Miksi ihmiset, joilla on lapsi/lapsia, kutsuttavat itseään lapsettomiksi, jos eivät saa lisää lapsia?

Sitä kait kutsutaan sekundääriseksi lapsettomuudeksi.

Täytyy myöntää etten ymmärrä minäkään, minäkin olisin halunnut vähintään kolme lasta, mieluummin neljä.

Mutta lasten isä ei halunnut, sain tyytyä kahteen. Asiasta oli vain päästävä yli, enpä ole koskaan kenellekään valittanut, onhan minulla kaksi ihanaa lasta.

Voi olla lapsellinen joka kärsii lapsettomuudesta. Itse lukeudun tähän kategoriaan. Uuden miehen kanssa oli 9 vuotta yritystä. On jo luovutettu mutta tiedän tuskan ja menetyksen tunteen joka keskenmenon jälkeen.

Ehkäpä siksi että siihen käytettäviä apukeinoja kutsutaan lapsettomuushoidoiksi. Tuon pitkän (ja kalliin) polun olen itsekin käynyt läpi. Ikävä juttu kaikenkaikkiaan.

Mitähän lapsettomat ihmiset ajattelevat tällaisesta "ihan pienestä", itse keksitystä käsitteiden uudelleenmäärittelystä. Minusta tosi itsekästä ja epäsolidaarista sellaisia kohtaan, jotka lasta kovasti yrittävät tai ovat yrittäneet ja odosttavat hyviä uutisia tai eivät lasta koskaan saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän lapsettomat ihmiset ajattelevat tällaisesta "ihan pienestä", itse keksitystä käsitteiden uudelleenmäärittelystä. Minusta tosi itsekästä ja epäsolidaarista sellaisia kohtaan, jotka lasta kovasti yrittävät tai ovat yrittäneet ja odosttavat hyviä uutisia tai eivät lasta koskaan saaneet.

Tätä kutsutaan ihan virallisestikin sekundääriseksi lapsettomuudeksi, ka sitä hoidetaan lapsettomuushoidoilla. Mutta onhan se kieltämättä hieman hassu termi kun esikoisen kannalta asiaa katsotaan.

Kun itse kärsin lapsettomuudesta, ymmärsin kyllä sekundäärisesti lapsettomia hyvin. Samanlaisia hoitoja ja tuntemuksia kävivät läpi.

En tiedä. Ihminen jolla on lapsi ei voi olla lapseton. Miltähän lapsista tuntuu jos vanhemmat ovatkin olevinaan lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän lapsettomat ihmiset ajattelevat tällaisesta "ihan pienestä", itse keksitystä käsitteiden uudelleenmäärittelystä. Minusta tosi itsekästä ja epäsolidaarista sellaisia kohtaan, jotka lasta kovasti yrittävät tai ovat yrittäneet ja odosttavat hyviä uutisia tai eivät lasta koskaan saaneet.

No tämä lapsettomaksi jäänyt ajattelee, että suksikaa "suruinenne" ...

Tuntuu varmaan ikävältä, jos toiveissa on lisää lapsia ja suunniteltu lapsiluku ei toteudu, mutta se on TÄYSIN eri asia kuin jäädä lapsettomaksi. Koen termin käytön lapsia saaneiden suusta ihan puhtaasti loukkaavaksi. Sekundaarinen lapsettomuus, no jaa, ei tuokaan hyvä termi ole, kehitelkää lääketieteen ammattilaiset joku ihan uusi, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän lapsettomat ihmiset ajattelevat tällaisesta "ihan pienestä", itse keksitystä käsitteiden uudelleenmäärittelystä. Minusta tosi itsekästä ja epäsolidaarista sellaisia kohtaan, jotka lasta kovasti yrittävät tai ovat yrittäneet ja odosttavat hyviä uutisia tai eivät lasta koskaan saaneet.

Kokonaan lapseton varmasti tajuaa tuskan mitä yrittäminen ja pettyminen ja hoitojen läpikäynti aiheuttaa. Jokaisen tuska on erilainen. Esim mulla ei ollut "kuin" 3 keskenmenoa 10 vuodessa, joillakin on toistakymmentä muutamassa vuodessa, jollakin ei tule edes yhtä raskautta. Mutta se harras toive ja jatkuvat pettymykset on samat. Miksi vähätellä niitä? Miksi määritellä tarkasti mikä on oikeaa lapsettomuutta, mikä ei vielä ole, montako vuotta pitää kärsiä että on ansainnut lapsettoman arvonimen?

Asiaa ei varmaan voi ymmärtää jos ei ole itsellä kokemusta.

Hän kärsii ns sekundäärisestä lapsettomuudesta. Eli tavallaan ei saa sitä lapsilukua kuin toivoisi.

Olisko niin että sekundäärisesti lapseton on niin pitkä termi ettei sitä jaksa aina sanoa? Itse sanon vaan että yritettiin 8 vuotta ja sitte luovutettiin. Mulla on 2 lasta, miehellä ei yhtään eli hän on oikeasti lapseton. Minä sekundäärisesti. Onko meidän avioliitto nyt sitten lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä siksi että siihen käytettäviä apukeinoja kutsutaan lapsettomuushoidoiksi. Tuon pitkän (ja kalliin) polun olen itsekin käynyt läpi. Ikävä juttu kaikenkaikkiaan.

