Lue keskustelun säännöt.
Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua
09.05.2017 |
Mitkä pienet asiat ystävässäsi järkyttävät/hämmentävät sinua? Pureskeleeko ystäväsi avoimesti varpaankynsiään? Hukkaako hän lainaamasi tavarat? Selittääkö hän samat asiat sataan kertaan? Kerätään kokemuksia tänne. Yläpeukku = ärsyttäisi minuakin, alapeukku = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa.
Opiskeluajoilta tuttu ystäväni tuli ensimmäistä kertaa vuosiin käymään luonani ja viipyi pari päivää. Yllätyin siitä, miten ystäväni odotti passaamista eikä laittanut tikkuakaan ristiin vaikka pyysin osallistumaan esimerkiksi yhteisten astioiden tiskaamiseen jne. Jos itse olen vieraana jossain, kysyn kyllä voinko jotenkin auttaa esim. aamupalan laitossa tms. Kun pyysin apua ruoanlaiton kanssa ja pyysin ystävääni ruotimaan kypsän uunilohen (josta sitten valmistaisin kastiketta), hän meni vakavaksi ja sanoi, ettei ole koskaan ruotinut uunilohta. Järkytyin, sillä ainakin mulle kypsän kalan ruotiminen (siis ihan sellaisen jo pitkälle käsitellyn) on aika perustaito...(varsinkin kun ystäväni on lähemmäs kolmekymppinen).
Kommentit (312)
Kolmekymppisellä kaverillani ei ole ajokorttia, eikä siinä mitään, mutta hän ei myöskään liiku melkein lainkaan. Toimintasäde on oikeasti noin kilometri. Asun itse hänen kotoaan 1.5 kilometrin päässä ja hän on kaikkien vuosien aikana käynyt kerran täällä kylässä kävellen. Sanoi, ihan pokkana ja tosissaan että jos asuisin lähempänä, niin viettäisi mielellään aikaa useammin minun kotonani. Nyt tapaamme hänen lähikahvilassaan tai hänellä joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu lepäävän vaan aina liikkeessä, kalenteri aikataulutettu ja öisinkin käsittääkseni puuhailee jotain :o Olen sanonut että lepää joskus mutta ei kuulemma ehdi.
Kaverini jakaa jokaikinen päivä facebookissa näitä "viisi vuotta sitten", "kolme vuotta sitten" -päivityksiä, jotka ovat niinkin muistorikkaita kuin "Kohta zumbaan", "kuva lautaselle lähmäistystä makaronilaatikosta tekstillä Tätä tänään" tai "Kohta Emmerdalea ja sohvalle"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.
Tai sitten hän on ymmärtänyt pienten jokapäiväisten asioiden tärkeyden, eikä enää tavoittele kuuta taivaalta ollakseen onnellinen.
Kuka niistä kieltää iloitsemasta, mutta pitäis ehkä ymmärtää, ettei muita kiinnosta monituiset yksityiskohdat teidän partsin painepesusta.
Ja tv-sarjat, leffat, musiikki ja käsityöt on "kuu taivaalta"? Selkis.
t: edellinen
Ymmärsinköhän nyt oikein, mutta siis sinun mielestäsi tv-sarjat, leffat, musiikki ja käsityöt ovat jotenkin hyviä/tärkeitä/kiinnostavia puheenaiheita ja perheestä, miehestä yms. lähellä olevista ihmisistä puhuminen on jotenkin ilmeisen epäkiinnostavaa? No joo, ehkä jos elämässä ei ole muuta sisältöä, voidaan puhua vain viihteestä, mutta kyllä suurinta osaa ihmisiä kiinnostaa myös läheisten ihmisten ihmissuhteet (myös vanhempi - lapsi suhde) ja heidän elämänsä yleensä.
Mutta olette selkeästi ystäväsi kanssa eri elämänvaiheessa, joten ehkä yhteisiä puheenaiheita on vähän. Jonain päivänä sinullakin saattaa olla muutakin arjen sisältöä kuin se telkkari ja viihde, toivottavasti sinulla on silloin ympärilläsi ystäviä, joita kiinnostaa myös keskustella sinun arkesi sisällöstä.
Ai että, yhtään et kuulostanut alentuvalta!
