Naiset luulee että jos mies haluaa edetä hitaasti...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väärin etsiä suhdetta, mutta ei ole väärin toiselta osapuolelta sanoa että haluaa jotain intensiivisempää. Tosin jos molemmat on oikeasti kiinnostuneita, niin joustoa löytyy usein puolin ja toisin.

Mikäli se vesijumppa ja kukkapenkin kitkeminen menee aina treffikumppanin edelle, niin eiköhän asia ole jo aika selvä.

Entäs jos on kyse työstä, opiskelusta ja lapsista? Nämä ovat nimittäin minun tämänhetkiseen elämääni kuuluvia asioita. Pitääkö treffikumppani laittaa jonkun näiden edelle, että voisin osoittaa olevani kiinnostunut ihmisestä?

Ei tietenkään ole väärin haluta intensiivisempää, mutta jos edelleen puhutaan yleisellä tasolla, niin ei kyllä voi mielestäni sanoa, että hitaasti etenevä ihminen ei voi olla kiinnostunut.

Olkoon tuo sinun totuutesi ap. Kaikilla ei ole noin eikä kaikki halua vitkastella ja voivat kokea sen toivottomana jos toinen sanoo, että hitaammin hei. Kyllä se voi tuntua tyrmäämiseltä. Silloin suhde etenee vain sen toisen halun ja tuntemusten mukaan ja se kuka haluaisi nopeammin edetä joutuu tyytymään toisen tahtiin tai lopettamaan suhteen.

Moni päätyy lopettamiseen, koska huomaa pian, että se hidasteleva kumppani ei mielipiteestään jousta edes toisen tunteiden vuoksi milliäkään niin silloin toisesta alkaa tuntumaan ettei merkitse vitkastelijalle selvästikään yhtä paljon kuin kokee asian olevan omalta osaltaan eli vitkastelija ei hievahada eikä osoita muutosliikkeitä, vaikka huomaisi muutoin menettävänsä sen toisen rinnaltaan. Se on toiselle merkki siitä ettei välittäminen ole tasapuolista.

Nopealle etenemiselle ei ole periaatteessa kahdella aikuisella ihmisellä mitään estettä ja aina voi tulla mutkia matkaan tai sitten ei.

Pikemminkin varovaisuuteen liittyy usein pettymyksiä ja luottamuspulaa menneisyydestä ja tätä sitten joutuu viaton osapuoli paikkailemaan venymällä toisen tahtoon täysin jos haluaa suhteen jatkuvan (mikään ei takaa myöskään sitä jatkuuko suhde siltikään sen pidemmälle).

Kyllä suhteen etenemiselle tulisi olla yhteiset pelisäännöt, on se sitten mitä vaan ja kompromisseillekin tilaa, jotta kumpikin voi tuntea, että tunteitaan kunnioitetaan.

Että myös toisella on väliä.

Kysyhän ap itseltäsi seuraavan kerran kun pyydät hidasta etenemistä, että miksi haluat niin?

Miksi ei voisi olla toisen kanssa enemmän? Välitäntö ja rakastanko tarpeeksi? Luotanko?

Miksi en uskalla heittäytyä? Mikä on pahinta mitä siitä voisi seurata? Onko toinen sen riskin arvoinen?voinko vaatia toista odottamaan minua antamatta itse mitään joustoa?

Miten pidän toisen tyytyväisenä?

Näin ihan vain esimerkkeinä. :)

Moni nanen on valmis etenemään hitaasti kunhan suhde etenee ja hän on muutoin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni hitaasti etenevä mies on tarkoittanut sitä että katsastelee samalla muitakin.

Ja harva tarkoittaa nopeammalla etenemisellä kihloja toisella tapaamiskerralla, talon ostoa ja vauvaa.

Jos on oikeasti kiinnostunut toisesta, haluaa pitää yhteyttä useammin kuin kerran viikossa ja tavatakin muutaman kerran kuukaudessa.

Entä jos elämäntilanne on oikeasti sellainen, että tuo ei ole mahdollista? Onko väärin silti etsiä suhdetta, jossa toiveena on, että tavataan harvakseltaan ja sitten vasta kun on kunnolla tutustuttu, aletaan tehdä käytännön järjestelyjä, että voidaan tavata useammin?

