Lue keskustelun säännöt.
Mitä on mielisairaus? Mielestäsi. . .
Kuuhullut
10.05.2017 |
Haluaisin kuulla käsitteitänne mielisairaista tai mielisairaudesta?
Mikä on mielestänne mielisairautta tai miten mielisairaus ilmenee? Onko se käytöstä, joka poikkeaa jotenkin erityisen paljon ns normivaltavirrasta - esim hyvin introverttia käytöstä - tai sitten äärimmäisen extroverttia? Suuruudenhulluutta - vai idealismia? Eristäytymistä - vai luovuutta?
Onko mielisairaus jotain, minkä yhteiskunta määrittelee tuotantotehotalouden näkökulmasta? Yksilöt, jotka eivät suostu tuotantovälineiksi tai ns karjaksi, ovat yhteiskunnan näkökulmasta ''mielisairaita''.
Sillä jokainen, joka tuottaa valtiolle veroäyrejä, on hyödyllinen. En sanonut idiootti. Siis on hyödyllinen - kun taas TAITEILIJAT esim, jotka eivät saa ainuttakaan tauluaan myydyksi ja elävät ns taiteilija-apurahoilla tai muilla yhteiskunnan tulonsiirroilla -- ovat tavallaan mielisairaita hekin - - utopistisia haaveilijoita? Eivät tehotalouden hyödynnettävissä olevaa karjaa. Tietenkin, mikäli taulut tai muut raapustukset löydetään myöhemmin ja joku paikallinen Saatsi arvottaa Scribblingit arvoon arvaamattomaan - tuosta ''hyödyttömästä ja mielisairaasta'' --- en sanonut idiootti vieläkään - - tulee palvottu ja väärinymärretty nero. Enkä puhu nyt Vincentistä, vaikka juuri sinun ajatuksesi lensivät irtileikattuun korvaan. Eikö totta?
Mitä on mielisairaus?
Psykiatri Thomas Szasz ei uskonut ns mielisairauteen. On vain huonoa - tai pahaa käytöstä. Reaktioita. Ympäristöön. Traumaattisiin olosuhteisiin tai ihmissuhteisiin reagointia. Tai ehkä jopa tietoista pahuuden valintaa. Pahuuttahan ei mielellään käsitellä psykatriassa. Jotenkin se on tabu aihe. Sillä jos myönnetään, että jotkut ihmiset vain lähtökohtaisesti haluavat muille pahaa tai ovat pahoja - sitä on hankala käsitellä. On helpompi kategorisoida vaikkapa nyt Anders Breiviki sairaaksi, kuin luokkaan Paha - tai sitten paremminkin käsitellä hänen poliittista pyrkimystään laittaa stoppi mielipuoliseksi menneeseen politiikkaan, jollloin koko lähi-itä /afrikka saa kävellä eurooppaan sisään ja käyttätyä kuin maailmanomistajat sylkiessään eurooppalaisten naisten, lasten ja vanhusten päälle.
Mitä on mielen sairaus? Mikä on mieli?
Koska kukaan ei ole tähän mennessä edes kyennyt määrittelemään, missä mieli sijaitsee tai mikä se mieli edes on - miten voidaan edes puhua mielen sairauksista? Tajunta ja tajunnanvirta. Mieltä ''lääkitään'' kemikaaleilla, joiden vaikutusmekanismeja kukaan ei tunne -- vähiten nämän ns psykiatrit - puoskarit - kuten Thomas Szasz jotenkin on antanut ymmärtää. Uusi iknvisition muoto. Oletko tarpeeksi ''terve'' tullaksesi hyödynnetyksi yhteiskunnan alati ahtaammammaksi käyvässä oravanrattaassa - - vai etkö suostu siihen - - haluatko diagnoosin siis, jotta voit hypätä pois systeemistä, joka ei anna elää sinun oman luontaisen rytmisi mukaisesti - - jotta voisit ostaa palan leipää ja tilkan juotavaa? Aika valtaisa osahan on hankkinut Suomessakin itselleen jonkinlaisen diagnoosin - joko jäädäkseen pois ''työelämästä'' -- tai saadakseen muita etuja - - tai välttämättättömän toimeentulon. Kemiallisia yhdisteitä eli jotain psyykeen lääkkeitä syö Suomessa jopa 444 000 - KYLLÄ ! - Siis Lähes puolimiljoonaa kansalaista. Sama määräkö suurinpiirtein ovat hallituksen kurituslistalla - - ja kyseenalaistamisen tilassa, sallitaanko heidän edes olla olemassa - - miten ''työttömyys'' kuriin - massatyöttömyys - - zombeiksi muuttuneet kansalaiset, jotka eivät jaksa taistella enää oikeuksistaan. Olla ihminen, ilman yhteiskunnan painostusta osallistua milloin mihinkin aktivointimenetelmään yhteiskunnan tavoitteiden mukaisesti - - samalla kun poliittinen ja muu taloudellinen eliitti miettii, miten piilottaa parhaiten kavalletut suurrahat paratiiseihin - - yltiömäiset palkitsemiset toinen toisilleen gloriaa ja rahoituksia availlen.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas on mieleltään sairas ihminen. Eli henkilöllä on jokin mielenterveysongelma. Mielisairautta ei ole olla ujo tai taiteellinen tai mitään muutakaan. Nämä asiat eivät kerro henkilön mielenterveydestä mitään.
