Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Ei hemmetti kun oon nauranut vedet silmissä näille lapsiaikuis leikeille😂

En osallistu tutustumisleikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kivaa ja rohkaisevaakin kuulla, miten olette onnistuneet kieltäytymään näistä simputuksista. Mitä teitte ja mitä siitä seurasi? Miten perustelitte? Lähdittekö pois paikalta vai jäittekö tilanteeseen? Jatkoivat muut leikkimistä sen jälkeen vai loppuiko se? Oliko muitakin kieltäytyjiä? Menikö kieltäytyminen hyvin vai seurasiko jotain pahempaa? Miltä tuntui? Vinkkejä jakoon, kiitos!

Itse karkasin vessaan olin kokoajan ku muut oli piirileikissä kuolaamassa toistensa korviin.

Jospa nyt tehtäisiin yhteinen kampanja ja kukin tahollaan kieltäytyisi porukalla narrimaisista pelleilyistä aikuisten kesken. Vähän niinkuin #metoo. Muuten ei tätä vallatonta menoa saa loppumaan. Kun kieltäydytään, loppuu kouluttajilta  ja ohjaajilta aikuisten leikitäminen. Nimien oppimista varten voi tehdä nimilaput rintaan tai eteen pöydälle.  Armeijassakin on simputus kielletty jo aikoja sitten. Miksei näin voisi olla siviilielämässäkin?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kivaa ja rohkaisevaakin kuulla, miten olette onnistuneet kieltäytymään näistä simputuksista. Mitä teitte ja mitä siitä seurasi? Miten perustelitte? Lähdittekö pois paikalta vai jäittekö tilanteeseen? Jatkoivat muut leikkimistä sen jälkeen vai loppuiko se? Oliko muitakin kieltäytyjiä? Menikö kieltäytyminen hyvin vai seurasiko jotain pahempaa? Miltä tuntui? Vinkkejä jakoon, kiitos!

Koulutuksessa kieltäydyin. Olisi pitänyt kertoa omasta elämästä (perhe,lasten lukumäärä, mahdolliset sairaudet jne) ja kerroin suoraan,että en mielelläni jää yksityisiä asioitani. Sen jälkeen kukaan ryhmästä ei enää puhunut minulle ja jäin ryhmätöissä yksin. Tämä tapahtui aikuiskoulutuksessa viimeisen vuoden sisällä.

Aika humoristinen juttu, sillä en ajatellut aikuisten enää toimivan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kivaa ja rohkaisevaakin kuulla, miten olette onnistuneet kieltäytymään näistä simputuksista. Mitä teitte ja mitä siitä seurasi? Miten perustelitte? Lähdittekö pois paikalta vai jäittekö tilanteeseen? Jatkoivat muut leikkimistä sen jälkeen vai loppuiko se? Oliko muitakin kieltäytyjiä? Menikö kieltäytyminen hyvin vai seurasiko jotain pahempaa? Miltä tuntui? Vinkkejä jakoon, kiitos!

Koulutuksessa kieltäydyin. Olisi pitänyt kertoa omasta elämästä (perhe,lasten lukumäärä, mahdolliset sairaudet jne) ja kerroin suoraan,että en mielelläni jää yksityisiä asioitani. Sen jälkeen kukaan ryhmästä ei enää puhunut minulle ja jäin ryhmätöissä yksin. Tämä tapahtui aikuiskoulutuksessa viimeisen vuoden sisällä.

Aika humoristinen juttu, sillä en ajatellut aikuisten enää toimivan näin.

Niitä vitutti, kun tajusivat oman typeryytensä, kun eivät olleet pitäneet puoliaan. Mutta sen sijaan, että olisivat ottaneet opiksi ja esimerkkiä, he suuttuivat sinulle, koska sinun toimintasi paljasti heidän oman käytöksensä typeryyden.

Onko kukaan onnistunut perusteluissaan, että miksi kuntouttavatyötoiminta ei auta työllistymään, tai parantamaan elämäntilannetta- tai hallintaa? Olikohan TE:n sivuilla maininta tästä, että jos pystyy osoittamaan, ettei kuntouttavasta ole hyötyä, niin ei ole enää pakko mennä. 

