Lue keskustelun säännöt.
Velvollisuus elättää 18 v täyttänyttä
10.05.2017 |
Tilanteemme on varmaan ainukertainen.. Miehelläni on poika, joka täyttää 18 v tulevana kesänä. Poika on asunut meillä aina, äiti ei ole ollut kuvioissa sitten pojan 3 v synttäreiden, ei missään tekemisissä lapsen kanssa. Syyt moninaiset. Olen ollut pojan elämässä siis siitä asti, kun poika oli 1v. Tällöin vanhemmilla viikko-viikko systeemi. Luulin siis saavani miehen, jolla poika vuoroviikoin.
Aika monet luulevat että olen pojan äiti em vuoksi. Tottakai läheisimmät tietävät missä mennään, mutta esim naapurit, työkaverit jne. Meillä on yhteisiä biologisia lapsia, joista en tässä nyt mainitse enempää. Nyt asiaan;
Mieheni oli työttömänä (korkeastikoulutettu) yli 2v. Hän kieltäytyi lukuisista ulkomaan työtarjouksista, koska elämämme on Suomessa, yksi lapsistamme liikuntavammainen ja asunnonmuytostyöt jne tehty nykyiseen kotiimme. Myös minun työni on täällä, enkä ole siitä halukas luopumaan. Työttömyyden pitkittyessä mieheni lopulta otti 3 kk:n pestin, joka jatkui 6kk: n pestillä ja nykyisellään projekti kestää 2018 loppuun. Hän on pääosin viikonloput kotona (usein to-illasta ma-aamuun), mutta peruarrki lepää minun harteillani. Kestän kaiken muun, mutta en miehen poikaa! Mies tietää tämän ja pyytää minun jaksamaan kunnes poika täyttää 18-v. Poika on itsekäs, valvoo lisin, on aamuisin huonolla tuulella, ei auta kotona, ei siivoa omia jälkiään jnejne. Onko Suomessa jokin laillinen keino, että voin kehoittaa häntä muuttamaan täysi-ikäistyttyään? Tarkoitan, että jos autan häntä asunnonhankinnassa, niin voinko merkata osoitteeksi poste restante, jolloin poika on asuntoa vailla. Olen täysin loppu poikaan ja haluan hänen muuttavan.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli hämmästyksenä oikeasti se, ettei kumppanin lapsiin koskaan täysillä kiinny. Olen siis uusperheellinen itsekin. Pidän miehen lapsista kyllä, mutta eivät he ole kuin omia. Ja kun niitä omiakin on välillä vaikea jaksaa, kuinka sitten toisen.
Itse varmaan vaatisin miestä selvittämään kuvion kuntoon. Joko niin, että tekee pojalleen selväksi, että millä ehdoilla voi kanssasi asua tai sitten hankkii pojalleen asunnon, auttaa kulujen kanssa jne. Minulla on sillä tavalla tiukka linja miehen lasten kanssa, että jos he yrittävät jotain "et ole meidän äiti" juttua, mies saa välittömästi kitkeä sen käytöksen pois. Minä olen kiva aikuinen, autan, kuiskaan, annan rahaa, kuulustelen läksyjä, kuuntelen murheita, leikin nuoremman kanssa, vien shoppailemaan jne mutta omassa kodissani ansaitsen kunnioituksen ja saan komentaa kuten omaa.
Mullekin on käytetty tuota "et oo meidän äiti"-korttia, johon olen vastannut (siis tilanteessa kun lapset ovat käyttäytyneet huonosti) että enpä edes haluaisi olla teidän äiti ja onneksi en ole, mutta mulla on oikeus kieltää teitä käyttäytymästä huonosti. Jopa ovat menneet hiljaisiksi. Jotenkin vissiin kuvittelivat, että loukkaantuisin kommentista etten ole heidän äitinsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli hämmästyksenä oikeasti se, ettei kumppanin lapsiin koskaan täysillä kiinny. Olen siis uusperheellinen itsekin. Pidän miehen lapsista kyllä, mutta eivät he ole kuin omia. Ja kun niitä omiakin on välillä vaikea jaksaa, kuinka sitten toisen.
