Lue keskustelun säännöt.
Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
13.05.2017 |
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jos haluat lapsia, niin etsithän heille normaalin äidin.
Omalla äidilläni on persoonallisuushäiriö eikä sellaisten ihmisten pitäisi hankkia lapsia.
Persoonallisuushäiriö ja mielenterveyshäiriö on kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä dumpataan pienestäkin syystä. Eikä silloin haukuta naista epäempaattiseksi psykopaatiksi jonka pitäisi Ymmärtää.
Toisin on sitten kun nainen on kilariosapuoli.
Olisi pitänyt arvata, että tämä jankkaaja on palstauli...
Nyt menee kyllä naisten piikkiin ulina tässä ketjussa. Herneenpalot on syvällä nenässä ja miesten taso on huono, kun moni mies ei halua ADD-potilasta tai kädet arpia täynnä olevaa naista. Ihan samaa ulinaa kuin se, että naiset eivät riemuissaan juokse viimeksi 2015 suihkussa käyneen antisosiaalisen pornohiiren syliin.
Siis hetkonen...mistä sinä tiedät, ketkä kaikki täällä on naisia jotka kommentoivat :D? Tietysti niistä voi pienellä varauksella olettaa, jotka sanovat olevansa naisia, mutta miten sinä näet sukupuolen ruudun takaa? Mistä sinä tiedät, etten minä ole mies?
Viiltely on naisilla reilusti yleisempää. Lisäksi tämä on naisvaltainen palsta. On siis syytä olettaa, että useimmat viiltelyistään kertovia ovat naisia.
Sinusta en tiedä, enkä kyllä välitäkään, kun et kirjoittanut ym. asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani ihmettelen, että eikö koulussa oikeasti opeteta mitään mahdollisista elämän vastoinkäymisistä joita tulee minulle, sinulle, tulevalle vaimollesi tai tyttöystävällesi yhtä todennäköisesti elämän varrella.? Kuinka melkein jokainen kohtaa omat vaikeutensa jossakin elämänsä vaiheessa, ja usein myös sairastuu mieleltään, parantuu, ja jatkaa elämää vahvempana. Mitä ovat defenssit? Selviytymiskeinot jotka ihminen löytää, ottaa käyttöönsä ja selviää? Elinikäisestä oppimisesta, elämänvaiheista, siitä miten ihminen muuttuu? Olen todella yllättynyt tästä kommentoijien ennakkoluuloisuudesta ja mustavalkoisista ajatuksista.
Kun minä olin nuori 15 vuotta sitten, viiltelyä harrasti noin puolet yläasteikäisistä tytöistä. Oli ihan "muoti-ilmiö". Kuin tatuoinnit nykyään. Toisaalta, voihan se olla myös keino purkaa pahaa oloa.
Mutta eikös nyt puhuttukin siitä, että ap siis ei edes tiennyt, mikä on arpien tarina ja kuinka vanhoja ne ovat? Uskomatonta, kuinka vähän nykynuoret(kommentoijat?) ymmärtävät ihmisen elämän kulkua ja kehitystä. Kas, ihminen muuttuu ja oppii, sitä vartenhan täällä ollaan?
Kukaan ei osta toista ihmistä pakettina. Se, mitä on tänään, on huomenna mahdollisesti eri. Todennäköisestikin. Ainut, mikä mielestäni merkitsee rakastumisen kannalta, on se, kuinka hyvin viihdytään ja luonteet kohtaavat. Nauretaan, harrastetaan, keskustellaan hedelmällisesti.
Jos ap luulee pystyvänsä "karsimalla" ennaltaehkäisemään jotakin, hän erehtyy. Ainoa keino löytää ihminen niiden arpien takana, on luopua ennakkoluuloista, ottaa riski tutustua toiseen nykyisenä omana itsenään, oli arpia tai ei. Ja näin antaa rakkaudelle mahdollisuus.
Toisaalta, jos ap haluaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että heikkous, vaikeudet ja niistä selviäminen kuuluvat ihmisyyteen, siitä vaan. Parempi pysytellä pintaliitopiireissä ja tuudittautua valheeseen, että ihminen ei ole koskaan heikko, vaan jaksaa ja jaksaa. Millainenhan ihminen ap olisi puolisona? Luulen, ettei kovin henkevää ja tasapainoista seuraa:)
Ihminen itse asiassa muuttuu hyvin vähän teini-iän jälkeen. Varsinkin kaikki huonot puolet jää. Niitä voi oppia peittämään mutta ne ei ikinä lähde pois.
