Minkälaisessa parisuhteessa mies joutuu pyytämään naiselta lupaa, jos hän haluaa mennä baariin omien kavereidensa kanssa?
Toisesta ketjusta tuli mieleen. Minulla ei tuollaisesta suhteesta ole kokemusta, mutta ehkä joku osaa valaista?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä pyydetään lupa. Käytännössä se on keskustelu, jossa ilmoitetaan suunnitelmista etukäteen. Lapsiperheessä ei voi enää spontaaneja reissuja tehdä. Ja jos on yhteisiä suunnitelmia, niin sori, silloin jää kavereiden ryyppyreissut käymättä.
Millä tapaa ne lapset estäisivät spontaanin oluellakäynnin ? Jos toinen vanhemmista on kotona.
Tätä en pysty ymmärtämään enkä käsittämään.
Ootko samoja ihmisiä, jotka ei millään kykene käsittämään miksi sosiaalihuolto puuttuu elämään ja huostaanottaa lapset, vaikka äiti ja isä ihan vaan spontaanisti lähtee kavereiden kanssa kaljalle? Koska jos ei sen puolison kanssa keskustella, niin mikä estää saman spontaanin idean tulemisen molemmille?
Vai oletko kenties niitä, joiden mielestä naisella ei vain voi olla mitään menoja ja siellä se istuu 365 päivää vuodessa kotona samalla kun iskä on spontaanisti kavereiden kanssa?
Kyllä taas mammoilla flippaa ja pahasti. Oluellakäynti = sosiaalihuollon asiakkuus.
Spontaani oluella käynti ilman että on huolehdittu pienten lasten hoidosta = syy lastensuojelun asiakkuuteen. Halusit tai et.
Just juu. Juoskaa jo mutkia. Kaikissa parisuhteissahan oli niitä pieniä lapsia?
Sinulla tuntuu nuo sossun asiat olevan hallussa, mistä ovat sinulle niin tuttuja?
Jo ekalla sivulla vastaajat ovat melko yksimielisiä siitä, että menoista pitää neuvotella nimenomaan lapsiperheissä. Lapsettomat ovat vapaampia kulkemaan. Se on itsestäänselvyys.
Ja teen työtä lasten kanssa, mutta en ole sosiaalityöntekijä. Mutta valitettavasti 'spontaanit' vanhemmat ovat tulleet tutuiksi. Ja kyllä ne ovat ne sosiaalityöntekijät, jotka näiden spontaanien jäljet siivoavat. Useimmiten varmasti kuitenkin puoliso, joka venyy ja venyy kunnes ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloittajan kysymykseen löytyy osasta ketjun naisten vastauksia. Sen enempää ihmettelemättä.
Suomalainen nainen on päällepäsmäri ja pirttihirmu, ja palstamammojen ihan ikiomat säännöt ovat kiveenhakattuja. Miehellä ei ole mitään sananvaltaa.
Eli jos sinä haet lapset hoidosta, ja suunnittelet sitten kuntosalille lähtöä, sinulle on ihan Ok, että vaimo onkin lähtenyt kavereiden kanssa reissuun, ja olet viikonlopun lasten kanssa, tietämättä, miten tilanne etenee, ja pääsetkö itse minnekään? Ja Ok on myös, että tätä tapahtuu usein ja ilman mitään sopimista? Ja jos yhtään valitat, olet pirttihirmu?
Oikeissa parisuhteissa molempien menot ovat yhtä tärkeitä, ja siksi niistä puhutaan, jotta kumpikaan, sukupuolesta riippumatta, ei kokisi, ettei itsellä ole mitään sananvaltaa. Jos tämä ei käy, älä hanki lapsia.
Jänkänjänkänjänkänjänkänjänkkä.
Baarissa poikkeaminen on sinulle koko viikonlopun reissu? Alkoholistina siis sinulla näin?
Olette te hupiakkoja. Ei voi muuta sanoa, paitsi että säälin miehiänne.
Ei tarvitse sääliä miestäni, koska minä aina kysyn mieheltäni, ennen kuin omia menoja järjestän. Eikä miestäni ole koskaan tarvinnut pyytää kertomaan omistaan etukäteen, hän on älykäs ihminen, ja tajuaa itsekin, että elämää pitää koordinoida. Toisaalta tyhmän kanssa en olisi lapsia tehnytkään.
