Lue keskustelun säännöt.
Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
13.05.2017 |
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa että jos painolastista puhutaan niin enemmän painolastia suhteeseen toisi tämä ennakko/harhaluuloinen tuomitsija kuin se jolla olisi joku arpi kädessä.
Nämä "juokse pakoon" huutelijat ovat oikeasti pelottava ja paljon vaarallisempi ihmistyyppi pidemmän päälle.
Et sinäkään ehdoin tahdoin arpikäsiä haluaisi elämääsi, jos kaikki olisi ollut omassa elämässäsi kunnossa. Turhaan jeesustelet. Olet kuin naispuolinen uli.
Eli jos jollakin on 15-vuotiaana ollut hankalaa niin nelikymppisenäkin on täysin kelvoton mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Eri
On vielä kuusikympisenäkin kykenemätön sosiaalliseen kanssakäymiseen. Ihmisen ongelmat vaan pahenee iän myötä. Myös mitä nuorempana ongelmat on alkanut sitä syvemmät ja pahemmat ne on. Ne ei koskaan parane.
Kyllä paranee, mielenterveysongelmilla oikein hoidettuna on hyvä hoitovaste. Persoonallisuushäiriöt sen sijaan ei parane, ihan vain vinkkinä.
Joo lainaamallasi kirjoittajalla on varmaan persoonallisuushäiriö, kun ei halua viiltelytaustaista naista. Olet sinä kyllä nokkela ajattelija, ei voi muuta sanoa.
Missäs minä noin sanoin?
Ihan vain vinkkinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä Ap itse mietit tämän viestivyöryn jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani ihmettelen, että eikö koulussa oikeasti opeteta mitään mahdollisista elämän vastoinkäymisistä joita tulee minulle, sinulle, tulevalle vaimollesi tai tyttöystävällesi yhtä todennäköisesti elämän varrella.? Kuinka melkein jokainen kohtaa omat vaikeutensa jossakin elämänsä vaiheessa, ja usein myös sairastuu mieleltään, parantuu, ja jatkaa elämää vahvempana. Mitä ovat defenssit? Selviytymiskeinot jotka ihminen löytää, ottaa käyttöönsä ja selviää? Elinikäisestä oppimisesta, elämänvaiheista, siitä miten ihminen muuttuu? Olen todella yllättynyt tästä kommentoijien ennakkoluuloisuudesta ja mustavalkoisista ajatuksista.
Kun minä olin nuori 15 vuotta sitten, viiltelyä harrasti noin puolet yläasteikäisistä tytöistä. Oli ihan "muoti-ilmiö". Kuin tatuoinnit nykyään. Toisaalta, voihan se olla myös keino purkaa pahaa oloa.
Mutta eikös nyt puhuttukin siitä, että ap siis ei edes tiennyt, mikä on arpien tarina ja kuinka vanhoja ne ovat? Uskomatonta, kuinka vähän nykynuoret(kommentoijat?) ymmärtävät ihmisen elämän kulkua ja kehitystä. Kas, ihminen muuttuu ja oppii, sitä vartenhan täällä ollaan?
Kukaan ei osta toista ihmistä pakettina. Se, mitä on tänään, on huomenna mahdollisesti eri. Todennäköisestikin. Ainut, mikä mielestäni merkitsee rakastumisen kannalta, on se, kuinka hyvin viihdytään ja luonteet kohtaavat. Nauretaan, harrastetaan, keskustellaan hedelmällisesti.
Jos ap luulee pystyvänsä "karsimalla" ennaltaehkäisemään jotakin, hän erehtyy. Ainoa keino löytää ihminen niiden arpien takana, on luopua ennakkoluuloista, ottaa riski tutustua toiseen nykyisenä omana itsenään, oli arpia tai ei. Ja näin antaa rakkaudelle mahdollisuus.
Toisaalta, jos ap haluaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että heikkous, vaikeudet ja niistä selviäminen kuuluvat ihmisyyteen, siitä vaan. Parempi pysytellä pintaliitopiireissä ja tuudittautua valheeseen, että ihminen ei ole koskaan heikko, vaan jaksaa ja jaksaa. Millainenhan ihminen ap olisi puolisona? Luulen, ettei kovin henkevää ja tasapainoista seuraa:)
Sinullakin varmaan viiltelytaustaa, kun on noin kova tarve selitellä tekemisiä ja haukkua ap:ta?
