Lue keskustelun säännöt.
Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.
11.05.2017 |
Lyhyesti tilanteemme on se, että avomiehelläni on hyvät tulot, minulla tuloina peruspäiväraha, elatusmaksu ja lapsilisä.
Asumme kolmiossa ja maksamme kulut puoliksi eli vuokran, ruuan jne. Lapseni kulut maksan yksin.
Tästä jo kaikki ymmärtää, että minulla ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Toisinkuin miehellä jolla on esim. hienoja vaatteita, ökyauto ja uusin ostos joku vene, koska "sillä on kiva käydä nättinä päivänä ajelemassa".
Meillä on tosiaan omat rahat ja tilit olleet aina (5vuotta) mutta nyt kun jäin työttömäksi (6kk sitten) niin kieltämättä loukkaa, kun mies tietää kuinka tiukilla olen ja samaan aikaan ostelee itselleen kaikkea kivaa mutta minulle ei vahingossakaan mitään. Risteilyllä tosin käytiin ja siitä saan ilmeisesti kuulla kuolemaani asti, mies kun oli niin avokätinen ja maksoi sen. Itse maksoin sielläkin ruuat ja lapsen tuliaiset.
Sekava selostus mutta vaikea lyhyesti selittää niin, että edes joku ymmärtäisi :D
Miltä tilanteemme kuulostaa? Loukkaannunko aiheettomasti?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Miksi leikkiä perhettä kun ei sitä olla?
Ihmetyttää nämä huutelijat, jotka parjaavat, että miehen rahat on miehen rahoja vaikka äiti olisi yhteisen vauvan kanssa kotona pienellä tuella. Aivan sanoinkuvaamatonta itsekkyyttä. Toivottavasti teille käy joskus niin, että joudutte työkyvyttömyyseläkkeelle ja pienille tuloille ja vaimo porskuttaa Malediiveilla ja sinä istut kotona, koska eihän se vaimon ongelma ole jos tulosi ovat pienet. Tällaiset ihmiset eivät ole kypsiä perhe-elämään ja ovat sisäisesti rumia ja itsekkäitä ihmisiä.
Perhe on yksikkö, jossa jokainen ajaa perheen etuja.
Minusta näyttää sille, että tuossa ei olla perhe. Nainen on vain muuttanut miehen luo asumaan lapsensa kanssa, ja miehelle tuo on kevytsuhde. Nainen ei ole tehnyt selväksi, että haluaa perheen.
Miten siitä voi sormia napsauttamalla perhe tulla, kun lapsikaan ei ole yhteinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen myös kaikkia naisia ylipäänsä hoitamaan omia raha-asioitaan niin, että ette koskaan olisi miehestä riippuvaisia. Moni nainen on huonossa suhteessa vain, koska ei pysty olemaan taloudellisesti itsenäinen.
Mulle on jo äidinmaidossa opetettu tämä. Kaikki suvun naiset ovat olleet taloudellisesti itsenäisä ja kahta poikkeusta lukuunottamatta parisuhteessa.
Minä ainakin osaan keskustella miehen kanssa rahasta. Asuntolaina kun otettiin, laskettiin yteiset menot niin että ansiosidonnaisella pärjää niistä pakollisista, loppupalkka on sitten bonus jolla voi hankkia ylimääräistä.
Lapsi kun tuli ajankohtaisesksi, laskettiin budjetit uusiksi ja sovittiin hoitovapaat.
Nyt jos jompi kumpi jäisi työttömäksi, olisi sen aniosidonnaisen varassa 500 arkipäivää aikaa sopeutua.
Meillä on omat rahat, mutta kumpi vain voi viedä toisen auton huoltoon ja maksaa sen muutaman satasen omistaan, ei se sentin tarkkaa saa olla. Ja pitkällä aikavälillä tasoittuu ihan itsekseen siihen 50-50 tilanteeseen. Mutta näin on kummallakin omassa tassussa ne omat mieliteot ja prioriteetit, ei niistä tarvitse neuvotella erikseen.
Näinhän siihen aina lähdetään, ajatellen että kyllä se siitä luontojaan tasoittuu.
Niin kauan kuin on kaksi melko samantuloista työssä käyvää, jotka ei paljon laita kotia, tai ruokaa, ja käyvät vuoron perään kaupassa, ehkä tasoittuukin.