Älkää sitten pariutuko, jos haluatte olla itsenäisiä ja spontaaneja. Parisuhteessa otetaan toisen menot, suunnitelmat, halut huomioon. Puolin ja toisin!
Kyllä lapsiperheessä pitää sopia iltamenoista yhdessä, sehän on selvä, ei molemmat voi päättää vaan lähteä baariin ja jättää lapsia oman onnensa nojaan. Lapsettomat parit sitten erikseen sen mukaan miten on yhdessä sovittu. Jos oletusarvo on viettää ilta yhdessä, niin kyllä se samana päivänä ilmoittaminen on minusta kurjaa, koska toinen ei välttämättä ehdi enää järjestää korvaavia suunnitelmia. Hyvissä ajoin kerrottuna menee ihan ilmoitusluontoisenakin asiana. Tai näin ainakin meillä oli ennen lapsia, kukin pari toki tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloittajan kysymykseen löytyy osasta ketjun naisten vastauksia. Sen enempää ihmettelemättä.
Suomalainen nainen on päällepäsmäri ja pirttihirmu, ja palstamammojen ihan ikiomat säännöt ovat kiveenhakattuja. Miehellä ei ole mitään sananvaltaa.
Eli jos sinä haet lapset hoidosta, ja suunnittelet sitten kuntosalille lähtöä, sinulle on ihan Ok, että vaimo onkin lähtenyt kavereiden kanssa reissuun, ja olet viikonlopun lasten kanssa, tietämättä, miten tilanne etenee, ja pääsetkö itse minnekään? Ja Ok on myös, että tätä tapahtuu usein ja ilman mitään sopimista? Ja jos yhtään valitat, olet pirttihirmu?
Oikeissa parisuhteissa molempien menot ovat yhtä tärkeitä, ja siksi niistä puhutaan, jotta kumpikaan, sukupuolesta riippumatta, ei kokisi, ettei itsellä ole mitään sananvaltaa. Jos tämä ei käy, älä hanki lapsia.
Jänkänjänkänjänkänjänkänjänkkä.
Baarissa poikkeaminen on sinulle koko viikonlopun reissu? Alkoholistina siis sinulla näin?
Olette te hupiakkoja. Ei voi muuta sanoa, paitsi että säälin miehiänne.
Ei, mutta sinne baariin ei vaan voi poiketa noin vaan kun se päiväkoti menee kiinni klo 17.
Jonkun on haettava lapset, mieluiten vielä ilman että haisee oluelle...
Vierailija kirjoitti:
Hyi kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt luvan kysymistä sinänsä. Jokaisella saa ja pitää olla päätäntävalta omista menoistaan.
Jos toisella ei ole menoa (kun siis on yhteisiä lapsia) niin eikö se ole selvää, että toinen voi silloin mennä eikä mitään lupia tarvitse erikseen kysyä.Toki juuri tuo ero on sillä luvan kysymisellä ja sopimisella aikatauluista.
Ja mielestäni ne eivät todellakaan ole synonyymejä keskenään. Ei edes lapsiperheissä tai arkikielessä.
On kahdesta täysin eri asiasta kysymys.Ja hyvä kysymys, todella. Tai minkälaisessa parisuhteessa mies tai nainen joutuu pyytämään lupaa mennä baariin. Alistetetussa.
Jaa, minulla on käynyt niin, että kaverit on pyytänyt baariin ja oon sanonut että ok, varmistan vielä mieheltä että se ei oo sopinut mitään siihen. Mies sitten muistuttanut että silloinhan on ne sun mummin 70v päivät johon ollaan lupautunut menemään..
Luvan kysyminen on mielestäni juuri sitä, että jos tiedät että mitään ihmeellistä estettä ei ole niin joudut kysymään lupaa toiselta. Mutta totta kai jos on muuta sovittua menoa eikä sitä muista niin se on eri asia. Se ei tarkoita, että joutuisit toisen luvan armoille.
Voi olla, että ajattelen vapaasti näistä asioista, mutta kun olen sitä mieltä, että ketään ei voi omistaa ja pysyy suhdekin huomattavasti pirteämpänä kun kukaan aikuinen parisuheessa ei ole toisen äiti tai isä toiselleen.