Toisaalta, voiko kukaan virkailija osoittaa, että kuntouttavasta pupu leikkeinneen olisi jollekulle hyötyä?

Itseni pakotettiin vuosia sitten jollekin kurssille, jossa tutustuin henkilöihin, joihin en olisi tavallisessa elämässäni ikinä tutustunut. Siellä yritettiin pistää leikkimään jotain reisihippaa tuntemattomien, ei niin erityisen siistien henkilöiden kanssa.  

Sanoin jyrkän asiallisesti niille ohjaajille, ettei reisien hinkkaaminen jonkun uppo-oudon kanssa paranna työllistymistäni mitenkään, vai voitteko toisin todistaa. 

Näitä juttuja luettuani, kerroin itselleni, että jos joudun vastaavaan tilanteeseen joskus elämässäni, niin varmasti kieltäydyn. 

Todellakin pitäisi tehdä joku kansalaisaloite, ei tällaista työttömien nöyryytystä voida enää sallia.

Vierailija kirjoitti:

En osallistu tutustumisleikkeihin.

itse painostettiin joskus facebookkiin ja lukeen liikaakin tietoa random tutuista

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan onnistunut perusteluissaan, että miksi kuntouttavatyötoiminta ei auta työllistymään, tai parantamaan elämäntilannetta- tai hallintaa? Olikohan TE:n sivuilla maininta tästä, että jos pystyy osoittamaan, ettei kuntouttavasta ole hyötyä, niin ei ole enää pakko mennä. 

Toisaalta, voiko kukaan virkailija osoittaa, että kuntouttavasta pupu leikkeinneen olisi jollekulle hyötyä?

Itseni pakotettiin vuosia sitten jollekin kurssille, jossa tutustuin henkilöihin, joihin en olisi tavallisessa elämässäni ikinä tutustunut. Siellä yritettiin pistää leikkimään jotain reisihippaa tuntemattomien, ei niin erityisen siistien henkilöiden kanssa.  

Sanoin jyrkän asiallisesti niille ohjaajille, ettei reisien hinkkaaminen jonkun uppo-oudon kanssa paranna työllistymistäni mitenkään, vai voitteko toisin todistaa. 

Näitä juttuja luettuani, kerroin itselleni, että jos joudun vastaavaan tilanteeseen joskus elämässäni, niin varmasti kieltäydyn. 

Todellakin pitäisi tehdä joku kansalaisaloite, ei tällaista työttömien nöyryytystä voida enää sallia.

Omalla työpaikalla on ollut kuntouttavassa työssä olleita ja muutama sukulainen on myös tällaisessa ollut. Perustan mielipiteeni näihin "kokemuksiin".

Parhaassa tapauksessa kuntouttava työtoiminta työllistää ihmisen ja henkilö saa työelämään pehmeän ja turvallisen laskun.

Pahimmassa tapauksessa ihmisen työpanosta/yritystä parantaa elämäänsä käytetään hyväksi, jopa uhkaillaan Te-keskukseen epäsuosiollisen lausunnon antamisella, eikä henkilö itse hyödy mitenkään tästä jaksosta. Se voi jopa heikentää ihmisen tilannetta.

Valitettavasti te-keskuksen armoilla oleva ihminen on heikossa tilanteessa mikäli kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja on entinen koulukiusaaja ja tuolileikkien suurin fani.

Kuntouttavan työtoiminnan voi laskea ihmiselle haitaksi myös siinä tapauksessa, jos henkilö saakin oikein mukavan työpaikan ja tottuu siihen eikä halua/uskalla siirtyä eteenpäin ja kokeilla uutta. Te-keskukselta kun voi saada jatkoa ainakin jossain määrin mikäli asiakas ja työpaikka ovat samalla linjalla jatkon suhteen.

Tiivistettynä:kuntouttava työtoiminta on mahtava juttu, jos se oikeasti palvelee ihmistä ja taustalla pyörii myös TE-keskukselta yhteyshenkilö, jolle voi tarvittaessa soittaa/lähettää sähköpostia mikäli tulee vastaan esimerkiksi kiusaamistilanne. Ja vieläpä niin, että tämä yhteyshenkilö ei uhkaa karenssilla, vaan olisi oikeasti asiakkaan puolella.

