Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Minä olen järjestelmällisesti kieltäytynyt tai lintsannut näistä, enkä tunne pätkääkään omantunnontuskia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.

Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!

Tää oli hyvä. Sit varsinkin ne kurssi vetäjjät joutuis oleen aikuisia ja niiden pitäisi kertoa, miten vaikka vauvan esittäminen edistää työllistymistä. 

Miks tuosta ollan hevosia tulee joku ikivanha sketsi mieleen, jossain sarjassa oli ainakin Vierikko ja Petelius. Siinä ne oli munkkeja luostarissa ja iltaisin aloittivat hirveän ryskeen. Joksentelivat ympäri ämpäri luostarin käytäviä ja hakkasivat tyynyillä toisiaan.

Ei kun se oli Lapinlahden lintujen kahdeksas ihme sarjassa. Liinoja, Kivinen ja kumppanit, mutta just yhtä kaheli tilanne. Aikuiset ihmiset ja vielä munkit käyttäytyivät täysin epäsovinnaisesti. Tiedän mitä tässä haetaan. Ravataan ympäri

luostaria ilman päätä ja häntää.

Se oli sarjassa nimeltään Tabu (80-luvun puolivälistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä Suomessa, Britanniassa, Irlannissa ja Espanjassa. Ainoastaan Suomessa on ollut tätä järkyttävää pelleilyä koulutusten ja virkistyspäivien yhteydessä. Muissa maissa kaikkia on kohdeltu kunnioittavasti ja aikuisina, jotka osaavat kyllä kommunikoida keskenään ja tutustua toisiinsa ilman että ensin pitää mennä jonoon silmien värin mukaan ja näytellä eläintä johon samaistuu eniten. Kaikista ”leikkimielisintä” oli Briteissä kun menimme työporukan kanssa keilaamaan. Kohta taas Suomeen paluu edessä ja tätä ketjua lukiessa ahdistaa jo valmiiksi se mitä töissä on edessä…

Suomi onkin Euroopan amerikkalaisin maa. Siellä "sosiaalisuus" on kaikki kaikessa, ujous suurin piirtein sairaus ja toisen nimi on pakko osata, kun sitä pitää hokea joka välissä. Kaikkea ei tarvitsisi matkia Yhdysvalloista.

Sieltä kaikki pakkososiaalisuudet ja riehakoinnit ym. typerät  ilmiöt rantautuvat tänne.

Vierailija kirjoitti:

Ystävänpäivänä oli peruskoulussa yläasteaikana sellainen leikki, jossa tyttöjen piti kerätä poikien nimiä pahvisydämeen ja päinvastoin. Lopussa nämä laskettiin. Voimakas väheksyntä ja ihmettely aina kohdistui niihin, jotka eivät joko halunneet kerätä tai nimiä oli muuten vähän. Olin ruma ja yksinäinen juoppoperheen tytär ja pojat kieltäytyivät laittamasta nimiä. Jännä, miten tämä sama tunne, mikä tuosta aiheutui, on seurannut koko elämän. Surua, ahdistusta ja voimakasta merkityksettömyyden tunnetta.

Me kaikki täällä annamme sinulle sydämen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikassa ällöttää esimiehen pitämässä ensikokouksessa kesälomien jälkeen, että jokainen kertoo kesälomastaan. Mitä hittoa se muille kuuluu, mitä olen lomalla tehnyt.  Pitäisikö minun lomallakin ajatella, että pitäisi toimia niin, että töissä on tähdellistä kertomista tentattaessa.Suorituspainetta kerrakseen.  Itseäni ei kyllä toisten lomatapahtumat kiinnosta pätkän vertaa.

Inhoan noita teennäisiä leikkejä, mutta kuulumisten kysely on mielestäni vain normaalia kohteliaisuutta eikä mikään leikki. Tuskin kukaan odottaa mitään kehittävää ja hienoa. Nykyään elämän hidastaminen on muotia, joten on ok sanoa että otin rennosti ja luin kirjaa ja kudoin sukkaa.

