistuu.
Ymmärrän hyvin mielipahasi ap. 😔 Toivottavasti kahvi kuitenkin maistuu hyvälle ja saat lapseltasi jonkun söpön muistamisen hänen herättyään. Teet arvokasta työtä äitinä, muista se, vaikkei miehesi osaa sitä ehkä ainakaan ulospäin näyttää. Iloista, lämmintä, rakkaudellista äitienpäivää sinulle ja muillekin huomiotta jääneille äideille. ❤
Joskus klo 10 jälkeen tällainen aloitus olisi ihan ok ja saisi minunkin sympatiani, mutta klo 7 aamulla, niin hohhoijakkaa mikä marttyyri.
Ja mistä ihmeestä sinä tiedät kuinka arvokasta työtä äitinä ap tekee?
Mitä väliä kellonajalla, jos mies ei ikinä ole muistanut äitienpäivää eikä mikään merkki viittaa toisenlaiseen lopputulemaan tälläkään kertaa? Naurettavaa keskittyä tuohon yksityiskohtaan. Eikö av-mammat pysty keskustella aiheesta periaatteellisella tasolla?
Huoh näitä nykyajan ämmiä 😁
Itse olen kahvin keittäny 20 vuotta
Koulussa jotain askartelivat.Joskus ostavat muumimukin.Omat rojuni osaan itse ostaa ja kukkia olen kieltäny kantamasta.
Raha menee niissä hukkaan.
Omaa äitiäni autan viikottain,ei tarvii rynnätä äitienpäivänä häntä katsomaan.
Niin keitin minäkin itse ja käytiin syömässä lasten kanssa, kun mies murjottaa taas jostain.
Lapset antoivat kortit ja halit, tyttö olisi kuulema eilen halunnut leipoa kakun, mutta iskä oli vain tuhahdellut etten minä ole hänen äitinsä, eikä käyttänyt kaupassa. Ei kyllä muistanut omaansakaan mitenkään, ei ole mun asia anoppia muistaa, lapset laittoivat yhteisen viestin whatsapissa.
Näin meillä. Mutta jos on miehen synttärit tai isänpäivä tai joulu, niin johan odottaa vähintään satasen lahjaa. Sitten öyskyää kun ketään ei kiinnosta ostella ilkeilijälle lahjoja.
Meillä juhlitaan kyllä kaikki mahdolliset juhlat.. Kun sitä arkea kuitenkin riittää. Tänään minä saan passausta ja jo isoilta lapsilta ja mieheltä pieniä lahjoja. Lippu oli salossa ja aamupala katettuna kun tulivat herättelemään. Sitten taas vuorostaan juhlitaan perheen iskää syksyllä ja lasten synttäreitä tietysti. Mies ei ollut kotonaan tällaista mallia saanut, mutta haluaa lasten vuoksi pitää omalta osaltaan yllä juhlaperinteitä. Ja enpä minä loukkaannu, vaikka joskus ovat tyystin unohtaneet synttärini, oon minäkin unohtanut hääpäivän pari kertaa. Kukin perhe tyylillään, mutta asioista kannattaa keskustella, kun lapset ovat pieniä.
Sanoin joskus nuorena miehelleni, etten ole hänen äitinsä, tehköön johtopäätökset. Teki. Sanoin lapsillekin, etten tykkää näistä markkinamiesten keksimistä juhlapäivistä, mutta tykkään kyllä heistä. Opettaja soitti koulusta ja ilmaisi huolensa siitä, etteivät lapseni halunneet tehdä kortteja. Kerroin inhoavani pakotettua, kaupallista juhlimista. Hän helpottui jonkin verran.
Summa summarum: minua ei muisteta äitienpäivinä, ainoastaan kaikkina muina päivinä. Muistamista on kun lapsi lähettää kuvan leipomastaan kakusta; kun hän tulee käymään opiskelupaikkakunnalta 300 km:n päästä, kun toinen lapsi ilmoitti erotessa, että hän haluaa asua minun kanssani, koska mimä ymmärrän häntä ja minuun voi luottaa.
Minä olen äiti joka päivä ja lahjani on keskinäinen rakkaus.
Minäkin hieman surkeilen täällä, yksinäisyys vaivaa... 15-vuotias teini teki kyllä pannaria meille = Äitienpäiväkakku mutta muutenhan tuo vaan teineilee ja tuittuilee. Asutaan kahdestaan, olen eronnut lapsen isästä ajat sitten (yli 10 v). Mutta nyt vaan jotenkin erokatkeruus taas iski pitkästä aikaa eli mielessä pyörii ajatukset tyyliin "vitun paska äijä kun meni uittamaan keppiään joka reiässä, meille ja etenkin meidän lapselle olisi kuulunut ihan eri elämä". No, ihan hyvin meillä on asiat, mut tää nyt on vaan tätä surkeilua välillä.