En ikinä väittänyt, että rakkaista ihmisistä ja asioista puhuminen on väärin tai että haluan puhua vain viihteestä, mutta kun tämä kaveri ei osaa muuta jauhaa kuin "miehen työt, mitä minä ja mies söimme, millaisen koiran minä ja mies aiomme hankkia, millaista katetta minä ja mies ostimme puutarhaan". Ja puheenaihe kääntyy aina tähän heidän uuteen pieneen perheyksikköön vaikka yrittäisin puhua hänen siskostaan tai muista yhteisistä ystävistämme, kunnallisvaaleista tai sitten siitä entisen yhteisen lempisarjamme uusimmasta jaksosta.
P.S. Voitko päättää saako kaverini iloa "pienistä arkisista asioista" vai "isoista tärkeistä asioista jotka sinä onneton naimaton tulet jonain päivänä ymmärtämään"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini ei kestä häviötä missään pelissä. Hän huijaa monissa lautapeleissä ja peleissä yleensäkin. Jos häviää, alkaa mökötys tai tavaroiden paiskominen. Kumminkin ollaan 25-vuotiaita molemmat, niin mielestäni on ihan normaalia edellyttää aikuisen käytöstä.
Mulla on samanlainen kaveri :D.
Kaikenlisäksi tämä kaveri haluaisi pelata esimerkiksi lautapelejä usein, eikä tajua miksi muut ei halua pelata (hänen kanssaan). Joskus on koitettu sanoa siitä hänen huonosta häviämisestään, mutta ei kaveri suostu myöntämään sitä. Osaa kuulemma tosi hyvin hillitä itsensä (juu ei osaa). Ai niin ja ollaan jo 30 ja naisia :)
No meillä on valitettavasti tällainen isoäiti. Ikää melkein 70 vuotta ja jos sattuu häviämään 3- ja 5 -vuotiaille lapsenlapsilleen niin harmitus on ihan todellinen. Ja myös voittamisen riemu suunnaton, jos nyt sen kolmevuotiaan sattuu voittamaan Afrikan tähdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse N28 ja eräällä naisystävälläni on luonnostaan todella isot ja silti kiinteät rinnat. Hävettää myöntää, mutta ärsyttää ihan suunnattomasti, kun kaikki miehet aina baarissa kehuvat ystäväni rintoja ja hän vain hihittelee muka ujona, vaikka oikeasti on aivan mielissään.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini jakaa jokaikinen päivä facebookissa näitä "viisi vuotta sitten", "kolme vuotta sitten" -päivityksiä, jotka ovat niinkin muistorikkaita kuin "Kohta zumbaan", "kuva lautaselle lähmäistystä makaronilaatikosta tekstillä Tätä tänään" tai "Kohta Emmerdalea ja sohvalle"
On mahtanut olla tosi hyvää makaronilaatikkoa jos vielä viiden vuoden jälkeen jaksaa sitä muistella. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelee vaikka mitä, mutta jahkailee kaikkien asioiden kanssa loputtomiin. Mitään suunniteltua ei siis koskaan tapahdu. On aina myöhässä eikä pysty sopimaan tarkkaa aikaa millekään, "tossa joskus kolmen ja neljän välillä" ja on suorastaan ihme, jos tulee tuolloinkaan neljäksi. Odotuttaa siis aina muita. Muutenkin reagoi kaikkeen hitaasti ja viiveellä. Jaarittelee ja takertuu kaikkeen epäolennaiseen liikaa. En ole pitänyt viime aikoina yhteyttä, koska ärsytykseni sen kun vaan kasvaa kerta kerralta häntä nähdessäni.
Oisko ADD kyseessä?
No enpä tullut edes ajatelleeksi, mutta monet asiat viittaavat kyllä siihen suuntaan. Ei ole ainakaan maininnut, että olisi ADD diagnoosi, mutta ilmeisesti läheskään kaikilla tapauksilla ei sitä ole.
