Skitso lapsi :'(

Miten meinaatte toimi perheen muiden lasten karkkien kanssa. Joutuuko 7-v. katsomaan, kun toiset saa karkkia vai saako hänkin sit kuitenkin vai mitä?

Kaverin as-lapsi oli samanlainen. Nykyäänkin hyvin haastava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Näihin asioihin kannattaa tosiaan vaatia apua. Lastensuojelulaitoksissahan on osa juuri näitä lapsia, joiden perheet eivät ole saanet apua ajoissa käytös- tai psyyken häiriöihin. Pyydä apua myös kotiin.!

Ärsyttää tuo vaatia apua. Vaadin, että asiat menevät, kuten haluan. Hölmö!

Adhd voi oireilla noin, kun päässä on niin kova kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kostat lapsen pahan olon heittämällä karkkipussin roskiin? Tarvitsette nyt ulkopuolista apua. Ette näköjään osaa itse auttaa lastanne eikä se ole mikään häpeällinen asia. Tulevaisuudessa joudutte kyllä häpeämään, jos ette nyt hae kunnon apua.

Minäkin ottaisin karkkipussin pois. Rajat on oltava, ilman niitä tilanne pahenee, ja rajat näytetään kulloinkin tilanteeseen sopivalla tavalla, ja nyt ei tainnut muuta olla. Kyllä pitää lapsen ymmärtää, että teoilla on seuraukset, ja väkivalta lienee vanhentunut keino kumminkin..?

"Ei ole normaalia" ei ole pätevä väite. Ei se lapsen vaikea lapsuusluonne tee kenestäkään epänormaalia. Jotkut testailevat niitä rajoja enemmän kuin toiset, ja se todellakin on normaalia. Mieluummin ihmettelisin jos kuulisin lapsesta, joka ei niitä jossain vaiheessa jollain tasoilla testaa.

Kärsivällisyyttä! Psykologi on hyvä juttu. Musiikkiterapian olen kuullut oikeasti auttamaan raivokohtauksiin, tunnen yhden todella vaikean tapauksen jonka käytös rauhoittui huomattavasti vain lyhyen aikaa aloittamisen jälkeen. Onko paikkakunnallanne sellaiseen mahdollisuus? Kannattaa kokeilla! Musiikinharrastaminen on lapsille muutenkin hyödyllistä.

Ikävä kyllä, tuommoiset lapset eivät kivalla musiikilla rauhoitu. Olis liian helppoa. Siskon poika on erityislapsi ja uhkailee kriisitilanteissa itsemurhalla ym. vaikka ikää vasta 8 v.

Jos saisi diagnoosin ja sopivan hoidon, voisi olla jotain, jolle perustaa.

Hanki lisää lapsia, kyllä tänne lisää hulluja mahtuu.

Mikä on as lapsi? Adhd :ta epäilimme kun pyysimme neuvolassa alunperin apua mutta psykologi on sitä mieltä että kyse ei ole siitä.

Kyselitte miten toimitaan muiden lasten kanssa nyt karkkipäivän osalta. Vauva ei karkkia syö :D mutta kolme vuotias pikkuveli söisi mielellään. Onneksi hän on kuitenkin niin pieni ettei ymmärrä karkkia nyt pyydellä kun ne ei ole näkösällä missään. Eli karkkia saa nyt vaan aikuiset salaa ;)

Minä olin täysin samanlainen lapsena. Sain aivan järkyttäviä raivokohtauksia ja hajotin paikkoja. Kohtausten jälkeen en välttämättä edes muistanut mitä kaikkea olin tehnyt

Toimin kuin sumussa. Tätä jatkui teini-ikään asti kunnes isäni uhkasi heittää minut ulos talosta n 16-17vuotiaana. Kodin ulkopuolella käyttäydyin kuitenkin täydellisesti ja äitini oli vaikea uskoa minua samaksi ihmiseksi. Pian tuon jälkeen oireiluni kääntyi vakavaksi syömishäiriöksi ja masennukseksi, joka oli tappaa minut. En pitänyt itsestäni. Olin ja olen yhä edelleen pohjimmiltani hyvin herkkä ja arka. Aina miellyttämässä muita. Laitoin omat tarpeeni sivuun. Se kaikki purkautui sitten kotona raivokohtauksina. Hanki ihmeessä apua nyt kun tilanne on vielä pelastettavissa! Olisin itse toivonut vanhempieni hankkineen minulle ammattiapua lapsuudessa. Nykyään olen 20 vuotias ja kamppailen edelleen syömishäiriön kanssa. Viimeksi tänään oksensin enkä tiedä milloin tämä loppuu. Olen katkera vanhemmilleni vaikka tiedän että he olivat avuttomia eivätkä tienneet miten suhtautua tilanteeseen. Uskon etten saanut apua sen takia sillä vanhempani pelkäsivät kasvojensa menetystä jos olisivat toimittaneet minut psykologille. Jos sulla on jotain kysymyksiä, niin vastaan mielelläni. Kaukaisena haaveena itselläni on psykologian opinnot ja olenkin vapaa-ajallani perehtynyt aiheeseen.