No ei se väärin ole. Mutta ei se varmaan onnistu oikein ikinä. Koska käytännössä kaikki ihastuneet haluavat nähdä sitä ihastustaan suunnilleen koko ajan. Ja useimmat haluavat paljon intensiivisemmän suhteen kuin että tavataan harvakseltaan. Jos haluaa erilaista suhdetta, niin hommahan ei natsaa. Ja herää kyllä kysymys, että mahtuisiko sinun elämään parisuhde edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni hitaasti etenevä mies on tarkoittanut sitä että katsastelee samalla muitakin.
Ja harva tarkoittaa nopeammalla etenemisellä kihloja toisella tapaamiskerralla, talon ostoa ja vauvaa.
Jos on oikeasti kiinnostunut toisesta, haluaa pitää yhteyttä useammin kuin kerran viikossa ja tavatakin muutaman kerran kuukaudessa.

Entä jos elämäntilanne on oikeasti sellainen, että tuo ei ole mahdollista? Onko väärin silti etsiä suhdetta, jossa toiveena on, että tavataan harvakseltaan ja sitten vasta kun on kunnolla tutustuttu, aletaan tehdä käytännön järjestelyjä, että voidaan tavata useammin?

No ei se väärin ole. Mutta ei se varmaan onnistu oikein ikinä. Koska käytännössä kaikki ihastuneet haluavat nähdä sitä ihastustaan suunnilleen koko ajan. Ja useimmat haluavat paljon intensiivisemmän suhteen kuin että tavataan harvakseltaan. Jos haluaa erilaista suhdetta, niin hommahan ei natsaa. Ja herää kyllä kysymys, että mahtuisiko sinun elämään parisuhde edes?

Tätä juuri tarkoitinkin, että tästä puhutaan jonain yleisenä totuutena, ikään kuin minun tapani olisi väärä ja etten minä voisi olla ihastunut tai ettei minua kiinnosta mikään suhde. Toki minä sen tajuan, että olen vähemmistössä ja on vaikeaa löytää joku, joka on samalla linjalla tässä asiassa, mutta ethän sinä voi sanoa, olenko minä oikeasti ihastunut tai tosissani etsimässä parisuhdetta. Kyllä minä ihan oikeasti etsin, mutta käytännössä se nyt vain on hankalaa ja lasten takia en halua hätiköidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni hitaasti etenevä mies on tarkoittanut sitä että katsastelee samalla muitakin.Ja harva tarkoittaa nopeammalla etenemisellä kihloja toisella tapaamiskerralla, talon ostoa ja vauvaa.Jos on oikeasti kiinnostunut toisesta, haluaa pitää yhteyttä useammin kuin kerran viikossa ja tavatakin muutaman kerran kuukaudessa.

Entä jos elämäntilanne on oikeasti sellainen, että tuo ei ole mahdollista? Onko väärin silti etsiä suhdetta, jossa toiveena on, että tavataan harvakseltaan ja sitten vasta kun on kunnolla tutustuttu, aletaan tehdä käytännön järjestelyjä, että voidaan tavata useammin?

No ei se väärin ole. Mutta ei se varmaan onnistu oikein ikinä. Koska käytännössä kaikki ihastuneet haluavat nähdä sitä ihastustaan suunnilleen koko ajan. Ja useimmat haluavat paljon intensiivisemmän suhteen kuin että tavataan harvakseltaan. Jos haluaa erilaista suhdetta, niin hommahan ei natsaa. Ja herää kyllä kysymys, että mahtuisiko sinun elämään parisuhde edes?

Tätä juuri tarkoitinkin, että tästä puhutaan jonain yleisenä totuutena, ikään kuin minun tapani olisi väärä ja etten minä voisi olla ihastunut tai ettei minua kiinnosta mikään suhde. Toki minä sen tajuan, että olen vähemmistössä ja on vaikeaa löytää joku, joka on samalla linjalla tässä asiassa, mutta ethän sinä voi sanoa, olenko minä oikeasti ihastunut tai tosissani etsimässä parisuhdetta. Kyllä minä ihan oikeasti etsin, mutta käytännössä se nyt vain on hankalaa ja lasten takia en halua hätiköidä.