Samaa mieltä. Esimies voi olla itse sellainen epäsosiaalinen, joka yrittää "keventää" ja on opetellut, että pitää ensin vähän smalltalkata ja kysellä kuulumisia ettei pidetä liian jäykkänä.

Tuollaiseen voi just sanoa jotain tyyliin "kävelin paljon metsissä". Ketään kun ei oikeasti kiinnosta.

Muistan lapsuudessanikin jo kuinka vaivaantunut olin joistain teennäisistä leikeistä. Olin 12-vuotias kun osallistuin taidemaalauskurssille niin jouduimmekin johonkin hippaleikkiin... sanoin ensin etten osallistu mutta pakko oli kuitenkin :( en tykännyt. Onneksi päästiin pian maalaamisen pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kymmenen vuotta sitten sellaisella kurssilla, että voi äiti kuitenkin. Silloin ainakaan siellä ei leikitty mitään. Ensin oltiin pari päivää eräässä pitopalvelun tilassa, jossa kerrotiin, että aamulla pitää nousta säännöllisesti ylös. Että pitää syödä tervellisesti ja liikkua. Olin silloin melkein 50-kymppinen, että tiedot tulivat aika myöhään, toki en niitä tarvinnut, koska olin ne sisäistänyt jo siihen ikään. 

Sitten yksi päivä vietettiin eräässä vanhassa pappilassa, jossa pari marttaa näytti, kuinka pienitään salaattia ja kuoritaan perunoita.  myös he kertoivat elämänviisauksia ja näyttivät miten voi pitää kirjaa menoista ja tuloista.

Sitten mentiin velkaneuvojan toimistolle, jossa kerrottiin miten siellä asoidaan. Kerrottiin, ettei kannata velkaantua ja maksaa vaikka pikavippiä pikavipillä. 

Kaikille yhteisesti tuli puhumaan täti erikseen terveysasioista ja korostettiin, ettei tupakointi kannata, viinasta pitää luopua ja huumeet ovat pahasta.

Jokainen sai ajan yksityiselle lääkärille, jossa sai 20 minuutin ajan kertoa asioitaan, jos niitä oli.

Sitten vietiin aikuiskoulutuskeskukseen, jossa kerrottiin mitenkä nopeasti kaikki voivat saada uuden ammatin kouluttautumalla.

Siis saattaa kuulostaa ihan järkevälle, mutta kun täysjärkiselle aikuiselle, ei syrjäytyneelle, kerrotaan alentuvasti asioita, jotka hän varmasti ymmärtää ja on hoitanut, niin kyllä siellä ketutus nousi.

Kokoajan niiden kaikkien kouluttajien asenne oli se, että ettehän te mitään, pitkäaikastyöttömä, lusmut ja venkoilijat. Sitten pakotettiin allekirjoittamaan sellainen kuponki, että siellä lääkärissä lääkäri pääsi näkemään kaikki potilastiedot. Se loukkasi erikseen, eikä varmaan ollut laillista. 

Ne kaikki ihmiset olivat jotenkin ilkeitä ja vähätteleviä. Kokoajan lähdettiin siitä, että meissä oli puutteita ja vikoja ja elämänhallinnassa korjattavaa. Vaikka se velkaneuvonta, koko ajan puhuttiin, niin kuin jokaisella olisi ollut tarve sinne päästä. Teki mieli ruveta urputtamaan, että paljonko pitää olla tilillä, että voi jättää osallistumata. Paljon muustakin teki mieli avautua, mutta ei uskaltanut, päällepäin näyttelivät mukavaa, mutta karensilla alkoivat uhkailla hyvin nopeasti, jos ei käytös miellyttänyt, tai kyseenalaisti asioita.