Tunnen lähipiiristä kellä tämä diagnoosi, niin sosiaalisissa tilanteissa jännitys sai aikaan toiselle tämän, ja liika yrittäminen. Kysyin tältä kaverilta myös tästä, ja sanoin että kyllähän minä jo muistan, mutta hän ei välttämättä muistanut, tai jännitti tilannetta, kun joutuu skarppaamaan niin paljon, että saa asiansa toiselle selväksi. Pitkältä ajalta sitten huomasin, että se oli hänen tyyli kertoa, mutta huomasimpa myös, että monet, jotka kärsii add/adhdsta niin monet ovat myös itse huomanneet, että selitetään liian tarkkaan, sanat unohtuu tai juututaan selittämään yhtä asiaa pitkän kaavan kautta, minkä voi yksinkertaisestikkin kertoa. Ja voitte, jos joku on utelias, niin myös adhd-foorumilla käydä lukemassa, siellä on hyviä keskusteluja näistä tilanteista mitä add/adhdtyypiyt kohtaa. Yksi addi kertoi siellä, että hänelle oli uus juttu se, että toinen muistaa tai ymmärtää ne selittämänsä asiat - absurdia, mutta totta. Syy siihen oli osittain, että hän oli niin epävarma onko ymmärrettävä toisille - käykää lukemassa jos kiinnostaa.
Ylenpalttinen road-rage, eli raivoaminen autonratissa muulle liikenteelle: "Aja saa*nan mummo se valo on vielä keltanen!" , "Mitä vi**ua sä liityt mun eteen" yms.
Kaikilla palaa hermot joskus ruuhkassa, mutta tämä kaveri aiheuttaa kanssamatkustajilleen toistuvasti vain pahan mielen, kun raivoaa jokaiselle suojatietä ylittävälle lapsellekkin joka hidastaa hänen matkaansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää ihan kaikki, jotka ovat lähteneet hämmentävä-muotiin mukaan. Itse käytän kyseistä sanaa hyvin harvoin, ja kahdessa muussa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.
Ei se ollut sotu vaikka samalta näyttääkin. Sotu tulee sitten vähän myöhemmin. Vastasyntyneellä on joku mikäli sairaalan tunniste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs täällä nyt on sivistyneitä ja tietäviä mammoja. Järkyttyvät kun joku ei tiedä jotain sivistyssanaa!
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisellä kaverillani ei ole ajokorttia, eikä siinä mitään, mutta hän ei myöskään liiku melkein lainkaan. Toimintasäde on oikeasti noin kilometri. Asun itse hänen kotoaan 1.5 kilometrin päässä ja hän on kaikkien vuosien aikana käynyt kerran täällä kylässä kävellen. Sanoi, ihan pokkana ja tosissaan että jos asuisin lähempänä, niin viettäisi mielellään aikaa useammin minun kotonani. Nyt tapaamme hänen lähikahvilassaan tai hänellä joka ikinen kerta.
Voi voi :D Ei kuulosta vakavalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri huomiohuoraa facebook-päivityksillä ja tekee niistä ilmiömäisiä spektaakkeleja!
Muutamia esimerkkejä:
- Hänellä 25v synttärit. Kuva otettu täydessä tällingissä, "siis suomi täyttää tännä vuonna 100!! Minäpä täytän 25v, oi kuinka mahtavan hämmästyttävä vuosi tämä on!!!"
- hän palautti opinnäytetyön. Kuva kirjastosta patsaan luona, sellainen elämänsaavutusmerkintä "julkaisi opparin" ja sen jälkeen kilometriteksti. "Oooh, julkaisin mun elämäni ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen!!! Tuntuu niin hyvältä!!!! Nyt innolla puurtamaan toista kandia koska yksi tutkinto ei mulle riittänytkään!!!"
- vanha puhelin hajosi, facessa sellainen virstanpylväsmerkintä "suhteen päättyminen". "Oh noessss, mun rakas ihana kultamussukka nokia sanoi meidän parisuhteen irti!!! Olet ollut nii uskomaton ystävä, miten voin koskaan löytää mitään sua parempaa?!?!?!!!!"
Ja siis oikeesti. Tässä vain muutama esimerkki parin kuukauden sisältä. Aika moni täyttää joskus 25v, palauttaa kandityön ja ostaa uuden puhelimen vanhan tilalle, mutta ei siitä tehdä sen vuoden suurinta puheenaihetta...
