Lue keskustelun säännöt.
Velvollisuus elättää 18 v täyttänyttä
10.05.2017 |
Tilanteemme on varmaan ainukertainen.. Miehelläni on poika, joka täyttää 18 v tulevana kesänä. Poika on asunut meillä aina, äiti ei ole ollut kuvioissa sitten pojan 3 v synttäreiden, ei missään tekemisissä lapsen kanssa. Syyt moninaiset. Olen ollut pojan elämässä siis siitä asti, kun poika oli 1v. Tällöin vanhemmilla viikko-viikko systeemi. Luulin siis saavani miehen, jolla poika vuoroviikoin.
Aika monet luulevat että olen pojan äiti em vuoksi. Tottakai läheisimmät tietävät missä mennään, mutta esim naapurit, työkaverit jne. Meillä on yhteisiä biologisia lapsia, joista en tässä nyt mainitse enempää. Nyt asiaan;
Mieheni oli työttömänä (korkeastikoulutettu) yli 2v. Hän kieltäytyi lukuisista ulkomaan työtarjouksista, koska elämämme on Suomessa, yksi lapsistamme liikuntavammainen ja asunnonmuytostyöt jne tehty nykyiseen kotiimme. Myös minun työni on täällä, enkä ole siitä halukas luopumaan. Työttömyyden pitkittyessä mieheni lopulta otti 3 kk:n pestin, joka jatkui 6kk: n pestillä ja nykyisellään projekti kestää 2018 loppuun. Hän on pääosin viikonloput kotona (usein to-illasta ma-aamuun), mutta peruarrki lepää minun harteillani. Kestän kaiken muun, mutta en miehen poikaa! Mies tietää tämän ja pyytää minun jaksamaan kunnes poika täyttää 18-v. Poika on itsekäs, valvoo lisin, on aamuisin huonolla tuulella, ei auta kotona, ei siivoa omia jälkiään jnejne. Onko Suomessa jokin laillinen keino, että voin kehoittaa häntä muuttamaan täysi-ikäistyttyään? Tarkoitan, että jos autan häntä asunnonhankinnassa, niin voinko merkata osoitteeksi poste restante, jolloin poika on asuntoa vailla. Olen täysin loppu poikaan ja haluan hänen muuttavan.
Kommentit (86)
Joko kasvatitte pojan huonosti tai hän on luonteeltaan paha ihminen. Sinä olet valmis heittämään pojan ulos mutta isä ei, niinkö? Jos poika ei ole täysin paska luonne, kehottaisin ystävystymään hänen kanssaan. Hän on kuitenkin ikuisesti miehesi poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tuli hämmästyksenä oikeasti se, ettei kumppanin lapsiin koskaan täysillä kiinny. Olen siis uusperheellinen itsekin. Pidän miehen lapsista kyllä, mutta eivät he ole kuin omia. Ja kun niitä omiakin on välillä vaikea jaksaa, kuinka sitten toisen.
Itse varmaan vaatisin miestä selvittämään kuvion kuntoon. Joko niin, että tekee pojalleen selväksi, että millä ehdoilla voi kanssasi asua tai sitten hankkii pojalleen asunnon, auttaa kulujen kanssa jne. Minulla on sillä tavalla tiukka linja miehen lasten kanssa, että jos he yrittävät jotain "et ole meidän äiti" juttua, mies saa välittömästi kitkeä sen käytöksen pois. Minä olen kiva aikuinen, autan, kuiskaan, annan rahaa, kuulustelen läksyjä, kuuntelen murheita, leikin nuoremman kanssa, vien shoppailemaan jne mutta omassa kodissani ansaitsen kunnioituksen ja saan komentaa kuten omaa.
Mies ymmärtää minua ja pyytää minua kestämään. Sanoo että juuri täyttää 18v. Olen tämän vuoksi jopa harkinnut eroa. Että silloin mikään laki ei velvoittaisi asuttaa vierasta lasta. Nyt tämä lankeaa minulle pyytämättä.
Ongelma on se, että en usko hänen lähtevän mihinkään. Toisaalta, mekään ei voida asunnosta muuttaa syistä, jonka mainitsin ekassa viestissäni. Ap
Voih. Nuo melkein aikuiset ovat hankalia monesti. Ihan omasta pojasta tiedän.
Täysi-ikäinen kun on, voit tosiaan hänet pihalle laittaa. Itse varmaan yrittäisin hyvällä, kerrot ne ehdot joilla hän voi teillä asua (ei melua klo xx jälkeen, kotiintuloajat pitää suunnilleen ilmoittaa hyvissä ajoin, kotitöihin pitää osallistua tietty määritelty määrä, itse hoitaa pyykkinsä jne). Jos ei miellytä, sitten omilleen kokeilemaan kuinka kivaa se aikuisen elämä on. Näin tein omankin poikani kanssa, ja kyllä tuo uskoi ja paransi tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että koet hänet vain miehen pojaksi, jos pienestä asti olet häntä hoitanut. Minä en heittäisi nuorta kotoaan pois vaan auttaisin normaalisti itsenäistymään ja hankkimaan ensin opiskelupaikan ja järjestämään asumisen sen mukaan missä opiskelee.
