Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalia oli myös ne joissa piti koko ryhmän kirjoittaa jokaisesta ryhmän jäsenestä tämän paperiin jokin positiivinen asia/kuvaus siitä henkilöstä. No, näin hiljaisena introverttina tunsin kun tyypit mietti pää savuten että mikä tyyppi tää on? Ja sitten se paperi on täynnä "rauhallista" ja "kilttiä". Tuskaista lukea ääneen niitä toisiaan toistavia adjektiiveja...
Meillä oli riparilla tää sama. Tiedättekö mikä oli positiivisin adjektiivi mitä armaat luokkakaverini minusta keksivät? Ihminen :)
Oli siellä paljon muitakin kamalia ja ahdistavia ryhmäytymisleikkejä, mutta tuo on jälkikäteen satuttanut kaikista eniten. Kirpaisee edelleen, vaikka rippileiristä onkin kulunut kohta 7 vuotta.
Ihminen ei ole adjektiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka pelkää .mustaamiestä leikkiminen. Kait nykyään kiellettyä kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Lauletaan eri tyylilajeilla, jotka saadaan hatusta paperille kirjoitettuna. Esim. joikhaaminen, jodlaaminen, räppi, tango jne.
Jokainen esittää laulutaitoaan.
Hyyyiiiiiii! Lähtisin juosten pois!
Uudessa työpaikassa oli myynnin Tyhy-päivässä sauna. Siellä sitten piti pelata Sauna Klonkkua, jotta tutustutaan paremmin. Esimiehetkin oli mukana ja myyntijohtaja ekana lauteiden alla. Hyi hlvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalia oli myös ne joissa piti koko ryhmän kirjoittaa jokaisesta ryhmän jäsenestä tämän paperiin jokin positiivinen asia/kuvaus siitä henkilöstä. No, näin hiljaisena introverttina tunsin kun tyypit mietti pää savuten että mikä tyyppi tää on? Ja sitten se paperi on täynnä "rauhallista" ja "kilttiä". Tuskaista lukea ääneen niitä toisiaan toistavia adjektiiveja...
Meillä oli riparilla tää sama. Tiedättekö mikä oli positiivisin adjektiivi mitä armaat luokkakaverini minusta keksivät? Ihminen :)
Oli siellä paljon muitakin kamalia ja ahdistavia ryhmäytymisleikkejä, mutta tuo on jälkikäteen satuttanut kaikista eniten. Kirpaisee edelleen, vaikka rippileiristä onkin kulunut kohta 7 vuotta.
Ihminen ei ole adjektiivi.
Samaa nauroin, pitää oikeasti olla harvinaisen tyhmä jos luulee sen olevan adjektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Jossain luovan kirjoittamisen kurssilla "kirjoita kolmessa minuutissa kuvaus vasemmalla puolellasi olevasta henkilöstä". Vieläkin puistattaa.
Ei ehkä ollut sun juttu toi luova kirjottaminen? Meillä luokkaan kurkisti joku ihan ventovieras ihminen ja tajusi että väärä luokka. Meidän piti kirjoittaa hänen seikkailuistaan. Ihan huikea harjoitus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kravatinvastustaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)
2. Imitoi kyseistä eläintä
3. Liiku kuin kyseinen eläin
4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN
5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen
Mulla on kanssa ollut kerran että esittele itsesi ja kerro nimesi alkukirjaimella alkava eläin JOKA KUVAA SINUA 🤔
Oisin sanonut että "Sika"!
Undulaatti!
T: Urpo
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan näistä luistaa vetoamalla uskonnollisiin syihin?
"Valitettavasti en voi osallistua tähän tehtävään, koska se on uskontoni vastaista." Kun kysytään, mikä uskonto on kyseessä, vastaa:
"Uskontoni on yksityisasiani."
Sitten jos jankutetaan, voi tiedustella:
"Tiedäthän, että Suomen lain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai elämänkatsomuksen perusteella?"
Laki ei nimittäin mitenkään määrittele, että sen uskonnon pitäisi olla yleisesti tunnustettu. Ei ole kenenkään muun asia, jos pieni vihreä keiju absinttilasin pohjalla kieltää minulta ponileikit.
