Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luin tarkemmin tuota artikkelia tutkimuksesta, niin eihän tuo tarkoita vielä mitään. Persoonallisuushäiriöisillä on myös masennusta ja itsetuhoisuutta ja asosiaalisuus, psykopatia, sosiopatia ja narsismi yhdistyvät väkivaltaan sekä rikollisuuteen. Tutkimusten mukaan pelkkä masennus päin vastoin suojaa väkivallalta ja rikollisuudelta, mutta jos masennukseen yhdistetään asosiaalisuus, niin se näkyy väkivaltatilastoissa. Tuossa tutkimuksessa ei eritellä kliinisiä diagnooseja ollenkaan ja onko sitä edes selvitetty? Vaikuttaa tulokseen ja sen päätelmiin aika helkkarin paljon, että selvitetään, mitkä diagnoosit ovat tutkittavien taustalla, jos halutaan selvittää itsetuhoisuuden ja väkivallan yhteyttä. Uudempi Elonheimon vuoden 2010 tutkimus nimittäin antaa puhtaasta masennuksesta aivan eri tuloksen, kun taas hänen tutkimuksessaan asosiaalisuus yhdistettynä masennukseen lisää riskiä rikollisuuteen ja väkivaltaan.

Kuinka monta kertaa sä aiot toistaa itseäsi eri viesteillä tuosta asosiaalisuudesta höpöttelemällä? :DD Ei liity millään tavalla tuohon tutkimukseen. Äläkä jaksa jauhaa tuosta Elonheimon tutkimuksesta, kun siinä ei tarkasteltu erikseen itseään vahingoittavia ihmisiä kuten tässä kyseissä, todella laajassa tutkimuksessa. Kaikki masentuneet eivät viiltele itseään, ja kaikki viiltelijät eivät ole masentuneita.

Itselläkin on sääressä viiltoarpi joka tullu terävästä esineestä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luin tarkemmin tuota artikkelia tutkimuksesta, niin eihän tuo tarkoita vielä mitään. Persoonallisuushäiriöisillä on myös masennusta ja itsetuhoisuutta ja asosiaalisuus, psykopatia, sosiopatia ja narsismi yhdistyvät väkivaltaan sekä rikollisuuteen. Tutkimusten mukaan pelkkä masennus päin vastoin suojaa väkivallalta ja rikollisuudelta, mutta jos masennukseen yhdistetään asosiaalisuus, niin se näkyy väkivaltatilastoissa. Tuossa tutkimuksessa ei eritellä kliinisiä diagnooseja ollenkaan ja onko sitä edes selvitetty? Vaikuttaa tulokseen ja sen päätelmiin aika helkkarin paljon, että selvitetään, mitkä diagnoosit ovat tutkittavien taustalla, jos halutaan selvittää itsetuhoisuuden ja väkivallan yhteyttä. Uudempi Elonheimon vuoden 2010 tutkimus nimittäin antaa puhtaasta masennuksesta aivan eri tuloksen, kun taas hänen tutkimuksessaan asosiaalisuus yhdistettynä masennukseen lisää riskiä rikollisuuteen ja väkivaltaan.

Niinpä. Se, että asiat korreloivat keskenään, ei takaa niiden välistä syy-seuraussuhdetta. Tämän pitäisi jokaisen ymmärtää tieteellisistä tutkimuksista ja tilastoista. Tuollaisen tutkimusasetelman ongelma on nimenomaan siinä, ettei voida tietää johtuvatko keskenään korreloivat asiat toisistaan, vai jostain kolmannesta tekijästä, joka altistaa molemmille.

Toinen asia on sitten se, kuinka paljon tilastoille kannattaa ylipäänsä antaa arvoa ihmisiä kohdatessa. Itse ainakin haluan kohdata jokaisen yksilönä, enkä jonkun kohortin edustajana. Ennakkoluulonsa on tietty jokaisella, mutta mielestäni niiden vietäväksi ei kannata antautua.

