Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(

Puhukaa hyvät ihmiset asianne kotona selviksi,eikä täällä keskustelupalstalla.Tästä valitusten määrästä tulee ainakin minulle paha olo:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Ymmärrätkö, että tässä on kyse lapsen kasvatuksesta? Opettaa lapsi viettämään merkkipäivää. Lapsi ei tietenkään tiedä, että minä järjestin kukanostoreissun ja annoin siihen rahat. Toi kukat äsken ja esitiin iloisen yllättynyttä ja kiitin kovasti. Hänelle tuli varmasti hyvä mieli ja oppi, miten tällaista merkkipäivää vietetään.

Mies sen sijaan mielestäni laiminlyö kasvatusta tässä perheessä. Olisi ollut hänen vastuullaan opettaa tuo pojalke, mutta ei tehnyt sitä. Eikä muutenkaan paljon edes puhu pojalle itseasiassa eikä ole ns isäpuolen roolissa. Mieheen olen pettynyt ja hänen sitoutumiseensa minuun ja lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Mitä ihmettä? Ai tämä on minun vikani? En ole marisdut lainkaan. Päinvsstoin en halua olla marttyyri vaan muistutin lasta etukäteen äitienpäivästä, kun ei hän olisi muuten tiennyt sen olemasssolosta! Niin sitä sanotaan aina, että ei pidä loukkaantua, jos joku ei muista merkkipäivää vaan kertoa siitä etukäteen. Ja halusin opettaa pojalkw, että merkkipäiviä vietetään ja kun mies ei pannut tikkua ristuin, niin järjestin asian itse.

Kaikesta täällä saakin haukkuja, ihan uskomatonta!

Oho, tuliko juotua jotain vettä väkevämpää?

Poistu häiriköimästä tällä palstalla.

Harmittaa puolestasi ap. Minä sain aamiaistarjottimen sänkyyn, ja miesystäväni joka auttoi lasta tässä, ei tosiaan ole edes aviomies eikä lapseni isä. Mutta hän vain totesi, etteihän lapsi ilman apua olisi siihen pystynyt.

Ollaan kuitenkin onnellisia, että meillä on nämä ihanat lapset, ja sinäkin voit juhlistaa lapsen kanssa tätä päivää myöhemmin vaikka yhdessä leipomalla tai käymällä jätakikahvilla. Voit miettiä huolitko miestä mukaan ;)

Minulle äitienpäivä on kiitollisuutta siitä, että on onnistunut vaikeuksien jälkeen tulemaan raskaaksi. Ja elämäni hirveimmän äitienpäivän muistelua, kun esikoiseni oli kuukautta aiemmin kuollut kohtuun.

Tuollainen oma aamukahvihetki kuulostaa ihanalta luksukselta. Meillä muistetaan ja ilahdutetaan toisia ihan milloin vaan, ilman erityisiä päiviä. Joskus on kukkakimppu keittiön pöydällä ja joskus mieheni saa krapula-aamuna erityisen hyvän aamiaisen ja luvan lepäillä vaikka koko päivän. Nämä nyt olivat vaan esimerkkejä.

En tiedä, ehkä olisin toisenlaisilla taustoilla itsekin valittamassa ja loukkaantumassa kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin keitin mäkin, ja tein aamiaiseni itse. Herättiin miehen kanssa samaan aikaan ja kun nousin sängystä, hän oli jo syömässä aamupalaansa. Ketutti. Näen oikeasti itse tosi paljon vaivaa isänpäivään, aamiaiseen(brunssiin) ja kakkuun jne. Ostan kalliita lahjoja ja useimmiten hän ostaa jotain tosi huonoa (huono kirja jota lukee itse ja pikkupyyhe jota itse käyttää), viime vuosipäivänä ostin hänelle puhelimen, hän ei ostanut mitään. Ärsyttää aivan suunnattomasti ja hän kehtaa vielä suuttua mulle siitä, että olen surullinen.

Ja nyt hän on menossa juoksulenkille ja ennen lähtöään sanoi, että kun tulen takaisin, olet kääntänyt uuden sivun koska en jaksa tätä paskaa. No en minäkään jaksa tätä paskaa.