Tuota kuntouttavaa on niin monenlaista ja monenlaisissa paikoissa. Jos pääsee ihan oikeaan työpaikkaan, firmaan kuntouttavaan, niin siitä voi todellakin olla suurta hyötyä. Vallankin jos henkilö palkataan siihen yritykseen oikeasti.

Tiedän vain eräänkin yrityksen joka palkaa näitä kuntoutuvia ihan peräjälkeen. Homma on helppoa, tyyliin arkiston järjestelyä ja päiväpostin järjestelyä. Mutta kummmasti se kuntoutuva vaihtuu toiseen, kun tietty aikamäärä täyttyy. Epäilen jotain tukea, en ole ottanut selvää. Kukaan siihen ei ole työllistynyt vakituiseksi.

Sitten on näitä väkisin keksityyjä esim. kuntien hikipajoja, joissa ei ole mitään tolkkua. Ne, joissa liimataan makarooneja ja väritetään kuvia. Joku citytarina kertoi, että jossain tehtiin linnunpönttöjä, jotka seuraava ryhmä purki taas osiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hurr kun nousi traumat pintaan.i

N. 15 vuotta sitten oli vähän huonompi ajanjakso elämässä ja olin työttömänä pidemmän aikaan. Oli todella stressaavaa kun yritin ja yritin saada töitä mutta en sitten kelvannut mihinkään. Noh, sitten täytyi juosta kaikenmaailman kuntouttavassa toiminassa ja ihan ihme kursseilla. Siis ihan jokaisessa näissä TE toimiston järjestämissä kursseilla oli aina jotain nöyryyttävää toimintaa. Työnhaku ahisti jo valmiiksi ja sitten oli pakko käydä tasaiasin väliajoin nöyryytettävänä jollain pellekursilla jotta sai voita leivän päälle. Tuli sellainen olo että yrittääkö yhreiskunta tahallaan lyödä lyötyä.

En ihmettele ollenkaan kun jotkut luovuttavat työnhaun ja ehkä lopulta syrjäytyvät. Ei kenenkään mielenterveys sellaista vuosia kestä.

Onneks sain lopulta töitä.

jouduin juuri työttömäksi koronan takia ja olen vähän masentunut. Pelkään, etten enää "ikinä" enää löydä töitä.

Eräs tuttavani vetää noita työkkärikursseja ja hän on todella "painajainen".

Hän on narsistinen "tanssiva karhu"-tyyppi. Eli pulska hassuttelija niin kauan kun saa olla huomion keskipisteenä. Jos hän huomaa, että ihmiset eivät jaksa keskittyä häneen, hän saa itkupotkuraivarin tai v*ttuilukohtauksen.

Hän on sellainen "rajaton extrovertti", eli yrittää tunkea iholle sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Hän puhuu avoimesti työstään ja ideoimistaan "terapiaharjoituksista" joita hän laatii ilman koulutusta, ellei joku kansanopiston teatterin impro-ryhmä ole sellainen.

kaikki hänen luomansa harjoitukset ovat tyyliin: "nyt olemme koiria ja kaikki konttaamaan ja nuuhkimaan toistemme per*seitä"

jos joku ei suostu, hän ottaa sen henk.koht sodanjulistuksena ja alkaa painostamaan tätä henkilöä ja ottaa hänet silmätikukseen.

koska hänellä ei ole mitään rajoja, hän ei osaa tunnistaa ja kunnioittaa muidenkaan rajoja.

Parasta on, että hän pitää itseään loistavana ihmistuntijana. Hänhän pörrää 24/7 joka paikassa, missä on ihmisiä, koska hän tulee yksin hulluksi.

Nyt itsellä on pelko per*sseessä. Työelämän tykypäivänä tuollaiset "oman elämänsä peppipitkätossut" oli siedettäviä mutta nyt kun työpaikanmenetys masentaa ja tulevaisuus ahdistaa, niin oikeasti jos joutuu tuollaisen jyrän alle pariksi kuukaudeksi, niin mielummin menisin vaikka vankilaan.

Tunnen pari vankilan vartijaa ja he ovat rauhaĺlisia ja lehmänhermoisia tarkkailijatyyppejä, jotka ymmärtää kaikenlaisia ihmistyyppejä ja ihmiskohtaloita.

