Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(

Hyvää äitienpäivää aloittajalle, ja kaikille muillekin äideille! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.

Katsos kun lapsi ei osaa sellaista oma-aloitteisesti, ellei aikuinen =mies kerro, että on äitienpäivä ja mitä silloin kuuluu tehdä. Se on siksi miehen vastuulla, vaikka onnittelija on käytännössä lapsi.

Vauvat ja taaperot eivät vielä osaa, sen ymmärrän. Mutta kouluikäiset kyllä osaavat, jos haluavat. Joku tuolla kirjoitti 11-vuotiaan opettamisesta ja kauppaan saattamisesta..

Osaavat jos ovat oppineet sen mallista. Eivät osaa, jos eivät ole koskaan nähneet äitienpäivää vietettävän kotonaan. Mallin siihen pitää antaa isän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.

Katsos kun lapsi ei osaa sellaista oma-aloitteisesti, ellei aikuinen =mies kerro, että on äitienpäivä ja mitä silloin kuuluu tehdä. Se on siksi miehen vastuulla, vaikka onnittelija on käytännössä lapsi.

Vauvat ja taaperot eivät vielä osaa, sen ymmärrän. Mutta kouluikäiset kyllä osaavat, jos haluavat. Joku tuolla kirjoitti 11-vuotiaan opettamisesta ja kauppaan saattamisesta..

Osaavat jos ovat oppineet sen mallista. Eivät osaa, jos eivät ole koskaan nähneet äitienpäivää vietettävän kotonaan. Mallin siihen pitää antaa isän.

Miten ihmeessä yksinhuoltajien lapset ovat oppineet?

Some antaa kuvan, että tänä aamuna kaikki pitäisi olla niin älyttömän ihanaa. Naiset laittavat kilvan kuvia lahjoista, kahvista ja kukista. Silti tää on varmasti jokaisessa lapsiperheessä ihan tavallinen päivä. Väsyttää, leluja on joka paikassa, mietitään mitä syödään, jossain välissä pinna kiristyy, mietitään huomista arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.

Harmittaa ap sun puolesta, aika törppä mies. Kysäse jos viittisi sulle kahvit myöhemmin keittää. Jotkut tarvitsee kädestä pitäen ohjausta. Olet arvokas, uskalla vaatia!

Oikeastiko se äitienpäivä on niin tärkeä, että miehen ja lasten pitää hypätä väkisin ylös klo 7 aamulla keittämään kahvia ja antamaan kukkia ja lahjoja?? Onko tosiaan törppöä se, että mies ja lapset haluavat nukkua sunnuntaiaamuna pidempään kuin seiskaan vaikka äitienpäivä onkin? Että oikein kädestä pitäen pitäisi ohjata miestä heräämään kukonlaulun aikaan, ettei aikuiselle ihmiselle vaan tule paha mieli siitä, että joutuu keittämään ihan itse kahvinsa??

Huhhuh sentään... Kyllä meillä saa vapaapäivän aamuna nukkua pidempään, vaikka olisi äitienpäivä, isänpäivä tai vaikka joulu. Kyllä ne juhlapäivät ihan hyvin ovat tähän mennessä menneet, vaikka ketään ei aamuvarhaisella ylös vaaditakaan toista aikuista passaamaan.

Aloituksessa mies kyllä istui sohvalla puhelin kourassa..

Mutta lapsi nukkui. Ehkä mies halusi opettaa lapselle sitä äidin huomioimista ja ajatteli aloittaa sitten kun lapsi on herännyt. Tai sitten oli vain hetken hereillä jatkaakseen vielä unia. Itsekin herään tottumuksesta kuuden kieppeillä joka aamu, mutta en nouse ylös siihen aikaan jos ei ole pakko. Tänäkin aamuna ehdin kuuden jälkeen lukea vähän uutisia sängyssä ennen kuin nukahdin uudestaan.

Pointti tässä on nyt se, että ihan turhaa on alkaa mieltään pahoittamaan aamuvarhaisella ennen kuin perhe on edes hereille ehtinyt. Eikä kannata alkaa miestä "kädestä pitäen opastamaan" että pitää seiskalta aamulla olla valmiina passaamaan aikuista ihmistä jotta tälle ei vaan tule paha mieli. Ymmärrän hyvin että äitienpäivä on tärkeä, mutta kohtuullista varmaan olisi päivänsankariltakin olla aloittamatta sitä mielensä pahoittamista jo ennen perheen heräämistä. Oma ja muiden päivähän siinä vaan pilalle menee jos alkaa kiukuttelemaan ennen kuin aihettakaan on.