Syntyminen kultalusikka suussa, eikä oikein ymmärrystä muiden tavallista elämää kohtaan, kun kaikki asiat on saatu niin helpolla..ei ole joutunut tekemään oikeata työtä kunnolla koskaan, ja sen kyllä huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.
Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.
Pysyvän sostunnukseen saa silloin. Kun lapsi syntyy on hänellä väliaikainen sostunnus ja ihan varmasti se siinä rannekkeessa lukee :D
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri huomiohuoraa facebook-päivityksillä ja tekee niistä ilmiömäisiä spektaakkeleja!
Muutamia esimerkkejä:
- Hänellä 25v synttärit. Kuva otettu täydessä tällingissä, "siis suomi täyttää tännä vuonna 100!! Minäpä täytän 25v, oi kuinka mahtavan hämmästyttävä vuosi tämä on!!!"
- hän palautti opinnäytetyön. Kuva kirjastosta patsaan luona, sellainen elämänsaavutusmerkintä "julkaisi opparin" ja sen jälkeen kilometriteksti. "Oooh, julkaisin mun elämäni ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen!!! Tuntuu niin hyvältä!!!! Nyt innolla puurtamaan toista kandia koska yksi tutkinto ei mulle riittänytkään!!!"
- vanha puhelin hajosi, facessa sellainen virstanpylväsmerkintä "suhteen päättyminen". "Oh noessss, mun rakas ihana kultamussukka nokia sanoi meidän parisuhteen irti!!! Olet ollut nii uskomaton ystävä, miten voin koskaan löytää mitään sua parempaa?!?!?!!!!"Ja siis oikeesti. Tässä vain muutama esimerkki parin kuukauden sisältä. Aika moni täyttää joskus 25v, palauttaa kandityön ja ostaa uuden puhelimen vanhan tilalle, mutta ei siitä tehdä sen vuoden suurinta puheenaihetta...
No tää on menny jo monilta yli fbssä! Mikä on sitä normaalia kuvan lataamista, jos kaikki asiat esitellään ja kilpaillaan kaikesta siellä. Saan levottoman olon joistakin fbssä, tämä superhyperdyper - käyttäjät on yksi ryhmä, tuntuu normaalilta lukea tavallisia päivityksiä, ei kaikesta avautumista!
Vierailija kirjoitti:
Syntyminen kultalusikka suussa, eikä oikein ymmärrystä muiden tavallista elämää kohtaan, kun kaikki asiat on saatu niin helpolla..ei ole joutunut tekemään oikeata työtä kunnolla koskaan, ja sen kyllä huomaa.
Joskus ne kultalusikat joutuvat tekemään kaksin verroin töitä todistaakseen, että "hyvä elämä" ei johdu kultalusikkuudesta.
Jos kysyy kaveria etukäteen jonnekin niin aina vastaus on "katsotaan." Vähän kivempi vastaus olisi esim. " en vielä tiedä mutta käykö jos ilmoitan vaikka x päivänä viimeistään."
Mutta aina se "katsotaan." Sitten saa löysäässä hirressa odotella, että mahtaako toinen tällä kertaa tulla vai ei. Kerran kun kyllästyin jahkailuun ja päätin, että otan mieluummin oman siskoni leffaseuraksi kun vapaaliputkin oli. Muuten ei tullut mitään ilmoitusta häneltä mutta sitten, kun hän kuuli että olenkin toisen kanssa menossa niin suuttui kuinka hän olisi tullut ja petin hänet.
Minua harmittaa kaverini pakonomainen suhtautuminen rahaan. Kaiken arvo mitataan rahassa. Rahasta puhutaan jatkuvalla syotolla: miten paljon sita on, miten paljon sita halutaan, miten paljon on nyt saastetty jne. Ovat miehensa kanssa jarjettoman piheja ja ylpeilevat miten syomalla kasvissosekeittoa on saastetty niin ja niin paljon. Jarjestivat tuparit ja tekivat kavereille lahjalistan. Laksivat kekkerien jalkeen tarjottavien arvon suhteessa lahjojen arvoon ja olivat polleita, etta voiton paalle jaatiin! Kertoo minulle miten paljon han ja hanen miehensa tienaavat ja suuttui, kun kuuli minun hankkivan enemman kuin hanen miehensa. Minua ei oikeasti kiinnosta heidan raha-asiat ollenkaan.