Onko myös seksuaalisesti rajaton? Pitää ihmissuhteita läheisempiä kuin ne onkaan? Tämmösellä voi olla histrionisen eli huomionhakuisen pershäiriön piirteitä.

kyllä! on seksuaalisesti rajaton. Pitää myös ihmissuhteita läheisimpinä kuin onkaan, jos sillä tarkoitetaan sitä, että puhuu puolitutuille intiimejä asioitaan ja esttää sellaisia kysymyksiä, joita normaalisti kysytään vain erittäin läheisiltä ihmisiltä.

Jossain baarissa saattaa äkkiä alkaa puolioudossa seurassa "kiemurtelemaan" ja hihkuu: "iik! apua, mun stringit hiertää prs.vakoa!"

Saattaa myös lähes tuntemattomilta tivailla ja jankata näiden "navanalus" yksityisasioita.

On sitä mieltä, että työttömät ovat ikäviä ihmisiä, epäsosiaalisia, varautuneita pingottajia ja heitä pitää patistella vapautumaan, "heittäytymään" ja tulemaan ulos kuorestaan.

Ystävänpäivänä oli peruskoulussa yläasteaikana sellainen leikki, jossa tyttöjen piti kerätä poikien nimiä pahvisydämeen ja päinvastoin. Lopussa nämä laskettiin. Voimakas väheksyntä ja ihmettely aina kohdistui niihin, jotka eivät joko halunneet kerätä tai nimiä oli muuten vähän. Olin ruma ja yksinäinen juoppoperheen tytär ja pojat kieltäytyivät laittamasta nimiä. Jännä, miten tämä sama tunne, mikä tuosta aiheutui, on seurannut koko elämän. Surua, ahdistusta ja voimakasta merkityksettömyyden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

No niinno, ryhmäyttäminen ja ryhmään kuuluminen ovat kuitenkin aika isoja juttuja ihmiselle. Esimerkiksi oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on hyvin tärkeä.

En minä leikkejä puolustele, harvoin niistä itsekään pidän, jotkut melko neutraalit tyyliin "kerro itsestäsi yksi asia etunimesi alkukirjaimella" vielä menettelevät. Mutta se ryhmäytymisen merkitys on kyllä huomattava eli jollain keinoilla erilaisilla kursseilla opettajien kuuluu sitä tukea, jos kyseessä on joku pidempi koulutus.

Niin, TT- kurssien vetäjiksi valikoituu yleensä joku supersosiaalinen ekstrovertti, joka jo lähtökohtaisesti kokee, että introvertit ovat ärsyttäviä ja että heissä on jotain vialla.

Ekstrovertit on yleensä kärsimättömiä introverttejä kohtaan ja he alkavat patistelemaan tyyliin: "sielä se raimo taas hiljaa nököttää... Hei raimo, onko sulla ongelmia... Mars nyt sieltä raimo, heti tähän "kerrotaan tarinoita minusta" -piirileikkiin!

Sitten, miten me saatais toi raimo osallistumaan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinno, ryhmäyttäminen ja ryhmään kuuluminen ovat kuitenkin aika isoja juttuja ihmiselle. Esimerkiksi oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on hyvin tärkeä.

En minä leikkejä puolustele, harvoin niistä itsekään pidän, jotkut melko neutraalit tyyliin "kerro itsestäsi yksi asia etunimesi alkukirjaimella" vielä menettelevät. Mutta se ryhmäytymisen merkitys on kyllä huomattava eli jollain keinoilla erilaisilla kursseilla opettajien kuuluu sitä tukea, jos kyseessä on joku pidempi koulutus.

Niin, TT- kurssien vetäjiksi valikoituu yleensä joku supersosiaalinen ekstrovertti, joka jo lähtökohtaisesti kokee, että introvertit ovat ärsyttäviä ja että heissä on jotain vialla.

Ekstrovertit on yleensä kärsimättömiä introverttejä kohtaan ja he alkavat patistelemaan tyyliin: "sielä se raimo taas hiljaa nököttää... Hei raimo, onko sulla ongelmia... Mars nyt sieltä raimo, heti tähän "kerrotaan tarinoita minusta" -piirileikkiin!

Sitten, miten me saatais toi raimo osallistumaan enemmän?

