Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Firman VIRKISTYSPÄIVÄLLÄ (isohko ryhmä) mentiin syömään ravintolaan päivällistä. Jokainen otti tullessaan hatusta lappusen, johon oli kirjoitettu jonkin eläimen nimi. Sitten eläintä matkimalla (esim. possu, hevonen, kissa...) piti löytää oma ryhmä. Eikun röhkimään vaan. Röhkimisen jälkeen syöpöttelemään puolituntemattoman ryhmän kanssa. Minua ei niin haitannut, mutta introvertit työkaverit saivat varmaan ikuiset traumat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.
Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!
Vierailija kirjoitti:
Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.
Ei juma..ta voi olla totta. Tai kyllä voi.
Tai sitten tuon voisi kirjoittaa suoraan johonkin Kummelimaiseen sketsiin.
Täytyy olla joku taho, johon voi ottaa yhteyttä, jos on tuollaiseen kafkamaiseen pyöritykseen joutunut. Varmaa joskus 60-luvulla joissain piirimielisairaaloissa tehty tuollaista.
Aikuispäiväkodin leikkejä. Intelligenssit nollilla.
Nämä konsultit ovat susia lampaiden vaatteissa. Olin eräällä kurssilla pakotettuna, työllistymistä edistävänä toimenpiteenä. Samalla kursilla oli iäkkäämpi mieshenkilö, joka kyseenalaisti kurssin heti ensi minuuteilta alkaen. Hän uskalsi kysellä joka käänteessä, että : Kuinka tämä auttaa työllistämään minua? Jo samana päivänä, muut ohjattiin ulos tauolle, mutta miehen käskettiin jäämään. En tiedä mitä he tekivät miehelle, kenties lobotomian korvien kautta, mutta loppukurssin ajan, kaksi viikkoa, mies ei enää avannut suutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä konsultit ovat susia lampaiden vaatteissa. Olin eräällä kurssilla pakotettuna, työllistymistä edistävänä toimenpiteenä. Samalla kursilla oli iäkkäämpi mieshenkilö, joka kyseenalaisti kurssin heti ensi minuuteilta alkaen. Hän uskalsi kysellä joka käänteessä, että : Kuinka tämä auttaa työllistämään minua? Jo samana päivänä, muut ohjattiin ulos tauolle, mutta miehen käskettiin jäämään. En tiedä mitä he tekivät miehelle, kenties lobotomian korvien kautta, mutta loppukurssin ajan, kaksi viikkoa, mies ei enää avannut suutaan.
Olisikin mielenkiintoista tietää mistä puhuivat. Ehkä totesivatkin miehelle, että oikeassa olet, ei tämä auta työllistymisessä yhtään, mutta roiku nyt paikalla kaksi viikkoa, niin saadaan asia pois päiväjärjestyksestä...
Entä jos kyseenalaistajia olisikin ollut useampi? Silloin pelottelu ei onnistuisi niin helpolla ja jotain parannusta voisi tulla. Tuntuu vaan siltä, että myös ryhmä jättää nämä kyseenalaistajat yksin, vaikka olivatkin samaa mieltä. Pelko vetäjien silmätikuksi joutumisesta taitaa olla niin suuri. Toivottavasti tämä keskustelu rohkaisisi kuitenkin kyseenalaistamaan älyttömyydet ja ihmiset uskaltaisivat joukolla puuttua kurssiensa epäkohtiin.
Ne tekee myös toisinpäin. Ottavat jonkun ei niin täysillä käyvän paapoakseen. Tätä tsempataan ja kehutaan, että olet kyllä oikein kurssin priimus. Ne, jotka ovat oikeasti tolkuissaan, yrittävät pitää naamansa peruslukemilla tätä ylistystä kuullessaan. Ne jotka eivät ole pyrkivät tämän "priimuksen" suosioon kuin lampaat. Sitten yhdessä tutkivat valmennusmateriaalia ja tulevat tukokseen, että kyllä, kannattaa syödä tervellisesti, nukkua tarpeeksi ja käydä lenkillä. Varsinainen ahaa-elämys tässä laumassa syntyy, kun heille kerrotaan, että autonvaihtoa lykkäämällä voi säästää rahaa.