Ei kukaan ole kausaliteetista puhunutkaan. Mutta mitä väliä sillä on, jos asiat korreloivat? Eli itseään vahingoittava henkilö vahingoittaa todennäköisemmin myös parisuhdekumppaniaan. Kyllä tämä tutkimustulos viiltelyarvista pienen turn offin tekee parishdetta ajatellen. Naiset hylkäävät miehiä kaljuuntumisen tai aknearpien takia, mutta miehet eivät saisi hylätä naista edes oman turvallisuutensa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis miksi viiltelijää pitäisi halveksia? Ei ole tehnyt muille mitään pahaa. Ja mä olen viillellyt, mutta silti aina saanut kenet tahansa miehen :) On tarjottu jopa rahaa melko paljonkin kadulla vaikka arvet näkyivät :D Ja muutenkin tultu ulkona iskemään useasti ja olen aina ollut pitkissä parisuhteissa.

Eiköhän sitä rahaa tarjota just siksi, että viiltelyjäljet kertoo epävakaudesta, ja sen myötä olet todennäköisempi seksinmyyjä.

Noh parempi sekin kuin sinun tapauksessa että joutuisit itse maksamaan melko summan että kukaan kanssasi mihinkään touhuihin lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.

Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.

No hyvänen aika, eihän tässä kukaan ole yrittänytkään viiltelyjälkiä kavahtavia saada ylipuhuttua muuttamaan mieltään ja ryhtymään vastentahtoisesti seurustelemaan jonkun kanssa. Ennemminhän on sanottu, että hyvä vaan, jos mt-ongelmiin kovin kapeakatseisesti suhtautuvat pysyvät kaukana sellaisia kärsineistä.

Siihen on kuitenkin vähän vaikea olla vastaamatta, jos meidät kaikki arpiset luokitellaan johonkin epätotuudenmukaiseen kategoriaan ja liitetään meihin paikkansapitämättömiä ominaisuuksia. Kenenkään ei todellakaan tarvitse olla mun kanssa tekemisissä jos arvet ällöttää, muttei kenelläkään ole myöskään oikeutta väittää mua riehuvaksi, väkivaltaiseksi, epätasapainoiseksi hulluksi, jonka paikka olisi suljetulla osastolla. Se kun ei todellakaan vastaa todellisuutta. On ihan normaalia, että ihmiset reagoi, jos heistä esitetään valheellisia väitteitä. Ei siinä ole mistään kalikoiden kalahtamisesta kyse, vaan väärien syytösten oikomisesta.

Kiva tietää täältä että mulla on mt-ongelmia vaikka sellaisia ei ikinä ole lääkäri tai kukaan muukaan todennut.

Tästä huolimatta mulla on viiltojälkiä kädessä, nuorena purin kaiken ahdistuksen itseeni, en halunnut satuttaa muita. Näiden itsetehtyjen lisäksi löytyy kissojen tekemiä raapaleita, syvälle mennyt kun ovat säikynneet ja käyneet kiinni.

Nykyään jos ahdistaa menen saunaan tai lenkille, tai puhun miehelleni.

Minullakin on vanhoja viiltelyarpia. Ne tein 14-15vuotiaana, rajun koulukiusaamisen ja hyväksikäytön seurauksena. En ole aikuisiällä viilellyt, mutta jäljet valitettavasti näkyy. En haluaisi, että ihmiset leimaavat mut arpien takia.

Se on kumma juttu kun täällä nämä arpien tuomitsijat ovat sitä mieltä että tietävät asiat lääkäreitä paremmin:D

Kuka tahansa mielenterveysalan ammattilainen tietää että mt- ongelmat ovat erittäin usein TERVE REAKTIO elämäntilanteeseen, joka ylittää ihmisen voimavarat. Oikeanlaisen terapian avulla ihminen voi todellakin päästä yli/parantua ja vieläpä tulla tämän itsetuntemuksen ja vaikeuksien voittamisen kautta entistä vahvemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Tunnen erittäin monta ihmistä jolla näin on käynyt ja erittäin monta psykiatria ja psykologia, joka näin asian näkee (oikeastaan kaikki heistä!).

Ei hyvinvointivaltiosta saa kuin hulluja naisia ja luusereita miehiä. Laboratoriossako ihmisten tulisi olla kasvanut vai pumpulissa? Suomi on sen verran rikkinäinen maa, ettei täältä löydy kuin kärsineitä ihmisiä. Monet täysin vailla omaa syytään. Ihan sama kuin sodan jälkeen nainen sanoisi, ettei halua miestä, joka on ollut sodassa, koska sillä on kuitenkin henkisiä traumoja. Yhteiskuntamme ei ole täydellinen, vaikka niin yritetään uskotella. Eivätkä ihmisten elinolosuhteet ole täydellisiä, joko henkilökohtaisen helvetin tai yhteiskunnan aiheuttamien ongelmien takia. Valtiomme on aikaa sitten jo lakannut olemasta 'normaali' valtio, jossa ihmiset elävät auvoisaa länsimaista elämää, jossa ei mitään vastoinkäymisiä satu. Elämme vain valheessa ja näytämme ulospäin sitä, että Suomi on jonkinlainen utopia.

