Skitso lapsi :'(

Miksi teillä ei saa kaikki lapset puhaltaa saippuakuplia?

Lähipiirissä vastaava tapaus. Diagnoosi: autisminkirjon häiriö.

Lapsi ei saa terapiaa erikseen, vaan yhdssä vanhempien kanssa ja enimmäkseen vanhempia opetetaan kasvatuksessa.

Erittäin hyviä tuoloksia.

Ihana ja älykäs lapsi, mutta haastava.

Yleensä näistä ohjeista huokuu se että vanhemmat on muka liian lepsoja ei tarpeeksi jämäkkyyttä mutta sitten taas syyllistetään paljon siitä että olkaa muka liian kylmiä eikä huomioida lasta tarpeeksi. Näitä ristiriitaisia ohjeita voi saada yhden ja samanlaisen tapauksen kohdalta joten tuntuu että jotkut ovat oikein ottaneet tavaksi aina löytää se vika vanhemmasta eli jos ei voida syyttää siitä että ollaan liian lepsuja niin sitten ollaankin mukamas liian äkäisiä ja kylmiä lasta kohtaan ja tietenkin arvostelija itse tietää aina tämän täydellisen keskitien siinä välissä mitä pitäisi noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näistä ohjeista huokuu se että vanhemmat on muka liian lepsoja ei tarpeeksi jämäkkyyttä mutta sitten taas syyllistetään paljon siitä että olkaa muka liian kylmiä eikä huomioida lasta tarpeeksi. Näitä ristiriitaisia ohjeita voi saada yhden ja samanlaisen tapauksen kohdalta joten tuntuu että jotkut ovat oikein ottaneet tavaksi aina löytää se vika vanhemmasta eli jos ei voida syyttää siitä että ollaan liian lepsuja niin sitten ollaankin mukamas liian äkäisiä ja kylmiä lasta kohtaan ja tietenkin arvostelija itse tietää aina tämän täydellisen keskitien siinä välissä mitä pitäisi noudattaa.

Ap kohteli lapsiaan ihan eri tavoin. Vaikea yhden viestin perusteella ymmärtää miksi. Joissain perheissä perheen pienimmät saavat heti kaiken isompien joustaessa koko ajan. Isompien pitää antaa pinenmpien sotkea leikkinsä ja jos ei anna niin äiti rankaisee isompaa ja hemmottelee pienempää.

Ei ihme, jos isommalta menee hermot jatkuvasti.

Tällaisen perheen kannattaa piipahtaa perheneuvolassa.

Miten voit sanoa, että lapsityranni on fiksu. Ei noin huonosti käyttäytyvä ole fiksu.

Minkä merkin saippuapurrkei ne oli ? Jos oli fairii nii sit ei onglemaa

Silloin kun raivo päällä elä heitä tuleen bensaa! En nyt ymmärtänyt miten tuo karkkipussi liittyi edes alkuperäiseen raivoon. Lisäsit sillä vain huonoa käytöstä.

Perhetyötä lastensuojelusta nyt ihan ensin, saat ensihätään apua

Väsynyt äiti pitää vanhinta lasta liian kovassa kurissa. Saako 7 v. mitään omaa aikaa isän tai äidin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Perhetyötä lastensuojelusta nyt ihan ensin, saat ensihätään apua

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, mitä luulet että perhetyö voi tuoda apua ap:n tilanteiseen? Perhetyö voi valistaa niissä itsestäänselvyyksissä mitä yleensä jokainen vanhempi joka on ehkä ollut kiinnostunut lastenkasvatuksesta edes jossain määrin on kuullut kuten esim: ota raivoava lapsisyliin ja sanoita tunteet, muista näyttää että lapsi on rakastettu ja tärkeä jne. Ap:stä en tiedä. Ehkä hän juuri kaipaakin tällaista apua. Ap:han sanoi että lapsi oli käynyt jossain tutkimuksissa mutta jotakin poikkeavaan viittaavaa ei löytynyt?  No, kuitenkaan sellaiselle lapselle jolla on todettu jotain psyykkisiä tai neurologisia ongelmia tai on vahvoja epäilyjä edellisistä en usko että lastensuojelun perhetyöstä on paljon apua tai hyötyä. Ellei sitten vanhempi itse kaipaa juttuseuraa. Eikö perhetyön työntekijät ole lähinnä sosionomeja tai jotkut jopa lähihoitajia.

Viime kesän saippuakupla purkkeja joihin nyt laitettu fairyvettä :D kiinnosti monia tämä tieto.

