Pohdin eroa miehen (muuttuneen) käytöksen vuoksi. Mitä mieltä olette?

Ohis, mutta miksi videopelejä pelaava mies ei voisi muka olla sivistynyt, kultivoitunut ja paljon lukeva? Ne eivät sulje toisiaan pois.

Surullista, miten monille videopelit ovat edelleen lasten harrastus ja negatiivista aikuisella.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on hyvin samanlainen, lisäksi oma mieheni nalkuttaa. Vuosia yritin olla välittämättä, toisesta korvasta ulos ja kysellä missä vika on. En oikein saannut vastauksia.

Nyt nalkutan takasin ja pohdin eroa.

Lue oikein ajatuksella sellainen kirja kuin, Gary Chapman/Rakkauden kieli. Tee mitä kirjassa sanotaan, lähes varmuudella lupaan sinulle, että nalkuttaminen loppuu, ja teidän suhde lähtee aivan uuteen suuntaan! Saatattepa lähteä uudelle "kuherruskuukaudellekin" :)

Minäkin sanoisin, että miehen muuttunut käytös johtuu masennukseen sairastumisesta.Nuo ovat tyypillisiä miehen masennuksen oireita. Mies lääkäriin siis, ja psykoterapiaan.

Vastaavan miehen lapsena neuvoisin eroamaan, jos ette saa tilannetta muutettua ulkopuolisella avulla. Lapsi, joka oppii kuulostelemaan pelottavan vanhemman mielialoja ja joutuu kuuntelemaan tunteenpurkauksia, ei voi hyvin. Ei aikuisenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hän tekee kahden lapsemme kanssa paljon ja on heille läsnä. Hän oli taloudellisessa vastuussa perheestämme koko hoitovapaiden ajan (olin kotona maksimiajat) ja hoiti tämän upeasti. Hän osallistuu kodinhoitoon ja ruuanlaittoon siinä missä minäkin"

Onnea. Saitte miehen burnoutin partaalle, tuttuja oireita. Ei tullut mieleen, että ehkä miehen luonne ei ole muuttunut vaan mies on selkeästi ylikuormittunut? Ja siihen auttaa tietysti... ero. Jooei. Etsisin ratkaisua ihan muualta

On varmasti todella kuormittunut ja väsy, mutta niin olen minäkin! En minäkään silti raivoa täällä ja pimahtele pienimmistäkin asioista. 

Hyvä pointti sulla silti ja hyvin mahdollista, että hän kärsii burnoutista. Mitä sinä tekisit/mistä hakisit ratkaisua? 

Olen eri, mutta samaa mieltä, todennäköisesti väsymys ja/tai stressioireita.

Ensinnäkin yrittäisin uudelleen puhua asiasta, mutta lähestyisin asiaa huolen kautta. Käytös on muuttunut ja on selvää, että jokin on vialla. Yritä selvittää hänen kanssaan mistä kiikastaa.

Hyvällä tuurilla ongelma helpottaisi ihan pienelläkin irtiotolla arjesta. Koska hän on viimeksi viettänyt aikaa ystäviensä kanssa tai muuten saanut omaa aikaa? Yhtälailla se on tärkeää miehillekin.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on hyvin samanlainen, lisäksi oma mieheni nalkuttaa. Vuosia yritin olla välittämättä, toisesta korvasta ulos ja kysellä missä vika on. En oikein saannut vastauksia.

Nyt nalkutan takasin ja pohdin eroa.

Lue oikein ajatuksella sellainen kirja kuin, Gary Chapman/Rakkauden kieli. Tee mitä kirjassa sanotaan, lähes varmuudella lupaan sinulle, että nalkuttaminen loppuu, ja teidän suhde lähtee aivan uuteen suuntaan! Saatattepa lähteä uudelle "kuherruskuukaudellekin" :)

On vaan taidettu ylittää se piste,  jonka jälkeen ei enää voisi vähempää kiinnostaa. Taisin liian monta vuotta kuunnella nalkutusta. Surullista, mutta totta. 

Jätä se sika!

Hahahaa miehellä on toinen nainen sen takia sinä ärsytät eikä sinun "tärkeät" juttusi kiinnosta häntä pätkääkään. Olet vain riesa ja tulppa kun mies haluaa treffailla tätä toista naista.

