Keittelinpä ite itelleni äitienpäiväkahvit :(

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Oon ollut leikkauksessa ja poika tehnyt paljon mun hyväksi . Siinä sitä on äitienpäivälahjaa. Nukkuu vielä. Yritän olla omatoiminen mutta kauppaan en voi mennä, en siivota. Aamupalan teen ja poika on tehnyt ruokaa jota ei yleensä tee. 20 vee. Syö yliopistolla.

Hitto ku harmittaa, että menin antamaan myöhäisen syntymäpäivälahjan äidille tässä viikko sitten. Oli meinaan vaivaa nähty ja hienoksi kehuttiin.  Nyt vain ei ole enää mitään annettavaa, muuta kuin soitto ja onnittelut, mutta eipä kai sitä aina tarvi olla äidille jotain väsäämässä vaan ajatus kai se on tärkein. Ellen sitten yllätä häntä jollain kauppa kakulla... En vain tiedä hänen kakkumakuaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin😢

Huomioin miestäni isänpäivänä, mutta hän ei minua koska en ole hänen äiti. Lapset 11ja6 eivät osaa vielä järjestää mitään, ja toisaalta eiväthän he koskaan näe sellaista mallia kotona että isä järjestäis äitienpäivää. Niin että kai tää sitten periytyy joskus lastenkin koteihin😰

Emme ole puolisoidemme vanhempia, mutta meidän pitäisi näyttää lapsille, miten sitä isää tai äitiä huomioidaan. Isä on ehkä kerran tuonut lasten kanssa kahvit aamulla sänkyyn, tämän 17 vuoden aikana. Olen lakannut välittämästä äitienpäivästä ja myös isänpäivästä. Lapsille - teineille - muistuttelen kyllä isänpäivästä, mutta jos ei kiinnosta niin pakottamaan en ole alkanut. Täytyy vain katsella niitä lasten pikkuisena päiväkodissa tekemiä suloisia kortteja...

Niin minäkin ja vasta 9.30 :)

Onneksi mulla on ihana äiti joka otti lapset eilen yökylään <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ap sinua! Mielestäni ei ole paljoa odotettu, että yhtenä päivänä vuodessa vähän muistettaisiin ja hyvänä pidettäisiin. Tällä palstalla naisetkin tuntuvat olevan kovia toisillen, mielipahaansa ei saisi tuoda edes julki. 

Äitienpäivään liittyy paljon monenlaista tunne- ja odotuslatausta. Toiset saavat ihanaa muistamista, toiset ei mitään ja osa mitätöi koko päivän itsekin. Onhan tämä vähän surullista!

Minulla on myös mies, joka ei muista eikä hemmottele. Tein itse eilenillalla itselleni kakun ja olen sitä nyt aamiaiseksi jo syönyt. Olen vaan päättänyt olla odottamatta mieheltä enää mitään ja olen sanonutkin hänelle, että sanon sitten mitä haluan ja herra on hyvä ja hankkii. Näin ollaan menty - tänä vuonna en halunnut mitään.

Olen ajatellut, että pääasia on että pidän itse itseäni ja äitiyttäni arvossa. Eihän se tietenkään poissulje sitä surua mikä tulee siitä, kun huomaa ettei se lähin perhe arvosta. Mutta tämä taitaa olla kova, kylmä Suomi, jossa jokainen pärjätkööt omillaan ja toisilta ei mitään kannata odottaa....

Halaus ap:lle ja arvostus täältä kanssasisarelta!

Vittuko se sinä olet määräämään, miten itse kunkin pitäisi äitienpäivään sihtautua? Jos joku äiti ei pidä sitä minään, niin mitä vittua se sinullenkuuluu?

Nono, mikäs se sut saa noin raivoihisi kun toinen on (ja saa olla) surullinen siitä, ettei mies tee äitienpäiväksi mitään?

Uusioäippä kirjoitti:

Mun mies teki lasten kanssa kakun ja aamupalan mulle vaikka meillä ei ole yhteisiä lapsia edes. Ollaan uusioperhe jossa 6 lasta, kaikki mua muisti halein ja kortein.

Lahjoja en saanut enkä niitä tarvitse, tämä riittää mulle :)

Ihan mahtava mies sulla!!!