Vittuettä vihaan tätä tyyliä, jota jotkut narsistieksteroverttipaskat harrastavat: samaan aikaan esiintyvät muka reippaina ja kannustavina, mutta kuitenkin lyövät sen silmätikuksi katsomansa ihmisen maanrakoon ja vielä yrittävät saada muutkin mukaan siihen mitätöimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinno, ryhmäyttäminen ja ryhmään kuuluminen ovat kuitenkin aika isoja juttuja ihmiselle. Esimerkiksi oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on hyvin tärkeä.

En minä leikkejä puolustele, harvoin niistä itsekään pidän, jotkut melko neutraalit tyyliin "kerro itsestäsi yksi asia etunimesi alkukirjaimella" vielä menettelevät. Mutta se ryhmäytymisen merkitys on kyllä huomattava eli jollain keinoilla erilaisilla kursseilla opettajien kuuluu sitä tukea, jos kyseessä on joku pidempi koulutus.

Niin, TT- kurssien vetäjiksi valikoituu yleensä joku supersosiaalinen ekstrovertti, joka jo lähtökohtaisesti kokee, että introvertit ovat ärsyttäviä ja että heissä on jotain vialla.

Ekstrovertit on yleensä kärsimättömiä introverttejä kohtaan ja he alkavat patistelemaan tyyliin: "sielä se raimo taas hiljaa nököttää... Hei raimo, onko sulla ongelmia... Mars nyt sieltä raimo, heti tähän "kerrotaan tarinoita minusta" -piirileikkiin!

Sitten, miten me saatais toi raimo osallistumaan enemmän?

Viestiisi on pakko vielä lisätä, että olettavat myös Raimon olevan jotain (ujo, introvertti, estynyt, pelokas ym). Kun ehkä Raimoa nyt vain ei tippaakaan kiinnosta joku typerä leikki? Hänellä voi ihan hyvin olla laaja ystäväpiiri ja perhekin muualla eikä erityistä tarvetta jakaa henkilötarinansa turhia yksityiskohtia töissä/koulussa/tykyssä. Ihan kun ne aidosti ketään kiinnostaisivatkaan? Jos kiinnostavat, niistä tulee aivan varmasti keskenään puhetta ennen pitkää ihan itsestään vaikka sitten kahvitauoilla!

Narsistilla itsellään on lapsellinen tarve puhua itsestään aivan koko ajan, vaikka ketään ei kiinnosta. Siksi hän pitää kummallisena, kun muut pärjäävät töissä vallan hyvin ilman tutustumisleikkejä ja itsensä esiin tuomista. Nämä leikit on oikeasti suunniteltu narsismiin taipuvaisten ekstroverttien tarpeeseen puhua itsestään ja/tai tarpeeseen nöyryyttää muita eivätkä normaalit ekstrovertitkään niistä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku yrittää selittää, mikä näissä leikeissä on niin kamalaa? Mä siis ymmärrän että tuommoset "kehutaan toisiamme kolmella adjektiivilla", tai "kerro mistä arpesi ovat tulleet" ovat vaikeita ja kiusallisia, koska niistä voi oikeasti tulla paha mieli.

Mutta kertokaa mikä esimerkiksi sellaisessa tutustumisleikissä jossa jokainen on joku eläin vaikka "Maija Mehiläinen" ja ääntelehtii lopuksi kyseisen eläimen äänellä "bzzz", on niin kamalaa? Selittäkää minulle mikä siitä tekee kamalaa? Onko se pelko siitä että joutuu nolatuksi, kun ei keksikään tarpeeksi hauskaa ääntä? Vai onko se vaan niin lapsellista ja typerää, että ette halua ottaa siihen osaa, koska se leimaisi teidät lapsellisiksi ja typeriksi? Kertokaa.

