Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.

Harmittaa ap sun puolesta, aika törppä mies. Kysäse jos viittisi sulle kahvit myöhemmin keittää. Jotkut tarvitsee kädestä pitäen ohjausta. Olet arvokas, uskalla vaatia!

Miksi äitienpäivä on pilalla jos ei kukonlaulun aikaan ole kahvit keitetty? Jos taas mies laittaa itselleen herätyksen, että voisi näin tehdä, valitetaan liian aikaisesta kolistelusta ja herätyksestä. Vähän järkeä niihin vaatimuksiin!

Mukava päivä eilen. Mies keitti kahvit ja kattoi pöytään kakut ja herkut, aikuiset lapset tulivat päivällä miehen laittamalle päivälliselle. Soitin omalle äidilleni joka touhusi kesähuvilalla veljen perheen kanssa. Minulle sopiva äitienpäivä, yhdessäoloa ja hyvää mieltä.

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain herätä lasten kanssa klo 6, mies nukkuu krapulaansa pois. Lapset 2 ja 4, joten sainpa minäkin keittää kahvin ihan itse.

Paha mieli. Tosin eipä tämä yllätys ole, mies keksi tikusta riitaa eilen, että sai aikaan riidan -> syy ryypätä. Aamulla huono olo -> ei tarvi tehdä aamupalaa. Miksi mä tuota katselen?

Tämä kannattaisi jokaisen "jätetyn" miehen lukea, aika usein se jättäjä on joku muu kuin nainen.

Vierailija kirjoitti:

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Jos kirjoittaja juhli vasta viidettä äitienpäiväänsä, niin se tarkoittaa, että lapset ovat vielä pieniä. Pienet lapset tykkäävät askarrella ja he tykkäävät antaa tuotoksiaan toisille. Jos vanhempi ei ymmärrä arvostaa niitä, niin se loukkaa lapsen tunteita. Oliko sinusta kiva, kun äitisi tai isäsi vilkaisi tekemääsi korttia ja ryttäsi sen heti roskiin sanomatta sanaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Totta turiset, mutta kyllä väittäisin, että ilahduttaa. Ainakin hän on aina otettu ja iloinen kun lapsi on niin ylpeä tekeleestään. Myös leivomme hänen herkkujaan ja monesti muistan vielä lahjalla. Itse en odota mitään tuollaista. Lähinnä vain se harmitti, että miehelle äitienpäivä ei ole että haluaisi ilahduttaa minua , vaan lähinnä vain koska on pakko, eikä hän sitä peittele. Siksi jatkossa se on meillä vain yksi päivä muiden joukossa.

Ärsyttävintä tässä on se, että pistää miettimään miksi se on niin vastenmielistä hänelle ja myös se että kumpikaan ei keksinyt minusta mitään kivaa sanottavaa. Meillä kuitenkin on avioliitto kunnossa ja mielestäni perhe-elämä toimii..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Jos kirjoittaja juhli vasta viidettä äitienpäiväänsä, niin se tarkoittaa, että lapset ovat vielä pieniä. Pienet lapset tykkäävät askarrella ja he tykkäävät antaa tuotoksiaan toisille. Jos vanhempi ei ymmärrä arvostaa niitä, niin se loukkaa lapsen tunteita. Oliko sinusta kiva, kun äitisi tai isäsi vilkaisi tekemääsi korttia ja ryttäsi sen heti roskiin sanomatta sanaakaan?

No onko se jotenkin parempi, että äiti vetää herneet kun alle kouluikäinen ei osaa sanoittaa arvostustaan äitiään kohtaan? Äiti ja isä sitten riitelee loppupäivän, kun äiti kokee, ettei häntä arvosteta.

Jenn123 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Totta turiset, mutta kyllä väittäisin, että ilahduttaa. Ainakin hän on aina otettu ja iloinen kun lapsi on niin ylpeä tekeleestään. Myös leivomme hänen herkkujaan ja monesti muistan vielä lahjalla. Itse en odota mitään tuollaista. Lähinnä vain se harmitti, että miehelle äitienpäivä ei ole että haluaisi ilahduttaa minua , vaan lähinnä vain koska on pakko, eikä hän sitä peittele. Siksi jatkossa se on meillä vain yksi päivä muiden joukossa.

Ärsyttävintä tässä on se, että pistää miettimään miksi se on niin vastenmielistä hänelle ja myös se että kumpikaan ei keksinyt minusta mitään kivaa sanottavaa. Meillä kuitenkin on avioliitto kunnossa ja mielestäni perhe-elämä toimii..