T. Se toinen uusperheen äiti, joka antoi äsken miehelle vitosen ja pyysi lähtemään ostamaan sillä kukan itselleen.

Minä olisin saanut kahvit kuudelta, kun mies heräsi ja lähti töihin. Ei kiitos, nukuin lasten kanssa yhdeksään. Lapset (6&4 v) antoivat kortit, ja minä aloin puuron keiton ja pistin kahvin tulemaan itselleni. Lahjaa mieheltä en ole toivonut enkä saa, (en tarvitse mitään, ja olen ihan tavattoman ronkeli) kukat ostan tänä vuonna itse itselleni. Onhan tämä vähän yksinäistä, kun oma äitini on kuollut, anoppi asuu kaukana ja tutut viettävät päivää perheidensä parissa, mutta ollaan sentään kaikki terveitä monen viikon sairastelun jälkeen. Itselläni raskauspahoinvointi väistymässä, kolmas lapsi taitaa olla totta, vaikken vielä usko.

Täällä on hieno ilma, esikoinen juuri sanoi, että ollaanko ulkona koko päivä. Siinäpä suunnitelma.

Hyvää äitienpäivää, keskitytään siihen mitä on.

Niin keitin mäkin, ja tein aamiaiseni itse. Herättiin miehen kanssa samaan aikaan ja kun nousin sängystä, hän oli jo syömässä aamupalaansa. Ketutti. Näen oikeasti itse tosi paljon vaivaa isänpäivään, aamiaiseen(brunssiin) ja kakkuun jne. Ostan kalliita lahjoja ja useimmiten hän ostaa jotain tosi huonoa (huono kirja jota lukee itse ja pikkupyyhe jota itse käyttää), viime vuosipäivänä ostin hänelle puhelimen, hän ei ostanut mitään. Ärsyttää aivan suunnattomasti ja hän kehtaa vielä suuttua mulle siitä, että olen surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin keitin mäkin, ja tein aamiaiseni itse. Herättiin miehen kanssa samaan aikaan ja kun nousin sängystä, hän oli jo syömässä aamupalaansa. Ketutti. Näen oikeasti itse tosi paljon vaivaa isänpäivään, aamiaiseen(brunssiin) ja kakkuun jne. Ostan kalliita lahjoja ja useimmiten hän ostaa jotain tosi huonoa (huono kirja jota lukee itse ja pikkupyyhe jota itse käyttää), viime vuosipäivänä ostin hänelle puhelimen, hän ei ostanut mitään. Ärsyttää aivan suunnattomasti ja hän kehtaa vielä suuttua mulle siitä, että olen surullinen.

Ja nyt hän on menossa juoksulenkille ja ennen lähtöään sanoi, että kun tulen takaisin, olet kääntänyt uuden sivun koska en jaksa tätä paskaa. No en minäkään jaksa tätä paskaa.

Uusperheessä tämä päivä korostuu kyllä erityisesti. Tosi ikävä, kun mies muistuttaa omia lapsiaan äitienpäiväteoista sitä ex vaimoaan kohtaan, muttei noteeraa mitenkään uysperheen äitienpäivää eikä opeta äitienpäivän tapoja uuden vaimonsa lapselle.

Ja en ole todellakaan rikkonut sitä edellistä perhettä vaan he olivat jo eronneet, vaimo oli jättänyt. Luulisi miehen oppineen huomioimaan, mutta ei näköjään.

Minun äitini onneksi nukkuu vielä, eipähän tarvi sättiä itseään, ettei ollut klo 7:15 äidin sängyn edessä kahvien ja korttien kanssa.

Sinäänsä äitienpäivä on kyllä hieno ajatus... vaikka alun perinhän se on alati bilehileiden jenkkien keksimä syy laittaa taas kerran kannat kattoon

Meille äitien- isän- ystävän- ym -päivät tai halloween on lähinnä onnentoivotus ja hyvä syy mennä pitsalle

Isot on taas ongelmat mammoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Mies ja lapset nukkuu.

14 v poika oli kyllä järjestänyt yllärin: kun tulin makkarista, oli hän roudannut huoneen ulkopuolelle monitorin, joka oli päällä. Hän oli kuvanmuokkausohjelmalla liittänyt meidän pupulle minun kasvoni. Yhdessä minulla oli pupun korvat ja toisessa pupulla minun silmälasini. Lisäksi monitorissa luki hyvää äitienpäivää.

Ihana🙂👍.

Minä en ainakaan edes haluaisi että tultaisiin herättämään seitsemältä sunnuntaiaamuna! Ap vaikuttaa jokseenkin rasittavalta ihmiseltä. Varmaan on jo eilen hautonut päässään tuota kiukkua, kun jo seiskalta oli ylhäällä että varmasti ehtii loukkaantua.