Oletko sinä se, joka joskus seurusteli viiltelevän kanssa ja yleistät nyt tämän yksilöllisen kokemuksesi koskemaan kaikkia, jotka joskus ovat viillelleet? Minkälaista apua olet hakenut itsellesi?
T, ohis
En ole, mutta en haluaisikaan. En ymmärrä, miksi (a) pitäisi ottaa riski sellaisen kanssa seurusteluun lähtiessään ja (b) pitää pahoittaa mielensä ja alkaa haukkua ap:ta, jos ap ei riskiä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa että jos painolastista puhutaan niin enemmän painolastia suhteeseen toisi tämä ennakko/harhaluuloinen tuomitsija kuin se jolla olisi joku arpi kädessä.
Nämä "juokse pakoon" huutelijat ovat oikeasti pelottava ja paljon vaarallisempi ihmistyyppi pidemmän päälle.
Et sinäkään ehdoin tahdoin arpikäsiä haluaisi elämääsi, jos kaikki olisi ollut omassa elämässäsi kunnossa. Turhaan jeesustelet. Olet kuin naispuolinen uli.
Eli jos jollakin on 15-vuotiaana ollut hankalaa niin nelikymppisenäkin on täysin kelvoton mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Eri
On vielä kuusikympisenäkin kykenemätön sosiaalliseen kanssakäymiseen. Ihmisen ongelmat vaan pahenee iän myötä. Myös mitä nuorempana ongelmat on alkanut sitä syvemmät ja pahemmat ne on. Ne ei koskaan parane.
Kyllä paranee, mielenterveysongelmilla oikein hoidettuna on hyvä hoitovaste. Persoonallisuushäiriöt sen sijaan ei parane, ihan vain vinkkinä.
Joo lainaamallasi kirjoittajalla on varmaan persoonallisuushäiriö, kun ei halua viiltelytaustaista naista. Olet sinä kyllä nokkela ajattelija, ei voi muuta sanoa.
Missäs minä noin sanoin?
Mitä tarkoitit sanoessasi "ihan vain vinkkinä"?
Asia puheeksi. Ja heti apua hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa, että naiset yleisesti leimaavat miehet epäkelvoiksi muun muassa sellaisten täysin mihinkään vaikuttamattomisn asioiden vuoksi kuin pituus. Toisaalta monilla naisilla elää ajatus, että jokapäiväistä elämää vaikeuttavassa, sekaisin olevassa, itsetuhoisessa ja mielialaltaan synkässä mt-ongelmaisessa naisessa ei ole mitään vikaa ja olisi aivan uskomatonta, jos joku mies tuollaisen takia ei kelpuuttaisi naista.
Kai tämä kertoo vain siitä, että naisille ja miehille markkina näyttäytyy erilaisena. Toisilla on varaa valita, toisilla ei.
Niinpä. Kun nainen heidaa miehen joka ei ole tarpeeksi pitkä pois niin hän on oikeassa sillä eihän kukaan nyt kaksi senttiä liian lyhyen miehen kanssa seurustele. Surkea mies.
Mutta se että mies ei seurustele mielenterveyspotilaan kanssa on miehen itsekkyyttä, pinnallisuutta ja vastuunpakoilua. Osoitus siitä että miestä ei kiinnosta kuin pinnalliset asiat ja omat halut.
Missä näitä miehen muutaman liian vähäisen sentin takia heivaavia naisia oikein on? Tunnen useita satoja naisia, eikä kukaan ole maininnut, että miehen pituus ja muutamat sentit olisi millään tavalla oleellisia asioita parisuhteessa. Joten missä piireissä näitä naisia on, kun minä en tiedä yhtäkään? Onko tämä palstaulin rakentama olkiukko? Joku nainen joskus sanonut ulille miehen pituudesta kritiikkiä ja palstauli yleistää sen kaikkia naisia koskevaksi totuudeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani ihmettelen, että eikö koulussa oikeasti opeteta mitään mahdollisista elämän vastoinkäymisistä joita tulee minulle, sinulle, tulevalle vaimollesi tai tyttöystävällesi yhtä todennäköisesti elämän varrella.? Kuinka melkein jokainen kohtaa omat vaikeutensa jossakin elämänsä vaiheessa, ja usein myös sairastuu mieleltään, parantuu, ja jatkaa elämää vahvempana. Mitä ovat defenssit? Selviytymiskeinot jotka ihminen löytää, ottaa käyttöönsä ja selviää? Elinikäisestä oppimisesta, elämänvaiheista, siitä miten ihminen muuttuu? Olen todella yllättynyt tästä kommentoijien ennakkoluuloisuudesta ja mustavalkoisista ajatuksista.
