Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Vierailija kirjoitti:

"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."

Ei ehkä muille niin hirveä, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli painajainen, koska hyvin pitkälti ainoat arvet mitä minulla on, ovat joko viiltelyarpia tai tulleet siitä kun yritin parikymppisenä itsemurhaa. :/

Siinä sitten yritin hihoja tiukasti alaspäin nykien ja kädet hikoillen sönköttää ja mumista jotain, että kaaduin pyörällä. Voi luoja.

Onpa ollut typerä leikki. Kaikki ei halua kertoa leikkauksistaan tai tapaturmistaan. Yksityisasioita. 

Tutustumis leikkinä perinteinen "luottamisleikki", eli kaadutaan selkä edellä silmät kiinni ja toinen ottaa vastaan. Kieltäydyin ja tietenkin yritettiin ylipuhua, että kuinka voin näin osoittaa luottamukseni muita kohtaan, sun muuta liipalaapaa. Uskoi vasta kun sanoin ääntä korottaen että "miksi hel**tissä luottaisin heihin, kun en edes tunne heitä? Luottamus tulee ansaita."

Hirvein?? No en sitä ihan hirveänä pitänyt, meillä hirvipeijaisissa jokainen sai esittellä itsensä seuran uusille jäsenille.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Kommentti on saanut 16 alapeukkua ja 865 yläpeukkua. Tämä kertoo, että joukossamme on heitä, jotka oikeasti pitävät näistä jutuista. Tällä äänestystuloksella en sellaista kuitenkaan itse järjestäisi. 

Erilaiset työväenopistojen kurssit ja niiden ensimmäiset tunnit ovat riskitapauksia näiden leikkien suhteen.  Olen jopa harkinnut, kannattaisiko olla poissa ensimmäiseltä tunnilta leikkien takia, mutta onneksi opettajamme  on jo luopunut näistä väkinäisistä yrityksistä.  Keinotekoiset ryhmäyttämiset ja parittamiset ovat myös raivostuttavia.  Erilaisilla tyky-  ja virkistyspäivillä näitä leikkejä on saanut leikkiä kyllästymiseen asti.  Mistähän ne oikein tulivat muotiin?   Inhoan syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Ponileikki ryhmäytymisleikkinä. "Tuolta he saapuvat poneillansa, pienillä lihavilla poneillansa.." 😁

Rippikoulu flashbackit

Kesken koulutuksen piti nousta jumppaamaan, ihanaa heilua jakku päällä jossain ahtaassa tilassa. Ja sitten eräs kouluttaja laittoi meidät tekonauramaan. Helpolla joku palkkansa saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Kommentti on saanut 16 alapeukkua ja 865 yläpeukkua. Tämä kertoo, että joukossamme on heitä, jotka oikeasti pitävät näistä jutuista. Tällä äänestystuloksella en sellaista kuitenkaan itse järjestäisi. 

Oikoluku ei olisi ollut pahitteeksi. Nyt pointti vähän kärsi

Firman pikkujouluissa jossa väkeä jokaiselta suomen toimistolta piti kaikkien nousta lavalle yli tuhannen ihmisen eteen kertomaan itsestään jokin salaisuus mitä muut eivät tiedä. Ei helvata mitä paskaa.

Itse sanoin että panen meidän naistoimarin kanssa iltapäivisin työhuoneen sohvalla.

M50

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ilmeisesti poikkeava, kun mun mielestä suurin osa näistä olisi ihan ok, enkä koe tuollaista nolona. Olen kyllä muutenkin kiinnostunut esim. improvisaatioteatterista ja työskentelen luovalla alalla. Vieraiden koskettamisesta en tosin pidä, ja tuollaiset asiat, kuten että ihmiset laitetaan järjestykseen rinnan koon mukaan, eivät kyllä ole minustakaan asiallisia.

Oletko ajatellut kokeilla miimikon ammattia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa oli hyvin käytännön läheinen tapa ryhmäytyä. Laitettiin asumaan kymmenen miehen yksiöön. Pesuhuoneessa oli rivi suihkuja ja samassa tilassa pitkä kusilaari ja vessakopit joissa sentään oli jo ovet. Aika äkkiä kaikki tuli keskenään hyvin toimeen ilman mitään kikkailuja tai leikkejä. 

Tästä tuli mielikuva että jos armeijassa vedettäisiinkin jotain ponileikkejä alkuun niin morjens😂

Armeijassa ei muuta olekaa kuin mopon polkemista käyntiin nasse päässä tai pinkan ja punkan räjäyttämistä muiden tupalaisten antaessa kunnialaukauksia harjavarsilla.