Keskustelisin miehen kanssa kahden ja rauhassa vakavasti. Sitten pari- tai yksilöterapiaan. Näistä viisastuneena jonkin ajan kuluttua (kuukausia tai vuosia) päätös jatkaa yhdessä tai erikseen. Tuollaiseksi en tilannetta jättäisi, lapset ja sinä kärsitte todella. Henkinen väkivalta on verrattavissa fyysiseen, se jättää vakavat arvet sieluun.

Terv. Henkisessä väkivallassa 20v kasvanut

Vierailija kirjoitti:

Hahahaa miehellä on toinen nainen sen takia sinä ärsytät eikä sinun "tärkeät" juttusi kiinnosta häntä pätkääkään. Olet vain riesa ja tulppa kun mies haluaa treffailla tätä toista naista.

Kunpa olisinkin.

t. toinen ap:n kohtalon saannut

Mun mies on pitkälti samanlainen. Lisäksi olettaa minun muistavan jokaikisen pikkuasian mitä hän on minulle joskus kertonut ja loukkaantuu jos käy ilmi etten muista. Itse ei muista edes tärkeitä asioita mitä minä hänelle kerron eikä muutenkaan ole juuri koskaan kiinnostunut minun asioistani. Itse kyllä odottaa että minua kiinnostaa aina kuunnella kaikki hänen työtään tai harrastuksiaan koskevat löpinät. Hänellä on myös ärsyttävä tapa alkaa etsiä jotain tavaraa tai tehdä jotain tiettyä asiaa aina juuri sillä hetkellä kun ollaan jonnekin lähdössä. Me muut sitten odotellaan kiltisti täysissä pukeissa pihalla kunnes herra on valmis lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Miehen käytös muuttui lasten tulon myötä ja on tätä nykyä välillä aika sietämätöntä. Hänessä on silti hyvääkin, minkä takia eropäätös ei ole helppo. Ensin ne hyvät: hän tekee kahden lapsemme kanssa paljon ja on heille läsnä. Hän oli taloudellisessa vastuussa perheestämme koko hoitovapaiden ajan (olin kotona maksimiajat) ja hoiti tämän upeasti. Hän osallistuu kodinhoitoon ja ruuanlaittoon siinä missä minäkin. Hän on järkevä ja aikuismainen tietyissä asioissa (ei pelaa videopelejä tms. ei ryypiskele/käy baareissa, pitää itsestään ja kunnostaan huolta, jne. on kielitaitoinen ja maailmaakin nähnyt.) Mutta sitten...

Ne huonot puolet, joiden vuoksi mietin eroa - mies on usein todella huonotuulinen ja impulsiivinen. Hän napsahtelee minulle ja lapsille mitättömistä asioista, jurottaa ja kiroilee. Huomaan ennakoivani ja varautuvani hänen suuttuilemisiinsa jatkuvasti. Hän saattaa pimahtaa vaikkapa puhelimessa minun ollessani tilanteessa, jossa en voi vastata tai joudun esittämään kuin puhelimessa olisi kaikki ok (töissä/ihmisten ilmoilla). HUOM. fyysisen väkivallan uhkaa ei ole, mutta henkinen arvaamattomuus on aika ajoin todella painostavaa.

Hän saattaa keskeyttää minut tokaisemalla, että ei jaksa puhua aiheesta, se ei ole hänestä kiinnostava?!? Todella loukkaavaa! Tai jos kerron jotain hauskaa sattumaa, hän ei välttämättä sano yhtään mitään ja katsoo minuun ilmeenkään värähtämättä. Ei edes sitä kohteliasta pientä hymyä, juu kuulin mitä kerroit, varmaan olikin hassua tms. Noissa tilanteissa koen menettäväni kasvoni.

En voi koskaan luottaa siihen, että mies olisi aikuismaisesti korrektin ystävällinen muille ihmisille (voi jopa jättää tervehtimättä) tai että hän olisi tukena tilanteissa, joissa lapset huutavat ja kiukuttelevat (hän yleensä huutaa ylimpänä ja kovimmin).