Minä tapailin paria miestä jotka molemmat alkoivat suunnitella jotain perhelomaa ja -tapahtumia ennen kuin olivat edes tavanneet lastani. Minusta se oli ahdistavaa. Ei kukaan mitään isää etsi ja pitää osata edetä hitaasti jotta lapsi myös tottuu ja etenkin minä en olisi yhteenkään suhteeseen lähtenyt jos lapsi ei olisi siitä toisesta myös pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Olkoon tuo sinun totuutesi ap. Kaikilla ei ole noin eikä kaikki halua vitkastella ja voivat kokea sen toivottomana jos toinen sanoo, että hitaammin hei. Kyllä se voi tuntua tyrmäämiseltä. Silloin suhde etenee vain sen toisen halun ja tuntemusten mukaan ja se kuka haluaisi nopeammin edetä joutuu tyytymään toisen tahtiin tai lopettamaan suhteen.
Moni päätyy lopettamiseen, koska huomaa pian, että se hidasteleva kumppani ei mielipiteestään jousta edes toisen tunteiden vuoksi milliäkään niin silloin toisesta alkaa tuntumaan ettei merkitse vitkastelijalle selvästikään yhtä paljon kuin kokee asian olevan omalta osaltaan eli vitkastelija ei hievahada eikä osoita muutosliikkeitä, vaikka huomaisi muutoin menettävänsä sen toisen rinnaltaan. Se on toiselle merkki siitä ettei välittäminen ole tasapuolista.

Nopealle etenemiselle ei ole periaatteessa kahdella aikuisella ihmisellä mitään estettä ja aina voi tulla mutkia matkaan tai sitten ei.
Pikemminkin varovaisuuteen liittyy usein pettymyksiä ja luottamuspulaa menneisyydestä ja tätä sitten joutuu viaton osapuoli paikkailemaan venymällä toisen tahtoon täysin jos haluaa suhteen jatkuvan (mikään ei takaa myöskään sitä jatkuuko suhde siltikään sen pidemmälle).
Kyllä suhteen etenemiselle tulisi olla yhteiset pelisäännöt, on se sitten mitä vaan ja kompromisseillekin tilaa, jotta kumpikin voi tuntea, että tunteitaan kunnioitetaan.
Että myös toisella on väliä.

Kysyhän ap itseltäsi seuraavan kerran kun pyydät hidasta etenemistä, että miksi haluat niin?
Miksi ei voisi olla toisen kanssa enemmän? Välitäntö ja rakastanko tarpeeksi? Luotanko?
Miksi en uskalla heittäytyä? Mikä on pahinta mitä siitä voisi seurata? Onko toinen sen riskin arvoinen?voinko vaatia toista odottamaan minua antamatta itse mitään joustoa?
Miten pidän toisen tyytyväisenä?

Näin ihan vain esimerkkeinä. :)

Moni nanen on valmis etenemään hitaasti kunhan suhde etenee ja hän on muutoin tyytyväinen.

En ole ap, mutta kyllä minulla ainakin on esteitä etenemiselle, vaikka aikuinen olenkin. Minulla on kaksi lasta. Ei minusta äiti-ihmisen sovi huidella heittäytymässä miten sattuu. Ehkä sitten olen tiukkapipo, mutta en minä ainakaan kestäisi itseäni, jos toisin kotiini miehen/miehiä, joita hädin tuskin tunnen. Enkä myöskään kestäisi sitä, että en olisi huolehtimassa lapsista, vaan käyttäisin vapaa-aikaani enimmäkseen deittailemassa.

Pahinta, mitä voi seurata ovat sydänsurut. Minulla on yksi sellainen ollut muutama kuukausi sitten, enkä vieläkään ole päässyt siitä yli ja kyseessä oli kuitenkin vain lyhyt tapailu. Suhtaudun näihin asioihin vakavasti, enkä vain pysty kohauttamaan olkapäitäni. Ehkä olen sitten jotenkin vajavainen tai huono ihminen, en tiedä. (joo kuulostaa marttyyrimaiselta, mutta kyllä tuosta sinun kommentistasi vähän tällainen asenne huokuu läpi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa edetä ryminällä, epäilen hänen olevan joko narsisti tai/ja vain seksin perässä. Itse kannatan kunnolla tutustumista ennen suhteeseen ryhtymistä.