Toivoisin että koko hemmetin äitienpäivä kiellettäisiin.

Lastenpsykalla näen niin monet kyyneleet ja kiukuttelut ja pahat mielet, kun äitienpäivä lähestyy, ja äiti on kuollut, sairas, mielisairas tai aina kännissä. Tai karannut. Tai omituinen. Äitienpäivä rassaa parisuhteita ja perheitä vaikka äiti olisi ihan muuten kunnollinen, prinsessuus vaan ei ole vielä muuttunut suhteellisuudentajuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki on hereillä eikä mulla ole vielä ollut äitienpäivää.

Aamulla tein aamupalan 11 v pojalle. Muistutin eilen häntä, että tänään on äitienpäivä ja kannattaa tehdä kortti valmiiksi, mutta meni kai kuuroille korville.

Tänään aamulla halasin ja sanoin, että ehtii hyvin vie tehdä kortin mulle, mutta jäi sohvalle surffaamaan kännykällä.

En ole tietenkään lapselle loukkaantunut, kun yleensä nämä asiat hoituvat miehen kautta. Mutta meillä on uusperhe ja mies ei ole oman lapseni isä. Kuulin kun mies soitti eilen omille lapsilleen ja kehotti heitä tekemään kortit äidilleen ja viemään sille aamulla aamupalan sänkyyn. Ei ole kuitenkaan mitenkään puuttunut siihen, että meillä olisi kodissamme äitienpäivä.

Harmittaa, ettei poikani opi viettämään tällaista juhlapäivää ja huomioimaan aikanaan omaa vaimoaan, kun ei näe mallia. Minusta se olisi vähän kyllä aviomieheni vastuu opettaa. Mutta kun ei, niin annoin äsken miehelleni 5 euroa ja pyysin, että hän menisi naapurin kukkakauppaan pojan kanssa ja antaisi rahan pojalle, että hän ostaa sillä mulle pienen kukan.

Muutenkin tämä äitienpäivä on mun vastuulla. Olen varannut ja maksanut ravintolalounaan meille lapsen ja miehen kanssa päiväksi.

Että tällaista on meillä äitienpäivänä.

Vähemmän marisemista ja kortin/lahjan suoraa kerjäämistä, niin voisi toisistakin löytyä aito muistamisen ja antamisen ilo. Pikkasen väkinäistä olisi lähteä kukkakauppaan "päivänsankarin" vaatimuksesta.

Mitä ihmettä? Ai tämä on minun vikani? En ole marisdut lainkaan. Päinvsstoin en halua olla marttyyri vaan muistutin lasta etukäteen äitienpäivästä, kun ei hän olisi muuten tiennyt sen olemasssolosta! Niin sitä sanotaan aina, että ei pidä loukkaantua, jos joku ei muista merkkipäivää vaan kertoa siitä etukäteen. Ja halusin opettaa pojalkw, että merkkipäiviä vietetään ja kun mies ei pannut tikkua ristuin, niin järjestin asian itse.

Kaikesta täällä saakin haukkuja, ihan uskomatonta!

Minulla ei ole miestä ja lapsikin on vasta 4-vuotias. Silti oli kiva aamu. Nöpönaama tuli herättämään tavalliseen tapaan halaamalla. Minä kerroin että tänään on se äitienpäivä ja lapsi muisti että hänellä on minulle yllätys. Ihana hetki kun lapsi tohkeissaan kertoi miten oli kortin tehnyt.

Kahvin sain juoda rauhassa kun lapsi leikki. Kohta lähdetään vanhempieni luo. Minä vien kahviherkut ja isä on tehnyt ruoan. Mukava päivä.

Vierailija kirjoitti:

Istuskelen sohvalla ja kattelen takapihalle. Mies on puhelimella ja lapsi nukkuu. Ei lahjaa, ei passausta, ei korttia, ei mitään.

Siis klo 7.14 aamulla ihmettelet, kun ei ole keitetty kahveja ja tuotu lahjoja?!!! Meillä lapset tuovat askartelemansa kortit yleensä noin klo 10-11, kun ollaan kaikki herätty. Yleensä vien perheen ulos äitienpäivälounaalle. Minä siis tarjoan, ja myös valitsen paikan, missä haluan syödä. Ei tule turhaa stressiä kenellekään.