Aloittaja varmaan sai vastauksensa näiden palstamammojen kommenteista? ; )
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten pariutuko, jos haluatte olla itsenäisiä ja spontaaneja. Parisuhteessa otetaan toisen menot, suunnitelmat, halut huomioon. Puolin ja toisin!
Jos en ole sopinut puolison kanssa viettäväni iltaa hänen kanssaan, olen vapaa sopimaan menosta jonkun toisen kanssa. En haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen voisi puolestani ja minulle kertomatta päättää, että tänään ollaan muuten kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä pyydetään lupa. Käytännössä se on keskustelu, jossa ilmoitetaan suunnitelmista etukäteen. Lapsiperheessä ei voi enää spontaaneja reissuja tehdä. Ja jos on yhteisiä suunnitelmia, niin sori, silloin jää kavereiden ryyppyreissut käymättä.
Millä tapaa ne lapset estäisivät spontaanin oluellakäynnin ? Jos toinen vanhemmista on kotona.
Tätä en pysty ymmärtämään enkä käsittämään.
Ootko samoja ihmisiä, jotka ei millään kykene käsittämään miksi sosiaalihuolto puuttuu elämään ja huostaanottaa lapset, vaikka äiti ja isä ihan vaan spontaanisti lähtee kavereiden kanssa kaljalle? Koska jos ei sen puolison kanssa keskustella, niin mikä estää saman spontaanin idean tulemisen molemmille?
Vai oletko kenties niitä, joiden mielestä naisella ei vain voi olla mitään menoja ja siellä se istuu 365 päivää vuodessa kotona samalla kun iskä on spontaanisti kavereiden kanssa?
Kyllä taas mammoilla flippaa ja pahasti. Oluellakäynti = sosiaalihuollon asiakkuus.
Spontaani oluella käynti ilman että on huolehdittu pienten lasten hoidosta = syy lastensuojelun asiakkuuteen. Halusit tai et.
Just juu. Juoskaa jo mutkia. Kaikissa parisuhteissahan oli niitä pieniä lapsia?
Sinulla tuntuu nuo sossun asiat olevan hallussa, mistä ovat sinulle niin tuttuja?
Ei tuo tuo lässyttämällä ja jänkkäämällä kuitenkaan miksikään muutu. Lapsia ei voi jättää itsekseen kun vanhemmat lähtevät kaljalle. Siksi jos lapsiperheen vanhemmat haluavat kaljalle, heidän pitää sopia kumpi menee vai järjestetäänkö hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloittajan kysymykseen löytyy osasta ketjun naisten vastauksia. Sen enempää ihmettelemättä.
Suomalainen nainen on päällepäsmäri ja pirttihirmu, ja palstamammojen ihan ikiomat säännöt ovat kiveenhakattuja. Miehellä ei ole mitään sananvaltaa.
Eli jos sinä haet lapset hoidosta, ja suunnittelet sitten kuntosalille lähtöä, sinulle on ihan Ok, että vaimo onkin lähtenyt kavereiden kanssa reissuun, ja olet viikonlopun lasten kanssa, tietämättä, miten tilanne etenee, ja pääsetkö itse minnekään? Ja Ok on myös, että tätä tapahtuu usein ja ilman mitään sopimista? Ja jos yhtään valitat, olet pirttihirmu?
Oikeissa parisuhteissa molempien menot ovat yhtä tärkeitä, ja siksi niistä puhutaan, jotta kumpikaan, sukupuolesta riippumatta, ei kokisi, ettei itsellä ole mitään sananvaltaa. Jos tämä ei käy, älä hanki lapsia.
Jänkänjänkänjänkänjänkänjänkkä.
Baarissa poikkeaminen on sinulle koko viikonlopun reissu? Alkoholistina siis sinulla näin?
Olette te hupiakkoja. Ei voi muuta sanoa, paitsi että säälin miehiänne.
Ei, mutta sinne baariin ei vaan voi poiketa noin vaan kun se päiväkoti menee kiinni klo 17.
Jonkun on haettava lapset, mieluiten vielä ilman että haisee oluelle...
Juu, ihan kaikki miehethän käykin spontaanisti oluella ystäviensä kanssa arkipäivisin ennen kello viittä.
Aivan käsittämättömiä olkinukkeja taas palstamammoilta.