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Onnittelut, aamukahvit kakkuineen vuoteeseen, Arabian suosikkisarjaa lahjaksi.

Mutta, mies tekee tän, koska haluaa jatkaa liittoa, vaikka ei pidä minusta. Syytä en tiedä. Olen kyllä varakas ja hyvätuloinen. Teini-ikäset lapset.

Miehellä kiitettävästi vastuuntuntoa kodista ja lapsista. Mutta on minulle ilkeä ja julma. Sukupuolielämää ei ole ollut kahteen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Ymmärrät itsekin, että tuo anopin muistamatta jättäminen on silkkaa vittumaisuutta. Samalla vaivalla hoitaisit hänenkin kortin ja lahjan kuin oman äitisi ja mummosi. Hyvä, kun itse huolehdit omasta äitienpäivästäsi, kun miehesi on törppö. Siis ihan vilpittömästi sanon tämän.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Kuten muinakin aamuina. :)

Teini nukkuu. Olen sinkku.

Mulla ihan sama juttu, mutta teinini (18v) käytti koirat aamuyöllä. Siinä mukava lahja. On muutenkin auttavainen ja kiva poika joten en tarvitse mitään erikoiskohtelua yhtenä päivänä vuodessa.

Me ollaan onneksi miehen kanssa siinä suhteessa samanlaisia, ettei kaivata mitään erityistä juhlapäivinä. Äitienpäivänä kaipaan kyllä omaa äitiäni (kuollut). Ymmärrän tietysti, että ihmiset on erilaisia.

Sama juttu, ei mutään muistamista. On todella paha mieli, tämänkin on yksi tapa hallita ja satuttaa:(

Itsekin keitin kahvit, koska asun uusperheessä. Meillä ei juhlita minua äitienpäivänä. Isäinpäivänä olen kyllä kattanut miehelleni aamiaisen ja hankkinut lahjankin, koska minusta se on ollut kaunis ele. Vaikkei hän isäni olekaan, eikä lasteni isä. Mutta taidan vähässä hiljaisuudessa unohtaa sen ensi isäinpäivänä. Parisuhteessa kaikki on vastavuoroista

Kaikille Suomen Äideille lämmintä ja ihanaa Äitienpäivää!! : ) <3  toivottelee Lokapoika -77

Anteeksi, mutta on lapsen tasolle taantumista nousta tikkana pystyyn ja odottaa lahjoja jne.

Olet kuitenkin äitienpäivänäkin se aikuinen, joka on roolimalli lapselle.

Minäkin keittelin itse kahvit, mies nukkui ja puolitoistavuotias ei vielä ihan yllä keittimelle 😉

Höpöteltiin ja halailtiin lapsen kanssa, ja olen ylpeä, että juuri minä saan olla hänen äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myöskään mies ei oikein ymmärrä/osaa/mikä lie urpo..

Heidän kotonaan ei mitään äitienpäivää ole vietetty, anoppi on kaksijakoinen ihminen, toisaalta hoitaa kaiken itse ja "en minä mitään tarvitse", mutta kuitenkin laskee ja pettyy kun mitään ei sitten järjestetä tms.. Eli ei mies ole luonnollisestikaan oppinut huomioimaan edes äitienpäivänä..

No, itse ostin eilen itselleni ruukkuruusun ja leivokset, lahjakortin yms. Ok, tuli ainakin mieluisat. Tarhassa olivat onneksi askarrelleet kortin. Kiitos siitä tarhatädeille. Lapsemme siis tarhaikäinen.

Mutta, tämä mummo/anoppi. Mieshän ei äidilleen/mummolle mitään korttia hanki, lähetä tai puhu edes kortin hankkimisesta (että hoitaisinko). Ja lapsi tekee tarhassa vain yhden kortin, ja olen itsekäs niin en todellakaan lähetä/anna ko.korttia muille. Eli joko minä askartelisin korttia tai ostaisin kortin ja huolehtisin ajoissa lähetykset yms. Ongelmallista on se ettei välit anoppiin ole niin lämpimät (johtuu ihan anopista), omassa kotonani äitiebpäivää yms on juhlittu ja luonnollisesti huolehdin kortit omalle äidille/isomummoille yms., mutta koen huonoa omaatuntoa kun en sitä tee anopin suhteen vaikka niin kuuluisi tehdä vaikkei anoppi mitään äitienpäivää "juhli" ja itse on pojastaan tuollaisen kasvattanut ettei edes minuakaan sen enempää äitienpäivänä muisteta. Silti puheessa minä olen se huono ihminen kun ei lapsemme (2v) lähetä mummolle korttia äitienpäivänä koska minä en sitä hoida kun kukaan muukaan ei sitä hoida.