Sitten kun tulee lapsia, nainen on jonkin aikaa kotona, tekee ruokaostokset ja hankkii lasten tarvikkeet, ei tasoitu enää. Siinä tilanteessa menee niin paljon rahaa arkiasioihin joista ei jää mitään jälkeä, ja jota se työssäkäyvä ei tiedä olevankaan. Siinä kohtaa hänen pitäisi maksaa enemmän jotain muuta, että tasoittuisi. Tässä erkaantuu sitten tosimiehet, jotka ottaa kokonaisvastuuta yhteisestä perheestä, ja lompakkoloishuutelijat, jotka perii takaisin joka lomamatkan ja renkaanvaihdon.
Sen huomaa siitä, miten järkyttyneitä he ovat sitten elatusmaksujen suuruudesta, vaikka se on vain heidän laskennallinen oma osuus lapsen välttämättömästä elatuksesta. Kun heillä ei ole lasten kuluista mitään käsitystä kun nainen on hoitanut ne.
Ihan olen excelillä seurannut talon remonttikuluja joka hemmetin naulalaatikon tarkkuudella ja kumma kyllä 12 vuoden jälkeen oli 1000 euron ero 40000 euron kuluissa ihan sillä periaattella että maksa sä vuorostasi tämä.
Ruokalaskut tasoittuu vuosittaisella budjetilla: näin paljon yhteisiä laskuja ja näin paljon arvioidaan menvän kauppaan... mies maksaa yhteiselle tilille enemmän niihin laskuihin ja minä käyn kaupassa.
Asuntolaina alkaa olla lopuillaan, joten sitten tulee mietittäväksi uusi kuvio kun ne lapsen varusteet ja ruokakauppa onkin enenmmän kuin muut laskut. Joko laitetaan ostoksetkin yhteisen tilin kautta tai mies alkaa siirtää rahaa suoraan mun tilille.
Mutta sehän se pointti onkin: kun muutos on näkyvissä, otetaan asia puheeksi ja sovitaan pelisäännöt. Sille ei sitten voi mitään jos puoliso ei ole joukkuepelaaja.... mutta kuka sellaisen kanssa taloutensa haluaa jakaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Miksi leikkiä perhettä kun ei sitä olla?
Ihmetyttää nämä huutelijat, jotka parjaavat, että miehen rahat on miehen rahoja vaikka äiti olisi yhteisen vauvan kanssa kotona pienellä tuella. Aivan sanoinkuvaamatonta itsekkyyttä. Toivottavasti teille käy joskus niin, että joudutte työkyvyttömyyseläkkeelle ja pienille tuloille ja vaimo porskuttaa Malediiveilla ja sinä istut kotona, koska eihän se vaimon ongelma ole jos tulosi ovat pienet. Tällaiset ihmiset eivät ole kypsiä perhe-elämään ja ovat sisäisesti rumia ja itsekkäitä ihmisiä.
Perhe on yksikkö, jossa jokainen ajaa perheen etuja.
Miten neuvoisit minua? Meillä on omat rahat ja yhteinen ns. taloustili, josta maksetaan asunnon ja auton menot. Molempien tulot ovat suurin piirtein saman suuruiset, joten taloustilille laitetaan tällä hetkellä sama summa. Ruokakulut maksetaan suunnilleen puoliksi, ei niin tarkkaa. Itse käyn kaupassa enemmän, koska kauppa on sopivasti työmatkani varrella. Joskus tilanteiden ollessa erilaiset, on sovittu tietty prosenttiosuus tuloista, jotka molemmat laittavat yhteiselle tilille. Siis niin, että pienituloisempi laittaa tietysti vähemmän.
No, puolison omat rahat ovat loppuneet aina noin viikkoa ennen seuraavaa tilipäivää. Hän haluaa lainata rahaa minulta tai yhteiseltä tililtä. Olen joskus antanut pieniä summia lainaksi, joita puoliso ei kuitenkaan koskaan laita takaisin, edes yhteiselle tilille. Itse saan joka kuukausi säästöön n. 200 euroa. Hän ei tiedä, mihin rahat menevät ja miksi tili ei riitä. Kun esim. jääkaappi hajoaa, minulla on puskuria ja pystyn hankkimaan uuden. Puolisoni ei pysty osallistumaan kustannuksiin.