Epäile rauhassa. Minä epäilen miehen olevan rakastunut.

Sillä ettei pane sitä ryminällä etenijää selviää onko se rakastunut.

Höpö höpö. Kyllä pelimies odottaa jaksaa, sillähän on viisi muuta emäntää kierroksessa. Ne yhden miehen naiset siinä puutteessa kärvistelevät. Nopeimmin aikeet selviää sillä kun menee sänkyyn. Jos mies dumppaa seksin jälkeen, niin se olisi tehnyt niin joka tapauksessa, ja parempi ettei tullut investoitua enempää aikaa ja tunteita mokomaan peluriin.

Ei siis toki hyvä taktiikka läheskään kaikille, osalle liian nopea seksiin eteneminen on itsessään liian raskasta. Mutta kyllä se kylmästi ajateltuna nopein keino on.

Ehkä me ollaan tapailtu hyvin erilaisia miehiä. Kyllä sen pelimiehen tunnistaa esim vonkaamisesta ja kuinka siitä seksitä pitää jauhaa niin kuin se olisi kaiken tärkein kulmakivi suhteessa. Jos mies on ollut minusta kiinnostunut ei se seksi ole ollut kovin tärkeää vaan läheisyys.

Todennäköisesti ollaan. Minä en missään tapauksessa haluaisi miestä, jolle seksi ei ole tärkeää. Ei se toki millään tavoin poissulje läheisyyttä ja henkistä yhteyttä. Minusta hyvässä suhteessa on nämä kaikki osa-alueet kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa edetä ryminällä, epäilen hänen olevan joko narsisti tai/ja vain seksin perässä. Itse kannatan kunnolla tutustumista ennen suhteeseen ryhtymistä.

Epäile rauhassa. Minä epäilen miehen olevan rakastunut.

Sillä ettei pane sitä ryminällä etenijää selviää onko se rakastunut.

Höpö höpö. Kyllä pelimies odottaa jaksaa, sillähän on viisi muuta emäntää kierroksessa. Ne yhden miehen naiset siinä puutteessa kärvistelevät. Nopeimmin aikeet selviää sillä kun menee sänkyyn. Jos mies dumppaa seksin jälkeen, niin se olisi tehnyt niin joka tapauksessa, ja parempi ettei tullut investoitua enempää aikaa ja tunteita mokomaan peluriin.

Ei siis toki hyvä taktiikka läheskään kaikille, osalle liian nopea seksiin eteneminen on itsessään liian raskasta. Mutta kyllä se kylmästi ajateltuna nopein keino on.

Ehkä me ollaan tapailtu hyvin erilaisia miehiä. Kyllä sen pelimiehen tunnistaa esim vonkaamisesta ja kuinka siitä seksitä pitää jauhaa niin kuin se olisi kaiken tärkein kulmakivi suhteessa. Jos mies on ollut minusta kiinnostunut ei se seksi ole ollut kovin tärkeää vaan läheisyys.

Todennäköisesti ollaan. Minä en missään tapauksessa haluaisi miestä, jolle seksi ei ole tärkeää. Ei se toki millään tavoin poissulje läheisyyttä ja henkistä yhteyttä. Minusta hyvässä suhteessa on nämä kaikki osa-alueet kunnossa.

Minulla on tullut vastaan paljon niitä jotka luulevat olevansa jotain pelimiehiä ja lähinnä sen seksin perässä. Ei minulla ole mitään kevyttä seksisuhdetta vastaan ja oli niitäkin mutta kun se toinen uskottelee haluavansa suhteen ja luulee vedättävänsä minua jotenkin. Siksi jos aletaan puhua parisuhteesta tai on lähdetty tapailemaan se mielessä niin pyrin nopeasti karsimaan ne oman elämän gigolot pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä lähde suhteeseen jos mies sen haluaa heti. Ja näitä on ollut paljon. Suurimman osan saa karsittua sillä että sänkyyn menee muutaman kuukauden päästä tapaamisesta. Ne jotka ovat minut oikeasti halunneet ovat siihen jääneet. Nämä nopeasti etenevät etsivät jonkun toisen ja puolen vuoden päästä ovat taas etsimässä.Onko nyt heti äkkiä parisuhde tyypit jotain jotka kokevat epävarmuutta ja se toinen oot äkkiä kahlita paikalleen?