Nämä tolkuissaan olevat kyseenalaistajat eivät sitten enää kyseenalaista, kun huomaavat, että joillekin oli kuin olikin kurssista hyötyä. Tai tietenkin kyseenalaistavat, mutta eivät sano sitä enää ääneen. Oikeasti he tuskin pelkäävät näitä itseään puolta nuorempia vetäjiä, elämänkokemuksella antavat asian olla ja vetäjät saavat haluamansa.
Saattavat lähteä jopa ponileikkiin ihan vain myötätunnosta. Pirullista juoneilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.
Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!
Tää oli hyvä. Sit varsinkin ne kurssi vetäjjät joutuis oleen aikuisia ja niiden pitäisi kertoa, miten vaikka vauvan esittäminen edistää työllistymistä.
Miks tuosta ollan hevosia tulee joku ikivanha sketsi mieleen, jossain sarjassa oli ainakin Vierikko ja Petelius. Siinä ne oli munkkeja luostarissa ja iltaisin aloittivat hirveän ryskeen. Joksentelivat ympäri ämpäri luostarin käytäviä ja hakkasivat tyynyillä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä konsultit ovat susia lampaiden vaatteissa. Olin eräällä kurssilla pakotettuna, työllistymistä edistävänä toimenpiteenä. Samalla kursilla oli iäkkäämpi mieshenkilö, joka kyseenalaisti kurssin heti ensi minuuteilta alkaen. Hän uskalsi kysellä joka käänteessä, että : Kuinka tämä auttaa työllistämään minua? Jo samana päivänä, muut ohjattiin ulos tauolle, mutta miehen käskettiin jäämään. En tiedä mitä he tekivät miehelle, kenties lobotomian korvien kautta, mutta loppukurssin ajan, kaksi viikkoa, mies ei enää avannut suutaan.
Suoraan uhattu karenssilla jollei pidä päätään kiinni ja raahaudu joka päivä paikalle.
Odotan kauhulla syksyä ja pupukursseja kun ne taas alkaa pyöriä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut töissä Suomessa, Britanniassa, Irlannissa ja Espanjassa. Ainoastaan Suomessa on ollut tätä järkyttävää pelleilyä koulutusten ja virkistyspäivien yhteydessä. Muissa maissa kaikkia on kohdeltu kunnioittavasti ja aikuisina, jotka osaavat kyllä kommunikoida keskenään ja tutustua toisiinsa ilman että ensin pitää mennä jonoon silmien värin mukaan ja näytellä eläintä johon samaistuu eniten. Kaikista ”leikkimielisintä” oli Briteissä kun menimme työporukan kanssa keilaamaan. Kohta taas Suomeen paluu edessä ja tätä ketjua lukiessa ahdistaa jo valmiiksi se mitä töissä on edessä…
Kyllä ainakin Briteissä ja Irlannissa olen joutunut leikkimään. Sama asenne asiaan kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Ehkä 1-2 leikistä tykkää ja loput inhoavat.
Olin kymmenen vuotta sitten sellaisella kurssilla, että voi äiti kuitenkin. Silloin ainakaan siellä ei leikitty mitään. Ensin oltiin pari päivää eräässä pitopalvelun tilassa, jossa kerrotiin, että aamulla pitää nousta säännöllisesti ylös. Että pitää syödä tervellisesti ja liikkua. Olin silloin melkein 50-kymppinen, että tiedot tulivat aika myöhään, toki en niitä tarvinnut, koska olin ne sisäistänyt jo siihen ikään.
Sitten yksi päivä vietettiin eräässä vanhassa pappilassa, jossa pari marttaa näytti, kuinka pienitään salaattia ja kuoritaan perunoita. myös he kertoivat elämänviisauksia ja näyttivät miten voi pitää kirjaa menoista ja tuloista.
Sitten mentiin velkaneuvojan toimistolle, jossa kerrottiin miten siellä asoidaan. Kerrottiin, ettei kannata velkaantua ja maksaa vaikka pikavippiä pikavipillä.
Kaikille yhteisesti tuli puhumaan täti erikseen terveysasioista ja korostettiin, ettei tupakointi kannata, viinasta pitää luopua ja huumeet ovat pahasta.
Jokainen sai ajan yksityiselle lääkärille, jossa sai 20 minuutin ajan kertoa asioitaan, jos niitä oli.
Sitten vietiin aikuiskoulutuskeskukseen, jossa kerrottiin mitenkä nopeasti kaikki voivat saada uuden ammatin kouluttautumalla.