Toki kun lapsi kasvaa niin aion hänet patistaa korttihommiin/valitsemaan ostokortin tms ja lähettämään kortin. Mutta nyt en vaan jaksa.

Mä en kyllä kehtaisi olla lapsen kanssa askartelematta tai ostamatta korttia yhdelle lapsen isovanhemmista, kun kuitenkin muita mummoja muistetaan. Varmaan se enemmän miehesi tehtävä toki olisi, mutta pakkohan se on jonkun hoitaa, jos mies ei hoida. Kyseessä on kuitenkin lapsen isoäiti.

:D No niin keittelin minäkin.. enkä edes pidä huonona asiana. Ukko nukkui puolille päivin kun oli illalla/yöllä kaverinsa kanssa kaljalla. Aamupalaa tein miehelle ja ipanoille... myöhemmin pitsaa. Olen lisäksi raskaana ja kipeänä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Ymmärrätkö, että tässä on kyse lapsen kasvatuksesta? Opettaa lapsi viettämään merkkipäivää. Lapsi ei tietenkään tiedä, että minä järjestin kukanostoreissun ja annoin siihen rahat. Toi kukat äsken ja esitiin iloisen yllättynyttä ja kiitin kovasti. Hänelle tuli varmasti hyvä mieli ja oppi, miten tällaista merkkipäivää vietetään.

Mies sen sijaan mielestäni laiminlyö kasvatusta tässä perheessä. Olisi ollut hänen vastuullaan opettaa tuo pojalke, mutta ei tehnyt sitä. Eikä muutenkaan paljon edes puhu pojalle itseasiassa eikä ole ns isäpuolen roolissa. Mieheen olen pettynyt ja hänen sitoutumiseensa minuun ja lapseen.

Eikö sun pojallasi ole ollut 11 vuotta aikaa opetella äitienpäivän juhlintaa? Miksi se olisi pitänyt juuri tänä vuonna isäpuolensa hänelle opettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Ymmärrätkö, että tässä on kyse lapsen kasvatuksesta? Opettaa lapsi viettämään merkkipäivää. Lapsi ei tietenkään tiedä, että minä järjestin kukanostoreissun ja annoin siihen rahat. Toi kukat äsken ja esitiin iloisen yllättynyttä ja kiitin kovasti. Hänelle tuli varmasti hyvä mieli ja oppi, miten tällaista merkkipäivää vietetään.

Mies sen sijaan mielestäni laiminlyö kasvatusta tässä perheessä. Olisi ollut hänen vastuullaan opettaa tuo pojalke, mutta ei tehnyt sitä. Eikä muutenkaan paljon edes puhu pojalle itseasiassa eikä ole ns isäpuolen roolissa. Mieheen olen pettynyt ja hänen sitoutumiseensa minuun ja lapseen.

Eikö sun pojallasi ole ollut 11 vuotta aikaa opetella äitienpäivän juhlintaa? Miksi se olisi pitänyt juuri tänä vuonna isäpuolensa hänelle opettaa?

Lapset nyt tarttee apua tällaisten perinteiden ylläpitämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Ymmärrätkö, että tässä on kyse lapsen kasvatuksesta? Opettaa lapsi viettämään merkkipäivää. Lapsi ei tietenkään tiedä, että minä järjestin kukanostoreissun ja annoin siihen rahat. Toi kukat äsken ja esitiin iloisen yllättynyttä ja kiitin kovasti. Hänelle tuli varmasti hyvä mieli ja oppi, miten tällaista merkkipäivää vietetään.

Mies sen sijaan mielestäni laiminlyö kasvatusta tässä perheessä. Olisi ollut hänen vastuullaan opettaa tuo pojalke, mutta ei tehnyt sitä. Eikä muutenkaan paljon edes puhu pojalle itseasiassa eikä ole ns isäpuolen roolissa. Mieheen olen pettynyt ja hänen sitoutumiseensa minuun ja lapseen.

Eikö sun pojallasi ole ollut 11 vuotta aikaa opetella äitienpäivän juhlintaa? Miksi se olisi pitänyt juuri tänä vuonna isäpuolensa hänelle opettaa?

Lapset nyt tarttee apua tällaisten perinteiden ylläpitämisessä.

Eikö ne enää koulussa askartele kortteja?

Ei meilläkään mitään ihmeellistä. Lapset antoivat kortit. En odota mitään lahjoja, mutta miehen tekemä lounas/vienti ravintolaan olisi ihana yllätys. Teen kuitenkin aina ruoat kotona. Niin jos kerran vuodessa saisi mennä valmiiseen pöytään...