Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta
10.05.2017 |
Että toinen ei välttämättä näe kyseistä asiaa niin vakavana asiana, että siitä kannattaa vetää pultit?
Suututin erään ystäväni, kun kysyin meinaatteko vielä lapsia. Hän siis jo äiti vielä. Asia olikin niin kipeä, että riemastui tästä.
Miten kyseinen asia voi olla niin herkkä aihe ja kuitenkin selitetään suu vaahdossa että on oma päätös ja kaikki on IHAN VITUN okei ja itku silmässä raivotaan asiasta.
Joo ja sanottakoon että heilläkin terveet lapset ja kaikki ok. Ilmeisesti nainen haluasi ja mies ehdottomasti vastaan...
Tätä vaan ei suoraan pystynyt sanomaan.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samat ihmiset kysyny töissä jo kolmatta vuotta haluanko vielä lapsia. Ikä mulla kuulemma ei ole vielä esteenä ja kaksi lasta ei riitä. Olen aina vastannut en tahdo, mutta ensi kerralla pyörränki asiat. En jaksa enään uteluita. Kerron seuraavalle olevani raskaana. Siinäpähän juoruu ja pomppii. Odotelkoot hiljaa mahani kasvua, joka ei kasva kuin herkuista.
Miten ei jotenkin jaksa uskoa. ;)
Uskoa mitä? Nyt meni ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samat ihmiset kysyny töissä jo kolmatta vuotta haluanko vielä lapsia. Ikä mulla kuulemma ei ole vielä esteenä ja kaksi lasta ei riitä. Olen aina vastannut en tahdo, mutta ensi kerralla pyörränki asiat. En jaksa enään uteluita. Kerron seuraavalle olevani raskaana. Siinäpähän juoruu ja pomppii. Odotelkoot hiljaa mahani kasvua, joka ei kasva kuin herkuista.
Miten ei jotenkin jaksa uskoa. ;)
Uskoa mitä? Nyt meni ohi..
Höpönlöpsistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä pienellä aikaa tavannut kolmekymppisen ihmisen, joka oli menettänyt isänsä. Kutsuu itseään orvoksi ja isästä ei saa kysyä tai me muut emme saa puhua isistä missään muodossa. Toinen oli myös kolmekymppinen jolla pari keskenmenoa takana ja käytös todella maanista, itkee ja sekoaa jos joku tuttu raskaana tai jos näkee jonkun kulkevan suuren vatsan kanssa.
Olisikohan niin, että monelle nykyajan paineet on liikaa ja asiat kiteytyy tuollaisiin tapahtumiin? Kummankaan käytös ei minusta ole normaalia.
Olet tavannut muutaman ihmisen, jotka ovat käyttäytyneet sinua yllättävällä tavalla, voimakkaasti. Onko normaalia, tervettä ja lähde tulkitsemaan nykyajan ilmiöksi? Elämään vaan liittyy se, että me olemme tosi erilaisia, kriisiä pukkaa ja joillakin elämäntapahtumat johtavat mielenterveysongelmiin. Puolet ihmisistä sairastuvat depressioon elämänsä aikana. Puolet johonkin syöpään. Kaikki menetämme läheisiä. Kaikki kuolemme.
Aika usea nainen tietäen tietämättään on kokenut keskenmenon. Jollakin se voi laukaista sitten myllerryksen, että tarvittaisiin ammattiapua. Jos ystävänä ja läheisenä tuntuu, että tämmönen kaveri vaatii rajuja rajauksia turvakseen (ei puhuta tästä, ei tehdä näin), niin voiko olla rakkaudellinen teko herätellä kysymään, että ansaitsisiko hän saada puhua näistä kipeistä asioista ihan ammattilaisen kanssa? Eikä ystävien ja kavereidenkaan tarvitse ihan mutkalle vääntyä, pitää saada olla oma itsensä, voida sanoa että joutuu liikaa tinkimään luontevasta olemisesta, jos joutuu pitämään toista koossa esim. kuvailemallasi tavoilla.