Ihan ensimmäiseksi, hurjasti voimia ap ja koko perhe! <3 

Täällä linjoilla samanikäisen ja samanlaisen lapsen äiti. Joitain ajatuksia tuli aloituksesta mieleen:

- Menkää neuvolapsykologin sijaan perheneuvolaan, sieltä saatte tarvittaessa laajemmin apua lapsen kanssa.

- Ota selvää Aspergerin oireyhtymästä (tai nykyisin puhutaan ennemmin autismin kirjon häiriöistä) sekä ylivilkkausoireisiin. Onko lapsi koulussa vai eskarissa? Ota yhteyttä erityislastentarhanopettajaan tai erityisopettajaan ja koulupsykologiin. Pidä avoinna se mahdollisuus, että lapsella on hankalan luonteen sijaan neuropsykologisia haasteita. Tai että ei ole. Uhmakkuushäiriö kannattaa huomioida myös.

- Rangaistukset pois. Kokonaan. Olette selvästi joutuneet negatiivisen huomion ja reagoinnin kierteeseen, jossa voimakkaat rangaistukset ruokkivat lapsen pahaa oloa ja huonoa käytöstä eivätkä toimi.

- Panosta palkintoihin ja kehuihin. Kehu pienestäkin asiasta; kun lapsi ei menetäkään hermoja jossain tilanteessa ja toimii oikein, esim. leikkii puoli minuuttia pikkusisaruksen kanssa.

- Sisarkateus pahentaa näitä ongelmia (tästä meillä kokemusta). Järjestä rauhallista, kahdenkeskeistä aikaa esikoisen kanssa - vaikka ei tekisi yhtään mieli! Esim. 30 min pari kertaa viikossa. Kehu tuona aikana esikoista isoksi, reippaaksi ja kerro, mikä hänessä on erityistä verrattuna pienempiin.

- Pienempien uhma voi vaikuttaa esikoiseen, varsinkin, jos te vanhemmat olette kireinä. Tee kaikkesi sanoittaaksesi pienempien tunteita näiden kiukutellessa ja ollaksesi lempeä lapsille.

- Säilytä hermosi. Huutokohtaukset pitää saada loppumaan. Tämä on nyt tärkeintä, ei se, että olisit oikeassa.

- Reagoi varhain lapsen kiukustumiseen. Menkää vaikka toiseen huoneeseen. Anna lapsen kiukutella ja purkaa oloaan. Estä vahingoittamasta ketään tai rikkomasta mitään. Älä pidä kiinni. Näillä keinoin kohtaukset eivät lopu heti, mutta ajan mittaan. Kerro lapselle, että olet läsnä ja voit lohduttaa tätä heti, kun tämä tarvitsee sinua. Älä tuputa apua. Älä lässytä. Älä nalkuta lapselle, älä huuda. Rauhoittele. Pysy rauhallisena.

- Yritä mennä ilon kautta koko elämässä. Positiivisuus auttaa koko perhettä. Tee lapselle selväksi, ettet anna tämän käytöksen pilata päivääsi.

- Pidä huoli ruokarytmistä, levosta ja riittävästä liikunnasta.

- Ennen kaikkea hae lisää apua, sinne perheneuvolaan kannattaa suunnata neuvolapsykologin sijaan.

Täällä moni antaa neuvoja, millä lapsen saisi rauhoitettua mutta tuollainen käytös edellyttää kyllä sitä, että koko perhe hakee apua. Teillä on jotain perheen sisällä sellaista, johon vanhin lapsi reagoi tuolla tavalla ja jotain, josta vanhemmat ovat täysin pihalla.