Siis saattaa kuulostaa ihan järkevälle, mutta kun täysjärkiselle aikuiselle, ei syrjäytyneelle, kerrotaan alentuvasti asioita, jotka hän varmasti ymmärtää ja on hoitanut, niin kyllä siellä ketutus nousi.
Kokoajan niiden kaikkien kouluttajien asenne oli se, että ettehän te mitään, pitkäaikastyöttömä, lusmut ja venkoilijat. Sitten pakotettiin allekirjoittamaan sellainen kuponki, että siellä lääkärissä lääkäri pääsi näkemään kaikki potilastiedot. Se loukkasi erikseen, eikä varmaan ollut laillista.
Ne kaikki ihmiset olivat jotenkin ilkeitä ja vähätteleviä. Kokoajan lähdettiin siitä, että meissä oli puutteita ja vikoja ja elämänhallinnassa korjattavaa. Vaikka se velkaneuvonta, koko ajan puhuttiin, niin kuin jokaisella olisi ollut tarve sinne päästä. Teki mieli ruveta urputtamaan, että paljonko pitää olla tilillä, että voi jättää osallistumata. Paljon muustakin teki mieli avautua, mutta ei uskaltanut, päällepäin näyttelivät mukavaa, mutta karensilla alkoivat uhkailla hyvin nopeasti, jos ei käytös miellyttänyt, tai kyseenalaisti asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä konsultit ovat susia lampaiden vaatteissa. Olin eräällä kurssilla pakotettuna, työllistymistä edistävänä toimenpiteenä. Samalla kursilla oli iäkkäämpi mieshenkilö, joka kyseenalaisti kurssin heti ensi minuuteilta alkaen. Hän uskalsi kysellä joka käänteessä, että : Kuinka tämä auttaa työllistämään minua? Jo samana päivänä, muut ohjattiin ulos tauolle, mutta miehen käskettiin jäämään. En tiedä mitä he tekivät miehelle, kenties lobotomian korvien kautta, mutta loppukurssin ajan, kaksi viikkoa, mies ei enää avannut suutaan.
Suoraan uhattu karenssilla jollei pidä päätään kiinni ja raahaudu joka päivä paikalle.
Odotan kauhulla syksyä ja pupukursseja kun ne taas alkaa pyöriä....
Siis olet käynyt jo useammalla kursilla? Samanlaisilla kurseilla, vai eri nimikkeen alla olevilla kurseilla? Jos käyt samoilla kursseilla, niin sittehän ne kurssit ovat huonoja ja ohjaajat tehottomia, jos et opi sitä asiaa siellä.
Mitä sinun pitäisi oppia? Että hampaat pitää pestä aamuisin ja iltaisin? Kannattaa käyttää kangaskassia ja muovit pitää lajitella? Mitä siellä on opetettu.
Miten nämä taidot ovat auttaneet sinua työllistymään?
Mistä asioista avasit suusi?
Nyt kannattaisi kertoa, että ihmiset ovat hahvatuneet näiden pupukurssien epäkohdista, uskaltaisitko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tutustumisleikki mutta joku ryhmäytyminen tms. Kävellään ympäriinsä pitkin huonetta ja joku huutaa esim "OLLAAN VAUVOJA". Sitten muiden on huudettava että "JOOOO" ja alkaa liikkumaan ja ääntelemään vauvan tavoin. Tätä jatkuu niin kauan kunnes joku muu huutaa vaikka "OLLAAN HEVOSIA". Sitten taas "JOOOO" ja ravataan ja hirnutaan ympäri huonetta. Ja seuraava taas huutaa mitä seuraavaksi ollaan.
Jos mun vuoro olis ollut niin oisin huutanut: OLLAAN AIKUISIA!
Tää oli hyvä. Sit varsinkin ne kurssi vetäjjät joutuis oleen aikuisia ja niiden pitäisi kertoa, miten vaikka vauvan esittäminen edistää työllistymistä.
Miks tuosta ollan hevosia tulee joku ikivanha sketsi mieleen, jossain sarjassa oli ainakin Vierikko ja Petelius. Siinä ne oli munkkeja luostarissa ja iltaisin aloittivat hirveän ryskeen. Joksentelivat ympäri ämpäri luostarin käytäviä ja hakkasivat tyynyillä toisiaan.