Kotona on hyvin harvoin leppoisa tunnelma tästä miehen käytöksestä (luonteesta??) johtuen. Olen yrittänyt puhua asiasta, ei ole auttanut. Hänen ongelmansa ovat aina niitä vaikeimpia ja yleensä toisten (minun / meidän) syytä. Hän etsii aina syyn jostain muualta kuin itsestään. On toisinaan todella noloa, kun vastaan hänen puheluunsa jossain ja hän aloittaa huutamalla kurkku suorana niin että kaikki ympärillä olijat kuulevat sen. Joskus olen saanut kuulla näyttäväni säikähtäneeltä, kun olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa.

En tiedä mitä tehdä. Toisaalta mietin kuinka ihanaa olisi olla oman itsensä herra, ilman tuollaista rölliä määrittelemässä minkälainen ilmapiiri milloinkin on. Toisaalta mietin lapsia ja sitä mitä ero väistämättä merkitsisi (viikko kerrallaan toista vanhempaa) jne.

Vaikeaa... kommentteja?

Kuulostaa burn outilta. Ehkä mies on yrittänyt olla liian täydellinen ja säntillinen. Kuulostaa suorittajatyypiltä.

Olet varmaan kuullut sanonnan, että mikäli talonrakennusprojekti ei tuota avioeroa, niin sitten ei mikään. Se tarkoittaa sitä, että henkinen paine ja jatkuva täysillä suorittaminen ajaa ihmisen loppuun. Se väsyy, katkeroituu ja alkaa nähdä muut häiriötekijöinä. Muita alkaa vituttaa ja se tuo lisäpaineita. Ihan tyypillistä, että käytös heittelee laidasta laitaan. Jos kierrettä ei saa poikki, se ruokkii itse itseään ja pahenee.

Ehdota ukollesi, että hoitaa seuraavat puoli vuotta vain välttämättömät asiat, ottaa vähän rennommin, eikä missään nimessä ota ylimääräisiä projekteja.

Ap, ei tuosta aloituksestasi saa normi-ihminen väkiselläkään väännettyä, että olisit joku pirttihirmu hyväksikäyttäjä. Luettelit nimenomaan alkuun, missä hän on hyvä -isä lapsille jne. Sinua itseäsi kohtaan hän vaikuttaa olevan tosi kylmä. Ikään kuin olisi henkisesti sinut täysin hylännyt! Se on minustakin t o d e l l a loukkaavaa, jos toinen ei reagoi mitenkään puheeseen (jos kertoo hauskan jutun tai muuten jotain itselle tärkeää). Rätti vasten kasvoja.

Minä suosittelen kans tuota rakkaudenkieli-kirjaa! Aivan valtavan hyvä. Tuo rakkaudenkieli-kirjan sisällön oivaltaminen on muuttanut meidän avioliittomme! Et voi muuttaa miehesi käytöstä, mutta omaan käytökseen meistä jokainen voi vaikuttaa. Lyhykäisesti kirjan sisältö on se, että jokaisella meillä on oma "rakkaudenkieli", jokin tapa ja asia, joka saa meidät erityisesti kokemaan että olemme rakastettuja ja jolla itse monesti osoitamme rakkautta toisille. Rakkaudenkieliä ajatellaan olevan ainakin viisi. Jollekin se on sanat (kokee siis tulevansa rakastetuksi, kun toinen sanoo, että rakastaa, olet ihana tms), jollekin yhteinen kahdenkeskeinen aika, jollekin kosketus, jollekin palvelevat teot (arkisestkin, kahvin keittäminen, siivoaminen, nurmikon ajaminen, auton tuulilasin rapsuttaminen puolisolle tms.), jollekin taas lahjat.

Osaisitko sanoa, mikä on miehesi rakkauden kieli? Mitä hän eniten pyytää, mistä valittaa jne.? Jos löydät sen niin ala hiljalleen toteuttaa sitä, se todella voi mullistaa paljon. Mutta tahtoa se sinulta vaatii, kun miehesi käyttäytyy sinua kohtaan niin kylmästi. Tuo kirja kannattaa kyllä lukea, siinä on niiiin hyvin ja syvällisesti käsitelty tuo asia.