Ei todellakaan ole normaalia viillellä itseään.
Puhu vaan omasta puolestasi. Ei todellakaan ole normaalia, jos ei ole henkisesti kasvanut ja kypsynyt teini-iän jälkeen.
Viiltely kertoo että ihminen purkaa pahan olonsa sisäänpäin eikä ulospäin. On siis parempi ihminen kuin moni muu.
Maailma on naisia täynnä. Itse en ainakaan ottaisi ihan diagnosoituakin sekopäätä, kun tuntuu naiset olevan jossain määrin sekopäitä ihan vakio-oletuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jos haluat lapsia, niin etsithän heille normaalin äidin.
Omalla äidilläni on persoonallisuushäiriö eikä sellaisten ihmisten pitäisi hankkia lapsia.
Persoonallisuushäiriö ja mielenterveyshäiriö on kaksi täysin eri asiaa.
Itse asiassa persoonallisuushäiriöt kuuluvat mielenterveyden häiriöihin. Viiltelyä voi olla vaikkapa epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Niihin kuuluu myös masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vähän epäilen, että tänne kirjoittelee yksi ja sama henkilö hieman eri tarinoilla siitä, että toivoa ei ole, ei parane, muuttumaton tapaus jne. Kirjoitustyyli on todella samanlainen ja perään ilmestyy aivan "sattumalta" peräjälkeen useita peukkuja. Oon jo pitkään epäilly, että jotkut osaa multipeukuttaa tällä palstalla, mutta en vain tiedä miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jos haluat lapsia, niin etsithän heille normaalin äidin.
Omalla äidilläni on persoonallisuushäiriö eikä sellaisten ihmisten pitäisi hankkia lapsia.
Persoonallisuushäiriö ja mielenterveyshäiriö on kaksi täysin eri asiaa.
Itse asiassa persoonallisuushäiriöt kuuluvat mielenterveyden häiriöihin. Viiltelyä voi olla vaikkapa epävakaassa persoonallisuushäiriössä. Niihin kuuluu myös masennusta.
Eivät kuulu. Tarkistappa vaikka duodecimin tautiluokituksesta. Väität vääriä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EHDOTTOMASTI KANNATTAA JATKAA! Varsinkik jos muuta epäilyttävää ei ole ilmaantunut. Itselläni on kädessä vanhoja teininä tehtyjä viiltelyarpia. Teininä tosiaan olin hieman angst tapaus, mutta nykyisin olen iloinen, tasapainoinen nuori hoitaja : D Vanhempani erosivat kun olin 14v, tämä vaikuttu asiaan, mutta ihan täyspäinen minusta on kasvanut :) Kerron mielläni arvista jos joku kysyy, ettei tarvitse ihmetellä! Tosiaan vanhat arvet on valkoisia, uudet punaisia, kannattaa sitä siis katsoa !
Onko sulla rajoitetut oikeudet ja saatko lääkekaapin avainta?
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän epäilen, että tänne kirjoittelee yksi ja sama henkilö hieman eri tarinoilla siitä, että toivoa ei ole, ei parane, muuttumaton tapaus jne. Kirjoitustyyli on todella samanlainen ja perään ilmestyy aivan "sattumalta" peräjälkeen useita peukkuja. Oon jo pitkään epäilly, että jotkut osaa multipeukuttaa tällä palstalla, mutta en vain tiedä miten.
Jotain kusetusta täytyy olla ilmassa, jos kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, eikö niin? Puolusteluviestit eivät tietenkään ole samalta kirjoittajalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EHDOTTOMASTI KANNATTAA JATKAA! Varsinkik jos muuta epäilyttävää ei ole ilmaantunut. Itselläni on kädessä vanhoja teininä tehtyjä viiltelyarpia. Teininä tosiaan olin hieman angst tapaus, mutta nykyisin olen iloinen, tasapainoinen nuori hoitaja : D Vanhempani erosivat kun olin 14v, tämä vaikuttu asiaan, mutta ihan täyspäinen minusta on kasvanut :) Kerron mielläni arvista jos joku kysyy, ettei tarvitse ihmetellä! Tosiaan vanhat arvet on valkoisia, uudet punaisia, kannattaa sitä siis katsoa !
Onko sulla rajoitetut oikeudet ja saatko lääkekaapin avainta?