Jos vielä vuoden päätätte jaksaa, niin ensi kerralla sinä voisit järjestää äitienpäivän ja mies isänpäivän. Saatte molemmat toiveidenne mukaiset juhlat. Kun ilmeisesti lapsiakin on, pitää miettiä, mitkä tarpeet pystyy kumppani hoitamaan, ja mitkä pitäähoitaa itse. Juhlapäivien pilaaminn tappelulla on väärin ennen kaikkea lapsia kohtaan.

Meillä mies on 15 h työvuorossa jälleen äitienpäivän. Päätin jo eilen että tänä vuonna juhlin itse omaa äitiyttäni! Tein itse itselleni aivan ihanan brunssin ja keitin kahvit ja joinpa lasin viiniäkin. Ei jäänyt paha mieli, vaan tyytyväinen olo!

Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.

Niin ja siis minä muistutin lasta äitienpäivästä vielä perjantaina, ja jätin rahaa näkösälle jos haluaa ostaa ruusun tai jotain. Oli ostanut minulle dekkarin kauniissa lahjapaperissa <3

64 yh jolla miesystävä siis

Vierailija kirjoitti:

Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.

Harmittaa ap sun puolesta, aika törppä mies. Kysäse jos viittisi sulle kahvit myöhemmin keittää. Jotkut tarvitsee kädestä pitäen ohjausta. Olet arvokas, uskalla vaatia!

Oikeastiko se äitienpäivä on niin tärkeä, että miehen ja lasten pitää hypätä väkisin ylös klo 7 aamulla keittämään kahvia ja antamaan kukkia ja lahjoja?? Onko tosiaan törppöä se, että mies ja lapset haluavat nukkua sunnuntaiaamuna pidempään kuin seiskaan vaikka äitienpäivä onkin? Että oikein kädestä pitäen pitäisi ohjata miestä heräämään kukonlaulun aikaan, ettei aikuiselle ihmiselle vaan tule paha mieli siitä, että joutuu keittämään ihan itse kahvinsa??

Huhhuh sentään... Kyllä meillä saa vapaapäivän aamuna nukkua pidempään, vaikka olisi äitienpäivä, isänpäivä tai vaikka joulu. Kyllä ne juhlapäivät ihan hyvin ovat tähän mennessä menneet, vaikka ketään ei aamuvarhaisella ylös vaaditakaan toista aikuista passaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Istuskelen sohvalla ja kattelen takapihalle. Mies on puhelimella ja lapsi nukkuu. Ei lahjaa, ei passausta, ei korttia, ei mitään.

Onks teillä muuten niinkuin mitään?

Mielestäni on kanssa miehen,isän,tehtävä edes sen verran vaivautua että auttaa pieniä lapsia huomioimaan äitiä.Ei sen tarvitse olla juuri muuta kuin tuo kahvikuppi.Ja useinhan juuri lapset saa siitä paljon iloa että saavat antaa vaikka päiväkodissa tehdyn lahjan äidille.Meillä oli kyllä sen puolesta huomioitu tänään ja se oli ihanaa.Tunnelman kuitenkin pilasi hetken päästä miehen haukkuminen ja syyllistäminen siitä kun en ole tehnyt sitä ja tätä ja hän vaan tekee kaiken,oon huono äiti kuulemma.Joka pvä tää jatkuu ja äitienpäivä ei oo poikkeus:(

Vierailija kirjoitti:

Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.

Katsos kun lapsi ei osaa sellaista oma-aloitteisesti, ellei aikuinen =mies kerro, että on äitienpäivä ja mitä silloin kuuluu tehdä. Se on siksi miehen vastuulla, vaikka onnittelija on käytännössä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lahjan anto on sen lapsen tehtävä, ei miehen. Katoaako osalta äideistä täysin kädet ja jalat äitienpäivänä, kun pitäis saada kahvit sänkyyn ja tulla kohdelluksi kuin prinsessa? Kyllä, olen äiti itsekin, mutta en oo ikinä tajunnut, että miehen pitäis passata mua. Oon joka vuosi saanut kortin lapselta ja se on ihan riittävästi. Ekana äitienpäivänä kun lapsi oli vähän vajaa vuoden mies oli painanut lapsen käden kuvan paperille, seuraavana vuonna lapsi oli piirtänyt pupun (ainakin luulen, että se on pupu) ja nytkin sain piirroksen. Mies on vaan kirjoittanut niihin hyvää äitienpäivää ja lapsi on askarrellut loput.