Miksi jotakin satuttaa toisen aivan normaalina pitämä kysymys, jota ei ole tahdittomasti esitetty? Se vaan osuu ja uppoaa suojamekanismien läpi johonkin hyvin kipeään kohtaan. Vaikka toinen ei olisi sitä tarkoittanut. Eihän me toistemme sisään nähdä. Jos sen voi hyväksyä, että se oli sille toiselle silti hänen omasta historiastaan ja persoonastaan käsin kohta, johon ei olisi halunnut sinun tökkäisevän, niin siitähän voi sitten vaikka koittaa peruuttaa. Että näen nyt, että että kysymykseni oli tahditon tms. Oleellista ei ole se reaktioiden ja tunteiden, selitysten ja perhesyiden meri, joka sieltä tulvahtaa läpi, sen arvioiminen, että miten järkevää ja ohhoh se olikaan. Vaan ottaa vastuu siitä, että tuli tökkäistyä sinne, minne ei olisi kannattanut - ellei sitten ollutkin tarkoitus, ehkä hieman olla piikki lihassa, ei tuolla nyt kaikki ihan niiiin hyvin voi olla tuossa suhteessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä pienellä aikaa tavannut kolmekymppisen ihmisen, joka oli menettänyt isänsä. Kutsuu itseään orvoksi ja isästä ei saa kysyä tai me muut emme saa puhua isistä missään muodossa. Toinen oli myös kolmekymppinen jolla pari keskenmenoa takana ja käytös todella maanista, itkee ja sekoaa jos joku tuttu raskaana tai jos näkee jonkun kulkevan suuren vatsan kanssa.
Olisikohan niin, että monelle nykyajan paineet on liikaa ja asiat kiteytyy tuollaisiin tapahtumiin? Kummankaan käytös ei minusta ole normaalia.Olet tavannut muutaman ihmisen, jotka ovat käyttäytyneet sinua yllättävällä tavalla, voimakkaasti. Onko normaalia, tervettä ja lähde tulkitsemaan nykyajan ilmiöksi? Elämään vaan liittyy se, että me olemme tosi erilaisia, kriisiä pukkaa ja joillakin elämäntapahtumat johtavat mielenterveysongelmiin. Puolet ihmisistä sairastuvat depressioon elämänsä aikana. Puolet johonkin syöpään. Kaikki menetämme läheisiä. Kaikki kuolemme.
Aika usea nainen tietäen tietämättään on kokenut keskenmenon. Jollakin se voi laukaista sitten myllerryksen, että tarvittaisiin ammattiapua. Jos ystävänä ja läheisenä tuntuu, että tämmönen kaveri vaatii rajuja rajauksia turvakseen (ei puhuta tästä, ei tehdä näin), niin voiko olla rakkaudellinen teko herätellä kysymään, että ansaitsisiko hän saada puhua näistä kipeistä asioista ihan ammattilaisen kanssa? Eikä ystävien ja kavereidenkaan tarvitse ihan mutkalle vääntyä, pitää saada olla oma itsensä, voida sanoa että joutuu liikaa tinkimään luontevasta olemisesta, jos joutuu pitämään toista koossa esim. kuvailemallasi tavoilla.
Miksi jotakin satuttaa toisen aivan normaalina pitämä kysymys, jota ei ole tahdittomasti esitetty? Se vaan osuu ja uppoaa suojamekanismien läpi johonkin hyvin kipeään kohtaan. Vaikka toinen ei olisi sitä tarkoittanut. Eihän me toistemme sisään nähdä. Jos sen voi hyväksyä, että se oli sille toiselle silti hänen omasta historiastaan ja persoonastaan käsin kohta, johon ei olisi halunnut sinun tökkäisevän, niin siitähän voi sitten vaikka koittaa peruuttaa. Että näen nyt, että että kysymykseni oli tahditon tms. Oleellista ei ole se reaktioiden ja tunteiden, selitysten ja perhesyiden meri, joka sieltä tulvahtaa läpi, sen arvioiminen, että miten järkevää ja ohhoh se olikaan. Vaan ottaa vastuu siitä, että tuli tökkäistyä sinne, minne ei olisi kannattanut - ellei sitten ollutkin tarkoitus, ehkä hieman olla piikki lihassa, ei tuolla nyt kaikki ihan niiiin hyvin voi olla tuossa suhteessaan?