Tai sitten hän osaa aikuisena olla loukkaamatta lapsen tunteita.

Minä nukuin puoli kymmeneen. Sitten mies toi aamupalan sänkyyn ja antoi kirjan lahjaksi. Siinä sitten venyin sängyssä yhteen ja lähdin lenkille. Teini-ikäiset lapset tekivät äitienpäiväaterian, tietysti sain myös haleja ja onnitteluja. Iltasella käytiin äitini luona ja vietiin lahjaksi tyttäreni leipoma täytekakku, juotiin siinä sitten kakkukahvit. Ihan kiva äitienpäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenna123 kirjoitti:

Mun äitienpäivä. Mies ja lapset toi aamupalan sänkyyn. Mies kireä kuin viulun kieli. Siinä sitten mies koitti lapsille (nuorempi ei puhu), että kerrotaan äidistä jotain kivaa. No oli vaan syvä hiljaisuus. Mies eikä lapsi keksineet mitään sanottavaa. Tyttö oli anopin kanssa tehnyt kerhossa onneksi kortin ja äidiltäni sain ruusuja.

Minulla oli viides äitienpäivä ja viimeinen jota juhlin. Yleensä koen vain, että siinä päivässä korostuu se kuinka huono olen, vaikka oikeasti en ole. Mies ei vain arvosta yhtään, joka on niin ärsyttävää. Mieheni äiti en ole, mutta lapset tarvitsevat vielä näissä jutuissa apua ja esimerkkiä. Käytän kaiken aikani lapsiin ja kotiin ja silti sitä ei nähdä.

Isänpäivänä autan aina lapsia askartelemaan ja tehdään jotain mikä on tarkoitettu isiä ilahduttamaan. Ei vain pakosta muisteta. Minusta se on myös hetki näyttää lapsille, kuinka tärkeä isä on äidille.

Loppupäivä menikin sitten riidellessä ja yö myös. Että sellainen ansaittu päivä.

Mutta ilahduttaako askartelunne oikeasti isää vai tuntuvatko ne hänestä tavan vuoksi väsätyltä krääsältä? Me ihmiset kun arvostamme eri asioita. Se mitä toinen tarkoittaa ja miten toinen sen ymmärtää eivät aina mene yksiin.

Jos kirjoittaja juhli vasta viidettä äitienpäiväänsä, niin se tarkoittaa, että lapset ovat vielä pieniä. Pienet lapset tykkäävät askarrella ja he tykkäävät antaa tuotoksiaan toisille. Jos vanhempi ei ymmärrä arvostaa niitä, niin se loukkaa lapsen tunteita. Oliko sinusta kiva, kun äitisi tai isäsi vilkaisi tekemääsi korttia ja ryttäsi sen heti roskiin sanomatta sanaakaan?

No onko se jotenkin parempi, että äiti vetää herneet kun alle kouluikäinen ei osaa sanoittaa arvostustaan äitiään kohtaan? Äiti ja isä sitten riitelee loppupäivän, kun äiti kokee, ettei häntä arvosteta.

En todellakaan lapselleni ole vihainen. Olin otettu hänen kortistaan ja myös sen hänelle kerroin ja kehuin. Toinen vaan on monta päivää odottanut, että pääsee yllättämään äidin ja mieheni sitten on kireä ja kiukkuinen. Tyttö vielä pahoitteli, kun kortissa ei ollut kuin hänen nimensä kun ei muiden nimiä osannut kirjoittaa.

vuoden turhin päivä

Uusperheen äitienpäivä on pahinta mitä tiedän. Siinä kulminoituu juuri se mitä kukaan nainen ei toivo itselleen. Hoidat toisen mukuloita mutta ikinä et kiitosta saa. Edes niiden lasten isältä, puolisoltasi. Uusperheessä naisella ei ole mitään muuta kuin kasapäin velvollisuuksia. Mistään ei koskaan saa sanoa mitään pahaa, koska kaikki päättyy aina siihen, että "et pidä minun lapsistani".

Minä keittelin itselleni äitienpäiväkiljut.

Lynkkauksen uhallakin on pakko kysyä,että miksi hyvät naiset päädytte parisuhteeseen/hankitte lapsia sellaisen miehen kanssa,joka ei huomioi rakkaimpiaan omasta tahdostaan?

Vai muuttuuko se mies maagisesti yhdessä yössä avioliiton/lapsen synnyttyä itsekkääksi kusipääksi?

Kannattaako tuollaisessa suhteessa olla jos koko ajan vain tekee mieli valittaa miehestä..