Niin. Mutta et nyt lainkaan määritellyt, millainen on mieleltään sairas ihminen?
Mihin sidot sanan: mieleltään sairas? Olisi mielenkiintoista kuulla, sillä olemme sanojemme vankeja ja jos emme edes yritä määritellä, mitä tarkoitamme - jäävät ne ontoiksi ja pelkästään leimaaviksi sanonnoiksi.
Ihminen jolla on esimerkiksi skitsofrenia, masennus, syömishäiriö tms
Mutta mitä on n s skitsofrenia? Sehän on vain määritelmä erilaisia persoonallisuuden piirteitä, joille on annettu yksi muka yleispätevä nimitys.
Mitä on masennus?
Kaikki nämä määritelmät ovat hyvin vague. Epämääräisiä. Yritystä puristaa kokoon liuta erilaisia piirteitä ja reagointitapoja jonkun leimaa antavan määritteen alle, jotta voitaisiin myydä jokin suositus hoitommuodoista kautta lääkityksestä.
Minusta ihmisten on parempi tiedostaa, miten he määrittelevät käytöstä - olomuotoja - kuin leimaamalla joko itseään tai ympäristöään erilaisin leimakirvein. Pahaa oloa on paljon. Toimeentulottomuutta on paljon, joka luonnollisesti aiheuttaa huono-osaisuutta ja syrjäänvetäytymistä. Jopa nälkää. Häpeää.
Sitten heidät halutaan sysätä syrjään, ehkä jopa itseltään erilaisin leimakirvein. Minusta Thomas Szasz teki erinomaisen elämäntyön, nostaessaan esiin tämän uuden ajan inkvisiittorin, psykiatrian - joka tuhoaa ihmiselämiä ja luo vankiloita ihmismielten ympärille - että he olisivat ikuisessa riippuvuussuhteessa tähän bisnekseen ja menettäisivät uskonsa itseensä. Kemiallisessa pakkopaidassa.
Näinhän se on. Aikaamme leimaa se, että ihmisten tulee olla tehokkaita, miellyttäviä ja menestyäksesi sinun pitää sopia tiettyyn muottiin. Ennen kylähullut oli tosi kivoja ja heihin osattiin suhtautua oikein. Sitten heitä alettiin sulkea laitoksiin ja nyt heidät kemiallisesti hoidetaan tilaan, jossa järki seisoo ja he eivät häiritse meitä "normaaleita" ihmisiä. Esimerkisi paranoidinen skitso, nobelisti John Forbes Nash Jr. kehitteli peliteorian, joka mullisti maailmaa. Hän luopui lääkityksestään ja opetteli elämään ongelmansa kanssa. Mielestäni ihmisten pitäisi muutenkin opetella elämään ongelmiensa kanssa, eikä hakea apua sellaisesta, joka todistetusti ei toimi (kuten psykotrooppiset lääkkeet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mieleltäni sairas. En ole taiteellinen, en ujo, en tavallista analyyttisempi. En "näe bullshittin läpi". Olen vain sairas, ja se on oikeasti helvettiä. Lopettakaa mielenterveysongelmien romantisointi ja tuhotkaa tuo ajatus siitä, että mieleltään sairaat olisivat jotenkin spesiaaleja.