Hah hah, hirveää paskaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä pienellä aikaa tavannut kolmekymppisen ihmisen, joka oli menettänyt isänsä. Kutsuu itseään orvoksi ja isästä ei saa kysyä tai me muut emme saa puhua isistä missään muodossa. Toinen oli myös kolmekymppinen jolla pari keskenmenoa takana ja käytös todella maanista, itkee ja sekoaa jos joku tuttu raskaana tai jos näkee jonkun kulkevan suuren vatsan kanssa.
Olisikohan niin, että monelle nykyajan paineet on liikaa ja asiat kiteytyy tuollaisiin tapahtumiin? Kummankaan käytös ei minusta ole normaalia.Olet tavannut muutaman ihmisen, jotka ovat käyttäytyneet sinua yllättävällä tavalla, voimakkaasti. Onko normaalia, tervettä ja lähde tulkitsemaan nykyajan ilmiöksi? Elämään vaan liittyy se, että me olemme tosi erilaisia, kriisiä pukkaa ja joillakin elämäntapahtumat johtavat mielenterveysongelmiin. Puolet ihmisistä sairastuvat depressioon elämänsä aikana. Puolet johonkin syöpään. Kaikki menetämme läheisiä. Kaikki kuolemme.
Aika usea nainen tietäen tietämättään on kokenut keskenmenon. Jollakin se voi laukaista sitten myllerryksen, että tarvittaisiin ammattiapua. Jos ystävänä ja läheisenä tuntuu, että tämmönen kaveri vaatii rajuja rajauksia turvakseen (ei puhuta tästä, ei tehdä näin), niin voiko olla rakkaudellinen teko herätellä kysymään, että ansaitsisiko hän saada puhua näistä kipeistä asioista ihan ammattilaisen kanssa? Eikä ystävien ja kavereidenkaan tarvitse ihan mutkalle vääntyä, pitää saada olla oma itsensä, voida sanoa että joutuu liikaa tinkimään luontevasta olemisesta, jos joutuu pitämään toista koossa esim. kuvailemallasi tavoilla.
Miksi jotakin satuttaa toisen aivan normaalina pitämä kysymys, jota ei ole tahdittomasti esitetty? Se vaan osuu ja uppoaa suojamekanismien läpi johonkin hyvin kipeään kohtaan. Vaikka toinen ei olisi sitä tarkoittanut. Eihän me toistemme sisään nähdä. Jos sen voi hyväksyä, että se oli sille toiselle silti hänen omasta historiastaan ja persoonastaan käsin kohta, johon ei olisi halunnut sinun tökkäisevän, niin siitähän voi sitten vaikka koittaa peruuttaa. Että näen nyt, että että kysymykseni oli tahditon tms. Oleellista ei ole se reaktioiden ja tunteiden, selitysten ja perhesyiden meri, joka sieltä tulvahtaa läpi, sen arvioiminen, että miten järkevää ja ohhoh se olikaan. Vaan ottaa vastuu siitä, että tuli tökkäistyä sinne, minne ei olisi kannattanut - ellei sitten ollutkin tarkoitus, ehkä hieman olla piikki lihassa, ei tuolla nyt kaikki ihan niiiin hyvin voi olla tuossa suhteessaan?
Ei vit. Mä luen tätä uudelleen ja uudelleen enkä kyllä ole ikinä lukenut kenenkään kirjoittaneen kieli poskessa tälläistä skeidaa.
En tiedä mitä edes sanoa, oli niin paksua diipadaapan laskettelua! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mut point de vue oli että ei siitä kyllä loukkaantua kannata jos nyt joku kysyy meinaatteko muksuja vielä tai joku tosi rohkea kysäisee että meinaatteko muksuja lainkaan..
Ei se mikään pahalla kysytty kysymys ole, vaan aika positiivinen asia.