En pystyisi elämään noin kontrolloivan miehen kanssa. Tietenkin menoista täytyy ilmoittaa etukäteen, että kumpikin osaa suunnitella omia juttujaan sen mukaan. Mutta ei tuollaiseen tarvitse polvillaan anoa lupaa, on ihan normaalia, että kumpikin käy näkemässä kavereitaan välillä.
Eri asia, jos koko ajan ravaa jossain muualla, eikä vietä ollenkaan aikaa kumppaninsa kanssa.
Todellakin mies kysyy luvan menoilleen (=sovitaan aikataulut yhdessä). Ei meidän perhe-elämästä tulisi muuten mitään. Meillä on kolme pientä lasta, mies tekee vuorotyötä ja kaksi lapsista harrastaa paljon. En voi myöskään itse mennä minnekään, ennenkuin kysyn mieheltä "luvan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten pariutuko, jos haluatte olla itsenäisiä ja spontaaneja. Parisuhteessa otetaan toisen menot, suunnitelmat, halut huomioon. Puolin ja toisin!
Jos en ole sopinut puolison kanssa viettäväni iltaa hänen kanssaan, olen vapaa sopimaan menosta jonkun toisen kanssa. En haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen voisi puolestani ja minulle kertomatta päättää, että tänään ollaan muuten kotona.
Eihän siinä mitään pahaa ole, kunhan pariutuu sellaisen ihmisen kanssa joka on samoilla linjoilla. Sitten täytyy kuitenkin opetella joustamaan jos lapsia tulee, tai jättää ne lapset kokonaan hankkimatta joka lienee kovin vapaudenkaipuiselle se paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsiperheessä pitää sopia iltamenoista yhdessä, sehän on selvä, ei molemmat voi päättää vaan lähteä baariin ja jättää lapsia oman onnensa nojaan. Lapsettomat parit sitten erikseen sen mukaan miten on yhdessä sovittu. Jos oletusarvo on viettää ilta yhdessä, niin kyllä se samana päivänä ilmoittaminen on minusta kurjaa, koska toinen ei välttämättä ehdi enää järjestää korvaavia suunnitelmia. Hyvissä ajoin kerrottuna menee ihan ilmoitusluontoisenakin asiana. Tai näin ainakin meillä oli ennen lapsia, kukin pari toki tyylillään.
No, kai sinä nyt hyvä ihminen ymmärrät, että kukaan tervejärkinen aikuinen ei jätä lapsia yksin mihinkään.
Tässä ei ole siitä kysymys. On kysymys luvan kysymisestä puolisolta ylipäätään. Jos on raha-asiat ok, kumpikaan ei ole alkoholisti ja muutenkin ihan perusperheistä on kysymys. Tai minä ainakin niin ajattelen.
Että onko luvan kysyminen jees vai riittääkö, että menoista ilmoitetaan ja sovitaan aikatauluista? Niillä kahdella on hurja ero. Kuin yöllä ja päivällä.
Ja ei, en ymmärrä, että lupia tarvitsee kysellä niinkään. Vain sopia käytännön asioista.
Mieheni on koko viikonlopun reissussa kavereidensa kanssa eikä todellakaan tarvinnut kysyä lupaa siihen. Minä sis olen lasten kanssa kotona ja touhuan kaikkea kivaa.
Sitten taas joku toinen kerta on minun vuoroni mennä omien kavereideni kanssa. Mikä siinä on niin vaikeaa? Tasa-arvoinen parisuhde toimii vastavuoroisesti. Jos lupia tarvitsee anoa, niin ollaan kyllä todella ohuella reitillä...
Vierailija kirjoitti:
Todellakin mies kysyy luvan menoilleen (=sovitaan aikataulut yhdessä). Ei meidän perhe-elämästä tulisi muuten mitään. Meillä on kolme pientä lasta, mies tekee vuorotyötä ja kaksi lapsista harrastaa paljon. En voi myöskään itse mennä minnekään, ennenkuin kysyn mieheltä "luvan".
Mutta eihän aikataulujen sopiminen ole luvan kysymistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä pyydetään lupa. Käytännössä se on keskustelu, jossa ilmoitetaan suunnitelmista etukäteen. Lapsiperheessä ei voi enää spontaaneja reissuja tehdä. Ja jos on yhteisiä suunnitelmia, niin sori, silloin jää kavereiden ryyppyreissut käymättä.
Millä tapaa ne lapset estäisivät spontaanin oluellakäynnin ? Jos toinen vanhemmista on kotona.
