Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(

Tämä on äitienpäivä. Muistutus siitä että äitien vuoksi me kaikki olemme olemassa. EI ÄITIENPASSAUSPÄIVÄ!

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän miehet huomioi teitä muuten kun yksi tietty päivä pitää oikein erikseen sitä varten pyhittää ja tuntuu olevan niin käsittämättömän tärkeä? Hyvältä se huomioiminen ja hemmottelu tuntuu ihan minä päivänä vaan! Vielä paremmalta oikeastaan kun tulee yllätyksenä ilman mitään erityistä syytä eikä velvollisuudesta koska "kuuluu" kun nyt sattuu olemaan äitienpäivä. Kyllä minäkin kukat ja kahvit saan äitienpäivänä mutta mies huomioi kyllä pitkin vuotta erilaisilla ihanilla ylläreillä niin en minä hernettä nenään vetäis vaikka joku äitienpäivän muistaminen sattuisi jäämään välistä. Lapset kokevat antamisen iloa antaessaan itsetekemiään juttuja ja on se minustakin kiva heiltä niitä saada. Muuten päivä ei niin tavallisesta sunnuntaista poikkea. Yhdessä tehdään jotain kivaa mutta niin me tehdään viikonloppuisin muutenkin. Mummolla käydään ruusut ja kortit viemässä.

No jos mies on niin pälli ettei edes äitienpäivänä huomioi, niin luuletko sen muka huomioivan.koskaan muulloinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Ymmärrät itsekin, että tuo anopin muistamatta jättäminen on silkkaa vittumaisuutta. Samalla vaivalla hoitaisit hänenkin kortin ja lahjan kuin oman äitisi ja mummosi. Hyvä, kun itse huolehdit omasta äitienpäivästäsi, kun miehesi on törppö. Siis ihan vilpittömästi sanon tämän.

Ei voi olla totta. Siis naistenko pitäisi kaikesta huolehtia, myös miestensä äitien muistamisesta äitienpäivänä? Eikös täällä juuri väitetty, että äidin muistaminen on lapsen (siis tässä tapauksessa miehen) tehtävä? Eikö se mies osaa yhtään mitään itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain herätä lasten kanssa klo 6, mies nukkuu krapulaansa pois. Lapset 2 ja 4, joten sainpa minäkin keittää kahvin ihan itse.

Paha mieli. Tosin eipä tämä yllätys ole, mies keksi tikusta riitaa eilen, että sai aikaan riidan -> syy ryypätä. Aamulla huono olo -> ei tarvi tehdä aamupalaa. Miksi mä tuota katselen?

Olen pahoillani. Saatko järjestettyä että lähdet lasten kanssa jonnekin päiväksi pois viettämään äitienpäivää? Jos ei muuta niin pitkän kaavan mukaan puistoon, jonnekin syömään ja jäätelölle. Viettäisit sellaisen päivän kuin on sinusta kiva, miehestä välittämättä. Jos selviää että miehesi on vaan iloinen että saa olla äitienpäivänä yksin hoitamassa krapulaansa, on sekin sinulle jo yksi merkki mikä ottaa huomioon kun mietit elämäsi jatkoa.

Pääsi vähän yllättämään siippani, sai itsensä revittyä sängystä ylös. Pahalla päällä kyllä koko päivän, mutta oli kortin, kukan ja suklaatakin ostanut mulle. Käytiin syömässä ihan kivassa paikassa lounasta. Jossain vaiheessa pakeni autotalliin tekemään jarruremonttia mun autolle.

Mun mies ehkä vähän ahdistuu kaikista juhlapäivistä. Mä oon oppinut lapsuuden kodissa, että ihan kaikkea juhlitaan. Miehen kotona jouluna ollut kinkku ja pari pakettia, muita merkkipäiviä ei ole juuri noteerattu. Mulla ehkä miehen näkökulmasta "paljon vaatimuksia", eikä tuo tajua, että mulle juhlapyhien ja saavutusten huomioiminen on tärkeää.

Päivä siis muuttui onneksi parempaan suuntaan, mutta silti olisin ollut iloisempi, jos olisi ne kahvit keittänyt aamulla mies.

Miksi ihmeessä heräät sunnuntaiaamuna klo 7 jos ei ole pakko ja lapsikin nukkuu??? Olisit mennyt itsekin takaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Ymmärrät itsekin, että tuo anopin muistamatta jättäminen on silkkaa vittumaisuutta. Samalla vaivalla hoitaisit hänenkin kortin ja lahjan kuin oman äitisi ja mummosi. Hyvä, kun itse huolehdit omasta äitienpäivästäsi, kun miehesi on törppö. Siis ihan vilpittömästi sanon tämän.

