Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävänpäivänä oli peruskoulussa yläasteaikana sellainen leikki, jossa tyttöjen piti kerätä poikien nimiä pahvisydämeen ja päinvastoin. Lopussa nämä laskettiin. Voimakas väheksyntä ja ihmettely aina kohdistui niihin, jotka eivät joko halunneet kerätä tai nimiä oli muuten vähän. Olin ruma ja yksinäinen juoppoperheen tytär ja pojat kieltäytyivät laittamasta nimiä. Jännä, miten tämä sama tunne, mikä tuosta aiheutui, on seurannut koko elämän. Surua, ahdistusta ja voimakasta merkityksettömyyden tunnetta.
Me kaikki täällä annamme sinulle sydämen <3
Jee, tuolla kommentojalla on nyt jo melkein kaksisataa sydäntä! Eipä tainnut kukaan noista yläastelaisista päästä samaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Olisin vuorollani nostanut oikean käden suorana eteen viistoon ylöspäin ja pyytänyt kaveria kuvaamaan tilanteen, kun kaikki matkii liikettä. Sillä kuvalla olisi saanut kiristettyä melkoisa etuja työpaikalla :D + olisi loppuneet typerät leikit siihen.
Vierailija kirjoitti:
Puistattavin ketju vähään aikaan. Ihan hirveitä juttuja. Itse olen systemaattisesti kieltäytynyt kaikista tutustumis"leikeistä" 7-vuotiaasta lähtien - edes lapset eivät tykkää näistä! Olen aina ollut hyvin rajoittunut, mutta onneksi nyt aikuisiällä ei ole tullut hirveästi näitä tilanteita vastaan.
Niille, jotka halusivat vinkkejä kieltäytymiseen, voin kertoa oman strategiani. Se ei ole sosiaalisesti helpoin, mutta teho on tähän mennessä ollut 100%: Jos on jotain koskettelua tai toiminnallista tms, niin olen sanonut jo ennen juttua asiallisesti, että kiitos ei, en osallistu. Jos (tai käytännössä kun) ohjaaja jää jankkaamaan, sanon tiukasti uudelleen ei ja sen jälkeen muutuun kivimuuriksi, eli en reagoi, vastaa tai ota edes katsekontaktia. Kukaan ei ole jaksanut jankata paria minuuttia enempää ilman minkäänlaista reaktiota, ja vähän ajan jälkeen muiden sympatiatkin yleensä kääntyvät ohjaajaa vastaan, kun ei ymmärrä lopettaa. Jos pitä
ä vain sanoa nimi ja eläin tms, niin olen vain esitellyt itseni asiallisesti ja siirtänyt sitten vuoron seuraavalle. Sama kieltäytymis/vaikenemisstrategia, jos ohjaaja jää jankkaamaan (hyvän pelisilmän omaavat eivät reagoi ohittamiseen). Eli ensin kieltäytyy kohteliaasti, sitten napakasti ja sitten vaikenee.
Jos joku yrittää tulla fyysisesti vetämään, niin sanon, että ei saa koskea ja ole hyvä ja päästä irti. Jos ei tottele, niin ärähdän ja muistutan fyysisesen koskemattomuuden oikeudesta. Tähän mennessä kaikki ovat tässä vaiheessa viimeistään otteensa irroittaneet, mutta jos johonkuhun ei tepsisi, niin rikkoisin otteen peukalosta vääntämällä ja pitäisin pienen luennon kyseisestä lainsäädännöstä ja uhkaisin rikossyytteellä, jos yrittäisi vielä (bonuksena todistajat, jos niitä on). Ja ihan totisella naamalla. Ei ole näin pitkälle onneksi vielä tarvinut mennä, suurin osa irroittaa jo ensimmäisestä pyynnöstä.
Niin kuin sanoin, tämä ei kuitenkaan ole sosiaalisesti helpoin tapa, mutta en koe kärsineeni siitä itse. Ryhmäläiseni ovat enemmän sympatiseeranneet minua, etenkin kun on muutoin ystävällinen. Mutta olen kyllä sosiaalisesti vähän idiootti, joten mene ja tiedä. Mutta minun rajojani ei rikota, eikä kukaan voi oikeasti pakottaa, vaikka siitä seuraisikin epämukavia tilanteita. Mutta minulle mikään ei ole sen arvoista ja otan mieluummin "rangaistuksen" vastaan. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät ole valmiita kieltäytymään millä hinnalla hyvänsä.