Onko oikeasti niin, että minun pitäisi panna kaikki rahat myös menemään? Antaa puolison käyttää myös minun rahani? Kustantaa isommat hankinnat ja lomamatkat yksin?
Vaihtaa aikuiseen ja täysjärkiseen puolisoon? Toihan kuulostaa joltain edunvalvonnan päämieheltä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Miksi leikkiä perhettä kun ei sitä olla?
Ihmetyttää nämä huutelijat, jotka parjaavat, että miehen rahat on miehen rahoja vaikka äiti olisi yhteisen vauvan kanssa kotona pienellä tuella. Aivan sanoinkuvaamatonta itsekkyyttä. Toivottavasti teille käy joskus niin, että joudutte työkyvyttömyyseläkkeelle ja pienille tuloille ja vaimo porskuttaa Malediiveilla ja sinä istut kotona, koska eihän se vaimon ongelma ole jos tulosi ovat pienet. Tällaiset ihmiset eivät ole kypsiä perhe-elämään ja ovat sisäisesti rumia ja itsekkäitä ihmisiä.
Perhe on yksikkö, jossa jokainen ajaa perheen etuja.
Miten neuvoisit minua? Meillä on omat rahat ja yhteinen ns. taloustili, josta maksetaan asunnon ja auton menot. Molempien tulot ovat suurin piirtein saman suuruiset, joten taloustilille laitetaan tällä hetkellä sama summa. Ruokakulut maksetaan suunnilleen puoliksi, ei niin tarkkaa. Itse käyn kaupassa enemmän, koska kauppa on sopivasti työmatkani varrella. Joskus tilanteiden ollessa erilaiset, on sovittu tietty prosenttiosuus tuloista, jotka molemmat laittavat yhteiselle tilille. Siis niin, että pienituloisempi laittaa tietysti vähemmän.
No, puolison omat rahat ovat loppuneet aina noin viikkoa ennen seuraavaa tilipäivää. Hän haluaa lainata rahaa minulta tai yhteiseltä tililtä. Olen joskus antanut pieniä summia lainaksi, joita puoliso ei kuitenkaan koskaan laita takaisin, edes yhteiselle tilille. Itse saan joka kuukausi säästöön n. 200 euroa. Hän ei tiedä, mihin rahat menevät ja miksi tili ei riitä. Kun esim. jääkaappi hajoaa, minulla on puskuria ja pystyn hankkimaan uuden. Puolisoni ei pysty osallistumaan kustannuksiin.
Onko oikeasti niin, että minun pitäisi panna kaikki rahat myös menemään? Antaa puolison käyttää myös minun rahani? Kustantaa isommat hankinnat ja lomamatkat yksin?
Pyytää puolisoa pitämään kuukauden verran kirjaa menoistaan, laittamaan kaikki kuitit talteen, että näkisi itse minne se raha menee.
Jos teidän kiinteät kulut on sitten liian suuri osuus hänen tuloista, ettei pystyisi edes kahvilla käymään, tai ripsiväriä ostamaan, niin teidän elintaso on silloin viritetty liian korkealle hänen tuloihin nähden, ja enemmän sopivaksi sinun tuloihin.
Sitten muutetaan halvempaan, luovutaan autosta, ei syödä pihviä, ei juoda kalliita viskejä.
Faktahan saattaa olla sekin, että sinun kulutustottumukset on liian kalliita hänelle.
Sitten jos et halua pienempään asuntoon huonommalle alueelle, etkä luopua autosta, niin ole valmis maksamaan niistä enemmän, koska sinä niitä haluat.
Työtöntä miestä sen sijaan eivät voimaantuneet mammat suostu elättää mutta sehän on tietysti ihan eri asia™
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tuollaista hyväksyisi, vaikka täällä tietysti heti huudellaan lompakkoloiseksi. Jos ollaan yhdessä niin eletään samaa elintasoa. Piste. Minä olen ollut vuosia kotona lasten kanssa, opiskelemassa ja työttömänä eikä ikinä ole tarvinnut pyytää mieheltä rahaa. Tilit on olleet yhteisiä alusta asti. Mies saattaa soittaa minulle kaupasta , että voiko ostaa uudet kengät, minulla on lupa ostaa itselleni ne kengät jos olen sitä mieltä että meillä on niihin varaa!