Minä kerron oman näkemykseni. En ole ollenkaan ujo, mutta tuollainen "keksi eläin ja ääntele" olisi minulle aivan kauhean kiusallinen. Pelkäisin juurikin nolatuksi tulemista, kun en keksisi tarpeeksi hauskaa eläintä/ääntä (tai ylipäätään ollenkaan). Lisäksi mielestäni eläimen äänen matkiminen (tai ylipäätään minkään outojen äänien/liikkeiden tekeminen) olisi mielestäni itsessään äärimmäisen kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt tehtäisiin yhteinen kampanja ja kukin tahollaan kieltäytyisi porukalla narrimaisista pelleilyistä aikuisten kesken. Vähän niinkuin #metoo. Muuten ei tätä vallatonta menoa saa loppumaan. Kun kieltäydytään, loppuu kouluttajilta  ja ohjaajilta aikuisten leikitäminen. Nimien oppimista varten voi tehdä nimilaput rintaan tai eteen pöydälle.  Armeijassakin on simputus kielletty jo aikoja sitten. Miksei näin voisi olla siviilielämässäkin?

Tuo tuli itsellekin mieleen kun näitä tarinoita lueskelin. Armeijassa ei tulisi enää kuuloonkaan tuollainen simputus mitä näköjään siviilissä voi harrastaa ihan estottomasti ryhmäytymisen ja koulutuksen varjolla. Jos joku yrittäisi jotain pupuleikkiä ja julkista sairauksien utelemista niin seuraamukset olisivat nopeat ja jämäkät. Miksi siviili-ihmiset ovat tässä suhteessa ihan lainsuojattomia? Olisiko kantelun paikka vaikka jollekin oikeusasiamiehelle?

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on yleensä kärsimättömiä introverttejä kohtaan ja he alkavat patistelemaan tyyliin: "sielä se raimo taas hiljaa nököttää... Hei raimo, onko sulla ongelmia... Mars nyt sieltä raimo, heti tähän "kerrotaan tarinoita minusta" -piirileikkiin!

Sitten, miten me saatais toi raimo osallistumaan enemmän?

Raimo tarvitsisi paljon aikaa varmistuakseen siitä, että ilmapiiri on ymmärtävä ja hyväksyvä. Vasta silloin Raimo voisi edes harkita heittäytymistä. Raimoa ei kannattaisi patistella tai hoputtaa, koska silloin hän menee entistä pahemmin lukkoon. Kyse ei tosiaan ole siitä, että Raimolla välttämättä olisi ongelmia, hänellä vain on erilainen temperamentti kuin jollain impulsiivisella ekstrovertilla.

Pääsääntöisesti näihin laitetaan ihmisiä, joilla on ongelmia elämänhallinnassa, terveydessä tai haasteita ylipäätään. Jostain syystä silpaisivat minut erääseen ryhmään, jossa oli hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. Olin aivan pihalla ja en ollut kuullutkaan jostain kuntouttavista toimista. Aluksi aloitettiin juuri pallojen heittelyllä. Luulin olevani piilokamerassa. 

Koko kurssi oli vähättelevää, ennakkoasenteista ja nujertavaa. Ohjaajilla oli selvästi pääasiallinen tarkoitus saada palkat ja palkkiot, ei muuta.

Keskustelujen aiheet olivat naurettavia. Annettiin jotakin itsestään selviä elämänohjeita tyyliin, älä pelaa uhkapelejä. Maksa aina ensin vuokra ja osta vasta sitten iltapäivälehti. Älä käy ulkona syömässä, älä ota pikavippejä. jne. jne.

Heti aamusta oli melkoista revittelyä lammasmaisella äänellä : Miten se on Pertin aamu lahtenyt käyntiin?

Ne olivat pettyneitä, kun ainoa ongelmani oli olla ikääntynyt työtön. Ei kerta kaikkiaan mitään muuta. Koko elämä hallinnassa ja pankkitilillä hyvä summa rahaa. Saksasta hakemani auto niitä oikein riepoi. 

En saanut siltä kurssilta yhtään mitään, en kertakaikkiaan mitään. En edes vertaistukea, joillekin saatoin sellaista ehkä antaa. 

Ymmärrän, että on ihmisiä, joille on opetettava aamuheräämisen ihme, mutta tuskin se tapahtuu noilla kursseilla. 

Vieläkin kismittää ne alasajon tunne jota koin. En elämässäni ole kohdannut sellaista nöryytystä. Onneksi monella muulla oli se tilanne, että vain venkoilivat, vähän kuin tajuamatta, mihin olivat tulleet. Osa poloisimmista kävi kurssin sanomatta sanaakaan. 

Niinkuin monesti tässä ketjussa on mainittu, miten tällainen voi olla nykymaailmassa mahdollista.