Katsos kun lapsi ei osaa sellaista oma-aloitteisesti, ellei aikuinen =mies kerro, että on äitienpäivä ja mitä silloin kuuluu tehdä. Se on siksi miehen vastuulla, vaikka onnittelija on käytännössä lapsi.

Vauvat ja taaperot eivät vielä osaa, sen ymmärrän. Mutta kouluikäiset kyllä osaavat, jos haluavat. Joku tuolla kirjoitti 11-vuotiaan opettamisesta ja kauppaan saattamisesta..

Kotona opitaan huomioimaan toista kauniisti, jollain turhalla mutta söpöllä tavalla, niin kuin vaikka heräämällä ennen tätä keittämään kahvit.

Lapsi ei tätä opi ellei vanhempi näytä mallia.

Isänpäivänä isä saa olla hemmoteltu ja äiti auttaa, lapsi syntymäpäivänään on päivän tähti, äiti äitienpäivänä ja isä auttaa ym.

Siinä opetetaan myös osoittamaan rakkautta pienin teoin.

Mä ymmärtäisin tän marinan iltapäivällä kello kolme, mutta en aamulla kello 7.

Naislapset vinkumassa. Hajotkaa.

"Miehen pitää sitä ja tätä" , "lapsille pitää opettaa lässynlää".

Samaan aikaan haukutaan mies ja lapset, ja istutaan av-palstalla. Enpä kehuisi palstan naisten äiteyttä tai roolimallia minkään arvoiseksi. Ollaan niin pyhimystä ja marttyyria, vaikka itse olette sielultanne sysimustia ja hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla taas niin hyvä ja epäitsekkäitä äitejä ja vaimoja hohhoijjaa. Ap:lla on surullinen mieli ja täällä mammat rivien välissä haukkuu epäkiitolliseksi.

Harmittaa ap sun puolesta, aika törppä mies. Kysäse jos viittisi sulle kahvit myöhemmin keittää. Jotkut tarvitsee kädestä pitäen ohjausta. Olet arvokas, uskalla vaatia!

Oikeastiko se äitienpäivä on niin tärkeä, että miehen ja lasten pitää hypätä väkisin ylös klo 7 aamulla keittämään kahvia ja antamaan kukkia ja lahjoja?? Onko tosiaan törppöä se, että mies ja lapset haluavat nukkua sunnuntaiaamuna pidempään kuin seiskaan vaikka äitienpäivä onkin? Että oikein kädestä pitäen pitäisi ohjata miestä heräämään kukonlaulun aikaan, ettei aikuiselle ihmiselle vaan tule paha mieli siitä, että joutuu keittämään ihan itse kahvinsa??

Huhhuh sentään... Kyllä meillä saa vapaapäivän aamuna nukkua pidempään, vaikka olisi äitienpäivä, isänpäivä tai vaikka joulu. Kyllä ne juhlapäivät ihan hyvin ovat tähän mennessä menneet, vaikka ketään ei aamuvarhaisella ylös vaaditakaan toista aikuista passaamaan.

Aloituksessa mies kyllä istui sohvalla puhelin kourassa..

Täälläkin keitetty kahvit itse ja muksut (2v ja 2kk ikäiset) hoidettu yksin, mies nukkuu. Tein hänellekin aamupalaleivät jääkaappiin odottamaan heräämistään. Kakun ehdin täyttämään ja koristelemaan jos saan lapset päikkäreille samaan aikaan. Täyte ja koristeet ovat jo jääkaapissa valmiina, ne tein samalla kun esikoinen söi aamupalaansa.

Viime vuonna itkin suunnilleen aamusta iltaan, kun mies ei noteeraanut ensimmäistä äitienpäivääni mitenkään. Kyllä niin mieleni pahoitin! Tänä vuonna päätin, ettei mieheni tai mikään muukaan onnistu pilaamaan päivääni. Lapseni ovat mitä rakkaimpia ja saan viettää päivän heidän kanssaan <3.