Toi on kyllä totta. Silloin ei ole merkitystä, vaikka lapsia jo olisi. Minusta ennen puhuttiin hedelmöityshoidoista vai onko se jotenkin eri asia? Ainakin tuo hedelmöityshoito tuntuisi jotenkin neutraalimmalta siinä tilanteessa, jos lapsia jo on.

Entäs jos toinen on tosiaan lapseton ja toinen ei, miten termit sitten menee? Onkohan sillekin joku nimitys? Puoliksi lapseton pari..

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ihminen jolla on lapsi ei voi olla lapseton. Miltähän lapsista tuntuu jos vanhemmat ovatkin olevinaan lapsettomia.

Sori, vakava asia, mutta alkoi naurattaa. "Kato äitin pikku rakkauspakkaus, kun me ollaan iskän kanssa lapsettomia."

Minulla on kokemusta siitä että se toisen lapsen kaipuu on liki sietämätön. Alunperin en edes halunnut lapsia, sitten saimme esikoisen ja sen jälkeen halusimme toisen. Missä oli sitten omat hankaluutensa.

Toki om eri asia olla jo äiti ja kaivata toista, mutta tunteilleen ei mitään voi. Hassuinta on se, että jos en olisi hankkinut sitä ekaa, en varmaan koskaan olisi sen kummemmin haikaillut.

Onko silloin lapseton jos on saanut lapsen mutta lapsi kuoli tai syntyi kuolleena ja haluaisi toisen muttei saa.. Toisaaltahan se on loukkaus kuollutta lasta kohtaan jos sanoo olevansa lapseton. Silti voi kärsiä lapsettomuudesta.

Pitäiskö se sitten olla että kärsii-lapsen-saannin vaikeudesta, Ei nää asiat oo niin yksinkertaisia.

Sekundäärisesti lapseton kuulostaa siltä että on b-luokan lapseton eli asia ei voi olla niin vaikea tai surullinen. Se tuntuu vähättelyltä. Kukaan ei voi tietää miltä kenestäkin tuntuu. Jo tää ketju osoittaa että pelissä on suuret tunteet. Toisaalta onhan meillä ykköstyypin ja kakkostyypin diabetes niin pitäiskö sitten olla sama lapsettomuudessa.

Lapseton = ei ole lapsia, mikä siinä nyt niin vaikeeta on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän lapsettomat ihmiset ajattelevat tällaisesta "ihan pienestä", itse keksitystä käsitteiden uudelleenmäärittelystä. Minusta tosi itsekästä ja epäsolidaarista sellaisia kohtaan, jotka lasta kovasti yrittävät tai ovat yrittäneet ja odosttavat hyviä uutisia tai eivät lasta koskaan saaneet.

Tätä kutsutaan ihan virallisestikin sekundääriseksi lapsettomuudeksi, ka sitä hoidetaan lapsettomuushoidoilla. Mutta onhan se kieltämättä hieman hassu termi kun esikoisen kannalta asiaa katsotaan.

Kun itse kärsin lapsettomuudesta, ymmärsin kyllä sekundäärisesti lapsettomia hyvin. Samanlaisia hoitoja ja tuntemuksia kävivät läpi.

Lapsettomuudesta voi kärsiä vaikka olisi useampikin lapsi. Terminä se on ehkä hassu, mutta omalla tavallaan myös kuvaava. Teknisesti voisi kai puhua myös hedelmättömyydestä. Vaikka olisikin saanut yhden lapsen, voi toisen tai useamman lapsen kaipuu olla suuri. Aivan huuhaata sanoa, että "lapsettomiin, jotka ei lasta koskaan saaneet, sattuu, jos karitatykät sanoo kärsivänsä lapsettomuudesta." Toisen lapsen lapsettomuuskin sattuu varmasti aivan yhtä lailla. Saman prosessin joutuu käymään läpi: toiveen, hajoamisen joka kuukausi, uuden toivomisen, hirveän stressin, mahdoliset hormoonikuurit, tunteen siitä, että jotain puuttuu, järjettömän ison asian kantamisen mukana ja vain harvoille puhumisen...Lapsettomuus ei ole vain totaalilapsettomien juttu. Se on asia, josta pitää voida puhua vaikka olisikin vaikka yksi tai useampia lapsia. Lapsettomuus sattuu. Aina. 

Vierailija kirjoitti:

Onko silloin lapseton jos on saanut lapsen mutta lapsi kuoli tai syntyi kuolleena ja haluaisi toisen muttei saa.. Toisaaltahan se on loukkaus kuollutta lasta kohtaan jos sanoo olevansa lapseton. Silti voi kärsiä lapsettomuudesta.

Pitäiskö se sitten olla että kärsii-lapsen-saannin vaikeudesta, Ei nää asiat oo niin yksinkertaisia.

Ei ole niin ja sen vuoksi semantiikka on tärkeää. Kuolleen lapsen tai kuolleena syntyneen vanhemmat eivät ole lapsettomia. Luulen, että myöhäiseen aborttiin päätyneet/joutuneet ajattelevat samoin, silloinhan lapsi syntyy, vaikka hänellä ei ole elinmahdollisuuksia.