Tässä on pähkinänkuoressa syy sille, miksi Suomessa ei saada työttömyyttä pois. Ihmisten omin kykyihin ei uskota ja palvelut suunnitellaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Ihmiset eristetään työelämästä ja ammattialojen omista koulutuksista tällaisille epämääräisille kursseille. Näitähän eivät pidä oppilaitokset tai korkeakoulut, vaan satunnaiset valmennusfirmat. Jos mentäisiinkin vahvimpien ehdoilla siten, että työttömille annettaisiin ammatillisia haasteita ja oppimismahdollisuuksia. Sitten vasta, jos ei pärjäisi, siirryttäisiin vähemmän vaativaan tekemiseen.

Kurssien hyödyttömyydestäkään valittaminen ei auta. Sitä käytetään vain lisätodisteena sille, että työtön on niin syrjäytynyt, ettei ymmärrä omaa parastaan. Eli pupukurssia.

Ymmärrän, jos nuori ja nahjus laitetaan mille tahansa kurssille, ihan vain elämäntapoja vähän tuulettamaan, voipi olla vaikka hyväksi. Oikeesti, uskon, että sellaisia nuoriakin on.

MUTTA, kun 60-vuotias elämänsä luterilaisesti elänyt oman elämänsä sankari pistetään liimaamaan makaroneja pahvinpalalle, niin se ei ole mitään muuta kun silkkaa v..lua. Jos sillä on oma asunto, auto, 50 kiloo pankkitileillä, vaimo, lapsia ja lapsenlapsia ja pakastin täynnä entrecôteta, niin varmasti vain yritetään siivota tilastoista.

Ei sellainen eläkeikää lähestyvä syrjäydy enää mihinkään, jos ei jo ole valmiiksi syrjäytynyt. Vai miten nyt ei sitten olla huolissaan eläkeläisten syrjäytymisestä?

Tuon tässä julki (kaikki tiedot muutettu) erään kurssin läpileikkauksen. En niinkään puutu nyt niihin leikkeihin, vaan siihen, eikö ole mitään pelisilmää, ketä samalle kursille laitetaan. Eikö haluta, vai eikä välitetä. Tottakai kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja hyväksyttäviä. Jotkut ovat vain eri kohdassa elämäänsä. 

Kurssin vanhin oli 62 vuotias pitkänlinja yrittäjä, joka oli luopunut yrityksestään terveyssyistä.

Koulutetuin oli 48 vuotias filosofian maisteri, joka oli jäänyt työttömäksi toimittajan ammatistaan, koska media oli myllerryksessä. 

Nuorin oli 20 lukion käynyt elämänpolkua hakeva teinihkö henkilö.

Oli keski-ikäinen henkilö, joka ei ollut löytänyt oikein omaa ammattiaan, eikä juurtunut minnekään, tai mihinkään.

Oli tavallinen, myös keski-ikäinen yksinäinen, perheetön maalaismies. Asui syrjäkyllällä työttömyyskorvauksella, helposti. Viljeli omat pottunsa ja ajeli traktorilla hakemaan viimeisestä kyläkaupasta suolaa ja margariinia.

Oli elämää nähnyt henkilö, joka tuli vasta määrättyä seuraavana päivänä kurssille, omien sanojensa mukaan venenäyttelystä. Hänelle lämpöiset kesät olivat yhtä juhlaa, mutta talvet sitäkin ankarampia. 

Lähihoitajaksi opiskellut lähes keski-ikäinen nainen oli jo palanut loppuun työssään. Haki mielelleen kuntoutusta ja tarvitsi kipeästi alan vaihtoa.

Itse olin neljän pikkulapsen äiti, ruuhkavuosissa. Elämä muuten jees, mutta ajattelin hakeutua työkkäriin ja vähitellen töihin. 

Oli monta muutakin. Pointti tässä oli se, että siellä sitten ryhmäydyttiin ja leikittiin kepeitä leikkejä. 