Mä en muista anoppia, ihan siitä syystä, että on hyvin hankala ja ilkeä ihmisperse. En koe tästä pätkääkään huonoa omaatuntoa. Mieskään ei juuri äitiänsä äitienpäivänä muista, vähän sama juttu, ei ole heillä moiseen kiinnitetty huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä heräät sunnuntaiaamuna klo 7 jos ei ole pakko ja lapsikin nukkuu??? Olisit mennyt itsekin takaisin nukkumaan.

Kaikilla ei ole tapana /tarvetta lojua sängyssä puoleen päivään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Ymmärrät itsekin, että tuo anopin muistamatta jättäminen on silkkaa vittumaisuutta. Samalla vaivalla hoitaisit hänenkin kortin ja lahjan kuin oman äitisi ja mummosi. Hyvä, kun itse huolehdit omasta äitienpäivästäsi, kun miehesi on törppö. Siis ihan vilpittömästi sanon tämän.

Ei voi olla totta. Siis naistenko pitäisi kaikesta huolehtia, myös miestensä äitien muistamisesta äitienpäivänä? Eikös täällä juuri väitetty, että äidin muistaminen on lapsen (siis tässä tapauksessa miehen) tehtävä? Eikö se mies osaa yhtään mitään itse?

Minä patistin kyllä lapset piirtämään kortin anopillekin ja lähetin sen puhelimella. Muutama minuutti meni, anoppi ilahtui. Mies poti sängyssä ihan oikeaa sairautta, eikä pystynyt huomioimaan minua sen paremmin kuin äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä heräät sunnuntaiaamuna klo 7 jos ei ole pakko ja lapsikin nukkuu??? Olisit mennyt itsekin takaisin nukkumaan.

Kaikilla ei ole tapana /tarvetta lojua sängyssä puoleen päivään.

Koska ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko herätä joskus sianpieremän aikaan auringon noustessa tai sitten lorvia sängyssä puoleen päivään. Maailmasi on aika mustavalkoinen.

Ei ihme että kiukuttaa, kun nuku kunnolla. Aivot tarvitsevat lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain herätä lasten kanssa klo 6, mies nukkuu krapulaansa pois. Lapset 2 ja 4, joten sainpa minäkin keittää kahvin ihan itse.

Paha mieli. Tosin eipä tämä yllätys ole, mies keksi tikusta riitaa eilen, että sai aikaan riidan -> syy ryypätä. Aamulla huono olo -> ei tarvi tehdä aamupalaa. Miksi mä tuota katselen?

Niinpä. Itse parikymmentä vuotta elin noin. Viina vie, mies vikisee. Vaimo kärsii ja lapset myös.

Tein vaimolle aamupalan sänkyyn tuotuna ja sen jälkeen nuolin häntä pitkään ja hartaasti. Sekosin laskuissa kuinka monta kertaa tuli. Sen jälkeen itse asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein vaimolle aamupalan sänkyyn tuotuna ja sen jälkeen nuolin häntä pitkään ja hartaasti. Sekosin laskuissa kuinka monta kertaa tuli. Sen jälkeen itse asiaan.

Ooh

no mä saan tuota onneksi ensi viikonloppuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitienpäivänä ei tapahdu oikein mitään, ellen itse asiaa järjestä. Muu perhe miespuolisia. Tänä vuonna kun olen kipeä, niin...mies oli kyllä mustikkapiirakan aamulla leiponut, ja se se toi kyllä hyvän mielen. Lapset teini-ikäisiä, niin välillä tämä on tällaista. Ei onnitteluja, ei korttia. Heille kyllä aion tulevaisuudessa vääntää vielä enemmän rautalangasta, että äitienpäivä on yleensä äideille tärkeä, etteivät heidän kumppaninsa sitten joskus ole niitä, jotka täällä pahoilla mielin palstailevat. Muuten pojat ovat kyllä auttavaisia, osallistuvia ja hyväkäytöksisiä. Ja tältä osin moitin kyllä miestäni, joka olisi ihan hyvin voinut pistää pojat kukkakauppaan ja ostamaan kortin. En minä sen enempää olisi kaivannut.

Toisaalta päätin tässä äsken myös sen, että seuraavana äitienpäivänä todennäköisesti järjestän itse itselleni ohjelmaa. Voinhan minä lähteä vaikka piknik-ristelylle syömään ja shoppailemaan, jos siltä tuntuu. Kyllä nuo pärjäävät ilman minua yhden päivän. :)

Isänpäivää meillä vietetään kakkuineen ja lahjoineen, se tulee olemaan niin jatkossakin. Ja pistän pojat jatkossakin ostamaan sen kortin ja jotain isällensä mieluista (annan toki heille rahat). Eli ei tässä mihinkään koston kierteeseen olla lähdössä.