Minun mielestäni on kyllä jokseenkin lapsellista ja ylimielistä leimata erilaiset ihmiset aina jotenkin itseä huonommiksi, tässä tapauksessa epävarmoiksi. Ikäänkuin ihmisessä pitäisi olla jotain vikaa toimiakseen erilailla kuin itse toimii.

Jos sinä toimit eri tavalla, voisit varmaan sitten valottaa, miksi toimit noin. Koetko tuntevasi ihmiset tarpeeksi hyvin heti alussa vai eikö sinua pelota mahdolliset virhearvioinnit ja sydänsurut?

No joo, ei oikeastaan pelota. Minusta ne kuuluvat elämään, vaikka tuskallisia toki ovatkin. Toisaalta, en koe että hitaasti eteneminen suojelee virheiltä tai sydänsuruilta. Minä ihastun joka tapauksessa nopeasti, eikä sitä seksin, läheisyyden tai rakkaudentunnustusten säännöstely muuta puoleen tai toiseen.

Minä en nyt ajatellut seksiä tai rakkaudentunnustuksia, vaan sitoutumista ja tiivistä yhdessäoloa. Minä ainakin tarvitsen paljon omaa tilaa ja esimerkiksi jos toinen pommittaa jatkuvasti viesteillä ja tivaa, miksi vastasin viestiin viiveellä, on todella ahdistavaa. Jos minä nyt lähtisin tiiviiseen suhteeseen, se tarkoittaisi sitä, että asia koskisi myös lapsia ja monenlaisia käytännön asioita. Kyllä minä koen, että ottamalla nyt jonkun osaksi elämääni, se ero tuntuisi isommalta virheeltä verrattuna tilanteeseen, jossa olen ensin punninnut, millaisia muutoksia se elämääni tekisi ja ovatko ne muutokset pysyviä ja vaikuttaisivat elämääni vielä mahdollisen eron jälkeenkin. Esimerkiksi yhteen muutto tai jatkuva kyläily puolin ja toisin vaikuttaisivat aika paljon elämääni. En ole tällaisia muutoksia valmis tekemään, jos en ihmistä kovin hyvin tunne.

Takertuminen onkin toki ahdistavaa. Oman tilan tarve taas on yksilöllistä, joillakin se on suurempi kuin toisilla. Jos tässä asiassa ollaan kovin erilaisia, niin on varmaan hyväkin ettei tällaisen parin välille suhdetta synny. Meillä alettiin hyvin nopeasti tapaamaan päivittäin ja viettämään lähes kaikki yötkin yhdessä. Nyt naimisissa ja pari lasta ja edelleen on tällainen paita ja peppu -suhde. Sopii meille, en usko että kumpikaan meistä olisi onnellinen ihmisen kanssa jonka oman ajan tarve on kovin suuri. Toki jos nyt tulisi ero, niin yh:na etsisin seuraa täysin toisista lähtökohdista, ja lasten takia olisi pakko olla varovaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa edetä ryminällä, epäilen hänen olevan joko narsisti tai/ja vain seksin perässä. Itse kannatan kunnolla tutustumista ennen suhteeseen ryhtymistä.

Epäile rauhassa. Minä epäilen miehen olevan rakastunut.

Sillä ettei pane sitä ryminällä etenijää selviää onko se rakastunut.

Höpö höpö. Kyllä pelimies odottaa jaksaa, sillähän on viisi muuta emäntää kierroksessa. Ne yhden miehen naiset siinä puutteessa kärvistelevät. Nopeimmin aikeet selviää sillä kun menee sänkyyn. Jos mies dumppaa seksin jälkeen, niin se olisi tehnyt niin joka tapauksessa, ja parempi ettei tullut investoitua enempää aikaa ja tunteita mokomaan peluriin.

