Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun itsellä asiat jonkun verran huonosti mutta toisella vielä huonommin. Onko liikaa vaadittu, jos odottaa silti ymmärrystä?
12.05.2017 |
En siis mitenkään erityisesti valita omia ongelmia, mutta joskus niistä saatan puhua ääneen siten, että kerron mikä on pielessä. Kerron siis esim. viisi minuuttia eli mikään itkuvirsi se ei ole. Mutta saan reaktioksi itkuvirren siitä, miten tällä toisella ihmisellä (jolle kerron ongelmistani) on asiat vielä huonommin. Ja vähän vihaisenkin reaktion, että en saisi kokea ongelmiani ongelmiksi, koska toisilla (esim. hänellä) on vielä pahempia ongelmia. Tavallaan ymmärrän ajatuksen. Mutta miten voi verrata ongelmia, että kellä on asiat huonommin? Voiko esim. työttömyyttä ja parisuhteettomuutta panna samalle viivalle ja sanoa, että työtön kärsii enemmän ja siksi parisuhteeton ei saisi valittaa? Tai voiko esim. masentuneelle ärähtää, että minulla on kuule syöpä, joten koita nyt olla vaan hiljaa siitä masennuksestasi? Onko niin, että jos on itse todella tyytymätön omaan elämäntilanteeseensa, niin ei riitä vaan empatiaa muiden elämäntilanneongelmiin? Vai onko niin, että jos vain osa asioista on pielessä, niin pitäisi olla vaan aina iloinen, että edes jokin asia on kunnossa? Kun toisella on kaikki pielessä...
Kommentit (22)
Itselläni on vaikea elämäntilanne (mm. krooninen elämää rajoittava sairaus), mutta ei tulisi mieleenikään, ettei minun seurassani saisi muut kertoa murheitaan tai että vain minulla on oikeus valittaa. Olen vain iloinen, jos sellaisen luottamuksen ilmauksen saan, että toiset haluavat jakaa asioita kanssani. Viime aikoina olen vain ollut yksinäinen, kun tuntuu ettei kukaan jaa iloja eikä surujakaan kanssani. Ihmettelen myös sitä, miksi jotain ärsytti täällä toisen verhojen valinnan pähkäily. Eihän se ole valittamista. Tietysti, jos kysessä on joku rasittava tyyppi, joka tarvitsee hirveästi tukea päätökselleen eikä kertaluonteinen keskustelu eri vaihtoehdoista riitä, vaan yrittää lopulta nakittaa vastuunkin päätöksenteosta sinulle. Sellaisen toki ymmärrän omien huolien päälle rasittavana.
Toinen, mitä en ehkä elämäntilanteessani jaksa ymmärtää, on se että joku toistamiseen vaikertaa, kun ei päässyt jollekin haluamalleen matkalle tai reissulle. Pettymyksen toki ymmärrän tuoreeltaan, mutta jos muutamankin kuukauden päästä vielä ruikutetaan, että voivoi kun en silloin päässyt, niin kyllä rupeaa ärsyttämään. Itse kun en voi sairauksieni takia matkustella juuri ollenkaan vaan joudun tosi paljon oleskelemaan vain kotona ja tuo toinen henkilö reissaa useamman kerran vuodessa niin koti- kuin ulkomaillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jotkut oikein kilpailee valittamisesta, kellä menee huonoimmin. Huoh nykyaika..