Itse varmaan vaatisin miestä selvittämään kuvion kuntoon. Joko niin, että tekee pojalleen selväksi, että millä ehdoilla voi kanssasi asua tai sitten hankkii pojalleen asunnon, auttaa kulujen kanssa jne. Minulla on sillä tavalla tiukka linja miehen lasten kanssa, että jos he yrittävät jotain "et ole meidän äiti" juttua, mies saa välittömästi kitkeä sen käytöksen pois. Minä olen kiva aikuinen, autan, kuiskaan, annan rahaa, kuulustelen läksyjä, kuuntelen murheita, leikin nuoremman kanssa, vien shoppailemaan jne mutta omassa kodissani ansaitsen kunnioituksen ja saan komentaa kuten omaa.
Mullekin on käytetty tuota "et oo meidän äiti"-korttia, johon olen vastannut (siis tilanteessa kun lapset ovat käyttäytyneet huonosti) että enpä edes haluaisi olla teidän äiti ja onneksi en ole, mutta mulla on oikeus kieltää teitä käyttäytymästä huonosti. Jopa ovat menneet hiljaisiksi. Jotenkin vissiin kuvittelivat, että loukkaantuisin kommentista etten ole heidän äitinsä :D
Huh, huh.
Olet kyllä jäänyt pikkulapsen tasolle kehityksessä...
Tosi karseita nämä teidän uusperseilyjutut, ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on taas niitä asioita, että pitäisi itse kokea ennen kuin voi asiasta kertoa mitään faktoja. Itse kaksi vuotta uusperheen äitinä, ja todellakin yllätti miten paljon vaikuttaa se, että lapsi ei ole oma. Biologisesti.
Koettu on. Ei vaikuta minun tunteisiin miehen aiemmasta suhteesta olevaan tyttöön mitenkään. Tyttö on minun perheenjäsen ja minulle rakas ja tärkeä. Asuu meillä ja tapaa äitiään joka toinen viikonloppu. En ole tietenkään tytön äiti mutta rakastava ja turvallinen aikuinen johon voi myös turvata kun oma äiti ei ole joka päivä saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka luulee tunnesiteen syntyvän vieraaseen lapseen tahdinvoimasta tms. on pihalla kuin lumiukko
Miten niin vieraaseen lapseen? Ap on ollut osa lapsen elämää yksivuotiaasta asti. Ei se mikään vieras lapsi ole vaan perheenjäsen ja kyllä on julma ihminen jos ei ole minkäänlaista tunnesidettä kehittynyt. Minulla on tunneside kummilapsienkin kanssa vaikka ovat paljon "vieraanpia" kuin ap:n kotona koko ikänsä asunut lapsi.
Oikeastiko pystyisit rakastumaan lapseen, joka jo valmiiksi vihaa sinua ja joka tekee tarkoituksella arjestasi omassa kodissasi täyttä helvettiä? En usko. Kyllä se uusperhekuvio on paljon muuta kuin helposti kiintyviä aurinkoisia lapsia ja avosylin vieraita kiukkupusseja rakastavia äitipuolia. Mun lapsipuolet eivät edes PUHU mulle. Jos kysyn jotain, laittavat kädet puuskaan ja kääntyvät toiseen suuntaan. Miten kuvittelet että rakennan suhteen heihin ja rakastan ehdoitta? Neljättä vuotta olen lasten elämässä ja sama töykeys vaan jatkuu. Kaikkeni olen antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli hämmästyksenä oikeasti se, ettei kumppanin lapsiin koskaan täysillä kiinny. Olen siis uusperheellinen itsekin. Pidän miehen lapsista kyllä, mutta eivät he ole kuin omia. Ja kun niitä omiakin on välillä vaikea jaksaa, kuinka sitten toisen.
Itse varmaan vaatisin miestä selvittämään kuvion kuntoon. Joko niin, että tekee pojalleen selväksi, että millä ehdoilla voi kanssasi asua tai sitten hankkii pojalleen asunnon, auttaa kulujen kanssa jne. Minulla on sillä tavalla tiukka linja miehen lasten kanssa, että jos he yrittävät jotain "et ole meidän äiti" juttua, mies saa välittömästi kitkeä sen käytöksen pois. Minä olen kiva aikuinen, autan, kuiskaan, annan rahaa, kuulustelen läksyjä, kuuntelen murheita, leikin nuoremman kanssa, vien shoppailemaan jne mutta omassa kodissani ansaitsen kunnioituksen ja saan komentaa kuten omaa.