Asuntoa olenkin järjestämässä. Poika ei ole minun biologinen lapseni kuten sanoin, enkä omaa häneen sen kummempaa tunnesidettä. Se voi olla miten outoa tahansa, mutta en voi tälle mitään. Tunnetta ei voi pakottaa. Ap
Eli olet kylmä ihminen vaikka olet ollut käytännössä pojan ainut tuntema äiti koko hänen ikänsä. Ongelmat johtuvat siitä, että sinulle ei ole koskaan ollut tunnesidettä häneen. Et voi pakottaa kyllä muuttamaan minnekään ainakaan äitipuolena. Isällään voi olla jotain sanottavaa asiaan ja sillä on merkitystä.
Olet kauhea ihminen!
Voi kuule.. vähänpä tiedät asioista. Sinulla ei itsellä ole selvästikään kokemusta uusperhekuviosta, sinänsä ymmärrän kommenttisi. Poika on vuosikausia hokenut, miten minulla ei ole mitään sanavaltaa asioihinsa kun en ole hänen äitinsä. Hän on käyttänyt täyä korttia varmasti 10 vuotta. Nyt kun olemme tässä tilanteessa, hengaa poika kavereidensa kanssa täällä arkisin yömyöhään (viime yönä 1.30 asti hengailivat, ravasivat tupakalla ja kuuntelivat musiikkia) Poika ei usko mitä sanotaan ja vaikea minun on lähes 190 senttistä kundia ulos heittää. Töihin toki herättävä klo 7.00 joka aamu, hoidettava muut lapset kouluun/koulutaksiin jne. Olen tosi ikävä ihminen, mutta kyllä, haluan pojan muuttavan. Yh:na tämä elämä muilta osin vielä siedettävää.
Ap
Eli kohtelit poikaa kuin vierasta ja nyt ihmettelet saldoa. Sitä niittää mitä kylvää. Tämän tietää meikäläisenkin äitipuoli tätä nykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeleeko poika? Jos ei niin sitten voi ulkoistaa. Muuten elatusvelvollisuus koskee toisen asteen opiskelut.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ollut itse kasvattamassa sitä lasta nämä kaikki vuodet ja nyt valitat kun poika ei tee kotitöitä eikä auta kotona...öööö...????
Minäkin haluaisin tietää, miten ap ja miehensä ovat tätä poikaa kasvattaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeleeko poika? Jos ei niin sitten voi ulkoistaa. Muuten elatusvelvollisuus koskee toisen asteen opiskelut.
Mistähän tuommoinen velvollisuus nyt muka on repäisty, no moraalinen velvollisuus on ehkä, juridista velvollisuutta ei ole elättää täysi-ikäistä lasta.
Tuollainen käytös pojalta on sitä täysin normaalia nuoruutta! Tee KAIKKESI että kestät vielä lisää, vaikket koe tunnesidettä. Voi olla, että hätiköimällä pilaat sen pojan elämän, olet hänelle ehkä äiti, vaikket itse tunne niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että koet hänet vain miehen pojaksi, jos pienestä asti olet häntä hoitanut. Minä en heittäisi nuorta kotoaan pois vaan auttaisin normaalisti itsenäistymään ja hankkimaan ensin opiskelupaikan ja järjestämään asumisen sen mukaan missä opiskelee.
Asuntoa olenkin järjestämässä. Poika ei ole minun biologinen lapseni kuten sanoin, enkä omaa häneen sen kummempaa tunnesidettä. Se voi olla miten outoa tahansa, mutta en voi tälle mitään. Tunnetta ei voi pakottaa. Ap
Eli olet kylmä ihminen vaikka olet ollut käytännössä pojan ainut tuntema äiti koko hänen ikänsä. Ongelmat johtuvat siitä, että sinulle ei ole koskaan ollut tunnesidettä häneen. Et voi pakottaa kyllä muuttamaan minnekään ainakaan äitipuolena. Isällään voi olla jotain sanottavaa asiaan ja sillä on merkitystä.
Olet kauhea ihminen!