Kun minä olin nuori 15 vuotta sitten, viiltelyä harrasti noin puolet yläasteikäisistä tytöistä. Oli ihan "muoti-ilmiö". Kuin tatuoinnit nykyään. Toisaalta, voihan se olla myös keino purkaa pahaa oloa.
Mutta eikös nyt puhuttukin siitä, että ap siis ei edes tiennyt, mikä on arpien tarina ja kuinka vanhoja ne ovat? Uskomatonta, kuinka vähän nykynuoret(kommentoijat?) ymmärtävät ihmisen elämän kulkua ja kehitystä. Kas, ihminen muuttuu ja oppii, sitä vartenhan täällä ollaan?
Kukaan ei osta toista ihmistä pakettina. Se, mitä on tänään, on huomenna mahdollisesti eri. Todennäköisestikin. Ainut, mikä mielestäni merkitsee rakastumisen kannalta, on se, kuinka hyvin viihdytään ja luonteet kohtaavat. Nauretaan, harrastetaan, keskustellaan hedelmällisesti.
Jos ap luulee pystyvänsä "karsimalla" ennaltaehkäisemään jotakin, hän erehtyy. Ainoa keino löytää ihminen niiden arpien takana, on luopua ennakkoluuloista, ottaa riski tutustua toiseen nykyisenä omana itsenään, oli arpia tai ei. Ja näin antaa rakkaudelle mahdollisuus.
Toisaalta, jos ap haluaa sulkea silmänsä siltä faktalta, että heikkous, vaikeudet ja niistä selviäminen kuuluvat ihmisyyteen, siitä vaan. Parempi pysytellä pintaliitopiireissä ja tuudittautua valheeseen, että ihminen ei ole koskaan heikko, vaan jaksaa ja jaksaa. Millainenhan ihminen ap olisi puolisona? Luulen, ettei kovin henkevää ja tasapainoista seuraa:)
Sinullakin varmaan viiltelytaustaa, kun on noin kova tarve selitellä tekemisiä ja haukkua ap:ta?
Oletko sinä se, joka joskus seurusteli viiltelevän kanssa ja yleistät nyt tämän yksilöllisen kokemuksesi koskemaan kaikkia, jotka joskus ovat viillelleet? Minkälaista apua olet hakenut itsellesi?
T, ohis
Vaikka olisikin, niin mitä ihmeen apua siihen pitäisi hakea? Ei kai nyt herttinen sentään apua tarvita jokaisen suhteen päättymiseen? Se jos mikä alkaa olla todellista mielen heikkoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten empatiankyvyn puute on todella surullista sekä tietämättömyys mielenterveysongelmista, ihan vetää sanattomaksi tämä keskustelu. Kyllä, on jokaisen oma asia kenen kanssa haluaa alkaa miettimään parisuhdetta ja jos jollekin toisen arvet ovat ongelma niin sitten ne ovat. Mutta se että täällä leimataan kaikki viiltelijät tietynlaisiksi on todella kapeakatseista. Ensinnäkään kaikki itsensä viiltelijät eivät ole aggressiivia ihmisiä, kaikki itsensä viiltelijät eivät ole väkivaltaisia muita ihmisiä kohtaa, kaikki viiltelijät eivät käytä lääkkeitä, kaikki viiltelijät eivät ole olleet/ole psykoosissa, kaikki viiltelijät eivät ole itsemurhalla uhkailevia idiootteja jotka pistävät itsensä heti narunjatkoksi kun tulee ensimmäinen riita kumppanin kanssa.