Aivan, ottaa vaan sen Tonnin seteli -ilmeen, niin saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostu tuollaisiin. Ryhdyn mieluummin tosikoksi ja ilonpilaajaksi.
Näin meidän kaikkien pitäisi tehdä, jos tuollaiseen enemmän tai vähemmän vastenmieliseen
ja tarpeettomaan leikkiin pitäisi ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että nykyään ei hyväksytä sitä, mikä ennen ole itsestäänselvyys: ihmisen yksityinen minä ja työminä ovat kaksi eri asiaa, eikä työyhteyksissä tuttujen ihmisten tarvitse tietää yksityisminästä mitään.
Alamäki varmaan alkoi silloin, kun teitittelystä luovuttiin. Vielä 60-luvulla kai saattoi olla ihmisiä, jotka olivat olleet samassa firmassa 20 vuotta ja silti teitittelivät.
Olen varma, että tietyn etäisyyden pitäminen on tehnyt työelämästä paljon sujuvampaa. Kun välit eivät ole niin henkilökohtaiset, asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Hääleikit menee muuten tähän samaan kategoriaan. Itse olen mm. ollut leikissä, jossa sulhasen piti tunnistaa morsian silmät sidottuna, koskettelemalla käsiä. Todella vastenmielistä, kun kädet ovat ainakin minulle hyvin erogeeninen ruumiinosa. En mielelläni edes kättele, saati sitten että käsiäni hivellään ja sivellään.
No minä taas olin joskus sellaisissa häissä, missä sulhanen yritti silmät sidottuna tunnistaa morsianta hiplaamalla naisvieraiden sääriä, siis parhaimmillaan hameiden alta. Oli kaikille yhtä vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Metsän eläimet" -on paras tutustumisleikki. Näkee heti kuka sopii organisaatioon ja kuka on jäykkä eikä osaa heittäytyä. Huumoriahan nämä on ja tarkoitus on ryhmäytyä rennon letkeissä tunnelmissa. Eli mikä metsän eläin olisit ja sitten esität sen eläimen ja muut arvaa esim. Olen Jarmo ja olen piip. Muut arvaa mitä eläintä esität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikki luulevat, että etrovertit rakastavat kaikkia pöhköjä leikkejä, niin voin kertoa, että näin ei ole! Olen itse etrovertti ja pidän työhyvinvointipäivässä asiallisista ohjelmista; olen ollut konsertissa, teatterissa, melomassa, fatbike-pyöräilemässä, jousiampumassa, saunomassa jne. Sen sijaan en voi sietää mitään pättömiä leikkejä. Olen vaihtanut työpaikkaa näin korona-aikana ja tässä uudessa työpaikassa olen oppinut kollegojen nimet yms. ihan työnteon lomassa. En ole tarvinnut siihen mitään ääliöleikkejä.
Mikä etrovertti?
Mikä kielipoliisi?
Miksi kettuilet, tuo oli ihan validi kysymys, ihmettelin itsekin samaa. Eihän etrovertti tarkoita yhtään mitään, ekstroverttiä varmaan tarkoitettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Olisin vuorollani nostanut oikean käden suorana eteen viistoon ylöspäin ja pyytänyt kaveria kuvaamaan tilanteen, kun kaikki matkii liikettä. Sillä kuvalla olisi saanut kiristettyä melkoisa etuja työpaikalla :D + olisi loppuneet typerät leikit siihen.
Haha! Loistava 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan aikanaan vastannut mutta lapsen koulun vankempainillassa piti hieroa muiden vanhempien korvalehtiä sun muuta outoa täysin vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Oli esimies joka keksi kaikenlaista höpöä, kun ei osannut työtään. Järjestin hänelle potkut, ei varmaan vieläkään tiedä kuka sen teki. Terveisiä.