Millä tavalla koet olevasi mieleltäsi sairas? Ellei se ole liian henkilökohtaista jakaa, toki.
mene keskustelemaan lukiosi uskonnon opettajan kanssa näistä asioista. hän varmaan osaa neuvoasinua ämänkaltaisissa kysymyksissä.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Toivottavasti moni jakaa ajatuksiaan.
:)
Vierailija kirjoitti:
Olen mieleltäni sairas. En ole taiteellinen, en ujo, en tavallista analyyttisempi. En "näe bullshittin läpi". Olen vain sairas, ja se on oikeasti helvettiä. Lopettakaa mielenterveysongelmien romantisointi ja tuhotkaa tuo ajatus siitä, että mieleltään sairaat olisivat jotenkin spesiaaleja.
Mikäli ihmisiä ei diagnosoitaisi ollenkaan, eikö se olisi parempi? Nythän diagnoosi voi olla toisille helpotus siksi, että "tietää mikä vaivaa" ja voi alkaa elää diagnoosin edellyttämällä tavalla, tai diagnoosilla saa jotain yhteiskunnan sosiaalisia etuja kuten ilmaisia lääkkeitä, sääliä ja lämmintä kättä. Ilman diagnooseja meillä olisi vain erilaisia ihmisiä ja silloin meidän pitäisi vain oppia hyväksymään erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mene keskustelemaan lukiosi uskonnon opettajan kanssa näistä asioista. hän varmaan osaa neuvoasinua ämänkaltaisissa kysymyksissä.
LOL
Miten keskustelu uskonnonopettajan kanssa auttaa keskustelussa esimerkiksi psykiatrian määritelmissä: mitä on mielisairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieleltäni sairas. En ole taiteellinen, en ujo, en tavallista analyyttisempi. En "näe bullshittin läpi". Olen vain sairas, ja se on oikeasti helvettiä. Lopettakaa mielenterveysongelmien romantisointi ja tuhotkaa tuo ajatus siitä, että mieleltään sairaat olisivat jotenkin spesiaaleja.
Mikäli ihmisiä ei diagnosoitaisi ollenkaan, eikö se olisi parempi? Nythän diagnoosi voi olla toisille helpotus siksi, että "tietää mikä vaivaa" ja voi alkaa elää diagnoosin edellyttämällä tavalla, tai diagnoosilla saa jotain yhteiskunnan sosiaalisia etuja kuten ilmaisia lääkkeitä, sääliä ja lämmintä kättä. Ilman diagnooseja meillä olisi vain erilaisia ihmisiä ja silloin meidän pitäisi vain oppia hyväksymään erilaisuutta.
Osuitpa mielenkiintoiseen näkökulmaan. Kiitos siitä.
Eli myönnät sen, että sitä diagnosista haetaan nimenomaan tietynlaisten etuuksien hankintaan. Eli kyse on lähinnä taloudellisista seikoista, eikä terveydellisistä. Hyvinvoinnin edistämisestä?
Lopuksi sanot hyvin että muutoinhan meidän tulisi vain oppia sietämään erilaisia ihmisiä, jollei heitä voisi jotenkin leimata ensin jollain diagnoosilla. Todella hyvin sanottu muuten.
Täytyypä oikein pohtia hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaudet määrittelee APA ja tuottaa DSM-ohjeistuksia. Niitä ohjaa pitkälti lääkemarkkinat, eli sitä parempi, mitä enemmän on sairauksia, joihin lääkkeitä voi myydä. Todellisuudessahan psykotrooppiset lääkkeet ovat humpuukia, mutta moni niistä kokee hyötyvänsä, koska uskoo niihin (poislukien pitkä käyttö, joka aina tuhoaa enemmän kuin parantaa). Minun mielestäni sellainen ihminen on mielisairas, jolla on DSM:ssä listattu sairaus diagnosoitu.
Eli ostat helposti sen, mitä sinulle totuutena myydään? DSM:n tautiluokituksen. I see.