Vanhat viiltelyarvet eivät vaikuta työnkuvaan sosiaali- ja terveysalalla. Alan ammattilaiset tietävät, että menneistä voi päästä irti ja tärkeintä on nykyhetki sekä siihen tarttuminen. Tätä samaa opetamme asiakkaillemme ja se on yksi työmenetelmistä. Voimavarakeskeisyys, nykyhetki ja mahdollisuus muutokseen.
Ihan on täydet oikeudet xd. Psykologin testitkin pääsin läpi ja kerroin siellä jopa viiltelystä, ei tarvi huolestua :D Lääkekaapin avain löytyy , mutta oon lähihoitaja , joten kaapissa on jopa Buranaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani ihmettelen, että eikö koulussa oikeasti opeteta mitään mahdollisista elämän vastoinkäymisistä joita tulee minulle, sinulle, tulevalle vaimollesi tai tyttöystävällesi yhtä todennäköisesti elämän varrella.? Kuinka melkein jokainen kohtaa omat vaikeutensa jossakin elämänsä vaiheessa, ja usein myös sairastuu mieleltään, parantuu, ja jatkaa elämää vahvempana. Mitä ovat defenssit? Selviytymiskeinot jotka ihminen löytää, ottaa käyttöönsä ja selviää? Elinikäisestä oppimisesta, elämänvaiheista, siitä miten ihminen muuttuu? Olen todella yllättynyt tästä kommentoijien ennakkoluuloisuudesta ja mustavalkoisista ajatuksista.
Kun minä olin nuori 15 vuotta sitten, viiltelyä harrasti noin puolet yläasteikäisistä tytöistä. Oli ihan "muoti-ilmiö". Kuin tatuoinnit nykyään. Toisaalta, voihan se olla myös keino purkaa pahaa oloa.
Mutta eikös nyt puhuttukin siitä, että ap siis ei edes tiennyt, mikä on arpien tarina ja kuinka vanhoja ne ovat? Uskomatonta, kuinka vähän nykynuoret(kommentoijat?) ymmärtävät ihmisen elämän kulkua ja kehitystä. Kas, ihminen muuttuu ja oppii, sitä vartenhan täällä ollaan?
Kukaan ei osta toista ihmistä pakettina. Se, mitä on tänään, on huomenna mahdollisesti eri. Todennäköisestikin. Ainut, mikä mielestäni merkitsee rakastumisen kannalta, on se, kuinka hyvin viihdytään ja luonteet kohtaavat. Nauretaan, harrastetaan, keskustellaan hedelmällisesti.
Jos ap luulee pystyvänsä "karsimalla" ennaltaehkäisemään jotakin, hän erehtyy. Ainoa keino löytää ihminen niiden arpien takana, on luopua ennakkoluuloista, ottaa riski tutustua toiseen nykyisenä omana itsenään, oli arpia tai ei. Ja näin antaa rakkaudelle mahdollisuus.
Toisaalta, jos ap haluaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että heikkous, vaikeudet ja niistä selviäminen kuuluvat ihmisyyteen, siitä vaan. Parempi pysytellä pintaliitopiireissä ja tuudittautua valheeseen, että ihminen ei ole koskaan heikko, vaan jaksaa ja jaksaa. Millainenhan ihminen ap olisi puolisona? Luulen, ettei kovin henkevää ja tasapainoista seuraa:)
Ihminen itse asiassa muuttuu hyvin vähän teini-iän jälkeen. Varsinkin kaikki huonot puolet jää. Niitä voi oppia peittämään mutta ne ei ikinä lähde pois.
Ei todellakaan ole normaalia viillellä itseään.
Väärin. Ihmisen persoonallisuus ja ajattelu muovautuu aina 25-ikävuoteen saakka. Tämä ihan virallisten tutkimusten mukaan. Ihminen muuttuu etenkin teinivuosistaan todella paljon. Teini-ilääb kuuluu kokeilu, epävarmuus ja mielen epäkypsyys sekä tunteiden hallitsemattomuus.
Ihan oikeasti, oletko sinä lukenut yhtään tieteellistä kirjallisuutta asiasta? Yhtään kirjaa tai tutkimusta? T. Sosiaalialan opiskelija
Mikään noista asioista ei ole ihmistä itseään. Kyllähän ihminen 60 on paljon "hitaampi" myös ajatuksiltaan kuin 30 vuotias ja monesti vähemmän radikaali.