Mentiin niin kuin putkeen ja hippailtiin siellä pari viikkoa. Tultiin putkesta ulos kuka mitenkin pihalla, että mitä tässä piti tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.

Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!

Tää oli hyvä. Sit varsinkin ne kurssi vetäjjät joutuis oleen aikuisia ja niiden pitäisi kertoa, miten vaikka vauvan esittäminen edistää työllistymistä. 

Miks tuosta ollan hevosia tulee joku ikivanha sketsi mieleen, jossain sarjassa oli ainakin Vierikko ja Petelius. Siinä ne oli munkkeja luostarissa ja iltaisin aloittivat hirveän ryskeen. Joksentelivat ympäri ämpäri luostarin käytäviä ja hakkasivat tyynyillä toisiaan.

Ei kun se oli Lapinlahden lintujen kahdeksas ihme sarjassa. Liinoja, Kivinen ja kumppanit, mutta just yhtä kaheli tilanne. Aikuiset ihmiset ja vielä munkit käyttäytyivät täysin epäsovinnaisesti. Tiedän mitä tässä haetaan. Ravataan ympäri

luostaria ilman päätä ja häntää.

Se oli sarjassa nimeltään Tabu (80-luvun puolivälistä)

Oliko varmasti Tabussa? Mä niin haluaisin löytää sen pätkän. Seuraavan kerran jos laitetaan pupukurssille, niin voisin esittää sen siellä. Ehdottaisin, että vaihtoehtoisesti kurssilaiset sitten voisivatkin esittää olevansa ortodoksimunkkeja, jotka hakata mätkivät toisiaan tyynyillä. Eikös siinä sketsissä vielä oltu sellaisissa valkeissa puuvillaisissa pitkissä kalsareissa, jotka lotkottivat persuuksissa. Olisi kyllä tarpeeksi naurettavan nöyryyttävää, kun kurssilaiset pukeutuisivat sellaisiin. Mätki munkkia -työkkärileikki on juuri syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.

Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!

Tää oli hyvä. Sit varsinkin ne kurssi vetäjjät joutuis oleen aikuisia ja niiden pitäisi kertoa, miten vaikka vauvan esittäminen edistää työllistymistä. 

Miks tuosta ollan hevosia tulee joku ikivanha sketsi mieleen, jossain sarjassa oli ainakin Vierikko ja Petelius. Siinä ne oli munkkeja luostarissa ja iltaisin aloittivat hirveän ryskeen. Joksentelivat ympäri ämpäri luostarin käytäviä ja hakkasivat tyynyillä toisiaan.

Ei kun se oli Lapinlahden lintujen kahdeksas ihme sarjassa. Liinoja, Kivinen ja kumppanit, mutta just yhtä kaheli tilanne. Aikuiset ihmiset ja vielä munkit käyttäytyivät täysin epäsovinnaisesti. Tiedän mitä tässä haetaan. Ravataan ympäri

luostaria ilman päätä ja häntää.

Se oli sarjassa nimeltään Tabu (80-luvun puolivälistä)

Oliko varmasti Tabussa? Mä niin haluaisin löytää sen pätkän. Seuraavan kerran jos laitetaan pupukurssille, niin voisin esittää sen siellä. Ehdottaisin, että vaihtoehtoisesti kurssilaiset sitten voisivatkin esittää olevansa ortodoksimunkkeja, jotka hakata mätkivät toisiaan tyynyillä. Eikös siinä sketsissä vielä oltu sellaisissa valkeissa puuvillaisissa pitkissä kalsareissa, jotka lotkottivat persuuksissa. Olisi kyllä tarpeeksi naurettavan nöyryyttävää, kun kurssilaiset pukeutuisivat sellaisiin. Mätki munkkia -työkkärileikki on juuri syntynyt.