Monilta ei kysytä koska ei todellakaan toivo, että tekisivät lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)
Jos asia on todella kipeä kyseiselle ihmiselle ja sinua ennen on lähiaikoina jo useampi ihminen udellut asiaa ja on muutenkin huono päivä, niin voi tulla tuollainen tunnereaktio. Sinun ystävänä olisi tullut olla ymmärtäväinen eikä loukkaantua toisen reaktiosta. Olisit voinut pahoitella, jos kysymys oli liian henkilökohtainen ja sanoa jotain empaattista ystävällesi ja saada hänet näin rauhoittumaan. Mutta asennoitumisesi on mielestäni aika itsekeskeistä, kun mietit asiaa vain omasta näkökulmastasi. Ymmärrän kyllä, että sinulle ja monelle muulle kysymys olisi tuossa tilanteessa ihan ok, mutta tosiaan ystävälläsi tilanne on toinen ja hän ei luultavasti voinut hillitä itseään, jos oli niin paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisten asioiden utelijat saavat minulta yksityiskohtaisen ja liioitellun kuvauksen gynekologisista vaivoistani. Ehkä oppivat sitten olemaan kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisten asioiden utelijat saavat minulta yksityiskohtaisen ja liioitellun kuvauksen gynekologisista vaivoistani. Ehkä oppivat sitten olemaan kyselemättä.
Jep, sama. Jos joku kysyy pankissa lainaa hakiessa meidän perheen taloudellisesta tilanteesta niin läväytän perseen tiskiin!
Näkisittepä mut neuvolassa tai lääkärissä!!! Huh huh, silloin on kikkakirja auki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä pahoitin mieleni kysymyksestäsi, sinä olet huono ihminen. Minullahan ei missään nimessä ole tunnepuolella jotain käsittelemätöntä, kun näin reagoin...
Mielenkiintoinen logiikka, jos lähdetään oletuksesta, että kysymys on sävyltään neutraali.
Ja kysymys oli täysin neutraali, siinä juteltiin kuka odottaa ja kuka suunnittelee. Meille lapsi tulossa. Kysäisin vaan että onko teillä vielä suunnitelmissa. Ei siitä minusta tarvi loukkaantua.
Ja jos nyt joku joltain jo " lapsenteko" iässä olevalta parilta kysyy, että meinaattekos te, niin miksi se on aihe mihin täytyy haistatella ( silloinkaan). En oikein ymmärrä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään paha asia.
Ei sillä, en ole kysellyt mutta ymmärrän että sukulaiset ja varsinkin vanhemmat sitä kysyy ja jos asia on mietinnässä, eikö voi sanoa että mietitään vielä, jos asia päätetty että ei, niin eikö voi sanoa että ei, jos ei tuu niin eikö voi sanoa että ei onnistu, jos tulossa niin eikö voi sanoa että tulossa..
En minä käsitä miksi tuo aihe on niin tabu ja sellainen josta voi itse kadottaa käytöstapansa ja haistatella ja suuttua.. Varsinkin kun niin moni täälläkin kirkuu olevansa asian kanssa ihan sinut ( mutta kysyä ei saa)Jos asia on todella kipeä kyseiselle ihmiselle ja sinua ennen on lähiaikoina jo useampi ihminen udellut asiaa ja on muutenkin huono päivä, niin voi tulla tuollainen tunnereaktio. Sinun ystävänä olisi tullut olla ymmärtäväinen eikä loukkaantua toisen reaktiosta. Olisit voinut pahoitella, jos kysymys oli liian henkilökohtainen ja sanoa jotain empaattista ystävällesi ja saada hänet näin rauhoittumaan. Mutta asennoitumisesi on mielestäni aika itsekeskeistä, kun mietit asiaa vain omasta näkökulmastasi. Ymmärrän kyllä, että sinulle ja monelle muulle kysymys olisi tuossa tilanteessa ihan ok, mutta tosiaan ystävälläsi tilanne on toinen ja hän ei luultavasti voinut hillitä itseään, jos oli niin paha mieli.
Hah hah haa!:D
Hirveetä skeidaa taas.
Vierailija kirjoitti:
No mut point de vue oli että ei siitä kyllä loukkaantua kannata jos nyt joku kysyy meinaatteko muksuja vielä tai joku tosi rohkea kysäisee että meinaatteko muksuja lainkaan..
Ei se mikään pahalla kysytty kysymys ole, vaan aika positiivinen asia.Monilta ei kysytä koska ei todellakaan toivo, että tekisivät lapsia...