Kuulostaa tutulta esimieheltå ja näitä siis riittää, sen lisäksi että syytetään muita ja vieritetään vastuuta myös niistä asioista mitkä kuuluisi esimiehen tehtäviin niin järjestetään myös höpö höpö juttuja yks höpöimmistä on kysely millainen on esimiehenä/ miten työt on sujunut yms peruskysymyksiä, tämä siksi höpöhöpöä koska jos kertaa suoraan miten menee, antaa palautetta esimiehestä ja kertoo ettei työt suju kpska... Niin alkaa savutus, työn hankaloittaminen ja ylipäätänsä sen jälkeen katsotaan suurennuslasillla aivan joka helv työtä. Tässä työssä miinusta vain ettei esmies saa helposti potkuja koska ketään muuta kuin rivityöntekijöitä ei kiinnosta työolosuhteet.... Tervetuloa matalapalkka duunarialalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tiimipäivien ryhmätyöt ym muut pakottamiset
Työpaikan virkistyspäivillä piti pitää kurkkua polvien välissä ja siirtää se seuraavan työkaverin polvien väliin. Genitaalit siinä tietysti osui aika monillakin yhteen, hih hih hii!
Onneksi satuin olemaan sairaana, niin ei tarvinnut virkistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan virkistyspäivillä piti pitää kurkkua polvien välissä ja siirtää se seuraavan työkaverin polvien väliin. Genitaalit siinä tietysti osui aika monillakin yhteen, hih hih hii!
Onneksi satuin olemaan sairaana, niin ei tarvinnut virkistyä.
Vain sairas perverssi keksii jotain tuollaista:o
Vierailija kirjoitti:
"Metsän eläimet" -on paras tutustumisleikki. Näkee heti kuka sopii organisaatioon ja kuka on jäykkä eikä osaa heittäytyä. Huumoriahan nämä on ja tarkoitus on ryhmäytyä rennon letkeissä tunnelmissa. Eli mikä metsän eläin olisit ja sitten esität sen eläimen ja muut arvaa esim. Olen Jarmo ja olen piip. Muut arvaa mitä eläintä esität.
Joo heti näkis että se joka heittäytyy ei sovi meidän firmaan vaan saa jatkaa suoraan takaisin tarhaan leikkimään
Sinänsä suoraan ketjuun kuulu, mutta useimmitenhan joku käsienheiluttelija näitä keksii. Itsekin teen fyysistä työtä ja joku HR-himmeli keksi, että taukojumppa olisi varmaan kiva lisä päivään meidänkin osastolle. Juu, ei olla kertaakaan taukojumpattu.
Meidän työpaikalla uusi nuori esinainen heläytti, että mitä jos mentäisiin jonakin päivänä kylpylään tutustumaan toisiimme rennon yhdessäolon merkeissä... Olen itse keski-ikäinen nainen, jota ei kiinnosta turhat tutusdtumiskuviot. Aloin heti kehitellä mielesssäni äkillistä sairastumista, jonka turvin voisin jäädä pois tästä "rennosta" ja "yhteisöllisestä" tilaisuudesta. Aikaa kului, ja kävi ilmi, ettemme olleetkaan menossa kylpylään. Oli ilmeisesti tullut palautetta esinaiselle siitä, ettei moni muukaan ollut kylpylävierailun kannalla. Loistavaa, että on olemassa järkeviä ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostu tuollaisiin. Ryhdyn mieluummin tosikoksi ja ilonpilaajaksi.
Minä kanssa teen tätä, mutta aina tulee joku Reipas Raija nykimään kovaan ääneen leikkiin mukaan ja hymyilee niin, että poskihampaatkin loistaa.
"ROHKEESTI NYT VAAN HEI SIELTÄ MUKAAN!! NONI, YLÖS YLÖS!!"
Raivostuttavia nuo tuommoiset "Reipas Raijat" 🙄
Lukiossa piti seurata johtajaksi valittua henkilöä letkana ja mennä perässä. Niinpä kiersimme luokkaa letkassa kiipeillen yli tuolien ja pulpettien. Pahinta oli, kun piti kontata likaisella lattialla pulpettien alla. En yhtään ymmärrä miten tämä edesauttoi muihin tutustumista, että joku konttasi lattialla nenä mun perseessä.
Juurikin noin. Jopa monet extrovertit ei suostu tuollaiseen pelleilyyn, omassa porukassa voi hassutella ja leikkiä vapaa ajalla mutta monille tuollaiset työyhteisön sisällä tapahtuvat pelleilyt on vain ihmisten kiusaamista ja ärsyttämistä.