Kaikki on paskaa. En tiedä mitä tehdä
Kiinnostus elämään on täysi nolla. Mistään en saa mielihyvää. Lapsen kanssa oleminen ärsyttää ja myös miehenkin. Seksi ällöttää. Olen alkanut vihaamaan ja häpeämään itseäni todella paljon(Ulkonäköä).minusta on tullut järkyttävän nolon mustasukkainen miehestäni.. Vihaan kaikkea. Olen ärtyisä päivittäin.. en halua lähteä kotoota minnekkään,että en ahdistu enempää. Kavereita en jaksa tavata,kun pitäisi laittaa itseni nätiksi.. muutenkin toisten näkemin vie kaikki voimani.En katso enää tv.tä tai lue uutisia. Olen negatiivinen ja vaikka yritän muuttaa ajatusta niin ei onnistu.. en jaksa herätä enää kokemaan tätä pskaa.
Kommentit (30)
Olen sitä miettinyt jospa se toisi helpotuksen
Mene terapiaan. Taustalla saattaa olla pettymystä, jota et ole saanut purkaa minnekään.
Sama. Enkä jaksa tehdä mitään. Yritän, mutta romahdan sänkyyn yrityksistä huolimatta. Lapsia ei onneksi ole, ja mieheen ajattelin ottaa eron. Hän ei ymmärrä minua, ja minä varmaan masennan häntä. Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta en jaksa. Mieliala on synkkä ja kammottava. Maailma tuntuu kamalalta. Ärsyttää ja äksyilen pienistäkin asioista.
Olen käynyt, mut ei apua ole ollut. Turhauttaa..
Itsemurhaa en tee
Oiskohan ollut vääränlainen terapia, jos ei ole auttanut? En sano, että sen oikeanlaisen löytäminen on helppoa, mutta miksi ihmeessä et voisi saada apua, jos se on oikeaa?
Hyvinkin mahdollista. Tuntuu että kukaan ei osaa auttaa tai sanoa mitenkä voisin jaksaa tätä. Tai minunhan sen pitäisi tietää,mutta kun mitään en jaksa
E-EPAa vaan nassuun 2 grammaa päivässä niin johan alkaa askel rullata.
Mites olis ihan vaan perinteinen alkoholismi? Vois toimia sun tapauksessa. Kato kun on kokoajan pikku pöhnässä, niin kaikki näyttää valoisemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki onkin paskaa paitsi kusi.
Tämän voi kyllä tänään kaksi haalaria, yhden maton ja turvaistuimen päälliset pesseenä allekirjoittaa :D
Sama. Itselläni aiheuttaa tätä varmaan epämääräinen sairaus mitä ei tiedä, yleinen epävarmuus tulevasta, yksin vastuussa oleminen isoista asioista, taloudellinen ahdinko ja suuret pettymykset ja väärin kohtelu, hylkäämiset... tuntuu että sisälläni on niin paljon vihaa! En olisi ikinä edes uskonut miten elämä voi alkaa tuntua tältä...
Alkoholistiksi oon yrittänyt tai siis vaan tissuttaa,mut en kestä yhtään krapulaa..joskus iltaisin otan pari lasillista .kännissä kyllä elämä tuntuu siedettävältä.
Mielialalääkkeistä ei tunnu apua olevan
Ei varmaan kannattaisi kokeilla lääkitystä? Kyllä minä tuossa vaiheessa olisin jo niin epätoivoinen että kokeilisin suosiolla, eipä ole paljoa menetettävää. Ja jos Ap tai joku samanhenkinen tähän nyt lohkaisee, että kokeiltu on ja ei auta, niin sanon siihen että kokeile uudestaan. Lääkkeitä on vaikka huur mykke ja on todennäköistä, että jokaiselle löytyy se sopiva. Tosin saattaa vaatia niitä kokeiluja ja yrityksiä, mutta kyllä se vaiva palkitaan, kun oikea lääke löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistiksi oon yrittänyt tai siis vaan tissuttaa,mut en kestä yhtään krapulaa..joskus iltaisin otan pari lasillista .kännissä kyllä elämä tuntuu siedettävältä.
Mielialalääkkeistä ei tunnu apua olevan
No mites sitten ihan huumeet? Subu, kannabis, herska jopa?
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Taustalla saattaa olla pettymystä, jota et ole saanut purkaa minnekään.
Tää pettymyksen tunne on kyllä varmasti yleisimpiä ahdistuksen aiheuttajia. Itse myönnän täysin että olen pettynyt elämääni. Ei töitä, miehellä nupissa hajoaa, perheessä on ongelmia. Kun olin nuori niin oli niin paljon unelmia ja haaveita joiden toivoi tulevan toteen, ja mikään ei ole toteutunut. En halunnut nuorena edes parisuhdettakaan joten sekään ei ole oikeastaan mikään rasti haavelistassa.
Laitan toivoni tulevaisuuteen, olen hakenut uuteen kouluun mielenkiintoista alaa ja en tiedä mitä teen jos en sinne pääse.
Vierailija kirjoitti:
E-EPAa vaan nassuun 2 grammaa päivässä niin johan alkaa askel rullata.
Minulla auttoi juurikin E-Epa, olin suht pohjalla, kävin suihkussa noin 3 kuukauden välein jne.
Tämä masennus yrittää kertoa sinulle jotain tärkeää älä siksi juuri vihaa sitä! Se on tärkeä kokea ja miettiä nyt läpi. Elimistö ei turhaan tee stoppia mielen kanssa. Jotenkin jäät sivuun itsestäsi nyt tai menneessä on liikaa lukkoja. Ota tämä tilaisuutena selvittää. Et kuole koska tunnet kipua. Pelästyit vaan nyt. Selvitä miksi tilttasit! Se on haastavaa mutta antoisaa! Voit tehdä yksinkin sen ota vihko ja kirjaa kaikki karmeudet joita koet tai kokenut nyt. Sitten käyt ne yksitellen läpi niin että ahditut oikein täböllä mitta jäät henkiin. Jne.
Vierailija kirjoitti:
E-EPAa vaan nassuun 2 grammaa päivässä niin johan alkaa askel rullata.
Itselläni alkoi askel rullata tiheästi vessaan, ei muuten.
sama