Ihan kuka tahansa teidän työkavereista, sukulaisista, ystävistä, naapureista, tutuista, voi olla yhtä syvällä siinä masennuksen suossa kuin se viiltelijäkin, vielä syvemmälläkin ja vielä enemmän "sekaisin", ilman että te tiedätte siitä yhtään mitään koska heillä ole arpia ollenkaan tai ne ovat paikassa josta te ette niitä näe. Ei se viiltely ja ne arvet tee kenestäkään se enempää hullua kuin jostakin toisesta, sillä ihmisellä vaan ollut eri tapa käsitellä tunteita kuin jollain toisella. Joku tarttuu viinapulloon, joku tarttuu lääkkeisiin, joku ajautuu anorektikoksi, joku tarttuu siihen terään. Eipä kukaan niitä asioita tee siksi että se olisi kivaa, tai että haluaisi tehdä niin, mutta se viiltely nyt vaan sattuu olemaan asia josta jää näkyvät jäljet. Joku on ajautunut masennuksessaan alkoholistiksi ja tuhonnut siinä samalla sekä itsensä että usein myös perheensä, mutta hekin voivat parantua ja laittaa elämänsä kuntoon. Joku tälläinen ex-masentunut alkoholisti saattaa olla ihan kuka tahansa teidän tutuista josta te ajattelette että onpa tuo mukava ja kiva tyyppi, mutta edelleenkin, te ette tiedä hänen menneisyyttää koska se ei näy kuten arvet.
On totta että jos tämän kyseisen naisen arvet ovat uusia, voi seurustelu hänen kanssaan olla hankalaa ja mutkikasta, masentuneen ihmisen tukena oleminen vaatii todella paljon vahvuutta, ymmärrystä ja rakkautta. Mutta jos arvet on jo vanhoja niin miksi niiden perusteella pitäisi tuomita yhtään ketään, jos ihminen on muuten mukava? Kaikilla meillä on oma menneisyytemme, omat ongelmamme, vikamme ja synkät hetkemme. Masennuksesta voi todellakin parantua ja toisaalta siihen voi myös sairastua ihan kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä siellä joka niin kärkkäästi olet haukkumassa mt-ongelmaisia. Ei sairastuminen tee heti ihmisestä automaattisesti jotakin puukko kädessä heiluvaa aggressiivista, psykooseissaan ja lääkehuuruissaan sekoilevaa tasapainotonta hullua. Masennusta on monenlaista ja vaikka siihen kerran sairastuisi, ei se ole mikään rutto joka jää ihmiseen vaikuttamaan koko loppuelämäksi.
Miehiä dumpataan pienestäkin syystä. Eikä silloin haukuta naista epäempaattiseksi psykopaatiksi jonka pitäisi Ymmärtää.
Toisin on sitten kun nainen on kilariosapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa että jos painolastista puhutaan niin enemmän painolastia suhteeseen toisi tämä ennakko/harhaluuloinen tuomitsija kuin se jolla olisi joku arpi kädessä.
Nämä "juokse pakoon" huutelijat ovat oikeasti pelottava ja paljon vaarallisempi ihmistyyppi pidemmän päälle.
Et sinäkään ehdoin tahdoin arpikäsiä haluaisi elämääsi, jos kaikki olisi ollut omassa elämässäsi kunnossa. Turhaan jeesustelet. Olet kuin naispuolinen uli.
Eli jos jollakin on 15-vuotiaana ollut hankalaa niin nelikymppisenäkin on täysin kelvoton mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Eri
On vielä kuusikympisenäkin kykenemätön sosiaalliseen kanssakäymiseen. Ihmisen ongelmat vaan pahenee iän myötä. Myös mitä nuorempana ongelmat on alkanut sitä syvemmät ja pahemmat ne on. Ne ei koskaan parane.
Kyllä paranee, mielenterveysongelmilla oikein hoidettuna on hyvä hoitovaste. Persoonallisuushäiriöt sen sijaan ei parane, ihan vain vinkkinä.
Joo lainaamallasi kirjoittajalla on varmaan persoonallisuushäiriö, kun ei halua viiltelytaustaista naista. Olet sinä kyllä nokkela ajattelija, ei voi muuta sanoa.
Missäs minä noin sanoin?
Ihan vain vinkkinä...
Niin? Tarkoittaako ihan vinkkinä, että tarkoittaisin kyseistä kirjoittajaa? Ihan vinkkinä tarkoitti sitä, että mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa, persoonallisuushäiriöt ei, niitä ei diagnosoida mielenterveyshäiriöiksi joten hoitoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa, että naiset yleisesti leimaavat miehet epäkelvoiksi muun muassa sellaisten täysin mihinkään vaikuttamattomisn asioiden vuoksi kuin pituus. Toisaalta monilla naisilla elää ajatus, että jokapäiväistä elämää vaikeuttavassa, sekaisin olevassa, itsetuhoisessa ja mielialaltaan synkässä mt-ongelmaisessa naisessa ei ole mitään vikaa ja olisi aivan uskomatonta, jos joku mies tuollaisen takia ei kelpuuttaisi naista.