Ei kun se oli Lapinlahden lintujen kahdeksas ihme sarjassa. Liinoja, Kivinen ja kumppanit, mutta just yhtä kaheli tilanne. Aikuiset ihmiset ja vielä munkit käyttäytyivät täysin epäsovinnaisesti. Tiedän mitä tässä haetaan. Ravataan ympäri luostaria ilman päätä ja häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun koulussa yhdellä vapaavalintaisella kurssilla meidän toisilleen tuntemattomien oppilaiden piti tutustua toisiimme. Jokainen mene vuorollaan piirin keskelle istumaan ja sillä aikaa muut ottivat jotain positiivisuus kortteja joissa oli erilaisia luonteenpiirteitä ym ominaisuuksia. Sitten jokainen kertoi mitkä kortit otti ja miksi ne kuvaavat mielestään piirin keskellä olevaa henkilöä ja mitä henkilöstä voi päätellä olemuksen ym perusteella.
Inhoan jo yleensäki tutustumisleikkejä,mutta tämä sai minut melkein pakokauhun valtaan kun piti istua siinä piirin keskellä tuntemattomien ihmisten analysoitavana.
Joku pakollinen puheviestinnän kurssi alkoi sillä, että piti pitää viiden minuutin puhe itsestään. Aakkosjärjestyksessä aloitettiin, joten "Aaltosena" mulla oli valmistautumisaikaa ehkä minuutti. Jonkun kolmen minuutin kohdalla ei ollut enää mitään sanottavaa, vaikka kuinka yritin venyttää.
Piti ertoa oma etunimi ja keksiä samalla kirjaimella alkava itseä kuvaava adjektiivi ja sitten piirissä koittaa muistaa kaikkien edellisten nimi ja adjektiivi kunnes tultiin takaisin aloittajaan.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti näihin laitetaan ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinnassa, terveydessä tai haasteita ylipäätään. Jostain syystä silpaisivat minut erääseen ryhmään, jossa oli hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. Olin aivan pihalla ja en ollut kuullutkaan jostain kuntouttavista toimista. Aluksi aloitettiin juuri pallojen heittelyllä. Luulin olevani piilokamerassa.
Koko kurssi oli vähättelevää, ennakkoasenteista ja nujertavaa. Ohjaajilla oli selvästi pääasiallinen tarkoitus saada palkat ja palkkiot, ei muuta.
Keskustelujen aiheet olivat naurettavia. Annettiin jotakin itsestään selviä elämänohjeita tyyliin, älä pelaa uhkapelejä. Maksa aina ensin vuokra ja osta vasta sitten iltapäivälehti. Älä käy ulkona syömässä, älä ota pikavippejä. jne. jne.
Heti aamusta oli melkoista revittelyä lammasmaisella äänellä : Miten se on Pertin aamu lahtenyt käyntiin?
Ne olivat pettyneitä, kun ainoa ongelmani oli olla ikääntynyt työtön. Ei kerta kaikkiaan mitään muuta. Koko elämä hallinnassa ja pankkitilillä hyvä summa rahaa. Saksasta hakemani auto niitä oikein riepoi.
En saanut siltä kurssilta yhtään mitään, en kertakaikkiaan mitään. En edes vertaistukea, joillekin saatoin sellaista ehkä antaa.
Ymmärrän, että on ihmisiä, joille on opetettava aamuheräämisen ihme, mutta tuskin se tapahtuu noilla kursseilla.
Vieläkin kismittää ne alasajon tunne jota koin. En elämässäni ole kohdannut sellaista nöryytystä. Onneksi monella muulla oli se tilanne, että vain venkoilivat, vähän kuin tajuamatta, mihin olivat tulleet. Osa poloisimmista kävi kurssin sanomatta sanaakaan.
Niinkuin monesti tässä ketjussa on mainittu, miten tällainen voi olla nykymaailmassa mahdollista.
Eiköhän tämä ole perussettiä näissä työvoimakoulutuksissa.
Itse toipilaana ja ammatinvaihtajana lähdin työkkärin suosittelemana, avoimin mielin, tällaiselle kurssille selkiyttämään tulevaisuuden suunnitelmia ja urahaaveita, koska entinen työ, ihan terveyssyistä ei enää soveltunut minulle.
Niin, en harrasta pikavippejä, joo, sukat pitää vaihtaa joka päivä, hampaat pitää harjata kaksi kertaa päivässä (eihän???)