Itsekin olen käynyt rankkoja elämänvaiheita läpi ja nyt olen suurinpiirtein tasapainoinen. Jos ei halua ihmistä, jolla ei ole ollut historiaa ja vaikeuksia, niin aika vähiin jää vaihtoehdot. Ja totta kyllä toisilla ihmisillä arvet ovat fyysisiä ja toisilla henkisiä. Kaikista ei näy todellakaan päällepäin, mitä he ovat kokeneet. Me elämme ongelmaisessa reaalimaailmassa, mutta kaikki kuvittelevat ja toivovat mainosten ja virtuaalielämän tasoista pintakiiltoa, jossa kaikki ovat rikkaita, tyylikkäitä ja hyvivoivia.

Voi olla, että naisetkin hakevat hyvintoimeentulevaa miestä, joka turvaisi elämää huonoissa olosuhteissa, mutta maassamme vallitsevan suurtyöttömyyden ja monien muiden seikkojen takia monille miehille on vaikeaa saavuttaa sellaista asemaa, jossa voisi 'elättää perheensä'. Mielenterveysongelmaiset eivät kelpaa miehille ja työttömät eivät kelpaa naisille. Ja silti kumpiakin on pilvin pimein ja parittomia ihmisiä samoin. Ehkä myös yhteiskunnallinen turvattomuus pistää naiset hakemaan varakkaampaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää täältä että mulla on mt-ongelmia vaikka sellaisia ei ikinä ole lääkäri tai kukaan muukaan todennut.

Tästä huolimatta mulla on viiltojälkiä kädessä, nuorena purin kaiken ahdistuksen itseeni, en halunnut satuttaa muita. Näiden itsetehtyjen lisäksi löytyy kissojen tekemiä raapaleita, syvälle mennyt kun ovat säikynneet ja käyneet kiinni.

Nykyään jos ahdistaa menen saunaan tai lenkille, tai puhun miehelleni.

"Täältä"? Tännehänhän kirjoitetaan ihan mitä sattuu, pelkää ajanvietettä.Kuka kysyy tosissaan neuvoja mahdollisesti elämänmittaiseen suhteeseen täysin vetovierailta?Itse ainakin kysyisin neuvoa lähinnä WC tukoksen avaamiseen kotikonstein.

Älä nyt ihmeessä provosoidu.Kyllä maailmaan puhetta ja mielipiteitä riittää.Huomaat kyllä vanhuksena että kuinka turhia suurin osa murheistasi on ollut, koska mitään et voi muuttaa.Elä vaan elämäsi ja nauti joka hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.

Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.

Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.

Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.

"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."

http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168

Hetkonen, tuossahan jo otsikossa sanotaan, että puhutaan asosiaalisista :D. Tottakai asosiaaliseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä masennusta ja itsetuhoisuutta ja tottakai asosiaaliset ovat väkivaltaisia, se on persoonallisuushäiriö siinä missä narsismi ja psykopatiakin. Asosiaaliset eivät piittaa yleisistä säännöistä eikä heille muut ihmiset merkkaa mitään. He joutuvat jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa sen takia, koska eivät piittaa laeista ja säännöistä. Sinä edelleen kätevästi niputat nämä vakavimmat ja tuhoisimmat persoonallisuushäiriöt masennukset kanssa yhteen, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta. Asosiaalisilla voi esiintyä masennusta ja todellakin ovat väkivaltaisia, mutta läheskään kaikki masentuneet eivät ole asosiaalisia. Masennus ehkäisee rikollista käyttäytymistä ja väkivaltaa, ellei taustalla ole nimenomaan asosiaalista persoonallisuushäiriötä. Ja tästä löytyy vuoden 2010 Elonheimon tutkimus.

Vääristelet tahallaan tietoa ja manipuloit. Mutta senhän sinä tiedätkin.