Tabu-sarjaa löytyy youtubesta. Sieltä ehkä löytyy tuo sketsi?

hevosenkakkapökäle kirjoitti:

Rakastan tutustumisleikkejä. Kiva oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Ei haittaa pienet halailut. Kerran yksi osallistuja pieraisi ja se pilasi tunnelman. Muuten kaikilla on ollut kivaa.

No, yksi sentään oli rehellinen.

Todella erikoisia työpaikkoja toisilla tai valheita?

Nyt löysin sen tyynyleikkikohtauksen, jota hain : Tabu - pyhän Luukkaan munkkikunnan veljeluostari. Osat 1. ja 2.  Kiitos vinkkajalle.

Munkkien sijalle voi helposti kuvitella työttömien ryhmän jollakin kurssilla. Kaikki soljuu juuri samoin, oppitunnista ryhmäliikutaan. Lopuksi siis vähän kuin ponileikkiä, mutta tyynyt pöksyissä, tai mahana.

Tästä vois vääntää juuri uuden sketsisarjan :  Pyhän TE:n tilaama konsulttipalvelun työllistymisretriitti.

Tai joku putoushahmo - Kake, Te:n palkkaama konsultti. 

Idea on vapaasti käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt löysin sen tyynyleikkikohtauksen, jota hain : Tabu - pyhän Luukkaan munkkikunnan veljeluostari. Osat 1. ja 2.  Kiitos vinkkajalle.

Munkkien sijalle voi helposti kuvitella työttömien ryhmän jollakin kurssilla. Kaikki soljuu juuri samoin, oppitunnista ryhmäliikutaan. Lopuksi siis vähän kuin ponileikkiä, mutta tyynyt pöksyissä, tai mahana.

Tästä vois vääntää juuri uuden sketsisarjan :  Pyhän TE:n tilaama konsulttipalvelun työllistymisretriitti.

Tai joku putoushahmo - Kake, Te:n palkkaama konsultti. 

Idea on vapaasti käytettävissä.

Taidat olla ainut joka ymmärtää sinun huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kymmenen vuotta sitten sellaisella kurssilla, että voi äiti kuitenkin. Silloin ainakaan siellä ei leikitty mitään. Ensin oltiin pari päivää eräässä pitopalvelun tilassa, jossa kerrotiin, että aamulla pitää nousta säännöllisesti ylös. Että pitää syödä tervellisesti ja liikkua. Olin silloin melkein 50-kymppinen, että tiedot tulivat aika myöhään, toki en niitä tarvinnut, koska olin ne sisäistänyt jo siihen ikään. 

Sitten yksi päivä vietettiin eräässä vanhassa pappilassa, jossa pari marttaa näytti, kuinka pienitään salaattia ja kuoritaan perunoita.  myös he kertoivat elämänviisauksia ja näyttivät miten voi pitää kirjaa menoista ja tuloista.

Sitten mentiin velkaneuvojan toimistolle, jossa kerrottiin miten siellä asoidaan. Kerrottiin, ettei kannata velkaantua ja maksaa vaikka pikavippiä pikavipillä. 

Kaikille yhteisesti tuli puhumaan täti erikseen terveysasioista ja korostettiin, ettei tupakointi kannata, viinasta pitää luopua ja huumeet ovat pahasta.

Jokainen sai ajan yksityiselle lääkärille, jossa sai 20 minuutin ajan kertoa asioitaan, jos niitä oli.

Sitten vietiin aikuiskoulutuskeskukseen, jossa kerrottiin mitenkä nopeasti kaikki voivat saada uuden ammatin kouluttautumalla.

Siis saattaa kuulostaa ihan järkevälle, mutta kun täysjärkiselle aikuiselle, ei syrjäytyneelle, kerrotaan alentuvasti asioita, jotka hän varmasti ymmärtää ja on hoitanut, niin kyllä siellä ketutus nousi.