Jos kerran olet tyytyväinen tilanteeseen, niin mikäs siinä, mutta onko ikinä tullut mieleen sanoa miehellesi äitienpäivän kynnyksellä, että "Voisitko patistaa pojat kukkakauppaan ja kortin ostoon, kun he eivät itse tunnu sitä tajuavan"?

Tuo on hyvä idea. Mä olen yh, joten perjantaina sanoin teinipojalle, että laitan tähän keittiön pöydälle rahaa, kun sunnuntaina on äitienpäivä, että jos satut tarviimaan. Ymmärsi hyvin yskän, ja sunnuntaiaamuna minulla oli ruusu ja kortti. Ihana poika

Me taas mentiin lapsineen anopille, ja anoppi haukkui minut pystyyn 😊

Että voitinko paskin äitienpäivä -skaban?

Meillä on näin: saan olla yksin kotona kukkahommissa pihalla kuoharipullo seurana. Ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärtäisin tän marinan iltapäivällä kello kolme, mutta en aamulla kello 7.

Samaa mieltä!

Mä lojuin sängyssä tänä aamuna puoli yhteentoista, jotta teinit ehtivät keittämään kahvia ja leipomaan croissantteja :) - onneksi ehdin käydä pissalla ennen kuin ne heräsi :)

Mä kyllä sain kakut ja kahvit, lahjat ja kortit. Mutta perhe oli niin kuin perseelle ammuttuja karhuja ja tappelivat keskenään koko ajan. Jatkuvasti oli joku vihainen ja tuhisi. Koita siinä sitten olla iloinen ja juhlia äitienpäivää. No, kai se koululaisilla on jo väsy ja odottavat kesälomaa. Kelitkin kurjia. Kaipa sitä sitten kotona rähistään ja puhistaan ne patoutumat pois. Itse jaksoin koko päivän sitä rähinää, vaikka siinä vaiheessa teki tiukkaa kun puolisokin alkoi alkuillasta kiukutella. Teki mieli todeta, että hyvää äitienpäivää teillekin ja mä lähden tästä nukkumaan, jääkää te tänne kinastelemaan keskenänne. Mutta en sanonut ja tilanne rauhoittui.

Mies matkoilla ja aikuiset lapset omissa kodeissaan.

No, minäpä vedin lipun salkoon, keitin itselleni pehmeän kananmunan, asettelin lautaselle kauniisti kylmäsavulohiviipaleita, kurkkua ja tomaattia sekä paahdoin kaksi leipää. Tein kupillisen capuccinoa, puristin pari appelsiinia mehuksi ja korkkasin sampanjapullon. Avasin terassin lasiovet, istuuduin pöytään ja nautin kaikessa rauhassa aamiaisesta ja auringosta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ap sinua! Mielestäni ei ole paljoa odotettu, että yhtenä päivänä vuodessa vähän muistettaisiin ja hyvänä pidettäisiin.

Mitäs sitten syntymäpäivänä ja naistenpäivänä tapahtuu?

Muutama vuosi sitten kauhulla odotin jokaista äitienpäivää ja sitä kun mies, joka ei ole aamuvirkku, väkisin herää ennen minua keittämään kahvia ja laittamaan aamupalaa lasten kanssa minulle. Minä satun olemaan aamuvirkku, joten aina jouduin teeskentelemään nukkuvaa. Ja kuulin kaiken, kun miehellä aina meni hermo, kun lapset keittiössä vaikka maistoivat sormella kakkua tai eivät ymmärtäneet heti isänsä ohjeita ja käskyjä. Ja kuulin myös kaiken manaamisen jolla mies muka hiljaa mutisten arvosteli minua. Ja sitten tulivat tuomaan aamukahvia sänkyyn ja lapset toi lahjansa. Se viilsi syvältä sydämestä, kun kuuli kaiken ja tiesi tarkkaan että tuo muistaminen ei tullut mieheltä sydämestä, se oli hänelle vain suoritus, ehkä jonkinlainen yritys lasten vuoksi tehdä jotain "kaunista". Mitään aamukahveja en ollut pyytänyt enkä toivonut. Viimeisinä yhteisinä vuosina pyysin, että ei alkaisi laittaa mitään. Sain silti aamukahvit, koska kuulemma äitienpäivänä kuuluu tehdä niin. Nyt tuo suhde on ollut haudattuna jo kolmisen vuotta enkä enää kammoa äitienpäivää. Lasten kanssa kävin yhdessä istumassa nuotiolla, tein meille eväät ja meillä oli kivaa.