Mutta se ei muuta sitä mikä ihminen on sisältä. Ne samat ajatukset ja varsinkin ne samat henkiset asiat on täysin samoja. Myös tapa ajatella ja reagoida asioihin on perimmältään sama.
Itseasiassa jos on tuntenut hyvin toisen ihan pikkulapsuudesta asti niin osaa melkein sanoa suoraan mitä se toinen ajattelee eri asioista ja miten se reagoi asioihin. Minä tunnen montakin ihmistä ihan lapsuudesta ja ajatusrakenne ja reagointi asioihin on täysin sama kuin mitä se oli lapsena. Se on vain päällystetty kokemuksella ja enemmällä tiedolla.
Sanonta miehet on pikkupoikia aina on täyttä totta ja sama koskee naisia. Se sama ihminen elää siellä pinnan alla edelleenkin.
En tunne yhtään ihmistä, en naista enkä miestä, joka olisi viillellyt itseään. Täällä av:lla heitä tuntuu kuitenkin olevan pilvin pimein tai sitten tänne on kirjottanut ne muutamat viiltelijät viiteen kertaan viiltelyistään. Sairasta se heidän touhu on joka tapauksessa, ihan sama minulle ovatko he vanhoja vai tuoreita viiltelijöitä. Ja se, että he nyt rääkyvät olevansa tosi tosi terveitä, on ihan uskomatonta sontaa. Vain he itse siihen ehkä uskovat, yksikään toinen ihminen ei usko, ei edes heidän lähisukulainen. Jokainen elää kuitenkin niin kuin elää, niin myös ap, joten hän tekee omat arvoonsa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EHDOTTOMASTI KANNATTAA JATKAA! Varsinkik jos muuta epäilyttävää ei ole ilmaantunut. Itselläni on kädessä vanhoja teininä tehtyjä viiltelyarpia. Teininä tosiaan olin hieman angst tapaus, mutta nykyisin olen iloinen, tasapainoinen nuori hoitaja : D Vanhempani erosivat kun olin 14v, tämä vaikuttu asiaan, mutta ihan täyspäinen minusta on kasvanut :) Kerron mielläni arvista jos joku kysyy, ettei tarvitse ihmetellä! Tosiaan vanhat arvet on valkoisia, uudet punaisia, kannattaa sitä siis katsoa !
Onko sulla rajoitetut oikeudet ja saatko lääkekaapin avainta?
Vanhat viiltelyarvet eivät vaikuta työnkuvaan sosiaali- ja terveysalalla. Alan ammattilaiset tietävät, että menneistä voi päästä irti ja tärkeintä on nykyhetki sekä siihen tarttuminen. Tätä samaa opetamme asiakkaillemme ja se on yksi työmenetelmistä. Voimavarakeskeisyys, nykyhetki ja mahdollisuus muutokseen.
Tuohon ei usko kukaan
Viitelyjäljet=mielenterveys brakannut. Sinuna varoisia, noilla on tapana uusiutua.
Minäkään en tunne ketään viiltelijää. Kuulostaa rajulta tavalta reagoida asioihin, ja ehkä ne asiatkin olleet aika rankkoja. En rupeisi.
Masennus on mahdollista monenkin ihmisen kohdalla, se on totta.
Mutta viiltely ei kuulu ns. perinteiseen masennukseen.
Kuten joku sanoikin: alkoholistiperheessä kasvanut ymmärtää (jaksaa) paremmin toista alkoholistiperheessä kasvanutta paremmin ja myös uskoakseni itseään villellyt toista viiltelijää paremmin.
Itse ajattelen niin, että jos jo etukäteen näen/tiedän suhteen alkuvaihessa, että joku asia saattaa tuoda ongelmia jatkossa en pitempää suhdetta aloita.
Oli se sitten jonkun mielestä kuinka pinallista tahansa, mutta minun mielestäni omaa itseäni kohtaan oikein. Ja myös sitä toista.
Väärin. Ihmisen persoonallisuus ja ajattelu muovautuu aina 25-ikävuoteen saakka. Tämä ihan virallisten tutkimusten mukaan. Ihminen muuttuu etenkin teinivuosistaan todella paljon. Teini-ilääb kuuluu kokeilu, epävarmuus ja mielen epäkypsyys sekä tunteiden hallitsemattomuus.
Ihan oikeasti, oletko sinä lukenut yhtään tieteellistä kirjallisuutta asiasta? Yhtään kirjaa tai tutkimusta? T. Sosiaalialan opiskelija