Sehän on vähän kuin hankkiutuisi suhteeseen ja raskaaksi Jere Karalahden kanssa ja sitten vollottaisi sitä miten mies on niin paska ja itsekäs.Eikö kusipään tunnista jo suhteen alkumetreillä?

Ihan vilpittömästi kysyn,sillä en ymmärrä miten naiset voivat katsoa sormiensa läpi miestensä perseilyä ja silti hankkia lapsia heidän kanssaan.Hyviäkin miehiä kun olisi.

Vierailija kirjoitti:

Lynkkauksen uhallakin on pakko kysyä,että miksi hyvät naiset päädytte parisuhteeseen/hankitte lapsia sellaisen miehen kanssa,joka ei huomioi rakkaimpiaan omasta tahdostaan?

Vai muuttuuko se mies maagisesti yhdessä yössä avioliiton/lapsen synnyttyä itsekkääksi kusipääksi?

Kannattaako tuollaisessa suhteessa olla jos koko ajan vain tekee mieli valittaa miehestä..

Sehän on vähän kuin hankkiutuisi suhteeseen ja raskaaksi Jere Karalahden kanssa ja sitten vollottaisi sitä miten mies on niin paska ja itsekäs.Eikö kusipään tunnista jo suhteen alkumetreillä?

Ihan vilpittömästi kysyn,sillä en ymmärrä miten naiset voivat katsoa sormiensa läpi miestensä perseilyä ja silti hankkia lapsia heidän kanssaan.Hyviäkin miehiä kun olisi.

Niin ja minä tämän kysyjä olen ihan naisihminen,en mies.

Mietin vaan että jos joku valittaa aina miesten olevan sikoja,niin ehkä kannattaisi tarkkailla omaa miesmakuaan..

Ei täällä meilläkään vietetty mitään kekkereitä.

Ei olla vietetty enää vuosikausiin.

Silloinkin, kun olin penska ja iskä oli  täällä, niin ei sitä päivää mitenkään eri tavalla  koskaan juurikaan vietetty.

Nyt kun itekin olen saanut neljä vuotta sitten lapsen, niin se päivä on ihan päivä muiden joukossa. 

Ja eiks´jokaisena päivänä pitäisi olla kohtelias ja huomaavainen, eikä vain yhtenä, tai parina muuna pyhänä vuodessa vaan? 

Elämä on pieniä ystävällisiä sanoja ja huomionosoituksia.

Mä en oo koskaan halunnut äitienpäivänä aamupalaa sänkyyn, enkä saanut. Jotenkin ajatuksena kiusallinen, että pitää maata ja odottaa vaan, ja sitten juoda kahvia muiden odottaessa. Muuten kyllä haluan ja odotan juhlistamista, mutta en juuri tuota ole koskaan tajunnut, että miksi se "pitäisi" tehdä juuri noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Ymmärrätkö, että tässä on kyse lapsen kasvatuksesta? Opettaa lapsi viettämään merkkipäivää. Lapsi ei tietenkään tiedä, että minä järjestin kukanostoreissun ja annoin siihen rahat. Toi kukat äsken ja esitiin iloisen yllättynyttä ja kiitin kovasti. Hänelle tuli varmasti hyvä mieli ja oppi, miten tällaista merkkipäivää vietetään.

Mies sen sijaan mielestäni laiminlyö kasvatusta tässä perheessä. Olisi ollut hänen vastuullaan opettaa tuo pojalke, mutta ei tehnyt sitä. Eikä muutenkaan paljon edes puhu pojalle itseasiassa eikä ole ns isäpuolen roolissa. Mieheen olen pettynyt ja hänen sitoutumiseensa minuun ja lapseen.

Semmosia ne uusisät (jos -äiditkin) ovat, liian usein. Ei ole tunnesiteitä vieraan lapseen, kaikki tunteilu on siis teennäistä.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen äitienpäivä on pahinta mitä tiedän. Siinä kulminoituu juuri se mitä kukaan nainen ei toivo itselleen. Hoidat toisen mukuloita mutta ikinä et kiitosta saa. Edes niiden lasten isältä, puolisoltasi. Uusperheessä naisella ei ole mitään muuta kuin kasapäin velvollisuuksia. Mistään ei koskaan saa sanoa mitään pahaa, koska kaikki päättyy aina siihen, että "et pidä minun lapsistani".

Itse olet uusperheen halunnut, miksi siis täällä valitat? Keskustelkaa keskenänne... Onko avioero alkuperäisestä puolisosta aina se paras vaihtoehto, kun näyttää noissa uusissa puolisoissakin vikoja piisaavan?