Mullekin on käytetty tuota "et oo meidän äiti"-korttia, johon olen vastannut (siis tilanteessa kun lapset ovat käyttäytyneet huonosti) että enpä edes haluaisi olla teidän äiti ja onneksi en ole, mutta mulla on oikeus kieltää teitä käyttäytymästä huonosti. Jopa ovat menneet hiljaisiksi. Jotenkin vissiin kuvittelivat, että loukkaantuisin kommentista etten ole heidän äitinsä :D
Huh, huh.
Olet kyllä jäänyt pikkulapsen tasolle kehityksessä...
Tosi karseita nämä teidän uusperseilyjutut, ihan oikeasti.
Lapsellisiin juttuihin on välillä hyvä vastata lapsellisesti. Lapset oppivat samantien että typerää tuollainen lällättely. Muuten, miksi minun pitäisi haluta olla heidän äitinsä? Lapsilla on jo äiti enkä yritä ottaa hänen paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka luulee tunnesiteen syntyvän vieraaseen lapseen tahdinvoimasta tms. on pihalla kuin lumiukko
Miten niin vieraaseen lapseen? Ap on ollut osa lapsen elämää yksivuotiaasta asti. Ei se mikään vieras lapsi ole vaan perheenjäsen ja kyllä on julma ihminen jos ei ole minkäänlaista tunnesidettä kehittynyt. Minulla on tunneside kummilapsienkin kanssa vaikka ovat paljon "vieraanpia" kuin ap:n kotona koko ikänsä asunut lapsi.
Se on eri asia välittää kummilapsesta tms jota tapaa silloin tällöin vapaaehtoisesti, kuin vieraasta lapsesta, josta ei pääse eroon, vaikka tämä käyttäytyisi miten. Väitän, ettei yksikään vanhempi omiaankaan joka ikinen sekunti jumaloi.
Lisätään yhtälöön vielä ympäristön paine ja se että moni mies olettaa naisen huolehtivan edellisen liiton lasten tarpeet, niin kyllä siinä negatiivista tunnekierrettä tulee väkisinkin.
Väitän, että valtaosa naisista, jotka uusperheeseen lähtevät, haluaa ihan vilpittömästi oppia rakastamaan miehen lapsia. Käytännössä se vaan voi olla mahdotontakin, oletetaan että olet aina kiva, rakastava ja välittävä, ja lapset ovat vain uhreja, joiden jokainen oikku on kohtuullinen.
Selvennän vielä, että itselläni on äitipuoli, jota opin ymmärtämään vasta pois muutettuani. Olin kyllä aika hirveä ja äitini oikein yllytti häntä vihaamaan. Itsellä on kaksi lasta ja ydinperhe.
Tässä nyt oikeasti on äiti, joka syystä tai toisesta ei tapaa lastaan ollenkaan ja isä, joka on suurimman osan ajasta pois. Äitipuoli joks huolehtii nuoresta. Ja se äitipuoli on yhtälön pahis? Nyt hei mammat, vähän kohtuullisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt oikeasti on äiti, joka syystä tai toisesta ei tapaa lastaan ollenkaan ja isä, joka on suurimman osan ajasta pois. Äitipuoli joks huolehtii nuoresta. Ja se äitipuoli on yhtälön pahis? Nyt hei mammat, vähän kohtuullisuutta.
Ihan samaa mietin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt oikeasti on äiti, joka syystä tai toisesta ei tapaa lastaan ollenkaan ja isä, joka on suurimman osan ajasta pois. Äitipuoli joks huolehtii nuoresta. Ja se äitipuoli on yhtälön pahis? Nyt hei mammat, vähän kohtuullisuutta.
