Lue keskustelun säännöt.
Velvollisuus elättää 18 v täyttänyttä
10.05.2017 |
Tilanteemme on varmaan ainukertainen.. Miehelläni on poika, joka täyttää 18 v tulevana kesänä. Poika on asunut meillä aina, äiti ei ole ollut kuvioissa sitten pojan 3 v synttäreiden, ei missään tekemisissä lapsen kanssa. Syyt moninaiset. Olen ollut pojan elämässä siis siitä asti, kun poika oli 1v. Tällöin vanhemmilla viikko-viikko systeemi. Luulin siis saavani miehen, jolla poika vuoroviikoin.
Aika monet luulevat että olen pojan äiti em vuoksi. Tottakai läheisimmät tietävät missä mennään, mutta esim naapurit, työkaverit jne. Meillä on yhteisiä biologisia lapsia, joista en tässä nyt mainitse enempää. Nyt asiaan;
Mieheni oli työttömänä (korkeastikoulutettu) yli 2v. Hän kieltäytyi lukuisista ulkomaan työtarjouksista, koska elämämme on Suomessa, yksi lapsistamme liikuntavammainen ja asunnonmuytostyöt jne tehty nykyiseen kotiimme. Myös minun työni on täällä, enkä ole siitä halukas luopumaan. Työttömyyden pitkittyessä mieheni lopulta otti 3 kk:n pestin, joka jatkui 6kk: n pestillä ja nykyisellään projekti kestää 2018 loppuun. Hän on pääosin viikonloput kotona (usein to-illasta ma-aamuun), mutta peruarrki lepää minun harteillani. Kestän kaiken muun, mutta en miehen poikaa! Mies tietää tämän ja pyytää minun jaksamaan kunnes poika täyttää 18-v. Poika on itsekäs, valvoo lisin, on aamuisin huonolla tuulella, ei auta kotona, ei siivoa omia jälkiään jnejne. Onko Suomessa jokin laillinen keino, että voin kehoittaa häntä muuttamaan täysi-ikäistyttyään? Tarkoitan, että jos autan häntä asunnonhankinnassa, niin voinko merkata osoitteeksi poste restante, jolloin poika on asuntoa vailla. Olen täysin loppu poikaan ja haluan hänen muuttavan.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras lapsi ja vieras lapsi! Miten ihmeessä se pienestä asti perheessä kasvanut on vieras lapsi, kysyn vaan. Tunneside syntyy hoivaamisesta. Ap voisi miettiä missä meni vikaan. Olkaa ihmisiä toisillenne!
Kukaan ulkopuolinen ei voi tuomita sitä, ettei tunnesidettä ole muodostunut. Syitä voi olla monia, hankala biologinen äiti, isovanhemmat, liian suuret odotukset, apn omat käsittelemättömät tunteet... tahto voi olla kova, mutta pelkkä tahto ei tee tunnetta.
Tunnesiteen pitää antaa tulla, olla sille avoin, mutta ei se aina silti kaikkien kanssa muodostu.
Jos tunneside ei synny, niin aikuinen käyttäytyköön ja pitäköön mölyt sisällään. Otsikko kertoo jo kylmästi karua kieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka luulee tunnesiteen syntyvän vieraaseen lapseen tahdinvoimasta tms. on pihalla kuin lumiukko
Miten niin vieraaseen lapseen? Ap on ollut osa lapsen elämää yksivuotiaasta asti. Ei se mikään vieras lapsi ole vaan perheenjäsen ja kyllä on julma ihminen jos ei ole minkäänlaista tunnesidettä kehittynyt. Minulla on tunneside kummilapsienkin kanssa vaikka ovat paljon "vieraanpia" kuin ap:n kotona koko ikänsä asunut lapsi.
Oikeastiko pystyisit rakastumaan lapseen, joka jo valmiiksi vihaa sinua ja joka tekee tarkoituksella arjestasi omassa kodissasi täyttä helvettiä? En usko. Kyllä se uusperhekuvio on paljon muuta kuin helposti kiintyviä aurinkoisia lapsia ja avosylin vieraita kiukkupusseja rakastavia äitipuolia. Mun lapsipuolet eivät edes PUHU mulle. Jos kysyn jotain, laittavat kädet puuskaan ja kääntyvät toiseen suuntaan. Miten kuvittelet että rakennan suhteen heihin ja rakastan ehdoitta? Neljättä vuotta olen lasten elämässä ja sama töykeys vaan jatkuu. Kaikkeni olen antanut.
Tuskin se poika on yksivuotiaana ketään vihannut.
Mutta hieman vanhempana voi olla hyvinkin mustasukkainen äidistään/isästään ja vihata rajusti.
Indeed. Oma poikani, 6v, on äärimmäisen mustasukkainen minusta. Koskaan en ole isänsä kanssa asunut, lyhyt suhde ja vahinkolapsi (onnellinen vahinko kyllä), vaan silti puhuu kuinka minä ja isänsä palaamme yhteen. Minulla oli lyhyt tapailusuhde, ja poika näki pari kertaa tämän miehen puistossa ja kahvilassa. Itki ja huusi ja raivosi vaan miehelle...
No, eihän siitä mitään tullut. Nyt elellään sitten ilman parisuhdetta hamaan ikuisuuteen.
Ap, olet saanut valita osasi perheessä jossa olet. Miehen lapsi on joutunut tyytymään siihen mitä saa. Mietipäs sitä. Sinä sait valita, ei hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras lapsi ja vieras lapsi! Miten ihmeessä se pienestä asti perheessä kasvanut on vieras lapsi, kysyn vaan. Tunneside syntyy hoivaamisesta. Ap voisi miettiä missä meni vikaan. Olkaa ihmisiä toisillenne!
Kukaan ulkopuolinen ei voi tuomita sitä, ettei tunnesidettä ole muodostunut. Syitä voi olla monia, hankala biologinen äiti, isovanhemmat, liian suuret odotukset, apn omat käsittelemättömät tunteet... tahto voi olla kova, mutta pelkkä tahto ei tee tunnetta.
Tunnesiteen pitää antaa tulla, olla sille avoin, mutta ei se aina silti kaikkien kanssa muodostu.
Jos tunneside ei synny, niin aikuinen käyttäytyköön ja pitäköön mölyt sisällään. Otsikko kertoo jo kylmästi karua kieltään.
Se melkein 18v on myös pian aikuinen...
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan pojan töykeys osittain johtua siitä että on koko elämänsä elänyt ilman äitihahmoa saman katon alla naispuolisen ihmisen kanssa joka on äiti vain hänen sisaruksilleen eikä myös hänelle. Kuulostat AP julmalta ihmiseltä jos sinuun ei ole minkäänlaista kiintymyssuhdetta lapseen joka on asunut kanssasi 17 vuotta. Itse kiinnyn valmentajana lapsiin ja nuoriin vaikka en edes asu saman katon alla :/
Se onkin se ero. Et elä ja ole niiden valmennettavien kanssa jatkuvasti. Et jaa kotiasi heidän kanssaan. Näet muutaman kerran viikossa tunnin-pari. Sellaiseen on paljon helpompaa kiintyä.
Mutta hieman vanhempana voi olla hyvinkin mustasukkainen äidistään/isästään ja vihata rajusti.