Jos 7-vuotias on viime viikolla muuttunut tuollaiseksi, sanoisin, että syynä on aivokasvain. Jos se 7-vuotias on todellisuudessa aina reagoinut vahvasti ja ollut väkivaltainen, sanoisin, että syynä on kasvatus. Ehkä lapsi oli jo 2-vuotiaana aggressiivinen, mutta sille ei tehty mitään? Ehkä toivottiin, että se menee ohi?

Vilpittömästi toivon, että saatte koko perhe apua. 7-vuotiaat eivät käyttäydy noin (eivät kyllä terveet 3-vuotiaatkaan!) ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen vaikeammaksi tilanne käy. Riehuva lapsi jää nopeasti koulussa ilman kavereita.

Hyvää kesää!

Musiikkoterapia kuulostaa hyvältä ja voisi toimiakin, esikoinen pitää musiikista. Täytyy selvitellä! Kiitos tästä vinkistä :)

Kiitos paljon pitkästä kirjoituksestasi joka oli täynnä hyviä neuvoja (50. Kommentti). Täytyy ottaa selvää perheneuvola asiasta.

Kahden kesken aikaa ollaan järjestetty esikoisen kanssa ja meillä on käytössä tarrojen keräily joista palkkioksi saa itse päättää mitä tehdään kahdestaan

Mutta raivarin yllättäessä mikään ei auta. Täytyy yrittää perehtyä miten saisi ennakoitua ettei kohtaus alkaisi. Hän saa näitä myös muualla, ei vain kotona ja pari kaveria menettänyt käytöksellään, mikä särkee myös minun sydämeni..

Niin ja pikkuveli käyttäytyy ihan eritavalla, hänellä ei ole samanlaista raivoa vaikka uhmaikä päällä onkin. En siis sanoisi että kasvatuksesta johtuu taikka et perheessä olisi joku klikki :( positiivinen ja aktiivinen perhe ollaan.

Pää hajoo kirjoitti:

Niin ja pikkuveli käyttäytyy ihan eritavalla, hänellä ei ole samanlaista raivoa vaikka uhmaikä päällä onkin. En siis sanoisi että kasvatuksesta johtuu taikka et perheessä olisi joku klikki :( positiivinen ja aktiivinen perhe ollaan.

Ei se ihan noinkaan vapauttavaa ole. Meillä on yksi raivotar ja yksi rennommin asioihin suhtautuva lapsi, mutta vaikka osansa tässä yhtälössä on lasten omilla piirteillä (temperamentti, herkkyys, introverttiys joka sysää sen kaiken tunteenpurkutarpeen kodin seinien sisäpuolelle kun muiden ihmisten kanssa ei helposti muodostu siteitä joiden turvin voisi tunteita näyttää, esim. kerhossa) niin osansa myös sillä kasvatuksella. Ja se on noista ainoa johon voi suoraan vaikuttaa. Kun esikoinen oli siinä kehitysvaiheessa että kiukun ja muiden tunteiden hallintaa aletaan tosissaan harjoitella ja olisi tarvinnut lempeää, kärsivällistä läsnäoloa, hänellä oli saatavilla vauvan kanssa väsynyt ja kärttyinen äiti jolla oli liian suuret odotukset isomman lapsen käytökselle. Vaikka olen ihan sama äiti ollut molemmille, samoilla periaatteilla, samoilla arvoilla, enimmäkseen samoilla tiedoilla, niin samalla tavalla en ole voinut niitä ajatuksiani lasten kanssa toteuttaa ja heihin suhtautua. Ja toisaalta, eipä olisi pitänytkään, kuten sanottu, koska lapset ovat erilaisia. Esikoinen olisi herkkyytensä ja kapean mukavuusalueensa (jotka olivat olemassa jo ennen nuoremman syntymää, laitokselta asti) tarvinnut vielä enemmän sitä ulkoista tukea, kun taas kuopus on oman temperamenttinsa kanssa selvinnyt vähemmällä. Ja esikoinen sai esimerkiksi uhmaiässä varmasti vähemmän sellaista tyyntä kalliovanhempaa kuin pikkusisaruksensa.

Eli sisarusten erilaisuus ei poista sitä etteikö kasvatus olisi osatekijä yhtälössä, koska noin lähtökohtaisesti vanhemmat kasvattavat lapsiaan väistämättä jossain määrin eri tavalla ja lapset tarvitsevat erilaisia ollessaan erilaista ohjausta ja tukea ja rajoja eri vaiheissa.