Apn kuvio on sössitty jo vuosia sitten. Sen isän olisi pitänyt vahvistaa apn asemaa ja tehdä pojalle selväksi että perseilyt ei käy ja apta on toteltava. Myöhässähän se nyt on, mutta vakavasti käskien tuohon voisi vielä puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho. Tulipa keskustelua. Oikeastaan en osaa vastata noihin kylmyys kommentteihin. Voihan se olla että asia on näin. En ole koskaan ajatellut oevani kylmä. Ainoa kylmä on minun näkökulmasta ollut lapsen äiti, joka on jättänyt lapsensa tyystin tosiaan lähes 15 v sitten. Ilman paria satunnaista yhteydenottoa hän ei ole ollut omaan lapseensa missään yhteydessä
Oikeastaan pitää kiittää tätä palstaa. Silmäni aukesi sen suhteen, että vihaa tulee myös ventovieraiden taholta. Aion viikonloppuna sanoa miehelle, että haen avioeroa, koska tällöin minulta ei voida olettaa, että elätän vierasta aikuista taloudessani. Toinen mahdollisuus on se, että mies avustaa yhteistyössä poikaa hankkimaan oman asunnon, jossa saa sitten rauhassa elää huomioimatta muita ihmisiä (kyllä, kerrostalossa naapurit) mutta muutoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt oikeasti on äiti, joka syystä tai toisesta ei tapaa lastaan ollenkaan ja isä, joka on suurimman osan ajasta pois. Äitipuoli joks huolehtii nuoresta. Ja se äitipuoli on yhtälön pahis? Nyt hei mammat, vähän kohtuullisuutta.
Apn kuvio on sössitty jo vuosia sitten. Sen isän olisi pitänyt vahvistaa apn asemaa ja tehdä pojalle selväksi että perseilyt ei käy ja apta on toteltava. Myöhässähän se nyt on, mutta vakavasti käskien tuohon voisi vielä puuttua.
Juuri näin. Ja isän tehtävä on nyt sanella lapselleen ne ehdot, joilla hän voi täysi-iän saavutettuaan elää vielä äitipuolen luona. Ja ap määrittää, mitkä ne ovat. Käytännössähän homma nimittäin niin tällä hetkellä menee, koska isä ei ole täysipainoisesti arjessa mukana.
Toki iän huomioiden, eikä mitään kohtuuttomuuksia, vaan normaalin, kohteliaan ja huomioivan nuoren aikuisen säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joka luulee tunnesiteen syntyvän vieraaseen lapseen tahdinvoimasta tms. on pihalla kuin lumiukko
Miten niin vieraaseen lapseen? Ap on ollut osa lapsen elämää yksivuotiaasta asti. Ei se mikään vieras lapsi ole vaan perheenjäsen ja kyllä on julma ihminen jos ei ole minkäänlaista tunnesidettä kehittynyt. Minulla on tunneside kummilapsienkin kanssa vaikka ovat paljon "vieraanpia" kuin ap:n kotona koko ikänsä asunut lapsi.
Oikeastiko pystyisit rakastumaan lapseen, joka jo valmiiksi vihaa sinua ja joka tekee tarkoituksella arjestasi omassa kodissasi täyttä helvettiä? En usko. Kyllä se uusperhekuvio on paljon muuta kuin helposti kiintyviä aurinkoisia lapsia ja avosylin vieraita kiukkupusseja rakastavia äitipuolia. Mun lapsipuolet eivät edes PUHU mulle. Jos kysyn jotain, laittavat kädet puuskaan ja kääntyvät toiseen suuntaan. Miten kuvittelet että rakennan suhteen heihin ja rakastan ehdoitta? Neljättä vuotta olen lasten elämässä ja sama töykeys vaan jatkuu. Kaikkeni olen antanut.
Tuskin se poika on yksivuotiaana ketään vihannut.
Vieras lapsi ja vieras lapsi! Miten ihmeessä se pienestä asti perheessä kasvanut on vieras lapsi, kysyn vaan. Tunneside syntyy hoivaamisesta. Ap voisi miettiä missä meni vikaan. Olkaa ihmisiä toisillenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet miehesi kanssa seurustellessasi ja avioiduttuasi ottanut koko"paketin" (mies + lapsi). Muista se! Etkä sä iteksesi voi poikaa "häätää" ilman keskusteluja pojan isän kanssa. Minusta on kammottavaa, että lapsia ollaan heti häätämässä pois kotoa kun ovat täyttäneet 18 v. Useimmat nykyajan teinit ovat tuossa iässä vielä aika lailla lapsellisia eivätkä mitään aikuisia, vaikka lain mukaan täysi-ikäisiä ovatkin. Jos lapsia "hankitaan" tai niitä on suhteen alussa, ei niitä ykskaks ajeta eikä heitetä mihinkään, kun ne lapset eivät ole iitse pyytäneet siihen perheeseen tulla (itsekkäistä syistähän lapsia "tehdään") eivätkä voineet valita vanhempiaan. Sä teet väärin siinäkin, jos erottelet omat ja miehesi lapset/lapsen. Lapsia pitää kohdella samanarvoisesti, kun kerran olet perheen perustanut. Mene itse terapeutille!893
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli hämmästyksenä oikeasti se, ettei kumppanin lapsiin koskaan täysillä kiinny. Olen siis uusperheellinen itsekin. Pidän miehen lapsista kyllä, mutta eivät he ole kuin omia. Ja kun niitä omiakin on välillä vaikea jaksaa, kuinka sitten toisen.