Kai tämä kertoo vain siitä, että naisille ja miehille markkina näyttäytyy erilaisena. Toisilla on varaa valita, toisilla ei.
Niinpä. Kun nainen heidaa miehen joka ei ole tarpeeksi pitkä pois niin hän on oikeassa sillä eihän kukaan nyt kaksi senttiä liian lyhyen miehen kanssa seurustele. Surkea mies.
Mutta se että mies ei seurustele mielenterveyspotilaan kanssa on miehen itsekkyyttä, pinnallisuutta ja vastuunpakoilua. Osoitus siitä että miestä ei kiinnosta kuin pinnalliset asiat ja omat halut.
Missä näitä miehen muutaman liian vähäisen sentin takia heivaavia naisia oikein on? Tunnen useita satoja naisia, eikä kukaan ole maininnut, että miehen pituus ja muutamat sentit olisi millään tavalla oleellisia asioita parisuhteessa. Joten missä piireissä näitä naisia on, kun minä en tiedä yhtäkään? Onko tämä palstaulin rakentama olkiukko? Joku nainen joskus sanonut ulille miehen pituudesta kritiikkiä ja palstauli yleistää sen kaikkia naisia koskevaksi totuudeksi?
Et varmaan ole koskaan käynyt treffipalstoilla? Sieltähän pituusrajoja voi käydä tiirailemassa ihan objektiivisesti. Tuskin niitä kriteerejä turhan takia sinne on laitettu. Toki jokainen mies on myös baarissa havainnut tämän saman, mutta sitä voi toki arvioida yhden ihmisen olkiukoksi.
Ylipäätään on kyllä aika harhaista väittää, ettei pituus olisi naisille tärkeää. Siitähän on jopa akateemista tutkimusta pilvin pimein, miten pituuden rooli on huikea joka osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tää keskustelu oikeasti vielä jatkua ja vielä linjalla "viiltely viittaa mt-ongelmiin" kun kyse oli niistä ARVISTA! Ne eivät tämän hetken todellisuudessa viittaa YHTÄÄN MIHINKÄÄN.
Mt ongelmista ei ikinä parane. EI IKINÄ!
Minä en halua elämääni ihmistä joka katsoo ongelmien ratkaisuksi itsensä viiltelyn.
Minun elämässäni on tapahtunut kaikkea paskaa:
Oma perheenjäsen hakkasi minua koko lapsuuteni
Faija oli juoppo (ei se joka hakkasi)
Mutsi totaallinen narsisti (ei se joka hakkasi)
Minut on yritetty tappaa
Minulla on suurta kipua aiheuttava sairaus ollut aina sekä pari muuta sairautta
Minä olen ollut koko laman ajan töissä-työtön-töissä-työtön..... Joka mm. tuhosi avioliittoni
Asunnossani oli kosteusvaurio ja puolis asuntoa korjattiin ja jouduin asumaan väliaikaisasuntoon joka sekin meni heti remonttiin
Minulla on kuollut paljon läheisiä sukulaisia
Minulla on kuollut rakkaita lemmikkejä (olen erittäin eläinrakas)
Minun kotiin on tehty asuntomurto joka teki oloni omassa kodissa turvattomaksi
Minun toinen aviomieheni on kuollut
jne.... lista jatkuu
Mitä tuollainen ihminen joka viiltelee itseään olisi tehnyt noissa tilanteissa? Viillellyt itseään? Yrittänyt tappaa itsensä?
Ongelmat ei ratkea sellaisella vaan ongelmat vaan pahenee. Miksi ottaa elämään ihminen joka ei voi sietää vastoinkäymisiä vaan rupeaa vastoinkäymisissä vahingoittamaan itseään?
Eli joku pikkusiskosi läpsi sinua. Pelkkä alkoholismi ei ole vaarallista, vaan se millainen hän oli kännissä. Oma diagnosointisi ei tee äidistäsi narsistia. Miksi sinut on yritetty tappaa? On minutkin monet kerrat, get over it. Noniin siis sulla on sairaus ja tuomitset silti masentuneet eli sairaat myös. Olet ollut jatkuvasti työtön, joku voisi sanoa siis luuseriksi. Huolimatonko olit vai miksi kosteusvaurio? Kenelläpä ei olisi lemmikkejä tai sukulaisia kuollut, normielämää. Asuntomurto.. no olisit tyytyväinen että sulla edes oli asunto. Ja aviomiehes oli varmaan joku elämänkoulunarkkari joten mitäs läksit.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä dumpataan pienestäkin syystä. Eikä silloin haukuta naista epäempaattiseksi psykopaatiksi jonka pitäisi Ymmärtää.