Totuus tässä onkin se ongelma. Pseudotieteellä korreloiden saadaan osoitettua todeksi ihan mitä vaan. Todellisessa tieteessä paneudutaan alkusyihin ja todistetaan hypoteesit oikeaksi useilla kausaalisilla, mahdollisimman kokonaisvaltaisilla tutkimuksilla. Kokonaisvaltaisuuden huomioonotto edellyttää sitä, että aina kun jossain mennään eteenpäin, kuten esimerkiksi genetiikka ja sen mukanaan tuomat löydökset, tehdään tutkimus uudelleen ja otetaan uudet tekijät huomioon. Tällä tavoin päädymme aina lähemmäksi totuutta, jota tuolloin ei voi ohjata pelkällä rahalla yhdestä paikasta.
Mielisairaus voidaan näköjään määritellä monella tavoin, mutta ainakin kun reilu kymmenen vuotta asiaa tutkin niin lain mukaan mielisairauksia olivat vain sktistofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Koska pakkohoitoon voidaan määrätä vain mielisairas potilas nämä diagnoosit ovat korostuneet mielisairaanhoidossa, eli pakkohoitopykälät tukevat noiden diagnoosien jakelemista.
Monen apua tarvitsevan on miltei mahdotonta päästä mihinkään hoitoon, mutta koska mulla on diagnoosi niin osastolle pääsemiseen on riittänyt että kännykästä loppui akku, enkä voinut vasta exälle joka laittoi lanssit ja poliisit perääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaudet määrittelee APA ja tuottaa DSM-ohjeistuksia. Niitä ohjaa pitkälti lääkemarkkinat, eli sitä parempi, mitä enemmän on sairauksia, joihin lääkkeitä voi myydä. Todellisuudessahan psykotrooppiset lääkkeet ovat humpuukia, mutta moni niistä kokee hyötyvänsä, koska uskoo niihin (poislukien pitkä käyttö, joka aina tuhoaa enemmän kuin parantaa). Minun mielestäni sellainen ihminen on mielisairas, jolla on DSM:ssä listattu sairaus diagnosoitu.
Eli ostat helposti sen, mitä sinulle totuutena myydään? DSM:n tautiluokituksen. I see.
Totuus tässä onkin se ongelma. Pseudotieteellä korreloiden saadaan osoitettua todeksi ihan mitä vaan. Todellisessa tieteessä paneudutaan alkusyihin ja todistetaan hypoteesit oikeaksi useilla kausaalisilla, mahdollisimman kokonaisvaltaisilla tutkimuksilla. Kokonaisvaltaisuuden huomioonotto edellyttää sitä, että aina kun jossain mennään eteenpäin, kuten esimerkiksi genetiikka ja sen mukanaan tuomat löydökset, tehdään tutkimus uudelleen ja otetaan uudet tekijät huomioon. Tällä tavoin päädymme aina lähemmäksi totuutta, jota tuolloin ei voi ohjata pelkällä rahalla yhdestä paikasta.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä palstan lääkehullut? Hei ette ole hulluja ettekä tartte terapiaa. Hulluutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieleltäni sairas. En ole taiteellinen, en ujo, en tavallista analyyttisempi. En "näe bullshittin läpi". Olen vain sairas, ja se on oikeasti helvettiä. Lopettakaa mielenterveysongelmien romantisointi ja tuhotkaa tuo ajatus siitä, että mieleltään sairaat olisivat jotenkin spesiaaleja.
Mikäli ihmisiä ei diagnosoitaisi ollenkaan, eikö se olisi parempi? Nythän diagnoosi voi olla toisille helpotus siksi, että "tietää mikä vaivaa" ja voi alkaa elää diagnoosin edellyttämällä tavalla, tai diagnoosilla saa jotain yhteiskunnan sosiaalisia etuja kuten ilmaisia lääkkeitä, sääliä ja lämmintä kättä. Ilman diagnooseja meillä olisi vain erilaisia ihmisiä ja silloin meidän pitäisi vain oppia hyväksymään erilaisuutta.
Osuitpa mielenkiintoiseen näkökulmaan. Kiitos siitä.
Eli myönnät sen, että sitä diagnosista haetaan nimenomaan tietynlaisten etuuksien hankintaan. Eli kyse on lähinnä taloudellisista seikoista, eikä terveydellisistä. Hyvinvoinnin edistämisestä?