Miehesi kysyy sinulta lupaa ostaa uudet kengät omilla rahoillaan? Wtf?
En ole se jolle vastasit mutta jos raha-asioiden laskeminen on toisen puolison vastuulla niin silloin se toinen joka ei ole niistä ihan yhtä perillä voi joutua kysymään "luvan" esim. jos vähän ennen tilipäivää meinaa ostaa itselleen jotain.
Miksi talouden tasapainossa pysyminen olisi vain toisen vastuulla ja vain toinen voi päättää mihin on varaa?
Meillä talous on yhteistä ja kyllä molemmat tietää milloin on varaa ostaa uudet kengät tai hankkia lapsille vaatteita tai milloin on varaa käytää rahaa vaikka harrastuksiin tai mitä tärkeitä menoja on tulossa jne. ilman että tarvitsee kysellä lupia tai soitella kaupasta onko meillä varaa tähän tai tuohon.
Miksi ne elatusmaksut eivät riitä lapsen elatukseen? Tiesithän, että niitä voi tarkistaa jos jäät työttämäksi ja tulot tippuvat. Paitsi jos olet Kelan elatustuella ja hankit lapsen jonkun köyhän kanssa. Oma vika. Ja miksi tuon miehen pitäisi elättää lapsi joka ei ole hänen? Elättäisitkö miestä jos hän jäisi työttömäksi? Ota huomioon, että hyödyt itsekin yhteiselosta kum asunto on isompi ja tod.näk. paremmalla sijainnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtöntä miestä sen sijaan eivät voimaantuneet mammat suostu elättää mutta sehän on tietysti ihan eri asia™
Olen kyllä tehnyt sitäkin, kuten sanottu, tasan käy vuodikymmenien varrelöa, tavalla tai toisella.
Tätä on elämä naisten seksuaalisen vapautumisen jälkeen. Jos naiset näkevät oikeudekseen promiskuiteetin niin ei pidä ihmetellä miksi miehet eivät ole halukkaita muuhun kuin tällaisiin kevytsuhteisiin. Tässäkin nainen vaatii käytännössä, että mies elättäisi jonkun muun siittämää lasta. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, eikös miehesi maksa myös lapsestasi aiheutuvia kuluja jos asunto ja vuokra menee puoliksi?
Pitäisikö sen lapsen maksaa 1/3? Vai äidin 2/3? Ei minusta..
That was not the point - kirjoittaja vain totesi, että mies faktuaalisesti maksaa myös tuon bonuslapsen kuluja vaikka AP ei sitä ole tainnut huomata... - toki me kulut tuossa samassa asunnossa olisivat jotakuin samat ilman tuota bonuslastakin (paitsi ehkä sähkö ja vesi)
Pitää ottaa huomioon että mies on tuon bonuslapsen hyväksynyt kun on lapsen äidin kanssa suhteeseen ryhtynyt ja varsinkin yhteen muuttanut.
Kyllä siinä väistamättä jonkinlaisen isäpuolen rooliin joutuu ja on ihan hulluutta lähteä tuohon kuvioon jos ei edes joissain määrin halua lapsen elämässä olla.
Ja siihen liittyy myös raha- asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää. Miksi leikkiä perhettä kun ei sitä olla?
Ihmetyttää nämä huutelijat, jotka parjaavat, että miehen rahat on miehen rahoja vaikka äiti olisi yhteisen vauvan kanssa kotona pienellä tuella. Aivan sanoinkuvaamatonta itsekkyyttä. Toivottavasti teille käy joskus niin, että joudutte työkyvyttömyyseläkkeelle ja pienille tuloille ja vaimo porskuttaa Malediiveilla ja sinä istut kotona, koska eihän se vaimon ongelma ole jos tulosi ovat pienet. Tällaiset ihmiset eivät ole kypsiä perhe-elämään ja ovat sisäisesti rumia ja itsekkäitä ihmisiä.
Perhe on yksikkö, jossa jokainen ajaa perheen etuja.