Kokoajan niiden kaikkien kouluttajien asenne oli se, että ettehän te mitään, pitkäaikastyöttömä, lusmut ja venkoilijat. Sitten pakotettiin allekirjoittamaan sellainen kuponki, että siellä lääkärissä lääkäri pääsi näkemään kaikki potilastiedot. Se loukkasi erikseen, eikä varmaan ollut laillista. 

Ne kaikki ihmiset olivat jotenkin ilkeitä ja vähätteleviä. Kokoajan lähdettiin siitä, että meissä oli puutteita ja vikoja ja elämänhallinnassa korjattavaa. Vaikka se velkaneuvonta, koko ajan puhuttiin, niin kuin jokaisella olisi ollut tarve sinne päästä. Teki mieli ruveta urputtamaan, että paljonko pitää olla tilillä, että voi jättää osallistumata. Paljon muustakin teki mieli avautua, mutta ei uskaltanut, päällepäin näyttelivät mukavaa, mutta karensilla alkoivat uhkailla hyvin nopeasti, jos ei käytös miellyttänyt, tai kyseenalaisti asioita.

Tässä on pähkinänkuoressa syy sille, miksi Suomessa ei saada työttömyyttä pois. Ihmisten omin kykyihin ei uskota ja palvelut suunnitellaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Ihmiset eristetään työelämästä ja ammattialojen omista koulutuksista tällaisille epämääräisille kursseille. Näitähän eivät pidä oppilaitokset tai korkeakoulut, vaan satunnaiset valmennusfirmat. Jos mentäisiinkin vahvimpien ehdoilla siten, että työttömille annettaisiin ammatillisia haasteita ja oppimismahdollisuuksia. Sitten vasta, jos ei pärjäisi, siirryttäisiin vähemmän vaativaan tekemiseen.

Kurssien hyödyttömyydestäkään valittaminen ei auta. Sitä käytetään vain lisätodisteena sille, että työtön on niin syrjäytynyt, ettei ymmärrä omaa parastaan. Eli pupukurssia.

Ymmärrän, jos nuori ja nahjus laitetaan mille tahansa kurssille, ihan vain elämäntapoja vähän tuulettamaan, voipi olla vaikka hyväksi. Oikeesti, uskon, että sellaisia nuoriakin on.

MUTTA, kun 60-vuotias elämänsä luterilaisesti elänyt oman elämänsä sankari pistetään liimaamaan makaroneja pahvinpalalle, niin se ei ole mitään muuta kun silkkaa v..lua. Jos sillä on oma asunto, auto, 50 kiloo pankkitileillä, vaimo, lapsia ja lapsenlapsia ja pakastin täynnä entrecôteta, niin varmasti vain yritetään siivota tilastoista.

Ei sellainen eläkeikää lähestyvä syrjäydy enää mihinkään, jos ei jo ole valmiiksi syrjäytynyt. Vai miten nyt ei sitten olla huolissaan eläkeläisten syrjäytymisestä?

E ne konsultit kuuntele. Ne o kuin puhelinmyyjiä, jotka alkaa vain posottamaan juttuaan. 

- No niin Martti, suunnitellaans nyt sulle urapolkua.

- Ei tartte, jään kahden vuoden päästä eläkkeelle.

- Niinpä niin, mutta nyt täällä yhdessä voimme suunnitella sinulle polun takaisin työelämää.

- Ei ole järkeä, jätän suosiolla nuoremmille, olen tehnyt töitä 46 vuotta ja maksanut kaikesta veroa.

- Niinpä niin, mites jos mietittäis sulle jotain koulutusta, jos vaikka sosionomiksi. Sellanen koulutus kestäs vaan kaksi vuotta.

- Ja siitä sitten eläkkeelle?

Menin eräälle ryhmäliikunta tunnille. Hikisen tunnin päätteeksi piti ottaa pari, joka alkaa venyttämään toisen raajoja, ja sitten toiste päin. Niin helvatin epämiellyttävää. En mennyt kyseisille tunneille enään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti näihin laitetaan ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinnassa, terveydessä tai haasteita ylipäätään. Jostain syystä silpaisivat minut erääseen ryhmään, jossa oli hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. Olin aivan pihalla ja en ollut kuullutkaan jostain kuntouttavista toimista. Aluksi aloitettiin juuri pallojen heittelyllä. Luulin olevani piilokamerassa. 