Lopuksi sanot hyvin että muutoinhan meidän tulisi vain oppia sietämään erilaisia ihmisiä, jollei heitä voisi jotenkin leimata ensin jollain diagnoosilla. Todella hyvin sanottu muuten.
Täytyypä oikein pohtia hetki.
Ei ihan noin dualistisesti joko-tai ajattelua, mutta sinne päin. Ihmisillä kun ei ole enää sitä yhteisön sosiaalista tukea takanaan, joka ennen ihmisillä oli, niin silloin ongelmissa käännytään lääkärin puoleen. Tästähän koko sairaanhoitoprosessi elää. Esimerkki: jos ennen äiti masentui synnytyksen jälkeen, ihmiset ymmärsivät sen ja samassa talossa asuneet isovanhemmat ja muut tutut pystyivät auttamaan. Nykyisin ihmiset ovat muuttaneet kasvukeskusten betonilähiöihin ja ovat alkaneet pelätä toisiaan. Ihmiset voivat olla yllättävän yksinäisiä, vaikka ulospäin he vaikuttaisivat näennäisen sosiaalisilta. Pitkiä ihmissuhteita ei edes haluta solmia, koska tiedetään, että ne loppuvat kohta kuitenkin, oli syynä sitten työpaikan vaihto, ero, muutto, ihmisen esineellistäminen ja esineen tuoman mielihyvän puuttuminen tms.
Yleisesti voisi todeta, että diagnoosi luo stigman. Stigmaa hävetään. Erityisen pahoja stigmoja ovat lihavuuteen ja mielisairauteen liittyvät stigmat. Molemmat stigmat ovat medikalisaation aikaansaamia. Medikalisaatio on taas erittäin hyvää businestä ja ihmisten alistamista. Mikäli et sovellu siihen muottiin, joka normaaliksi sanotaan, olet epäonnistuja. Meillä ei ole epäonnistumisen kulttuuria. Mikäli etsit kirjoja epäonnistumisesta, tuskin löydät montaa. Sen sijaan löydät tsiljoona kirjaa onnistumisesta. Kaikissa näissä onnistumistarinoissa kerrotaan siitä, miten olet voittaja. Et häviäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minusta kaikki lähtee kosketuksesta terveeseen tunnemaailmaan. jos on siihen yhteys, pystyy käsittelemään tunne-elämäänsä, tuntee rakkautta, iloa surua vihaa jne, on mielenterveys terveellä pohjalla. sen rakentumiseen tarvitaan tarpeeksi hyvä lapsuus, edes yksi luotettava ja tasapainoinen suhde vanhempaan/aikuiseen.
koen, että hyvin harva ns. mielisairaus on esim fyysistä poikkeavuutta aivojen osalta, niitäkin on esim aivovammojen yhdeydessä voi tulla alttius johonkin sairauteen. suurin osa mielisairauksista on tunne-elämän hajanaisuuden hätähuutoa sairauden muodossa. joten sairauden hoidossa tunteiden hoito on minusta pääasiassa. ja pitkän hoitosuhteen käyneenä voin sanoa, että tunteista kertominen, ja niiden hoito ja kuulluksi tuleminen parantaa hyvin paljon ihmistä ja voi jopa poistaa "sairauden"
Valtavan hyvin sanottu muuten.
Kun sanotaan esimerkiksi, että itku puhdistaa - se on aika totta. Eikö niin? Silloin tulee kosketuksiin ehkä syvän surunsa kanssa - pettymysten - loukkavien sanojen - tekojen - käsittely. Elämän rankkuus. Itku puhdistaa ja koet olevasi jälleen yhtä oman Itsesi kanssa - sielusi liittyy takaisin sinuun - tjs- ainakin oma kokemukseni - mikäli yrittää kieltää joiden tunteiden tai tapahtumien käsittelyä. Se, että tulee nähdyksi ja validated - kohdatuksi - on valtavan tärkeää.
