Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyminen kultalusikka suussa, eikä oikein ymmärrystä muiden tavallista elämää kohtaan, kun kaikki asiat on saatu niin helpolla..ei ole joutunut tekemään oikeata työtä kunnolla koskaan, ja sen kyllä huomaa.

Joskus ne kultalusikat joutuvat tekemään kaksin verroin töitä todistaakseen, että "hyvä elämä" ei johdu kultalusikkuudesta.

Se on eri asia, jos on vaurastunut ja tehnyt töitä sen eteen. Puhunkin siitä, kun syntyy perheeseen, missä ei niitä töitä tehdä, asunnosta, autoista lähtien hommataan kaikki ilmaiseksi eli ei opeteta elämään itsenäisesti ja tienaamaan, voi soittaa vielä kolmivitosena vanhemmille jos tarvitsee rahaa, selvensikö?

Minusta on aika typerää, jos harvoin tavattava ystävä / tuttava komennetaan parin päivän vierailulla auttamaan keittiöön. Ei tulisi mieleenikään. AP komentelee vierastaan kun mamma lastaan. Eri asia on,jos vierailu kestää pidenpään ja toistuu varsin usein. Minä en edes halua muita suhraamaan keittiööni. Itse tiedän, missä astiat, työvälineet ja aineet ovat. Vieras voi pitää minulle seuraa ruuanlaiton aikana ja kertoilla kuulumisiaan.

Ystäväni hyysää nyt kymmenettä vuotta idioottia, työtä ja kaikkea tekemistä vieroksuvaa miesystäväänsä. Mies on lievästi kehitysvammainen, silti pompottaa ystävääni 6-0.

Nainen on kouluja käynyt mutta pienituloinen nykyisessä työssään. Maksaa miehen ruuat, harrastukset ja kaljat. Aivan kaiken mitä mies keksii pyytää. Asumisesta naisen nurkissa mies ei luonnollisesti maksa mitään.

Takana päin ystäväni haukkuu ja sättii miestään. Ei voi jättää kun "ei tykkää konflikteista". Olemme päälle nelikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisellä kaverillani ei ole ajokorttia, eikä siinä mitään, mutta hän ei myöskään liiku melkein lainkaan. Toimintasäde on oikeasti noin kilometri. Asun itse hänen kotoaan 1.5 kilometrin päässä ja hän on kaikkien vuosien aikana käynyt kerran täällä kylässä kävellen. Sanoi, ihan pokkana ja tosissaan että jos asuisin lähempänä, niin viettäisi mielellään aikaa useammin minun kotonani. Nyt tapaamme hänen lähikahvilassaan tai hänellä joka ikinen kerta.

Voi voi :D Ei kuulosta vakavalta!

Ei kuulosta vakavalta? No, ei minusta kovin hienoltakaan. Jos 1.5 kilometrin käveleminen tuntuu kolmekymppisestä ihmisestä suurinpiirtein samallaiselta saavutukselta kuin Maraton, niin mielestäni jotain on pielessä

Eräs facebook-listalaiseni kirjoittaa aina  enemmän tai vähemmän piiloitsekehuviestejä. 

"Tänään jäin taas kahdeksi tunniksi työpaikalle työajan jälkeen tekemään töitä, mutta ei se kai meidän työpaikalla ole mitenkään ainutlaatuista, sillä siellä oli muitakin. Ajattelin alkaa kertomaan heille miten tärkeää työtä he tekevät ja miten viitseliäästi, sillä monesti kehuminen varmasti unohtuu." 

"*kuva kesämökistä* Ja mä en ole kehdannut kutsua ketään tänne, kun on muka niin valmistelematonta rumaa. Ehkä kuitenkin pitäisi?"

Jne jne jne

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kulkee ympäriinsä vanhat viiltelyarvet näkyen. Äärettömän noloa kun ikää jo 30 vuotta..

No et oo kyllä mikään oikea ystävä, harmi jos tuo mainitsemasi ihminen niin luulee. Itsellänikin on vanhoja viiltelyarpia, joista en ikinä pääse eroon, pitäisikö siis käyttää aina pitkähihaista? Onneksi omat ystäväni tsemppaa ja lohduttaa, kun asiasta ja muiden mielipiteistä toisinaan murehdin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri huomiohuoraa facebook-päivityksillä ja tekee niistä ilmiömäisiä spektaakkeleja!

Muutamia esimerkkejä:

- Hänellä 25v synttärit. Kuva otettu täydessä tällingissä, "siis suomi täyttää tännä vuonna 100!! Minäpä täytän 25v, oi kuinka mahtavan hämmästyttävä vuosi tämä on!!!"