Koko kurssi oli vähättelevää, ennakkoasenteista ja nujertavaa. Ohjaajilla oli selvästi pääasiallinen tarkoitus saada palkat ja palkkiot, ei muuta.

Keskustelujen aiheet olivat naurettavia. Annettiin jotakin itsestään selviä elämänohjeita tyyliin, älä pelaa uhkapelejä. Maksa aina ensin vuokra ja osta vasta sitten iltapäivälehti. Älä käy ulkona syömässä, älä ota pikavippejä. jne. jne.

Heti aamusta oli melkoista revittelyä lammasmaisella äänellä : Miten se on Pertin aamu lahtenyt käyntiin?

Ne olivat pettyneitä, kun ainoa ongelmani oli olla ikääntynyt työtön. Ei kerta kaikkiaan mitään muuta. Koko elämä hallinnassa ja pankkitilillä hyvä summa rahaa. Saksasta hakemani auto niitä oikein riepoi. 

En saanut siltä kurssilta yhtään mitään, en kertakaikkiaan mitään. En edes vertaistukea, joillekin saatoin sellaista ehkä antaa. 

Ymmärrän, että on ihmisiä, joille on opetettava aamuheräämisen ihme, mutta tuskin se tapahtuu noilla kursseilla. 

Vieläkin kismittää ne alasajon tunne jota koin. En elämässäni ole kohdannut sellaista nöryytystä. Onneksi monella muulla oli se tilanne, että vain venkoilivat, vähän kuin tajuamatta, mihin olivat tulleet. Osa poloisimmista kävi kurssin sanomatta sanaakaan. 

Niinkuin monesti tässä ketjussa on mainittu, miten tällainen voi olla nykymaailmassa mahdollista.

Eiköhän tämä ole perussettiä näissä työvoimakoulutuksissa.

Itse toipilaana ja ammatinvaihtajana lähdin työkkärin suosittelemana, avoimin mielin, tällaiselle kurssille selkiyttämään tulevaisuuden suunnitelmia ja urahaaveita, koska entinen työ, ihan terveyssyistä ei enää soveltunut minulle.

Niin, en harrasta pikavippejä, joo, sukat pitää vaihtaa joka päivä, hampaat pitää harjata kaksi kertaa päivässä (eihän???)

Matti-parka "nostettiin framille" (nimi vaihdettu) hilseongelmasta ja sen vaikutuksesta työnsaantiin puhuttiin tunti. Siis kurssin vetäjä puhui, muut olivat vaivautuneita ja Matti siinä yritti tekeytyä mahdollisemman näkymättömäksi. Onneksi Matti sai töitä jo puolivälissä kurssia.

Vetäjä toi lelulaatikon, josta piti valita joku esine, joka kuvastaa sinua tai elämäntilannettasi. Siinä nyt ei ollut mitään pahaa, jos ei hyvääkään, mutta sitten kun piti valita joku lelu, joka kuvastaa jotain kurssikaveriasi ja selvittää miksi juuri se lelu, se oli vaivaannuttavaa.

Ainoa järkevä juttu kurssilla oli CV:n ja työhakemusluonnoksen laadinta.

ainoa vain, että kaikki kurssilaiset jo osasivat sen entuudestaan.

Kurssin sisällön pääteemoja olivat käytännössä "itsetuntemuksen ja -luottamuksen lisääntyminen ja elämänhallinnan parantaminen".

Ainoa vaan, että kukaan kurssilaisista ei osottanut ongelmia kyseisellä alueella.
Joillain oli asuntovelkaa ja joku oli viinaanmenevä mutta pääosin ihan tavallista porukkaa.