Väittäisin että nämä ns mielen sairaudet johtuvat juurkin siitä, että meitä ei kohdata - meidät ohitetaan - tosinsanoen tunteillemme ja kokemuksillimme ei anneta arvoa - sitä painoarvoa, jonka jokainen tunteva ihminen - varsinkin lapsuudessa mutta toki aikuusudessakin - tarvitsee - kasvaakseen eheäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaudet määrittelee APA ja tuottaa DSM-ohjeistuksia. Niitä ohjaa pitkälti lääkemarkkinat, eli sitä parempi, mitä enemmän on sairauksia, joihin lääkkeitä voi myydä. Todellisuudessahan psykotrooppiset lääkkeet ovat humpuukia, mutta moni niistä kokee hyötyvänsä, koska uskoo niihin (poislukien pitkä käyttö, joka aina tuhoaa enemmän kuin parantaa). Minun mielestäni sellainen ihminen on mielisairas, jolla on DSM:ssä listattu sairaus diagnosoitu.
Eli ostat helposti sen, mitä sinulle totuutena myydään? DSM:n tautiluokituksen. I see.
Totuus tässä onkin se ongelma. Pseudotieteellä korreloiden saadaan osoitettua todeksi ihan mitä vaan. Todellisessa tieteessä paneudutaan alkusyihin ja todistetaan hypoteesit oikeaksi useilla kausaalisilla, mahdollisimman kokonaisvaltaisilla tutkimuksilla. Kokonaisvaltaisuuden huomioonotto edellyttää sitä, että aina kun jossain mennään eteenpäin, kuten esimerkiksi genetiikka ja sen mukanaan tuomat löydökset, tehdään tutkimus uudelleen ja otetaan uudet tekijät huomioon. Tällä tavoin päädymme aina lähemmäksi totuutta, jota tuolloin ei voi ohjata pelkällä rahalla yhdestä paikasta.
:D
Eihän tää ollut puppulausegeneraattorilla tehty? Pls? Sano uudestaan..
Olen lukenut kirjan - yhden - tärkeän - mullistavan - se näytti valon. Sweet. Nyt pohdiskelen -mietiskelen -kelailen - juttuja - hommia - netissä, kirjoitan - joskus. Eheys, kiva juttu. Psykiatria - hm - paha homma - fiilis - tärkein - mun oma fiilis mun sielun tilasta - juu - ollaanko samoilla leveleille? Understand? En kauheesti avaa - osaa - käyttämiäni termejä - mut et ehkä säkään, joten jutskaillaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kirjan - yhden - tärkeän - mullistavan - se näytti valon. Sweet. Nyt pohdiskelen -mietiskelen -kelailen - juttuja - hommia - netissä, kirjoitan - joskus. Eheys, kiva juttu. Psykiatria - hm - paha homma - fiilis - tärkein - mun oma fiilis mun sielun tilasta - juu - ollaanko samoilla leveleille? Understand? En kauheesti avaa - osaa - käyttämiäni termejä - mut et ehkä säkään, joten jutskaillaan!
10+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minusta kaikki lähtee kosketuksesta terveeseen tunnemaailmaan. jos on siihen yhteys, pystyy käsittelemään tunne-elämäänsä, tuntee rakkautta, iloa surua vihaa jne, on mielenterveys terveellä pohjalla. sen rakentumiseen tarvitaan tarpeeksi hyvä lapsuus, edes yksi luotettava ja tasapainoinen suhde vanhempaan/aikuiseen.
koen, että hyvin harva ns. mielisairaus on esim fyysistä poikkeavuutta aivojen osalta, niitäkin on esim aivovammojen yhdeydessä voi tulla alttius johonkin sairauteen. suurin osa mielisairauksista on tunne-elämän hajanaisuuden hätähuutoa sairauden muodossa. joten sairauden hoidossa tunteiden hoito on minusta pääasiassa. ja pitkän hoitosuhteen käyneenä voin sanoa, että tunteista kertominen, ja niiden hoito ja kuulluksi tuleminen parantaa hyvin paljon ihmistä ja voi jopa poistaa "sairauden"
Valtavan hyvin sanottu muuten.
Kun sanotaan esimerkiksi, että itku puhdistaa - se on aika totta. Eikö niin? Silloin tulee kosketuksiin ehkä syvän surunsa kanssa - pettymysten - loukkavien sanojen - tekojen - käsittely. Elämän rankkuus. Itku puhdistaa ja koet olevasi jälleen yhtä oman Itsesi kanssa - sielusi liittyy takaisin sinuun - tjs- ainakin oma kokemukseni - mikäli yrittää kieltää joiden tunteiden tai tapahtumien käsittelyä. Se, että tulee nähdyksi ja validated - kohdatuksi - on valtavan tärkeää.