Voi kuule.. vähänpä tiedät asioista. Sinulla ei itsellä ole selvästikään kokemusta uusperhekuviosta, sinänsä ymmärrän kommenttisi. Poika on vuosikausia hokenut, miten minulla ei ole mitään sanavaltaa asioihinsa kun en ole hänen äitinsä. Hän on käyttänyt täyä korttia varmasti 10 vuotta. Nyt kun olemme tässä tilanteessa, hengaa poika kavereidensa kanssa täällä arkisin yömyöhään (viime yönä 1.30 asti hengailivat, ravasivat tupakalla ja kuuntelivat musiikkia) Poika ei usko mitä sanotaan ja vaikea minun on lähes 190 senttistä kundia ulos heittää. Töihin toki herättävä klo 7.00 joka aamu, hoidettava muut lapset kouluun/koulutaksiin jne. Olen tosi ikävä ihminen, mutta kyllä, haluan pojan muuttavan. Yh:na tämä elämä muilta osin vielä siedettävää.
Ap
Siis eikö teillä aikuisilla ole minkäänlaista munaa pitää jöötä kakaralle?? Minä en tuommoista katselisi huushollissani päiväkään, että vieraita notkuisi aamuyölle ja ravataan röökillä. Ei tulisi kuuloonkaan meillä!!!
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti sinulla ei ole mitään velvollisuutta.
Ei isälläkään periaatteessa. Joskus elatusvelvollisuus voidaan vahvistaa käräjillä opiskelujen loppuunkin asti, jos vahnemmat ovat hyvätuloisia, mutta nämä ovat poikkeustilanteita.
Normaalit vanhemmat eivät katso kalenteria, vaan hoitavat lapsen ulos pesästä parhaansa mukaan. Oli sitten 17- tai 22-vuotias.
Itse asiassa vanhemmalla on juridinen velvollisuus elättää lastaan 20-vuotiaaksi asti jos hän on toisen asteen opiskelija eli käy lukiota tai ammattikoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotias ei sano, että et voi minua komentaa tai et ole minun äitini, paitsi jos äitipuoli on itse istuttanut tällaisen puhetavan ja ajattelumallin lapseen.
Oletko koskaan puhunut pojan kanssa asiallisesti tai asettanut rajoja. Oletko kasvattanut lasta 17vuoden aikana vai kohdellut kuin ilmaa ? Nyt sitten niität satoa.
Onko poika koulussa tai mitä tekee päivät? Tietenkään ei ole pakko enää pian elättää, mutta asiat kannattaa hoitaa asiallisesti loppuun asti.
Mä en ymmärrä. Miksi ihmiset lähtee suhteisiin, joissa toisella ennestään lapsi, kun tunne-elämän kyvyt on tuota luokkaa. Sydämeen sattuu poikasi ja monen muun lapsen puolesta, jotka joutuu tuollaisessa kodissa elämään :(
Itse olen äitipuoli ollut 11 vuotta. Mietin pitkään mieheni tavatessa, että lähdenkö suhteeseen, koska hänellä oli pienen pieni lapsi. Lähdin ja silloin jo osasin ajatella, että joskus lapsi voi asua kokonaan meillä, tietenkin. Ja näin kävikin. Lapsi on minulle hyvin rakas. Ihan yhtä tärkeä kuin myöhemmin syntynyt biologinen lapsemme.
Nyt murrosikää pukkaa ja haasteita on, mutta niitä olisi ihan samallalailla biolapsenkin kanssa. Me vanhemmat emme aja pois ja hylkää, mutta emme kuitenkaan hyväksy mitä tahansa. Jos lapsi myöhemmin toisi kavereita arkisin yömyöhään metelöimään, niin sanoisin heille, että nyt pitää lähteä, haluan nukkua. Miksi pitää kaikesta niin vaikeaa ihan omalla saamattomuudellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että koet hänet vain miehen pojaksi, jos pienestä asti olet häntä hoitanut. Minä en heittäisi nuorta kotoaan pois vaan auttaisin normaalisti itsenäistymään ja hankkimaan ensin opiskelupaikan ja järjestämään asumisen sen mukaan missä opiskelee.
Asuntoa olenkin järjestämässä. Poika ei ole minun biologinen lapseni kuten sanoin, enkä omaa häneen sen kummempaa tunnesidettä. Se voi olla miten outoa tahansa, mutta en voi tälle mitään. Tunnetta ei voi pakottaa. Ap
Eli olet kylmä ihminen vaikka olet ollut käytännössä pojan ainut tuntema äiti koko hänen ikänsä. Ongelmat johtuvat siitä, että sinulle ei ole koskaan ollut tunnesidettä häneen. Et voi pakottaa kyllä muuttamaan minnekään ainakaan äitipuolena. Isällään voi olla jotain sanottavaa asiaan ja sillä on merkitystä.
Olet kauhea ihminen!