Paitsi että ei puhuttu asosiaalisista, luin väärin. My bad. Tuo tutkimus on vuodelta 1997 ja tuo on artikkeli tutkimuksesta. Pitäisi nähdä koko tutkimus ja verrattuna uusiin tutkimuksiin tulos on vähintäänkin kyseenalainen.

Lue nyt edes tuo annettu linkki ajatuksen kanssa. Tutkimuksessa seurattiin henkilöitä vuosien 1997-2013 ajan. Ja niitä henkilöitä oli melkein kaksi miljoonaa, joten tuoreesta ja laajasta tutkimuksesta on kyse. Laitapa pari muuta uutta tutkimusta, joiden perusteella väität tätä tulosta "vähintäänkin kyseenalaiseksi". Kyllä se nyt vaan näyttää siltä, että etenkin itseään vahingoittavat naiset ovat väkivaltaisia muitakin ihmisiä kohtaan keskimääräistä useammin.

Mullakin on viiltelyarpia, sairastin teininä masennusta ja viiltely tuntui hyvältä, kun jäin kiinni viiltelystä aloin hakkaamaan käsivarsia mustelmille, ei ollut edes huomionhakua ainakaan pelkästään, vaan tuntui hyvältä vahingoittaa itseä.

En edes häpeä arpiani, ne on muistoina hyvin tuskallisesta vaiheesta elämässäni ja osa minua. Jos arvet olisivat parisuhteen este niin kumppani olisi väärä minulle muutenkin, olen historiani lopputulos, olen juuri tällainen kuin olen vain koska tapahtumat menneisyydessä meni kuten meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.

Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.

Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.

Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.

"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."

http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168

Hetkonen, tuossahan jo otsikossa sanotaan, että puhutaan asosiaalisista :D. Tottakai asosiaaliseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä masennusta ja itsetuhoisuutta ja tottakai asosiaaliset ovat väkivaltaisia, se on persoonallisuushäiriö siinä missä narsismi ja psykopatiakin. Asosiaaliset eivät piittaa yleisistä säännöistä eikä heille muut ihmiset merkkaa mitään. He joutuvat jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa sen takia, koska eivät piittaa laeista ja säännöistä. Sinä edelleen kätevästi niputat nämä vakavimmat ja tuhoisimmat persoonallisuushäiriöt masennukset kanssa yhteen, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta. Asosiaalisilla voi esiintyä masennusta ja todellakin ovat väkivaltaisia, mutta läheskään kaikki masentuneet eivät ole asosiaalisia. Masennus ehkäisee rikollista käyttäytymistä ja väkivaltaa, ellei taustalla ole nimenomaan asosiaalista persoonallisuushäiriötä. Ja tästä löytyy vuoden 2010 Elonheimon tutkimus.

Vääristelet tahallaan tietoa ja manipuloit. Mutta senhän sinä tiedätkin.

Paitsi että ei puhuttu asosiaalisista, luin väärin. My bad. Tuo tutkimus on vuodelta 1997 ja tuo on artikkeli tutkimuksesta. Pitäisi nähdä koko tutkimus ja verrattuna uusiin tutkimuksiin tulos on vähintäänkin kyseenalainen.

Lue nyt edes tuo annettu linkki ajatuksen kanssa. Tutkimuksessa seurattiin henkilöitä vuosien 1997-2013 ajan. Ja niitä henkilöitä oli melkein kaksi miljoonaa, joten tuoreesta ja laajasta tutkimuksesta on kyse. Laitapa pari muuta uutta tutkimusta, joiden perusteella väität tätä tulosta "vähintäänkin kyseenalaiseksi". Kyllä se nyt vaan näyttää siltä, että etenkin itseään vahingoittavat naiset ovat väkivaltaisia muitakin ihmisiä kohtaan keskimääräistä useammin.

Keskimääräistä useammin ei vielä tarkoita, että läheskään kaikki olisi. Itse en ainakaan ole väkivaltainen, kävin jo nuorena terapiassa jossa opin kanavoimaan ahdistuksen toisella tavalla, olen hyvä ottamaan asioita puheeksi ja keskustelemaan halki, väkivaltainen olen vain jos joku käy minun, läheisteni tai lemmikkienk kimppuun, silloinkaan en pahoinpitele ketään, osaan taltuttaa ihmisen vahingoittamatta tätä. Lyö tai potki en koskaan, enkä heittele tavaroita tai muutenkaan saa raivareita.