Matti-parka "nostettiin framille" (nimi vaihdettu) hilseongelmasta ja sen vaikutuksesta työnsaantiin puhuttiin tunti. Siis kurssin vetäjä puhui, muut olivat vaivautuneita ja Matti siinä yritti tekeytyä mahdollisemman näkymättömäksi. Onneksi Matti sai töitä jo puolivälissä kurssia.
Vetäjä toi lelulaatikon, josta piti valita joku esine, joka kuvastaa sinua tai elämäntilannettasi. Siinä nyt ei ollut mitään pahaa, jos ei hyvääkään, mutta sitten kun piti valita joku lelu, joka kuvastaa jotain kurssikaveriasi ja selvittää miksi juuri se lelu, se oli vaivaannuttavaa.
Ainoa järkevä juttu kurssilla oli CV:n ja työhakemusluonnoksen laadinta.
ainoa vain, että kaikki kurssilaiset jo osasivat sen entuudestaan.
Kurssin sisällön pääteemoja olivat käytännössä "itsetuntemuksen ja -luottamuksen lisääntyminen ja elämänhallinnan parantaminen".
Ainoa vaan, että kukaan kurssilaisista ei osottanut ongelmia kyseisellä alueella.
Joillain oli asuntovelkaa ja joku oli viinaanmenevä mutta pääosin ihan tavallista porukkaa.
Eräs 60v. entinen hitsari ja yrittäjä sai merkinnän, että hän on hankala, epäsosiaalinen ja yhteistyökyvytön koska hän ei halunnut osallistua ryhmätoimintaan. Eli hän kieltäytyi "piirileikeistä" ja muusta hömpästä.
Koulussa sai numeron post it- lapulla otsaan ja käveltiin ympäri luokkaa. Puhua ei saa, vaan katseista piti tulkita kenen kanssa kuuluu samaan numeroryhmään. Siinä sitten aika haahuillaan kunnes minä olen yksin ryhmien keskellä enkä edelleenkään tiedä mihin ryhmään kuulun. Ohjaaja tsemppaa ja ottaa kädestä kiinni ja kierretään yhdessä ryhmien luona ja minä paineessa yritän päätellä mihin kuulun. Joo tuli selväksi etten osaa tulkita sanattomia eleitä. En myöskään ollut se suosituin tyyppi koulussa, niin olihan tämäkin yksi tapa näyttää paikkani. Lopulta joku taisi säälistä hymyillä minulle ja löysin ryhmäni.
Vierailija kirjoitti:
Olin kymmenen vuotta sitten sellaisella kurssilla, että voi äiti kuitenkin. Silloin ainakaan siellä ei leikitty mitään. Ensin oltiin pari päivää eräässä pitopalvelun tilassa, jossa kerrotiin, että aamulla pitää nousta säännöllisesti ylös. Että pitää syödä tervellisesti ja liikkua. Olin silloin melkein 50-kymppinen, että tiedot tulivat aika myöhään, toki en niitä tarvinnut, koska olin ne sisäistänyt jo siihen ikään.
Sitten yksi päivä vietettiin eräässä vanhassa pappilassa, jossa pari marttaa näytti, kuinka pienitään salaattia ja kuoritaan perunoita. myös he kertoivat elämänviisauksia ja näyttivät miten voi pitää kirjaa menoista ja tuloista.
Sitten mentiin velkaneuvojan toimistolle, jossa kerrottiin miten siellä asoidaan. Kerrottiin, ettei kannata velkaantua ja maksaa vaikka pikavippiä pikavipillä.
Kaikille yhteisesti tuli puhumaan täti erikseen terveysasioista ja korostettiin, ettei tupakointi kannata, viinasta pitää luopua ja huumeet ovat pahasta.
Jokainen sai ajan yksityiselle lääkärille, jossa sai 20 minuutin ajan kertoa asioitaan, jos niitä oli.
Sitten vietiin aikuiskoulutuskeskukseen, jossa kerrottiin mitenkä nopeasti kaikki voivat saada uuden ammatin kouluttautumalla.
Siis saattaa kuulostaa ihan järkevälle, mutta kun täysjärkiselle aikuiselle, ei syrjäytyneelle, kerrotaan alentuvasti asioita, jotka hän varmasti ymmärtää ja on hoitanut, niin kyllä siellä ketutus nousi.