Toisin on sitten kun nainen on kilariosapuoli.
Olisi pitänyt arvata, että tämä jankkaaja on palstauli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä itse jatkais, jos olisin mies. Aikamoinen kävelevä varoitusmerkki. Ongelmia saa helpommallakin
Viiltely on keino hallita ahdistusta, huono tapa purkaa pahaa oloa. Se ei useinkaan tarkoita itsetuhoisuutta tai ole merkki vakavasta mielenterveyden häiriöstä.
Juttele hänen kanssaan. Monet viiltelee esim. nuoruuden ahdistuksessa ja toisille jää arvet helpommin. Taustalla voi olla vaikka koulukiusaamista tai perheongelmia, joista hän on selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa että jos painolastista puhutaan niin enemmän painolastia suhteeseen toisi tämä ennakko/harhaluuloinen tuomitsija kuin se jolla olisi joku arpi kädessä.
Nämä "juokse pakoon" huutelijat ovat oikeasti pelottava ja paljon vaarallisempi ihmistyyppi pidemmän päälle.
Et sinäkään ehdoin tahdoin arpikäsiä haluaisi elämääsi, jos kaikki olisi ollut omassa elämässäsi kunnossa. Turhaan jeesustelet. Olet kuin naispuolinen uli.
Eli jos jollakin on 15-vuotiaana ollut hankalaa niin nelikymppisenäkin on täysin kelvoton mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Eri
On vielä kuusikympisenäkin kykenemätön sosiaalliseen kanssakäymiseen. Ihmisen ongelmat vaan pahenee iän myötä. Myös mitä nuorempana ongelmat on alkanut sitä syvemmät ja pahemmat ne on. Ne ei koskaan parane.
Kyllä paranee, mielenterveysongelmilla oikein hoidettuna on hyvä hoitovaste. Persoonallisuushäiriöt sen sijaan ei parane, ihan vain vinkkinä.
Joo lainaamallasi kirjoittajalla on varmaan persoonallisuushäiriö, kun ei halua viiltelytaustaista naista. Olet sinä kyllä nokkela ajattelija, ei voi muuta sanoa.
Missäs minä noin sanoin?
Ihan vain vinkkinä...
Niin? Tarkoittaako ihan vinkkinä, että tarkoittaisin kyseistä kirjoittajaa? Ihan vinkkinä tarkoitti sitä, että mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa, persoonallisuushäiriöt ei, niitä ei diagnosoida mielenterveyshäiriöiksi joten hoitoa ei ole.
Tarkoittaa. Et sinä muuten olisi vetäissyt hihasta persoonallisuushäiriötä "ihan vain vinkkinä". Sama solvaus tässä on muutenkin käytetty muutamaan kertaan.
Asia on varsin yksinkertainen. Jos häiritsee niin älä seurustele. Seurustelu ei ole kansalaisvelvollisuus. Jos sinua haittaa vaikka rupi poskessa ja siksi et halua seurustella niin älä.
Kukaan joka oikeasti ihastuu tai rakastuu ei kysele tällaisia. Trollihan tämäkin varmasti on, mutta jatkukoot. Jos ihmisen tunteet ovat sitä luokkaa, että kyselee muilta neuvoja palstalta kannattaako seurustella ne eivät ole riittävän vahvat.
Jos minä ihastun..sen kun näkisi...niin en todellakaan keneltäkään kyselisi mitään mielipiteitä. Enää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten empatiankyvyn puute on todella surullista sekä tietämättömyys mielenterveysongelmista, ihan vetää sanattomaksi tämä keskustelu. Kyllä, on jokaisen oma asia kenen kanssa haluaa alkaa miettimään parisuhdetta ja jos jollekin toisen arvet ovat ongelma niin sitten ne ovat. Mutta se että täällä leimataan kaikki viiltelijät tietynlaisiksi on todella kapeakatseista. Ensinnäkään kaikki itsensä viiltelijät eivät ole aggressiivia ihmisiä, kaikki itsensä viiltelijät eivät ole väkivaltaisia muita ihmisiä kohtaa, kaikki viiltelijät eivät käytä lääkkeitä, kaikki viiltelijät eivät ole olleet/ole psykoosissa, kaikki viiltelijät eivät ole itsemurhalla uhkailevia idiootteja jotka pistävät itsensä heti narunjatkoksi kun tulee ensimmäinen riita kumppanin kanssa.