Miten neuvoisit minua? Meillä on omat rahat ja yhteinen ns. taloustili, josta maksetaan asunnon ja auton menot. Molempien tulot ovat suurin piirtein saman suuruiset, joten taloustilille laitetaan tällä hetkellä sama summa. Ruokakulut maksetaan suunnilleen puoliksi, ei niin tarkkaa. Itse käyn kaupassa enemmän, koska kauppa on sopivasti työmatkani varrella. Joskus tilanteiden ollessa erilaiset, on sovittu tietty prosenttiosuus tuloista, jotka molemmat laittavat yhteiselle tilille. Siis niin, että pienituloisempi laittaa tietysti vähemmän.
No, puolison omat rahat ovat loppuneet aina noin viikkoa ennen seuraavaa tilipäivää. Hän haluaa lainata rahaa minulta tai yhteiseltä tililtä. Olen joskus antanut pieniä summia lainaksi, joita puoliso ei kuitenkaan koskaan laita takaisin, edes yhteiselle tilille. Itse saan joka kuukausi säästöön n. 200 euroa. Hän ei tiedä, mihin rahat menevät ja miksi tili ei riitä. Kun esim. jääkaappi hajoaa, minulla on puskuria ja pystyn hankkimaan uuden. Puolisoni ei pysty osallistumaan kustannuksiin.
Onko oikeasti niin, että minun pitäisi panna kaikki rahat myös menemään? Antaa puolison käyttää myös minun rahani? Kustantaa isommat hankinnat ja lomamatkat yksin?
Pyytää puolisoa pitämään kuukauden verran kirjaa menoistaan, laittamaan kaikki kuitit talteen, että näkisi itse minne se raha menee.
Jos teidän kiinteät kulut on sitten liian suuri osuus hänen tuloista, ettei pystyisi edes kahvilla käymään, tai ripsiväriä ostamaan, niin teidän elintaso on silloin viritetty liian korkealle hänen tuloihin nähden, ja enemmän sopivaksi sinun tuloihin.
Sitten muutetaan halvempaan, luovutaan autosta, ei syödä pihviä, ei juoda kalliita viskejä.
Faktahan saattaa olla sekin, että sinun kulutustottumukset on liian kalliita hänelle.
Sitten jos et halua pienempään asuntoon huonommalle alueelle, etkä luopua autosta, niin ole valmis maksamaan niistä enemmän, koska sinä niitä haluat.
Luitko oikein? Molempien brutto- ja nettotulot ovat suunnilleen saman suuruiset, ero nettotuloissa on 40-50 euroa. Minulla on varaa käydä kahvilla, baarissa kavereiden kanssa ja harrastaa. Minulla on myös varaa tarjota ravintolaillallinen tai risteily tai muu viikonloppuloma perheelle. Silti minulla jää n. 200 euroa/kk säästöön. Puoliso harrastaa myös ja tapaa kavereitaan baarissa. Hän ei tarjoa koko perheelle toimintaa, ei ravintolakäyntejä, viikonloppulomia tai mitään muutakaan. Koska ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että ap:lla on oikeus tehdä lapsi tähän maailmaan mutta aina jonkun muun, yhteiskunnan tai ap:n kulloisenkin miehen, tulisi se lapsi elättää?
Minä olen sitä mieltä että avioliitossa pitää selkeästi sopia miten rahoja käytetään. Ovatko ne yhteisiä vai henkilöjohtaisia, mitkä kulut ovat kenenkin vastuulla. Meillä on sovittu että tulot ovat yhteiset ja isommista hankinnoista aina neuvotellaan. Toki meillä on myös selvät sävelet siihen jos joskus tulisi ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin nuorille, että asuvat kumppanin kanssa useamman vuoden yhdessä ennen lastenhankintaa, ettei sitten tarvitse erota, koska on selvää, että näillä uusperheillä tulee eturistiriitoja ja ongelmia, jos ei vanhanaikaisesti voi ajatella tulojen ja menojen olevan yhteisiä. Miltä se lapsestakin tuntuu, kun uusi isä kohtelee häntä kulukohteena.
Ja silti noiden pask*jen avopuolisoiden tulot otetaan huomioon sen köyhemmän tuissa vaikka ei niitä ole 'käytössä'.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin nuorille, että asuvat kumppanin kanssa useamman vuoden yhdessä ennen lastenhankintaa, ettei sitten tarvitse erota, koska on selvää, että näillä uusperheillä tulee eturistiriitoja ja ongelmia, jos ei vanhanaikaisesti voi ajatella tulojen ja menojen olevan yhteisiä. Miltä se lapsestakin tuntuu, kun uusi isä kohtelee häntä kulukohteena.