Kokoajan niiden kaikkien kouluttajien asenne oli se, että ettehän te mitään, pitkäaikastyöttömä, lusmut ja venkoilijat. Sitten pakotettiin allekirjoittamaan sellainen kuponki, että siellä lääkärissä lääkäri pääsi näkemään kaikki potilastiedot. Se loukkasi erikseen, eikä varmaan ollut laillista.
Ne kaikki ihmiset olivat jotenkin ilkeitä ja vähätteleviä. Kokoajan lähdettiin siitä, että meissä oli puutteita ja vikoja ja elämänhallinnassa korjattavaa. Vaikka se velkaneuvonta, koko ajan puhuttiin, niin kuin jokaisella olisi ollut tarve sinne päästä. Teki mieli ruveta urputtamaan, että paljonko pitää olla tilillä, että voi jättää osallistumata. Paljon muustakin teki mieli avautua, mutta ei uskaltanut, päällepäin näyttelivät mukavaa, mutta karensilla alkoivat uhkailla hyvin nopeasti, jos ei käytös miellyttänyt, tai kyseenalaisti asioita.
Tässä on pähkinänkuoressa syy sille, miksi Suomessa ei saada työttömyyttä pois. Ihmisten omin kykyihin ei uskota ja palvelut suunnitellaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Ihmiset eristetään työelämästä ja ammattialojen omista koulutuksista tällaisille epämääräisille kursseille. Näitähän eivät pidä oppilaitokset tai korkeakoulut, vaan satunnaiset valmennusfirmat. Jos mentäisiinkin vahvimpien ehdoilla siten, että työttömille annettaisiin ammatillisia haasteita ja oppimismahdollisuuksia. Sitten vasta, jos ei pärjäisi, siirryttäisiin vähemmän vaativaan tekemiseen.
Kurssien hyödyttömyydestäkään valittaminen ei auta. Sitä käytetään vain lisätodisteena sille, että työtön on niin syrjäytynyt, ettei ymmärrä omaa parastaan. Eli pupukurssia.
Alue: Aihe vapaa
Yhdysvalloissa näitäkin on toki hirveän monilla aloilla, mutta th:n puolella vältyin sielläkin. Päivät oli pitkiä, yleensä 12 h. Työviikko erikoistumiskoulutuksissa olevilla se kuusi päivää. Koulutukset oli pelkkää asiaa ilman minkäänlaista järkevää aikaa palautumiseen, ainoastaan lääketehtaiden sponssaamia ryyppäjäisiä illalla johon oli turha osallistua jos halusi seuraavana aamuna olla klo. 9 paikalla luentosalissa, selvitä 21 lähtemään ja mennä seuraavana aamuna klo. 8 töihin. Kukaan ei jaksanut mitään ylimääräistä ja porukka olisi luultavasti poistunut kokonaan paikalta jos olisi pitänyt laulella.
Muut alat olivat kuulemani mukaan aika karseita, jotain näyttöön perustumatonta positiivista psykologiaa, joissa kirjoitettiin elämän vaikeimmat kokemukset paperille, se poltettiin ja todettiin "katsokaas, noin helposti ne häviävät, nyt reippaalla asenteella eteenpäin". Vmp. Mutta minkäänlaista koskettelua tai luottamusharjoituksia ei ollut, koska ne olisi vedetty oikeuteen ja voitettu isolla rahasummalla. Enemmän sellaista pyramidihuijaustyyppistä positiivisuuden hehkuttamista ja ihmisiä vuodattamassa vaikeuksiaan, joista selvittiin kun löytyi ihana Tupperware- tai Younique-perhe.
Näissä ehkä näkyy siellä olematon turva irtisanomisen suhteen. Ai, eikö ole mitään vuodatettavaa tai vuodatit liikaa? Potkut. Etkö osallistunut iloisena ja onnellisena ihan kaikkeen? Potkut. Suomessa sentään näistä voi kieltäytyä ja toivotan onnea työnantajalle joka yrittää irtisanoa työntekijää, koska ei syönyt banaania kollegan haaroista. Eri asia toki kaikki kuntoutuskurssit ja työkkärin kuviot, silloin on riski että mökötät, et osallistu kuntoutumiseen, etkä sovellu työelämän moninaisiin haasteisiin, kuten minulle kävi.
– Se halipassidissosiaation kokenut