Väittäisin että nämä ns mielen sairaudet johtuvat juurkin siitä, että meitä ei kohdata - meidät ohitetaan - tosinsanoen tunteillemme ja kokemuksillimme ei anneta arvoa - sitä painoarvoa, jonka jokainen tunteva ihminen - varsinkin lapsuudessa mutta toki aikuusudessakin - tarvitsee - kasvaakseen eheäksi.
Ihmisen biokemian kannalta alkusyynä on usein stressi. Stressin sietoon liittyy sitten geneettinen perimä. Toiset sairastuvat helpommin kuin toiset. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Mikä luo stressiä? Usein ajelehtiminen päämäärättömänä elämässä ilman sosiaalisia suhteita. Voiko pitkiä sosiaalisia suhteita syntyä maailmassa, jossa aika on se joka pirstoo ihmisiä? Ei voi. Meidän halutaan ottavan enemmän riskejä ja meidän pitää vapautemme vuoksi itse ottaa vastuu omasta menestymisestämme. Kaikkiin riskeihin liittyy aina määrällisesti regressio kohti keskiarvoa. Jokainen nopanheitto on täysin sattumanvarainen, eli matemaattisesti katsoen riskinotosta puuttuu johdonmukaisuus, jossa yksi tapahtuma johtaa toiseen ja toimii seuraavan edellytyksenä. Monet kuitenkin kieltävät regression. Niin tekee esimerkiksi uhkapeluri, joka sanoo, että onni potkii, tai että on voittoputki päällä, ikään kuin peräkkäiset nopanheitot olisivat yhteydessä toisiinsa. Tällä tavoin riskinotto saa kertomuksellisen luonteen. Peter Bernsteinin mukaan kiinnitämme liikaa huomiota epätodennäköisyyksiin, joihin liittyy suurta draamaa, sivuuttaen asiat, jotka toistuvat säännöllisesti, jonka johdosta unohdamme regression keskiarvoon ja jäämme paikallemme liian pitkäksi aikaa joutuen lopulta vaikeuksiin. Paikallaan pysyminen on yhteiskunnassamme häpeällistä. Esimerkiksi kun joka päivä pitää osoittaa olevansa työssään hyvä, aloittaa aina nollilta, kuluttaa se ihmistä sisältäpäin. Ei ole jatkuvuutta tuovaa kertomusta, joka ylittäisi regression kohti keskiarvoa, vaan aina on palattava lähtöruutuun. Tästä syystä myös keski-ikäisiä ei haluta työmarkkinoille. Ihminen voi kokea tulevansa uhatuksi esimeriksi keski-iän saavuttamisen johdosta. Tämä johtuu asenteista nykypäivän työelämässä, joka on monien ennakkoluulojen sävyttämä, eikä työntekijän aikaisempaa kokemusta juurikaan arvosteta. Ajatellaan, ettei keski-ikäinen ihminen ole valmis ottamaan riskejä samalla tavalla kuin uhkapelissä on riskejä otettava. Näitä ennakkoluuloja on vaikea rikkoa ja ennakkoluulojen vuoksi yhteiskunnan hylkäämä masentuu tai sairastuu muutoin yhteiskunnan aiheuttaman stressin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kirjan - yhden - tärkeän - mullistavan - se näytti valon. Sweet. Nyt pohdiskelen -mietiskelen -kelailen - juttuja - hommia - netissä, kirjoitan - joskus. Eheys, kiva juttu. Psykiatria - hm - paha homma - fiilis - tärkein - mun oma fiilis mun sielun tilasta - juu - ollaanko samoilla leveleille? Understand? En kauheesti avaa - osaa - käyttämiäni termejä - mut et ehkä säkään, joten jutskaillaan!
Ja näin tulee todistetuksi dialogiin kykenemättömien (yleensä tyhmien) ihmisten tapa siirtää huomio viestin tuojaan. Skepsiksen argumentointivirhe #1. Mutta jutskaillaan.
Psykiatria on pseudotiedettä. Humpuukia. Puoskarointia. Samaa mieltä.
Lauerman aina yleispätevät esiinkutsumiset milloin minkäkin keissin valossa melkein naurattaa. Ellei sitä otettaisi niin todesta meidänkin mediassa.