Asuin miehen kanssa 8 vuotta ja lapsen sain vasta kolmevitosena. Silti miehen asenne lapsiperheen isänä tuli järkytyksenä. Ja ero lopulta. Että antaa nyt sen moralisoinnin olla tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja silti noiden pask*jen avopuolisoiden tulot otetaan huomioon sen köyhemmän tuissa vaikka ei niitä ole 'käytössä'.
Jos puoliso on pask* kuka pakottaa olemaan hänen kanssaan yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, eikös miehesi maksa myös lapsestasi aiheutuvia kuluja jos asunto ja vuokra menee puoliksi?
Pitäisikö sen lapsen maksaa 1/3? Vai äidin 2/3? Ei minusta..
That was not the point - kirjoittaja vain totesi, että mies faktuaalisesti maksaa myös tuon bonuslapsen kuluja vaikka AP ei sitä ole tainnut huomata... - toki me kulut tuossa samassa asunnossa olisivat jotakuin samat ilman tuota bonuslastakin (paitsi ehkä sähkö ja vesi)
Pitää ottaa huomioon että mies on tuon bonuslapsen hyväksynyt kun on lapsen äidin kanssa suhteeseen ryhtynyt ja varsinkin yhteen muuttanut.
Kyllä siinä väistamättä jonkinlaisen isäpuolen rooliin joutuu ja on ihan hulluutta lähteä tuohon kuvioon jos ei edes joissain määrin halua lapsen elämässä olla.
Ja siihen liittyy myös raha- asiat.
Tämä.
Jos tuokin mies olisi suoraan sanonut, kun yhteen muuttamista on pohdittu, että hän ei sitten ole ryhtymässä idäpuoleksi, eikä sitten osallistu lapsen kuluihin, olisiko nainen muuttanutkaan yhteen.
Minun seurustelukumppani halusi muuttaa yhteen minun ja lapsen kanssa. Hän kuitenkin sanoi ettei aio ruveta sitten isäpuoleksi, että hän ei rupea uusperhejuttuihin.
Minä sitten sanoin ettei myöskään muuteta yhteen, koska minun mielestä ei voi asua lapsen kanssa olematta hänen perhettä. Sittenhän on vain alivuokralainen. Jolla on järjestely seksistä vuokraemännän kanssa.
Meillä on toisinpäin, minulla rahaa ja miehellä ei yhtään. Erilaiset talouselliset tilanteet. En ostele hänelle juttuja, koska siitä tulisi tunne, että hän käyttää minua hyväksi taloudellisesti. Se pilaisi suhteen ja tulisi ero. Eri asia tietysti, jos kyse on ydinperheestä ja toinen hoitaa kodin ja lapset, silloin pitää olla yhteiset rahat. Mutta varsinkin uusperheessä on ihan normaalia omat rahat.
Mies on muuttaessaan yhteen lapsen ja naisen kanssa, tehnyt sen vapaaehtoisesti ja tieten. Hän on saanut rusinat pullasta, hänen asuminen on halventunut, tai ehkä samalla hinnalla enemmän tilaa. Kiva koti, ruoka pöydässä, lämmin peti, seuraa ja perhe joka päivä.
Nyt hän ei haluakaan osallistua siihen kolikon toiseen puoleen, vastuuseen ja huolenpitoon, myös pahoina päivinä. Ei yhtä ilman toista. Hän on ottanut koko paketin. Olisi sitten sanonut että seurustelu omista asunnoista käy, että hän ei halua uusperheeksi. Nainen olisi paperilla yh ja saisi kaikki tuet. Nyt hän menettää ne koska avokin tulot. Koska yhteiskunta olettaa että perhe pitää huolta toisistaan.
Jos ap ajattelee tätä puhtaan taloudellisesti, kuten mies näyttää tekevän, hänen on järkevintä ulkoistaa mies taloudesta ja muuttaa edullisemmin asumaan. En sano edes eroamisesta mitään, suhde voi olla eri asunnoistakin.
Sanoo miehelle että nyt on liian kovat kulut tässä, täytyy järkeistää. Mies tehköön omat ratkaisunsa. Kas, eri rahat ja eri talous, ilmeisestikin. Itsenäinen päätöksenteko.