Ei siis toki hyvä taktiikka läheskään kaikille, osalle liian nopea seksiin eteneminen on itsessään liian raskasta. Mutta kyllä se kylmästi ajateltuna nopein keino on.

Ehkä me ollaan tapailtu hyvin erilaisia miehiä. Kyllä sen pelimiehen tunnistaa esim vonkaamisesta ja kuinka siitä seksitä pitää jauhaa niin kuin se olisi kaiken tärkein kulmakivi suhteessa. Jos mies on ollut minusta kiinnostunut ei se seksi ole ollut kovin tärkeää vaan läheisyys.

Todennäköisesti ollaan. Minä en missään tapauksessa haluaisi miestä, jolle seksi ei ole tärkeää. Ei se toki millään tavoin poissulje läheisyyttä ja henkistä yhteyttä. Minusta hyvässä suhteessa on nämä kaikki osa-alueet kunnossa.

Minulla on tullut vastaan paljon niitä jotka luulevat olevansa jotain pelimiehiä ja lähinnä sen seksin perässä. Ei minulla ole mitään kevyttä seksisuhdetta vastaan ja oli niitäkin mutta kun se toinen uskottelee haluavansa suhteen ja luulee vedättävänsä minua jotenkin. Siksi jos aletaan puhua parisuhteesta tai on lähdetty tapailemaan se mielessä niin pyrin nopeasti karsimaan ne oman elämän gigolot pois.

Minä taas en ole juuri tuollaisiin pelimiehiin edes törmännyt. Tai voi toki olla näkökulmakysymyskin. Jos kaksi seksuaalista ihmistä aloittaa suhteen, joka alkuun etenee nopeasti ja sitten kuivuukin kasaan vaikka puolen vuoden päästä, niin jonkun näkökulmasta se oli hyväksikäyttävä pelimies ja minulle se oli seurustelusuhde joka päättyi. Minun tapailemani miehet eivät ole kyllä nähneet seksiä naisen valloittamisena, huijaamisena tai hyväksikäyttönä vaan luonnollisena ihastumiseen ja tapailuun kuuluvana asiana kuten minäkin. Tuollaiset kuvailemasi kaltaiset gigolomiehet kuulostavat kyllä varsin vastenmielisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa edetä ryminällä, epäilen hänen olevan joko narsisti tai/ja vain seksin perässä. Itse kannatan kunnolla tutustumista ennen suhteeseen ryhtymistä.

Epäile rauhassa. Minä epäilen miehen olevan rakastunut.

Sillä ettei pane sitä ryminällä etenijää selviää onko se rakastunut.

Höpö höpö. Kyllä pelimies odottaa jaksaa, sillähän on viisi muuta emäntää kierroksessa. Ne yhden miehen naiset siinä puutteessa kärvistelevät. Nopeimmin aikeet selviää sillä kun menee sänkyyn. Jos mies dumppaa seksin jälkeen, niin se olisi tehnyt niin joka tapauksessa, ja parempi ettei tullut investoitua enempää aikaa ja tunteita mokomaan peluriin.

Ei siis toki hyvä taktiikka läheskään kaikille, osalle liian nopea seksiin eteneminen on itsessään liian raskasta. Mutta kyllä se kylmästi ajateltuna nopein keino on.

Et taida paljoakaan arvostaa itseäsi? Ja miten tyhjää sun elämä on, jos seksikin on vaan "no sutastaan, sittehän sen näkee" -tyyppinen testiajo? Mä en ymmärrä näitä koepaneskelijoita, jotka sitten myös kovaan ääneen kehuvat, että siinä se kumppanin arvo selviää? Teille ei jää mitään odotettavaa parisuhteelta. Ihan kuin tilaisi ravintolassa hienon menun ja sitten vetäis seisaaltaan ekkana jälkiruoan hirveässä kiireessä, sitten vähän soppaa, sitten salaattia, hei nyt on pakko vetää puoli pulloo viinii, hä, minne se mun jälkkäri katos? Kuka tommosesta nauttii?

Mulle ainakin seksi on iso asia ja sitä en todellakaan jakele kaikille, enkä huolisi sellaista, joka on nuohonnut puolet kaupungin naisista.