Yleensähän se ei jää tuohon. Jos kertoisi, että yritystä on, muttei tulosta, niin sitten tulisi liuta neuvoja, mitä kannattaa tehdä raskautuakseen ja oletetaan, että näistä neuvoista pitäisi vielä kiittää. Toisekseen, sen jälkeen kytättäisiin joka viikko vatsanseutua ja kyseltäisiin, "joko nyt?" eikä annettaisi rauhaa naiselle itselleen kertoa asiaa sitten jos/kun sen aika on. Lisäksi tuo kyselijä ei kuitenkaan malttaisi pitää asiaa omana tietonaan, vaan juoruilisi asiaa muutamalle ja ne taas muutamalle, jolloin hyvin henkilökohtainen asia olisi kaikkien tiedossa. Töissä voisi jäädä paremmat työtehtävät sivuun, kun kaikki ajattelisivat, että kohta tuo jää kotiin kuitenkin. Ehkä kaikki ihmiset eivät halua tällaista elämää? Ehkä toisen tragedia ei nyt vain kuulu sinulle mässäiltäväksi? Etkö voi luottaa siihen, että ihminen kyllä kertoo itse jos haluaa kertoa? Toiset ihmiset ovat yksityisempiä kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut point de vue oli että ei siitä kyllä loukkaantua kannata jos nyt joku kysyy meinaatteko muksuja vielä tai joku tosi rohkea kysäisee että meinaatteko muksuja lainkaan..
Ei se mikään pahalla kysytty kysymys ole, vaan aika positiivinen asia.Monilta ei kysytä koska ei todellakaan toivo, että tekisivät lapsia...
Yleensähän se ei jää tuohon. Jos kertoisi, että yritystä on, muttei tulosta, niin sitten tulisi liuta neuvoja, mitä kannattaa tehdä raskautuakseen ja oletetaan, että näistä neuvoista pitäisi vielä kiittää. Toisekseen, sen jälkeen kytättäisiin joka viikko vatsanseutua ja kyseltäisiin, "joko nyt?" eikä annettaisi rauhaa naiselle itselleen kertoa asiaa sitten jos/kun sen aika on. Lisäksi tuo kyselijä ei kuitenkaan malttaisi pitää asiaa omana tietonaan, vaan juoruilisi asiaa muutamalle ja ne taas muutamalle, jolloin hyvin henkilökohtainen asia olisi kaikkien tiedossa. Töissä voisi jäädä paremmat työtehtävät sivuun, kun kaikki ajattelisivat, että kohta tuo jää kotiin kuitenkin. Ehkä kaikki ihmiset eivät halua tällaista elämää? Ehkä toisen tragedia ei nyt vain kuulu sinulle mässäiltäväksi? Etkö voi luottaa siihen, että ihminen kyllä kertoo itse jos haluaa kertoa? Toiset ihmiset ovat yksityisempiä kuin toiset.
Plaa plaa plaa... Kauhee kun sulla on vaikeaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut point de vue oli että ei siitä kyllä loukkaantua kannata jos nyt joku kysyy meinaatteko muksuja vielä tai joku tosi rohkea kysäisee että meinaatteko muksuja lainkaan..
Ei se mikään pahalla kysytty kysymys ole, vaan aika positiivinen asia.Monilta ei kysytä koska ei todellakaan toivo, että tekisivät lapsia...
Yleensähän se ei jää tuohon. Jos kertoisi, että yritystä on, muttei tulosta, niin sitten tulisi liuta neuvoja, mitä kannattaa tehdä raskautuakseen ja oletetaan, että näistä neuvoista pitäisi vielä kiittää. Toisekseen, sen jälkeen kytättäisiin joka viikko vatsanseutua ja kyseltäisiin, "joko nyt?" eikä annettaisi rauhaa naiselle itselleen kertoa asiaa sitten jos/kun sen aika on. Lisäksi tuo kyselijä ei kuitenkaan malttaisi pitää asiaa omana tietonaan, vaan juoruilisi asiaa muutamalle ja ne taas muutamalle, jolloin hyvin henkilökohtainen asia olisi kaikkien tiedossa. Töissä voisi jäädä paremmat työtehtävät sivuun, kun kaikki ajattelisivat, että kohta tuo jää kotiin kuitenkin. Ehkä kaikki ihmiset eivät halua tällaista elämää? Ehkä toisen tragedia ei nyt vain kuulu sinulle mässäiltäväksi? Etkö voi luottaa siihen, että ihminen kyllä kertoo itse jos haluaa kertoa? Toiset ihmiset ovat yksityisempiä kuin toiset.