Siellä se vasta onki tyhmiä leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Tuollaiset tekopirteät ja itsekeskeiset pelleilijät ovat kyllä ihan saatanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina vihannut tutustumisleikkejä ja ne ovat olleet äärimmäisen nöyryyttäviä. Varsinkin nuo toisten kehumisleikit, missä kukaan ei keksi jostakin hyvää sanottavaa jne. Mutta pahin aikuisiällä on ollut leikki missä piti kertoa omasta elämäntarina laulamalla. Sitten kun naurahdin ja kysyin, että ootteko tosissanne niin tulee niitä tympeitä katseita ja muut sanoo, että " Heittäydy vaan rohkeasti mukaan ", " Ei se ole niin vakavaa " , " Täytyy osata nauraa itselleen " jne. Mielestäni nuo itsestään kertomisetkin on jo niin kiusallisia, kun ketä hemmettiä kiinnostaa, mikä sun lempiväri tai lempieläin on. Sitten on se klassikko, missä täytyy sanoa oma nimi ja tehdä joku liike, minkä muut toistaa. Ja ainiin samaa liikettä ei saa ottaa, minkä joku muu on jo tehnyt.

Kamalaa, kenen mielestä tämä on oikeasti ollut hyvä idea? Mun elämäntarinaani kuuluu niin seksuaalista väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa, kiusaamista kuin mielenterveysongelmia, itsemurhayritystä ja kuollut vauva. Rallattele sitä sitten joukolle tuntemattomia ihmisiä...

Tuosta saisi hyvän grunge- tai black metal rallatuksen.

Niin no, itse ajattelin että tuossa kaikkien aikojen blues-biisi kirjoitti juuri itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Firman pikkujouluissa jossa väkeä jokaiselta suomen toimistolta piti kaikkien nousta lavalle yli tuhannen ihmisen eteen kertomaan itsestään jokin salaisuus mitä muut eivät tiedä. Ei helvata mitä paskaa.

Itse sanoin että panen meidän naistoimarin kanssa iltapäivisin työhuoneen sohvalla.

M50

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.

Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä. 

Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.

Miksi kummassa sitä omaa vuoroa pitää jännittää.  Luuletko sinä olevasi joku keskipiste noissa jutuissa?

Aika moni kuitenkin jännittää, se on inhimillistä. Jännittää vaikka yrittää tukeutua tuohon ajatukseen, ettei kukaan varmaan edes kuuntele vaan odottaa vain omaa vuoroaan kauhulla.

Samaa mieltä, jokainen on luonnollisesti oman maailmansa keskipiste. Onpa täällä paljon koulukiusaajia, kun toisten epämukavuus on niille tilaisuus päästä haukkumaan ja nujertamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en suostu tuollaisiin. Ryhdyn mieluummin tosikoksi ja ilonpilaajaksi.

Hyvää loppuelämää vaan sitten sinulle.

Me muut kyllä valitsemme useimmin mieluummin iloisen ja kivan elämän.

Puhu kuule vain omasta puolestasi. Et sinä ole mikään "me" ja peukutusten jakautuminen vahvistaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Olipa tehokkaasti vähätelty toisten näkemyksiä ja kokemuksia. Mutta onhan se kivaa päästä pätemään, vai mitä?

Meillä oli joskus noin 30 hengen tiimiytymispäivä jossa tällasen leikin keksijä sano että heitellään pallon ja se jolla se pn joutuu kertoa nolon tarinan itsestään. Joka ikinen heitti pallon aina tälle leikin keksijälle.

Kun on työkseen vetänyt ryhmiä opin sen, ettei ainakaan tutustumisleikkejä.

Ihmisiä yhdistää eniten nauru ja se, että saa nauraa jollekin miettimättä onko se loukkaavaa. Siksi aloitin tapahtumat niin, että minulle sai nauraa. Ja kun on itse rento, ei esitä ja yritä mitään, ihmiset rentoutuvat mukana ja kokevat olonsa turvalliseksi.

Nyt kun olen hyödytön työtön, käyn erilaisilla kursseilla, inhoan niissä esittelykierroksia ja joihin aina pitäisi ehdottomasti laittaa aikaraja per henkilö. Kun ne itseensä keskittyvät analysaattoriturvat pääsevät vauhtiin omalla vuorollaan jäävät sitten viimeiset kurssilaiset tiukille ajoille ja sekös vasta sellaisia usein harmittaa. Omalla kohdallani kerron olevani vain hirveän hankala ihminen ja mikä on nimeni. Se jää kaikkien mieleen ihan varmasti.

Iso koulu - pikkujouluissa jaettiin ovella pöytänumerot. Työkaverit joutui istumaan kuka minnekkin, aivan tuntemattomien ihmisten seuraan. Tarkoituksena tutustuttaa eri osastojen ihmiset toisiinsa. Voi jeesus sitä jäykkäpaska istumista - sattui vielä joku toimiston ylhäinen rouvashenkilö samaan pöytään. Frouva ilmaisi halveksuntansa tuijottamalla ja mulkoilemalla nokkavarttansa pitkin meitä tavan duunareita. Hyi mikä inhottava kokemus, ikinä en unohda! Vieläki puistattaa!