Meillä mies jossain vaiheessa käyttäytyi osittain samalla tavalla kuin sinun miehesi, ei vaan noin räikeästi. Hän oli silloin masentunut, mutta en jotenkin edes tajunnut sitä, kun se masennus ja uupumus pukeutui vain pahantuulisuuteen. Ajattelin, että on stressissä,mutta en että on masentunut. Aina kun hän tuli kotiin niin tuntui kuin myrskypilvi olisi lipunut paikalla. Jälkikäteen ollaan puitu tuota elämäntilannetta paljonkin.

Tai entä jos tosi ystävällisesti, neutraalisti kertoisit havainnoistasi (miten hän on usein pahantuulisen oloinen) jne ja kertoisit, että olet miettinyt, onko hän masentunut. Ja että mitä voisit tehdä, että hänen olonsa helpottaisi? Joku tuollainenkin saattaa murtaa jäätä.

Voimia sinulle!! Älä eroa vielä, tehkää ensin kaikkenne! Tuo tilanne voi hyvin vielä muuttua <3

Mun mielestä nopein ratkaisu on ero. Saattaahan se ero ja eri asunnot tuoda helpotusta ja lähentymistä mutta varmuuden vuoksi juoksisin karkuun tuota perhetilannetta ja miestä, ei vaan jaksais.

up

Minun isäni oli vähän vastaava persoona. Lapsena sain aina hävetä kun hän kiukutteli ja nalkutti äidilleni. Hävetti kun peruskäytöstavat puuttuivat, jos sen harvan kerran hän lähti mukaan vaikka minun koulun tapahtumaan, istui isä nurkassa, ei tervehtinyt ketään, ei puhunut muille kuin äidilleni jolle tiuski. Lopulta tilanne meni siihen, että isäni sijasta minä olin äitini avec kaikissa työpaikan juhlissa ym. Minä kun osasin kätellä, tervehtia, small talkata enkä koskaan kiukutellut. Parisuhdetta heillä ei todellakaan viimeisinä vuosina ennen isäni kuolemaa ollut, asuivat kyllä samassa osoitteessa, mutta heillä oli omat huoneet, omat jääkaapit, omat autot ja niin edelleen.

Äitini ei koskaan uskaltanut ottaa isääni minnekään mukaan, vaan hän meni yksin tai minun kanssa. Vierestä seuratessa väittäisin, että ei kovin hyvä parisuhde. Isäni kyllä vietti kanssani aikaa, mutta minä hoidin kanssakäymisen kaikkien ulkopuolisten ihmisten kanssa. Hän oli joskus todella töykeä ja häpeän vuoksi osasin jo pienestä lapsesta asti hoitaa kaikki sosiaaliset tilanteet.

Toki näin jälkikäteen hurjaa ajatella, että äitini otti työpaikan cocktailjuhliin mieluumin 5-vuotiaan tyttären kuin aviopuolisonsa. Äitini luotti siihen, että olen ystävällinen, kiltti, sosiaalinen ja osaan etikettisäännöt vaikka puoliunessa. 40-vuotias mies ei tähän pystynyt... Ei mitenkään kiva rooli lapselle.

Ap, alkaako miehesi etunimi O:lla?

Jännä että näin harvalla tulee mieleen toinen nainen, kun minulle se on ensimmäinen ajatus. Rakastunut toiseen, lapset pitää liitossa ap:n kanssa.

Miehes käytös kuulostaa samanlaiselta kuin omani sillon kun masennus- ja ahdistusoireet lähtee käsistä.

Itse tuossa vaiheessa sanoisin että hakee joko ammattiapua itselleen tai tulee ero. 

No kai te olette miehenne kanssa jo niin tuttuja, että ei tarvitse kotona mitään roolia vetää? Kai miehesi saa sanoa ettei jaksa nyt kuunnella jos siltä tuntuu. Rooliako hänen pitäisi vetää, kotonakin? Miehesi saa tehdä kertomasi mukaan mitä haluaa, mutta noin arkipäiväinenkään asia ei käy, siis sanoo ettei jaksa nyt jutella tai kuunnella. Ihan normaali fiilis työpäivän jälkeen!! Ja ihan ok sanoa se. Mahdollisen eron syytkö ovat kaikki miehessäsi, kun et kertonut, mikä miestäsi sinussa ärsyttää/tympii?