- hän palautti opinnäytetyön. Kuva kirjastosta patsaan luona, sellainen elämänsaavutusmerkintä "julkaisi opparin" ja sen jälkeen kilometriteksti. "Oooh, julkaisin mun elämäni ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen!!! Tuntuu niin hyvältä!!!! Nyt innolla puurtamaan toista kandia koska yksi tutkinto ei mulle riittänytkään!!!"

- vanha puhelin hajosi, facessa sellainen virstanpylväsmerkintä "suhteen päättyminen". "Oh noessss, mun rakas ihana kultamussukka nokia sanoi meidän parisuhteen irti!!! Olet ollut nii uskomaton ystävä, miten voin koskaan löytää mitään sua parempaa?!?!?!!!!"

Ja siis oikeesti. Tässä vain muutama esimerkki parin kuukauden sisältä. Aika moni täyttää joskus 25v, palauttaa kandityön ja ostaa uuden puhelimen vanhan tilalle, mutta ei siitä tehdä sen vuoden suurinta puheenaihetta...

Mikä sua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyminen kultalusikka suussa, eikä oikein ymmärrystä muiden tavallista elämää kohtaan, kun kaikki asiat on saatu niin helpolla..ei ole joutunut tekemään oikeata työtä kunnolla koskaan, ja sen kyllä huomaa.

Joskus ne kultalusikat joutuvat tekemään kaksin verroin töitä todistaakseen, että "hyvä elämä" ei johdu kultalusikkuudesta.

Se on eri asia, jos on vaurastunut ja tehnyt töitä sen eteen. Puhunkin siitä, kun syntyy perheeseen, missä ei niitä töitä tehdä, asunnosta, autoista lähtien hommataan kaikki ilmaiseksi eli ei opeteta elämään itsenäisesti ja tienaamaan, voi soittaa vielä kolmivitosena vanhemmille jos tarvitsee rahaa, selvensikö?

Ymmärsin kyllä pointtisi, toin vain toisenlaisen näkökulman. Voi olla kultalusikoita, jotka ovat tehneet paljon töitä elämänsä eteen ja viettävät ns. hyvää elämää mutta ovat joidenkin mielestä ikuisesti kultalusioita- "helppoahan sun on, kun olet hyvätuloisesta perheestä tms." Vaikka ei esim. oiekasti olisi täysi-ikäistymisen jälkeen saanut penniäkään vanhemmilta mutta muiden silmissä on ikuisesti se "kultalusikka."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kulkee ympäriinsä vanhat viiltelyarvet näkyen. Äärettömän noloa kun ikää jo 30 vuotta..

No et oo kyllä mikään oikea ystävä, harmi jos tuo mainitsemasi ihminen niin luulee. Itsellänikin on vanhoja viiltelyarpia, joista en ikinä pääse eroon, pitäisikö siis käyttää aina pitkähihaista? Onneksi omat ystäväni tsemppaa ja lohduttaa, kun asiasta ja muiden mielipiteistä toisinaan murehdin.

Älä välitä, aina on tolloja jotka eivät ymmärrä, että viiltelystä on voinut kulua jo vuosia, kymmeniäkin. Minullakin on molemmat kädet aivan täynnä arpia, ei silloin syvimmissä syövereissä tullut ajateltua elämää jälkikäteen, koska oletin että tulen pian tekemään itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Avuttomuus.

Yks vanha kaveri ihan toivoton. Saattoi eksyä välillä Kamppi-Rautatieasema ja matkalla koulusta metrolle vielä puolen vuoden jälkeenkin. Saattoi esittää hämmentynyttä, availla silmiään oikein suuriksi ja kirkkaalla äänellä selittää kuinka ei osaa jotain kunnes joku auttoi asiassa. Erityisesti kaveripojat. 

Mun kanssa hengeillessa puheääni noin oktaavia matalampi.

Kuulepas, joillakin vaan on todella huono suuntavaisto, eikä sille mahda mitään vaikka opettelisi reittejä, karttoja ja suuntia yökaudet. Usko pois, olen yrittänyt. Ärsyttää todella kaltaisesi ihmiset, jotka eivät voi tätä ymmärtää vaan läksyttävät kerta toisensa jälkeen asiasta.

Keski-ikäinen kaveri postaa joka päivä useita kasvokuvia itsestään instagramiin ja facebokiin. Joka ainoa päivä! En voi ymmärtää. Mukana on aina joku lyhyt teksti: "kävelyllä" tai "leffailta kotona", ja silti kuvassa on vain tämän kaverin naama, ei mitään muuta. Ja aina sama ilme, sama kuvakulma jne.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen kaveri postaa joka päivä useita kasvokuvia itsestään instagramiin ja facebokiin. Joka ainoa päivä! En voi ymmärtää. Mukana on aina joku lyhyt teksti: "kävelyllä" tai "leffailta kotona", ja silti kuvassa on vain tämän kaverin naama, ei mitään muuta. Ja aina sama ilme, sama kuvakulma jne.