Eräs 60v. entinen hitsari ja yrittäjä sai merkinnän, että hän on hankala, epäsosiaalinen ja yhteistyökyvytön koska hän ei halunnut osallistua ryhmätoimintaan. Eli hän kieltäytyi "piirileikeistä" ja muusta hömpästä.

Ohis, mutta miksi asuntovelka olisi osoitus ongelmista - kyllähän työttömäksi voi jäädä ihan normaali ihminen, jolla ei ole vielä lainaa maksettu.

Ei onneksi hirveästi ole moisia tutustumisleikkejä vastaan tullut, mutta sen harvan kerran, kun on tullut kohdalle, olen sanonut, että minulla on parempaakin tekemistä. Älyttömin juttu, mikä tuli vastaan eräissä juhlissa oli, että piti seisaaltaan pyllistää ja esitellä itsensä jalkojen välistä samalla kurkistaen. Eniten ihmettelin, että lisäkseni vain pari kieltäytyi moisesta idioottimaisuudesta.

Asiallisissakin esittelykierroksissa sanon vain perusasiat, kuten nimen ja esim. viimeksi eräässä koulutuksessa olleena, miksi hakeuduin ko. koulutukseen. Kun, vetäjä ihmetteli, miksi en esittele enempää, sanoin olleeni tullut vain kouluttautumaan, en kertomaan elämästäni.

OKL:ssä aineopettajien koulutuksessa suunnilleen 15 vuotta sitten meillä oli sarja niin hirveitä tutustumisleikkejä ensimmäisellä viikolla että vieläkin puistattaa.

Muutama mieleenpainunein:

-Mennään pöytien alle kyykkyyn ja kuvitellaan olevamme taikametsässä. Jokaisen täytyy kehitellä mielikuvituseläin ja keksiä sille nimi joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma etunimi ja äännellä kuten kuvittelisimme eläimen ääntelevän. Ohjaaja sitten loikki ympäri luokkaa ja kuulusteli vuorotellen kaikkia pöytiensä alla röhkiviä, ammuvia, määkiviä, kiljahtelevia aikuisia.

-Rentoutusleikki. Ohjaaja jakoi parit ja sitten piti ensin hieroa toisen niskaa ja sitten sivellä käsiä pitkin parin vartaloa hartioista nilkkoihin asti. Itse sain parikymppisenä tyttönä pariksi uraa vaihtamassa olevan 45-vuotiaan miehen, joka siveli antaumuksella kädet joka kerta myös takapuolen yli. Itkin koko bussimatkan kotiin.

-Luottamusleikki. Kerro mitä et haluaisi opettajana oppilaiden tietävän itsestäsi ja mietitään yhdessä miten ko. asian voisi kääntää voimavaraksi. Ohjaaja otti selvästi itseensä kun vastaukset olivat tasoa "En haluaisi oppilaideni tietävän että vihaan kouluruokaa."

Jännä juttu...

Täällä on kuvattu lähinnä kurssien tai työpaikan tutustumista, mutta olen kohdannut niitä myös vapaa-ajallatämä on pahimmasta päästä:

Kerran sain miehen pakotettua mukaani erään puolitutun synttäreille seurakseni, kun minuun oli pakko mennä ”edustamaan” ja en tuntenut sieltä juuri ketään.

Ovella meille jaettiin korttipakan kortti. Piti mennä istumaan paikkaan, jonka kortti osoitti. Tarkoitus oli kai tutustua....Jouduimme siis erillemme eri puolille isoa salia. Kukaan ei puhunut kanssani enkä puhunut kenenkään kanssa. Seurasi puuduttavaa ohjelmaa. Kaikki istuivat paikoillaan ( tai olivat esiintymässä). Hävetti. Lopulta mies etsi minut käsiinsä ja totesimme yhteisymmärryksessä että eiköhän tämä ole tässä.