Sana "elämänkatsomus" kiinnitti huomioni. Olen itse introvertti ja toimin elämässä myös introvertin ottein. Sitä voi siis kuvailla elämänkatsomukseksi ja silloin tähän lakipykälään voi vedota aivan täysillä-.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen otettiin ryhmästä vuorollaan piiri keskelle ja muiden piti arvailla mitä kieliä tämä puhuu. Muinaisnuubiaa, varmasti, nuolenpääkirjoittaakin jos hyvin käy. Mitään tekemistä tällä ei ollut työnkuvan kanssa.
Teininä oli paikallisella seurakunnalla joku koulun virkistymispäivä ja siihen kuului kanssa näitä leikkejä, yhdessä valittiin jokin huoneessa ollut tavara ja kerrottiin miksi se muistuttaa jotakuta luokkakaveria ("Piano koska Aliisa on niin musikaalinen tyttö"). Hyllyn päällä oli nuorempien seurakuntalaisten käytössä olleita leluja ja iso muovinen lehmä. Voitte kuvitella minkä esineen noin 75% luokastani valitsi ja nimesi sen eniten inhoamansa luokkatoverin mukaan.
Piti hieroa/hipelöidä vieressä olijan korvia ja toisella puolella oleva hieroi sitten mun korvia. Tästä on kymmenisen vuotta mutta vieläkin puistattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kiinnostaisi tietää mitä leikkien järjestäjät ajattelevat?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena vihaan ehkä eniten tätä "kerro kolme henkilökohtaista ja yllättävää asiaa itsestäsi, joita muut eivät vielä tiedä".
Meillä oli tää kanssa toimistossa. Kerroin etätöissä pukeutuvani nahkabodyyn. Säilyttäväni ulosteitani kylpyammeessa. Olevani esimiehen appiukon salainen poikaystävä.
T: Urpo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kivaa ja rohkaisevaakin kuulla, miten olette onnistuneet kieltäytymään näistä simputuksista. Mitä teitte ja mitä siitä seurasi? Miten perustelitte? Lähdittekö pois paikalta vai jäittekö tilanteeseen? Jatkoivat muut leikkimistä sen jälkeen vai loppuiko se? Oliko muitakin kieltäytyjiä? Menikö kieltäytyminen hyvin vai seurasiko jotain pahempaa? Miltä tuntui? Vinkkejä jakoon, kiitos!
Kerroin tästä jo pari kommenttia sitten, mutta toistan. Minä vedän aina överiksi, olen yli-innokas. Muut ryhmäytyjät tajuavat sen ja arvostavat, ja vetäjät ovat poikkeuksetta niin tyhmiä, että täydestä menee. On muuten järkyttävää, miten surkeita ihmistuntijoita psykologitkin ovat!
Sitten, kun huumorini loppuu, vedän yleensä niin överiksi että leikittäjäkin sen huomaa. Nehän yleensä aina haluavat, että mennään mukavuusalueen yli. Ja minä pidän huolen, että
Et sinä tuolla sitä vetäjää nolaa, vaan itsesi.
Minä inhoan jo sitä että pitää esitellä itsensä. Varsinkaan tuntemattomille en sitä haluaisi tehdä.
En voi kuin arvailla syitä miksi aikuinen ihminen alistuu nöyryytettäväksi. Tällaiset typeryydet loppuisivat, jos uskaltaisi avata suunsa ja sanoa ei.
En yleensä osallistu näihin. Siihen on syynsä, miksi aikuiset ihmisiet yleensä kättelevät ja kertovat nimensä toisilleen neutraalisti, tai sitten ei edes kätellä ja ne nimet vain livautetaan nopeasti niitä tarvittaessa.
Mun ei tarvitse tietää, että Mirja-Irmeli keräilee muumimukeja ja harrastaa vapaa-aikanaan sadomasoa voidakseni työskennellä hänen kanssaan, eikä se vaikuta mun työtehoihin mitenkään, etten tiedä Erkki-Jorman viehtymyksestä brasilialaiseen samba-balettiin ja Pohjois-Karjalaiseen torvimusiikkiin.
Alue: Aihe vapaa
Esittelyssä edellisen etunimestä tehdään joku vitsiversio tai lällätys. Esim. Marja, karja , sarja, harja, hurja.