Mulla on pari parikymppistä kaveria jotka tekevät tätä samaa. Ei vaan voi käsittää mitä järkeä on laittaa se oma naama kaikkeen. Kuvissa ei näy sitä itse asiaa mitä kulloinkin on tekemässä, vain se pärstä samalla ilmeellä (maaninen Miss Amerikka -hymy).

Ärsyttää ihmiset jotka ei tarjottaessa esim kyydistä ota bensarahaa vastaan. "Ei, ei todella tarvii mitään, sama matkahan tässä oli. En oikeesti ota mitään maksua, en. Ihan totta en." Ja sitten ottavat nokkiinsa, kun en kyydistä maksanut.

Ärsyttää myös ihmiset jotka jatkuvasti kutsuu kylään. Eivät kuitenkaan tarkoita sitä oikeasti.

Ärsyttää ihmiset, jotka ei tajua erilaisia mielipiteitä/mieltymyksiä. Esim tilaan pizzaan täytteeksi oliiveja ja aurajuustoa, ollaan että yäääääk, hyi!!! Enhän minäkään sanonut mitään, kun tilasit simpukoita ja tonnikalaa, vaikka en itse niistä pidä.

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Oliko rannekkeessa siis äidin henkilötunnus (ent.sosiaaliturvatunnus)? Vauvan tunnus saadaan vasta parin viikon kuluttua synnytyksestä. Synnytyssairaala ilmoittaa synnytyksestä maistraatille, joka lähettää tunnuksen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään uunilohta ruotis. En edes tiedä mitä se tarkottaa, joten lohi vois kokee kurjan kohtalon.

Juu ja kun kirjoittaja vielä kertoo, että tekisi uunilohesta kastiketta niin voi vittujen kevät. Ihan kauheeta tuhlausta laittaa upea kala jotain soosia maustamaan. Ei ihme, että kamu kieltäytyi tiukasti!

Paras ystäväni on todellakin paras, kaikkine vikoineenkin. Kaikkein ärsyttävintä hänessä on hirveä kateus, kehuskelu ja että hänen pitää aina olla paras. Esimerkiksi jos kerron jonkun hauskan kommelluksen, joka minulle on sattunut koulussa, niin hän aloittaa: " Jaa. Mutta meidän luokkapa on vielä hullumpi! Tänään esimerkiksi..." tai jotain vastaavaa. Jos taas olen saanut jonkin hienon tavaran ja kerron siitä innoissani, niin hän on saanut jotain vielä hienompaa. Kun lukion jälkeen pääsin haluamaani opiskelupaikkaan ja hän pettymyksekseen vaan amikseen, hän alkoi arvostella alaani mm. sellaseksi jolla ei ole töitä ja joka katoaa jne. Olen pariin kertaan myös vaihtanut opiskelualaa, mutta mikään niistä ei ole hänestä hyvä. Itse hän käy toista kertaa amista, kun hän ei hämmästyksekseen saanutkaan heti töitä ensiksi opiskelemaltaan alalta. Hän ei myöskään aina kuuntele muita. Tuntuu, että hän on sataan kertaan pitänyt samat palopuheet maahanmuuttovastasuudestaan, huivinkäyttövastaisuudestaan, liiasta feminismistä ja muusta sellaisesta. Hän puhuu huutamalla, eikä kukaan saa olla erimieltä. Olen oppinut välttämään kyseisiä aiheita, ja jos hän yrittää aloittaa saarnan, sanon etten jaksa enää kuunnella samaa juttua uudelleen. Tiivistettynä voisi sanoa, että hän on minä minä -tyyppejä. Tästä sai varmaan aika kauhean kuvan hänestä, mutta ei hän ole. Hän on ihana. En kyllä kuuntele häneltä mitä tahansa, emmekä ole koskaan riidelleet, vaikka olemme tunteneet 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Oliko rannekkeessa siis äidin henkilötunnus (ent.sosiaaliturvatunnus)? Vauvan tunnus saadaan vasta parin viikon kuluttua synnytyksestä. Synnytyssairaala ilmoittaa synnytyksestä maistraatille, joka lähettää tunnuksen kotiin.

Vauva saa salissa pysyvän henkilötunnuksen. Lapselle ei laiteta äidin hetua, haloo!

Kaukana asuva ystävä soittaa, että lähettäiskö baariin, tulis yöksi meille. Se sopii, mukava nähdä pitkästä aikaa. Haen ystävän kotimatkalla asemalta. Tarjoan ruokaa, välipalaa. Juomia. Odottaa minun maksavan kyydin baariin, tarjoavan baarissa, maksavan kyydin kotiin, aamulla viemään hänet ilmaiseksi kotiin, koska hän omalla kustannuksellaan meille tuli. Hän haluaa säästää rahaa.