Tässä osuit hyvin asian ytimeen, esikoinen uhmaa aikuisia ja se tekeekin tilanteen hankalaksi.

Vanhempani soittivat kerran kun lapsi oli heidän kanssaan reissussa keskisuomessa että mitä sille voi tai saa tehdä kun lapsi on saanut kaiken ja nyt raivostui kun tuli ensimmäinen ei. Tänä päivänä kun ei saa tehdä mitään, miten opetat lapsen tottelemaan?

Aivan näin, meinasinkin kirjoittaa samanlaisen tekstin mutta täällä olikin jo hyvin kerrottu. Aikuisen pitäisi olla se joka tietää mitä tehdä tilanteessa kuin tilanteessa ja pysyä rauhallisena mutta tiukkana. Nimenomaan ruokit sen lapsesi raivoa ottamalla karkit ja heittämällä ne roskiin ja omalla raivollasi. Lapsi ajattelee että raivostuminen on normaalia kun vanhempikin raivostuu. Ymmärrän ettei se ole helppoa vanhemmille mutta yritä nyt hyvä ihminen käyttäytyä myös koska lapset imee käyttäytymismallit omista vanhemmistaan. Vaikka se ei olisikaan ongelman syy niin se on ainakin alku kun pysyt tasapainoisena vanhempana lapsellesi

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni täällä kuvittelee, että tuollainen lapsi on laitos kunnossa. Ei ole. Näitä raivoajia on teidänkin lasten koululuokat pullollaan. ..

Kuten muutama kommentoi aikaisemmin on tärkeää että aikuinen pysyy tilanteessa aikuisena ja rauhallisena. Useimmiten on fiksua ensin pyrkiä rauhoittamaan tilanne ja sen jälkeen keskustelemaan ja rankaisemaan. Teoilla pitää olla seuraus ja sen pitää olla johdonmukainen.

Huolestuttavaa, että lapsi kaivaa jo pois heitetyt karkit pois.. miksi hän kokee voivansa uhmata aikuista näin?

En ehtinyt lukea ihan koko ketjua. Tässä oli hyvä pointti: tuollaiset raivokohtaukset eivät ole mitenkään tavattomia. No, meillä isompi lapsi on AS, nuorempi ihan tavis. Mutta silti tämä nuorempikin on omanlaisensa persoona, jossa on omat haasteensa, mm. hyvin herkkä. Yleensä hänen kanssaan on helpompaa kuin isomman, mutta silti tämä pienempikin saattaa silloin tällöin saada ihan totaaliraivarin. En jaksa uskoa, että hänellä ovat asiat niin huonosti sitten kuitenkaan.

En huomannut noista vastauksista, että millaista ap:n lapsen käytös aiemmin oli. Meillä AS on ollut erikoinen aina ja siihen kuuluu todellakin tuo, että hän kokee voivansa uhmata aikuista! Olen monet yöt itkenyt, kun ulkopuolisten silmin lapsi on usein varmaan vain kasvattamaton kersa, käyttäytyy itsekkäästi, ei tottele, tekee vaan mitä haluaa. Diagnoosi ei suoranaisesti tuonut apua. Nyt poika on jo teini-ikäinen ja kaikilla neurologi- ja psykiatrikäynneillä vaikenee sujuvasti. Ja silti tämä lapsi on todella kultainen. Hänellä vaan on tämä tyypillinen AS:n joustamaton ajattelutapa ja hän on äärettömän omaehtoinen. Mutta uskokaa pois, ei hän sitä ilkeyttään ole. Olen vuosien tuskailun jälkeen lopulta kuitenkin oivaltanut sen, että (tadaa!) jokainen lapsi on yksilö ja aina hänet on yksilönä kohdattava. Oli erityislapsi tai tavis. Jos haluat kasvattaa lapsesta kutakuinkin yhteiskuntakelpoisen ja onnellisen, sinun on saatava häneen oikea, elävä kontakti, ei kasvattaa vain kirja kädessä ja miettiä, miten naapurissa toimitaan. Sen vuorovaikutuksen ja rakkauden myötä lapsi kokee itsensä arvokkaaksi ja yrittää "olla ihmisiksi". Vaikka lapsi olisi miten erilainen kuin muut, haastava, ties mitä, hänet on nähtävä juuri sellaisena kuin hän on, eikä vain hoettava, että "et osaa tätä ja tuota". Lapsesi on hyvä jossain, kiinnostunut jostain, ja siihen sinun on tartuttava, ihailtava tätä ja siinä sivussa hän oppii monta muuta asiaa. En ihan oikeasti usko, että ongelmakeskeinen lähtökohta on mitenkään rakentava.