Tätä en pysty ymmärtämään enkä käsittämään.
Jos minulla on joku sovittu meno, niin silloin toisen pitää jäädä lasten kanssa kotiin, eikä lähteä extempore ruotsinreussulle. Ennen lapsia näin kyettiin tekemään molemmin puolin. Lasten jälkeen pitää ottaa ne lapset huomioon.
Minä puhun oluellakäynnistä, sinä ruotsinreissusta. Näinkö heikkolahjainen aines palstalla oikeasti kokoontuu? Ja vielä lisääntyy?
Noh.
Jos minulla on joku sovittu meno, niin silloin toisen pitää jäädä lasten kanssa kotiin, eikä lähteä extempore kavereiden kanssa yhdelle oluelle. Ennen lapsia näin kyettiin tekemään molemmin puolin. Lasten jälkeen pitää ottaa ne lapset huomioon.
Helpottiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus aloittajan kysymykseen löytyy osasta ketjun naisten vastauksia. Sen enempää ihmettelemättä.
Suomalainen nainen on päällepäsmäri ja pirttihirmu, ja palstamammojen ihan ikiomat säännöt ovat kiveenhakattuja. Miehellä ei ole mitään sananvaltaa.
Eli jos sinä haet lapset hoidosta, ja suunnittelet sitten kuntosalille lähtöä, sinulle on ihan Ok, että vaimo onkin lähtenyt kavereiden kanssa reissuun, ja olet viikonlopun lasten kanssa, tietämättä, miten tilanne etenee, ja pääsetkö itse minnekään? Ja Ok on myös, että tätä tapahtuu usein ja ilman mitään sopimista? Ja jos yhtään valitat, olet pirttihirmu?
Oikeissa parisuhteissa molempien menot ovat yhtä tärkeitä, ja siksi niistä puhutaan, jotta kumpikaan, sukupuolesta riippumatta, ei kokisi, ettei itsellä ole mitään sananvaltaa. Jos tämä ei käy, älä hanki lapsia.
Jänkänjänkänjänkänjänkänjänkkä.
Baarissa poikkeaminen on sinulle koko viikonlopun reissu? Alkoholistina siis sinulla näin?
Olette te hupiakkoja. Ei voi muuta sanoa, paitsi että säälin miehiänne.
Ei, mutta sinne baariin ei vaan voi poiketa noin vaan kun se päiväkoti menee kiinni klo 17.
Jonkun on haettava lapset, mieluiten vielä ilman että haisee oluelle...
Juu, ihan kaikki miehethän käykin spontaanisti oluella ystäviensä kanssa arkipäivisin ennen kello viittä.
Aivan käsittämättömiä olkinukkeja taas palstamammoilta.
Onko joku väittänyt että kaikki miehet käyvät? Tuossa oli vaan kerrottu syy, miksi lapsiperheen vanhempien täytyy neuvotella hoitojärjestelyistä keskenään JOS haluavat kaljalle. Ei kaikki halua, niin ei ole kukaan väittänyt eikä se ole tämän keskustelun kannalta edes oleellista.
Hyi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin mies kysyy luvan menoilleen (=sovitaan aikataulut yhdessä). Ei meidän perhe-elämästä tulisi muuten mitään. Meillä on kolme pientä lasta, mies tekee vuorotyötä ja kaksi lapsista harrastaa paljon. En voi myöskään itse mennä minnekään, ennenkuin kysyn mieheltä "luvan".
Mutta eihän aikataulujen sopiminen ole luvan kysymistä...
Jossakin parisuhteessa on puhekielessä, kuten edellä todettiin.
Apn mielestä se luvan kysyminen on nimenomaan sitä menoista sopimista, ja näemmä monen muunkin mielestä.
Ei, sopiminen ja kommunikointi on yksi perusta parisuhteelle (lapsia tai ei).
Luvan kysyminen eli asioista sopiminen on siis ihan normaalia. Epänormaalia on se, että toinen vain ilmoittaa että heippa lähden nyt paikkaan x kamujen kera...
Jänkänjänkänjänkänjänkänjänkkä.
Baarissa poikkeaminen on sinulle koko viikonlopun reissu? Alkoholistina siis sinulla näin?
Olette te hupiakkoja. Ei voi muuta sanoa, paitsi että säälin miehiänne.