Mikä ihmeen tragedia? Mitä multa meni ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä hitsi teitä vaivaa? Oletteko jollain tavalla kehityshäiriöisiä? Kun useampi ihminen täällä(kin) TOIVOO sitä, että lapsista ei kyseltäisi, niin miksi se ei mene perille? Sinä joka aivan väkisin haluat kysyä toisilta lapsiasioista, mieti:
-maailmassa on tuhansia muita kysymyksiä ja puheenaiheita. MIKSI sinun pitää aivan väkisin kysyä lapsikysymys, vaikka se on yleisesti riskikysymys?
-kun useampi täällä(kin) on sanonut, että juuri lapsiin liittyvä kysymys loukkaa, miksi et usko sitä? Miksi mitätöit muiden ihmisten tunteet? Miksi et kunnioita niitä? Miksi sinun mielestäsi on oikein tuntea vain siten kuin sinulle sopii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut point de vue oli että ei siitä kyllä loukkaantua kannata jos nyt joku kysyy meinaatteko muksuja vielä tai joku tosi rohkea kysäisee että meinaatteko muksuja lainkaan..
Ei se mikään pahalla kysytty kysymys ole, vaan aika positiivinen asia.Monilta ei kysytä koska ei todellakaan toivo, että tekisivät lapsia...
Yleensähän se ei jää tuohon. Jos kertoisi, että yritystä on, muttei tulosta, niin sitten tulisi liuta neuvoja, mitä kannattaa tehdä raskautuakseen ja oletetaan, että näistä neuvoista pitäisi vielä kiittää. Toisekseen, sen jälkeen kytättäisiin joka viikko vatsanseutua ja kyseltäisiin, "joko nyt?" eikä annettaisi rauhaa naiselle itselleen kertoa asiaa sitten jos/kun sen aika on. Lisäksi tuo kyselijä ei kuitenkaan malttaisi pitää asiaa omana tietonaan, vaan juoruilisi asiaa muutamalle ja ne taas muutamalle, jolloin hyvin henkilökohtainen asia olisi kaikkien tiedossa. Töissä voisi jäädä paremmat työtehtävät sivuun, kun kaikki ajattelisivat, että kohta tuo jää kotiin kuitenkin. Ehkä kaikki ihmiset eivät halua tällaista elämää? Ehkä toisen tragedia ei nyt vain kuulu sinulle mässäiltäväksi? Etkö voi luottaa siihen, että ihminen kyllä kertoo itse jos haluaa kertoa? Toiset ihmiset ovat yksityisempiä kuin toiset.
Plaa plaa plaa... Kauhee kun sulla on vaikeaa..
Olet sairas. Ole hyvä ja luettele tänne kaikki lääkityksesi ja terveyskäyntisi ja kaikki vaivasi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä hitsi teitä vaivaa? Oletteko jollain tavalla kehityshäiriöisiä? Kun useampi ihminen täällä(kin) TOIVOO sitä, että lapsista ei kyseltäisi, niin miksi se ei mene perille? Sinä joka aivan väkisin haluat kysyä toisilta lapsiasioista, mieti:
-maailmassa on tuhansia muita kysymyksiä ja puheenaiheita. MIKSI sinun pitää aivan väkisin kysyä lapsikysymys, vaikka se on yleisesti riskikysymys?
-kun useampi täällä(kin) on sanonut, että juuri lapsiin liittyvä kysymys loukkaa, miksi et usko sitä? Miksi mitätöit muiden ihmisten tunteet? Miksi et kunnioita niitä? Miksi sinun mielestäsi on oikein tuntea vain siten kuin sinulle sopii?
Mikähän kaikki sitä punaista aluetta on?
- ei kysytä perhetoiveista
- ei lapsilukua
- ei meinaatteko vielä yrittää
- ei onko toiveissa
- ei onko tulossa
Ja pitää varoa aasinsiltoja pimppapippelijutuissa kaartaen vaginaalisiin vaivoihin ja siitä veto lisääntymiskykyyn ja keskenmenoihin.. Muutoin saattaa saada silmilleen jonkun traumatosoituneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä hitsi teitä vaivaa? Oletteko jollain tavalla kehityshäiriöisiä? Kun useampi ihminen täällä(kin) TOIVOO sitä, että lapsista ei kyseltäisi, niin miksi se ei mene perille? Sinä joka aivan väkisin haluat kysyä toisilta lapsiasioista, mieti:
-maailmassa on tuhansia muita kysymyksiä ja puheenaiheita. MIKSI sinun pitää aivan väkisin kysyä lapsikysymys, vaikka se on yleisesti riskikysymys?