Ihan kuka tahansa teidän työkavereista, sukulaisista, ystävistä, naapureista, tutuista, voi olla yhtä syvällä siinä masennuksen suossa kuin se viiltelijäkin, vielä syvemmälläkin ja vielä enemmän "sekaisin", ilman että te tiedätte siitä yhtään mitään koska heillä ole arpia ollenkaan tai ne ovat paikassa josta te ette niitä näe. Ei se viiltely ja ne arvet tee kenestäkään se enempää hullua kuin jostakin toisesta, sillä ihmisellä vaan ollut eri tapa käsitellä tunteita kuin jollain toisella. Joku tarttuu viinapulloon, joku tarttuu lääkkeisiin, joku ajautuu anorektikoksi, joku tarttuu siihen terään. Eipä kukaan niitä asioita tee siksi että se olisi kivaa, tai että haluaisi tehdä niin, mutta se viiltely nyt vaan sattuu olemaan asia josta jää näkyvät jäljet. Joku on ajautunut masennuksessaan alkoholistiksi ja tuhonnut siinä samalla sekä itsensä että usein myös perheensä, mutta hekin voivat parantua ja laittaa elämänsä kuntoon. Joku tälläinen ex-masentunut alkoholisti saattaa olla ihan kuka tahansa teidän tutuista josta te ajattelette että onpa tuo mukava ja kiva tyyppi, mutta edelleenkin, te ette tiedä hänen menneisyyttää koska se ei näy kuten arvet.
On totta että jos tämän kyseisen naisen arvet ovat uusia, voi seurustelu hänen kanssaan olla hankalaa ja mutkikasta, masentuneen ihmisen tukena oleminen vaatii todella paljon vahvuutta, ymmärrystä ja rakkautta. Mutta jos arvet on jo vanhoja niin miksi niiden perusteella pitäisi tuomita yhtään ketään, jos ihminen on muuten mukava? Kaikilla meillä on oma menneisyytemme, omat ongelmamme, vikamme ja synkät hetkemme. Masennuksesta voi todellakin parantua ja toisaalta siihen voi myös sairastua ihan kuka tahansa, vaikkapa juuri sinä siellä joka niin kärkkäästi olet haukkumassa mt-ongelmaisia. Ei sairastuminen tee heti ihmisestä automaattisesti jotakin puukko kädessä heiluvaa aggressiivista, psykooseissaan ja lääkehuuruissaan sekoilevaa tasapainotonta hullua. Masennusta on monenlaista ja vaikka siihen kerran sairastuisi, ei se ole mikään rutto joka jää ihmiseen vaikuttamaan koko loppuelämäksi.
Pointti on siinä, että masennus on todella perseestä kumppanilla. Se tekee oman elämänkin aivan uskomattoman paljon huonommaksi. Tätä tuskin kiistää kukaan, joka on seurustellut masentuneen kanssa tai on itse ollut sellainen.
Järkevä ihminen yrittää siksi välttää sellaiset henkilöt, joilla masennuksen aiheuttamaa paskuutta saattaa olla luvassa. Toki se voi iskeä kaikille, mutta ei nyt ehdoin tahdoin kannata mennä riskiryhmän kimppuun. Jos uusi kumppani feikkaa masennuksensa, ja se tulee sitten täysillä niskaan suhteen vakiinnuttua, niin se on jo aikamoinen petos. Eli se, että asia ei näy ulospäin ei ole mikään selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä dumpataan pienestäkin syystä. Eikä silloin haukuta naista epäempaattiseksi psykopaatiksi jonka pitäisi Ymmärtää.
Toisin on sitten kun nainen on kilariosapuoli.
Olisi pitänyt arvata, että tämä jankkaaja on palstauli...
Nyt menee kyllä naisten piikkiin ulina tässä ketjussa. Herneenpalot on syvällä nenässä ja miesten taso on huono, kun moni mies ei halua ADD-potilasta tai kädet arpia täynnä olevaa naista. Ihan samaa ulinaa kuin se, että naiset eivät riemuissaan juokse viimeksi 2015 suihkussa käyneen antisosiaalisen pornohiiren syliin.
Missäs minä noin sanoin?