Itse varmaan vaatisin miestä selvittämään kuvion kuntoon. Joko niin, että tekee pojalleen selväksi, että millä ehdoilla voi kanssasi asua tai sitten hankkii pojalleen asunnon, auttaa kulujen kanssa jne. Minulla on sillä tavalla tiukka linja miehen lasten kanssa, että jos he yrittävät jotain "et ole meidän äiti" juttua, mies saa välittömästi kitkeä sen käytöksen pois. Minä olen kiva aikuinen, autan, kuiskaan, annan rahaa, kuulustelen läksyjä, kuuntelen murheita, leikin nuoremman kanssa, vien shoppailemaan jne mutta omassa kodissani ansaitsen kunnioituksen ja saan komentaa kuten omaa.
Mullekin on käytetty tuota "et oo meidän äiti"-korttia, johon olen vastannut (siis tilanteessa kun lapset ovat käyttäytyneet huonosti) että enpä edes haluaisi olla teidän äiti ja onneksi en ole, mutta mulla on oikeus kieltää teitä käyttäytymästä huonosti. Jopa ovat menneet hiljaisiksi. Jotenkin vissiin kuvittelivat, että loukkaantuisin kommentista etten ole heidän äitinsä :D
Hirveää, olet tai sinun pitäisi olla aikuinen.
Sinä otit tarkoituksella miehen, jolla oli 1-vuotias lapsi. Sinä otit tahallaan ihan potentiaalisen riskin sille, että se lapsi saattaa joskus muuttaa teille pysyvästi.
Kummallista, ettet ole alkanut rakastaa miehesi poikaa, vaikka tutustuit häneen noin varhain. Hän on sentään miehesi biolapsi. Moni adoptoi jostain kaukomailta.
Voisikohan pojan töykeys osittain johtua siitä että on koko elämänsä elänyt ilman äitihahmoa saman katon alla naispuolisen ihmisen kanssa joka on äiti vain hänen sisaruksilleen eikä myös hänelle. Kuulostat AP julmalta ihmiseltä jos sinuun ei ole minkäänlaista kiintymyssuhdetta lapseen joka on asunut kanssasi 17 vuotta. Itse kiinnyn valmentajana lapsiin ja nuoriin vaikka en edes asu saman katon alla :/
Minun tätini meni uusiin naimisiin ja hänellä oli kaksi lasta. Toinen jäi exälle ja toisen adoptoi tätini uusi mies. Saivat vielä 2 lasta lisääkin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vieras lapsi ja vieras lapsi! Miten ihmeessä se pienestä asti perheessä kasvanut on vieras lapsi, kysyn vaan. Tunneside syntyy hoivaamisesta. Ap voisi miettiä missä meni vikaan. Olkaa ihmisiä toisillenne!
Kukaan ulkopuolinen ei voi tuomita sitä, ettei tunnesidettä ole muodostunut. Syitä voi olla monia, hankala biologinen äiti, isovanhemmat, liian suuret odotukset, apn omat käsittelemättömät tunteet... tahto voi olla kova, mutta pelkkä tahto ei tee tunnetta.
Tunnesiteen pitää antaa tulla, olla sille avoin, mutta ei se aina silti kaikkien kanssa muodostu.
Kouluavustuksenhan AP:n mies - eli isä jolla tämä velvollisuus on - voi antaa vaikka vuokranmaksun muodossa. Kelastahan tulee asumistuki vuokraan.