-kun useampi täällä(kin) on sanonut, että juuri lapsiin liittyvä kysymys loukkaa, miksi et usko sitä? Miksi mitätöit muiden ihmisten tunteet? Miksi et kunnioita niitä? Miksi sinun mielestäsi on oikein tuntea vain siten kuin sinulle sopii?
Mikähän kaikki sitä punaista aluetta on?
- ei kysytä perhetoiveista
- ei lapsilukua
- ei meinaatteko vielä yrittää
- ei onko toiveissa
- ei onko tulossa
Ja pitää varoa aasinsiltoja pimppapippelijutuissa kaartaen vaginaalisiin vaivoihin ja siitä veto lisääntymiskykyyn ja keskenmenoihin.. Muutoin saattaa saada silmilleen jonkun traumatosoituneen.
Nuo kaikki mainitsemasi kysymykset liittyvät samaan asiaan eli lapsiasiaan. Ei kysytä lapsiasioista tulevaisuuteen liittyen. Voit kysyä "onko sinulla lapsia" (paitsi työhaastattelussa sekin on laitonta), mutta et voi kysyä "oletteko aikeissa hankkia lapsia". Maailmassa on monia muita puheenaiheita, joista on hyväksyttyä puhua ja kysyä. Sosiaalisissa tilanteissa on tiettyjä sääntöjä. Yksi niistä on, että lapsitoiveista ei vain kysytä.
Aina on niitä, jotka haluavat väkisin tehdä jonkun ikävän asian ihan vain siksi, että hänellä "on siihen oikeus". Nämä ihmiset ovat niitä, jotka häävieraina haluavat ehdoin tahdoin pukeutua kokovalkoiseen, koska sehän on aivan typerää, jos joku siitä loukkaantuu. Vieraalla on oikeus pukeutua kokovalkoiseen. Nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka pukeutuvat hautajaisiin värikkäästi, koska jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen oma vikansa. Ja nämä samat ihmiset haluavat kysyä ns. sosiaalisesti ei hyväksyttyjä kysymyksiä, koska he haluavat tietää ja katsoa reagointia.
Kysymys kuuluu: haluatko sinä olla tämä edellä kuvattu ihminen muiden silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Aina on niitä, jotka haluavat väkisin tehdä jonkun ikävän asian ihan vain siksi, että hänellä "on siihen oikeus". Nämä ihmiset ovat niitä, jotka häävieraina haluavat ehdoin tahdoin pukeutua kokovalkoiseen, koska sehän on aivan typerää, jos joku siitä loukkaantuu. Vieraalla on oikeus pukeutua kokovalkoiseen. Nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka pukeutuvat hautajaisiin värikkäästi, koska jos joku siitä loukkaantuu, se on hänen oma vikansa. Ja nämä samat ihmiset haluavat kysyä ns. sosiaalisesti ei hyväksyttyjä kysymyksiä, koska he haluavat tietää ja katsoa reagointia.
Kysymys kuuluu: haluatko sinä olla tämä edellä kuvattu ihminen muiden silmissä.
Voi että, kuule kun nyt lähtee sulla pulkka niin kauas luisuun, että et enää itsekään seuraa perässä..:D
Et voi olla ihan tosissasi? Jos sua ihmisparkaa kymmenet ihmiset päivässä piinaa lapsikysymyksillä ja äiteet kattelee nenänvarttaan myöten ihan missä liikut niin oisko aika miettiä missä se vika on?
Tämä keskustelu ei nyt koskenut sinua.
Jos nyt perheelliseltä ihmiseltä kysyy keskustelun lomassa et onko teillä vielä suunnitelmia niin kyllä sen kupin pitää pysyä oikein päin.
Juu, ei saa kysyä sitäkään montako lasta on! Tosi tungettelevaa!