Pää hajoo kirjoitti:

Varmasti menin nyt itsekin överiksi kun sen pussin heitin roskiin, mutta tätä on nyt kestänyt niin kauan, että alkaa olla konstit vähissä. Mielestäni tuollaisella käytöksellä ei ole karkkia ansainnut ja pois heittämällä tein selväksi ettei peli vetele plus on turha mankua loppu päivän karkkeja takaisin. Nyt ehkä ymmärtää paremmin että teoilla on seuraukset.

Hän on ollut aina temperamenttinen ja voimakastahtoinen.

Psykologilla ollaan käyty vähän yli vuoden ajan ja siellä on selvinnyt että ongelmia vireystilan kanssa. Käynnit jatkuu vielä ja apua olemme pyytäneet myös koululta ja sukulaisilta.

Ihan oikein toimittu. Sikailusta pitää tulla seuraamuus ja nimenomaan heti ja sen pitää olla konkreettinen. On paljon ihmisiä, joiden kohdalla vielä aikuisenakin on vaikeuksia hahmottaa syy-/seuraussuhteita, kun töppöilyjen seuraukset tulevat joskus kolmen vuoden päästä hovioikeuden ratkaisun jälkeen ja seuraus ei ole konkreettinen.

Just noi "tohtori" mielipiteet että "teillä on nyt jotain häikkää perheessä tai jotain klikkejä" on todella vastenmielisiä. Sanoo kuka? Sinä keittiöpsykologi? Jos olet asioiden asiantuntija tietäisit paremmin että lapsen outo tai oirehtiva käytös ei todellakaan johdu aina jostain klikeistä kotona. Vaikka ei olisi täydellinen perhe se ei johda psyykkiseen oireiluun ainakaan vakavaan eli jos psyykkinen oireilu johtuisi ainoastaan kotioloista tai kasvatuksesta niiden kotiolojen pitäisi olla aika helvetilliset ja oireina ei tod, näköisesti esiintyisi muuta kun aggressiivisuutta tai masentuneisuutta. Se että lapsella on oireina paljon muutakin kun aggressiivisuutta viittaa vahvasti johonkin neurologiseen. Ap: n tapauksesta vaikea sanoa koska oireina ei ehkä muu kuin aggressiivisuus. Monilla lapsilla on näkyvinä oireina tottelemattomuutta, ylivilkkautta ja aggressiivisuutta mutta näiden lisäksi voi olla paljon muutakin mikä ei näy ulos ulkopuoliselle joten enpä kehoita noin yleensä ketään jakelemaan neuvoja tai tuomioita toisten tapauksista ellet sitten ole hoitava lääkäri tai psykologi joka nimenomaan tietää kyseisen lapsen ja perheen tapauksen yksityiskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäis olla se kypsä tuossa tilanteessa, niin vaikeaa kuin se onkin. Karkkipäivän voi ja varmasti pitääkin perua kun lapsen käytös on tuollaista, mutta karkit roskiin on jo ihan pentuhommia. Tuosta ja mustavalkoisesta asenteestasi ("skitso", "pysty enää edes näkemään tuossa hirviössä mitään positiivista") päätellen sinunkin kannattaisi käydä psykologilla, oli kyseessä sitten perustavanlaatuinen epäkypsyys kasvattajana tai vain tilanteeseen väsymisestä juontuva yksittäinen lipsahdus.

No tietenkin on kyseessä yksittäinen "lipsahdus"! :D Nää on taas näitä täydellisiä mutseja joilla ei koskaan ole aihetta uupumukseen ja siitä johtuvaan äärimmäisiin tunteisiin. Järki käteen nyt moralisoijat.

- ohis

Uupumuksella voi myös perustella omaa epävakauttaan ja puutteellisia kasvatustaitojaan. Lapsi on varmasti haastava,mutta kyllä aikuisenkin tulee kantaa vastuu virheistään. Oma äitini laukoi minulle lapsena mm.että olen h*ora,elävä todiste siitä että ehkäisy ei aina toimi vaikka haluaisi,hullu ja että kaikille olisi parempi olla ilman minua. Sitten ihmetteli, miksi teini-iässä kärsin mt-ongelmista vaikka olen saanut hienon lapsuuden ja hyvän kasvatuksen, pohti että täytyy olla geeneissä kun perheoloista ei ainakaan johdu.