Voi kuule.. vähänpä tiedät asioista. Sinulla ei itsellä ole selvästikään kokemusta uusperhekuviosta, sinänsä ymmärrän kommenttisi. Poika on vuosikausia hokenut, miten minulla ei ole mitään sanavaltaa asioihinsa kun en ole hänen äitinsä. Hän on käyttänyt täyä korttia varmasti 10 vuotta. Nyt kun olemme tässä tilanteessa, hengaa poika kavereidensa kanssa täällä arkisin yömyöhään (viime yönä 1.30 asti hengailivat, ravasivat tupakalla ja kuuntelivat musiikkia) Poika ei usko mitä sanotaan ja vaikea minun on lähes 190 senttistä kundia ulos heittää. Töihin toki herättävä klo 7.00 joka aamu, hoidettava muut lapset kouluun/koulutaksiin jne. Olen tosi ikävä ihminen, mutta kyllä, haluan pojan muuttavan. Yh:na tämä elämä muilta osin vielä siedettävää.
ApSiis eikö teillä aikuisilla ole minkäänlaista munaa pitää jöötä kakaralle?? Minä en tuommoista katselisi huushollissani päiväkään, että vieraita notkuisi aamuyölle ja ravataan röökillä. Ei tulisi kuuloonkaan meillä!!!
Eli mitä ehdotat? Lukot vaihtoon?
Uskooko poika jos kerrot teet näin seuraavaksi ?
Sano tämä yllä oleva ehdotus. Ilmoita ettet voi katsoa ja valvoa hänen ja kavereiden valvomista ja seuraavalla kerralla soitat poliisit ja myös teet näin.
Voin uskoa ettei kaverit tule teille sen jälkeen hetkeen.
Tämä en tee mitään, se vaan menee tietyn iän kapinaan. Joillain on kapina pahempaa kuin toisilla, kun isä ei ole kotona, on helppo pojan ylittää itsensä.
Ehdottomasti miehen pitää pitää kunnon puhuttelu ja laittaa hänelle rangaistus ja selittää jos ei tee talon tapoja, hän saa etsiä uuden kodin kun täyttää 18 v . Ja perheneuvolaan voi ottaa myös yhteyttä, siellä asioita voidaan myös selvittää
Usein nuori tajuaa asioiden vakavuuden, kun sotketaan viranomaisia mukaan, poliisi on tehokas,
Voimia sinne
Nuoriso-ohjaaja
Meillä on myös uusperhe, tosin kyseessä on tytär, joka ei juuri muuta isää tiedä kuin isäpuolensa. Tyttö täyttää ensi vuonna 18v.
Toinen ero on, että meillä ei olemissään vaiheessa annettu sijaa sille ajatukselle, että mies ei saisi tytön asioita määrätä, kun ei ole isä. Ei ole isä ei, mutta se mies omistaa tästä meidän kodista 50%, kustantaa elämisen kuluista puolet ja on siis täysivaltainen määräämään tässä talossa. Tyttö joskus esiteininä yritti esittää tätä " et ole minun isäni" -teoriaa, ja minä torppasin sen siihen paikkaan. Nykyään tällaista ei ole ilmassa ollenkaan, ei tietenkään kun sille ei ole annettu sijaa. Minä olen myös paljon työmatkoilla ja täällä arki rullaa hyvin ilman minuakin.
No ap on tämän suhteen toki nyt auttamatta myöhässä. Mutta sen teinin kanssa teidän pitäisi käydä kolmikantaneuvottelu. Paikalle teini, isä ja sinä ja puhumalla laaditte ne pelisäännöt ja sanktiot, joilla selviätte lapsen 18v päivään asti. Ja millä edellytyksillä poika voi jatkaa sen jälkeen teillä asumista, jos halua on. Pakkohan teidän joku roti on saada tuohon kavereiden teillä yöllä hengailuun, heti siis. Otatte vaikka skypekokouksen isän kanssa, jos hän on nyt pois kotoa.
Tyhmältähän toi poika vaikuttaa, jos rellestää arkiyöt ja uhoaa noin. Ei kannata kaikkea sietää. Sano, että kesän jälkeen on oltava oma opiskelijakämppä.
Hyi helvetti miten kylmiä ihmiset osaa olla. Jos on alkanut suhteeseen lapsellisen miehen kanssa ja kasvattanut lasta pienestä pitäen aikuiseksi asti eikä siltikään omaa tunnesidettä niin se ongelma on ihan itsessään. Olet itse ollut kylmä häntä kohtaan ja nyt vielä haluat heittää hänet ulos omasta kodistaan? Miksi tollaset tunnevammaiset edes alkaa suhteeseen?
Aika karua, että olet pojan elämässä ollut 1v asti, eikä sulla ole mitään tunnesidettä poikaan? Tottakai se poika on sen vaistonnut, eikä koe, että hänenkään pitäisi sinun tunteista välittää. Ihan ymmärrettävää.
Kiva lapsuus ja nuoruus ollut tällä pojalla.
No, myöhäistä nyt. Ja isäkin siis haluaa pojastaan eroon? Ihana perhe.
Vastauksena sille, joka sanoi että äiti voi vaikka kuolla.