Eli tuohan tarkoittaisi sinun maailmassani sitä että lähtökohtaisesti aina kasvatuksella pystytään korjaamaan psyykkinen oireilu tai estämään se. Lapsessa ei voi olla itsessään mitään vikaa esim. alttius psyykkisille häiriöille tai jopa neurologisia häiriötä. Et taida edes tunnustaa ADHD:takaan neurologiseksi häiriöksi vaan sinulle kaikki johtuu kasvatuksesta ellei ole umpiautisti josta näkee jo heti päälle päin että ei ole normaali rai anna kun arvaan ADHD lapsiakin on mielestäsi oikeasti olemassa mutta vain lääkäri tai lakimies tai lto:n lapsilla koska heillä se nyt ainakaan voi olla kotioloista ja kasvatuksesta kiinni joten heidän ollessa kyseessä ei riipukaan vanhemmista lapsen oireilu mutta lähestulkoon muiden vanhempien kohdalla näin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäis olla se kypsä tuossa tilanteessa, niin vaikeaa kuin se onkin. Karkkipäivän voi ja varmasti pitääkin perua kun lapsen käytös on tuollaista, mutta karkit roskiin on jo ihan pentuhommia. Tuosta ja mustavalkoisesta asenteestasi ("skitso", "pysty enää edes näkemään tuossa hirviössä mitään positiivista") päätellen sinunkin kannattaisi käydä psykologilla, oli kyseessä sitten perustavanlaatuinen epäkypsyys kasvattajana tai vain tilanteeseen väsymisestä juontuva yksittäinen lipsahdus.

No tietenkin on kyseessä yksittäinen "lipsahdus"! :D Nää on taas näitä täydellisiä mutseja joilla ei koskaan ole aihetta uupumukseen ja siitä johtuvaan äärimmäisiin tunteisiin. Järki käteen nyt moralisoijat.

- ohis

Uupumuksella voi myös perustella omaa epävakauttaan ja puutteellisia kasvatustaitojaan. Lapsi on varmasti haastava,mutta kyllä aikuisenkin tulee kantaa vastuu virheistään. Oma äitini laukoi minulle lapsena mm.että olen h*ora,elävä todiste siitä että ehkäisy ei aina toimi vaikka haluaisi,hullu ja että kaikille olisi parempi olla ilman minua. Sitten ihmetteli, miksi teini-iässä kärsin mt-ongelmista vaikka olen saanut hienon lapsuuden ja hyvän kasvatuksen, pohti että täytyy olla geeneissä kun perheoloista ei ainakaan johdu.

No aapeepa ei taidakaan huutaa lapselleen päin naamaa että tämä on hirviö eikä näe tässä mitään hyvää, vaan menee ulos rauhoittumaan juuri niin kuin vastuullinen ja kaikkensa tekevä kasvattaja tekee, ja avautuu sitten keskustelupalstalla vertaistuen toivossa ja käyttää äärimmäisiä sanavalintoja kuvatakseen ahdinkoaan. Vissi ero, eikö vain.

Vierailija kirjoitti:

Eli tuohan tarkoittaisi sinun maailmassani sitä että lähtökohtaisesti aina kasvatuksella pystytään korjaamaan psyykkinen oireilu tai estämään se. Lapsessa ei voi olla itsessään mitään vikaa esim. alttius psyykkisille häiriöille tai jopa neurologisia häiriötä. Et taida edes tunnustaa ADHD:takaan neurologiseksi häiriöksi vaan sinulle kaikki johtuu kasvatuksesta ellei ole umpiautisti josta näkee jo heti päälle päin että ei ole normaali rai anna kun arvaan ADHD lapsiakin on mielestäsi oikeasti olemassa mutta vain lääkäri tai lakimies tai lto:n lapsilla koska heillä se nyt ainakaan voi olla kotioloista ja kasvatuksesta kiinni joten heidän ollessa kyseessä ei riipukaan vanhemmista lapsen oireilu mutta lähestulkoon muiden vanhempien kohdalla näin on?

Lapsella voi olla neurologisia JA psyykkisiä ongelmia. Neurologiset ovat synnynnäisiä,mutta psyykkiset ongelmat syntyvät aina geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Vanhemmat voivat tarkoittaa hyvää, mutta olla neuvottomia esim.neurologisesti poikkeavan lapsen kasvatuksessa ja tietämättään/tarkoittamatta mitään pahaa pahentaa lapsensa ongelmia tai aiheuttaa tälle mt-ongelmia. Tällöin psykologista ja perhe-/kasvatusneuvolasta voi olla iso apu. Vanhemmat saavat työkaluja pärjätä erityislapsensa kanssa, niin etteivät ainakaan vahingossa tietämättömyyttään pahenna ongelmia.