Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua

Kantapääkävely

Oho, täällä on muitakin jotka aloittaa samalla tavalla 'Tämä' ja samoja tuntemuksia vastaavista tilanteista! Hyvä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.

Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi. Saattaisi sopia myös sinulle :D

Aikuistumista on kaikista omista kiinnostuksenkohteista luopuminen ja omistautuminen vain perhe-elämälle? Kyllähän uusia kiinnostuksenkohteita luonnollisesti tulee ja saa tulla, mutta ei naimisiin meno tarkoita että kaikki vanha pitää hyljätä koska nyt olet aikuinen.

Entä jos se sun kaveri on löytänyt elämälle uuden merkityksen ja elää nautinnollista elämää, mitä se aikaisemmin ei ollut.

Olisin iloinen ystävän onnesta, mutta hankala uskoa että kaikki entinen ja vielä ystävyyteemme liittyvä olisi täysin merkityksetöntä. Enemmänkin tuo kuulostaa ohi menevältä huumavaiheelta, jonka jälkeen ne vanhatkin asiat alkavat taas kiinnostamaan kaiken uuden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.

Tai sitten hän on ymmärtänyt pienten jokapäiväisten asioiden tärkeyden, eikä enää tavoittele kuuta taivaalta ollakseen onnellinen.

Kuka niistä kieltää iloitsemasta, mutta pitäis ehkä ymmärtää, ettei muita kiinnosta monituiset yksityiskohdat teidän partsin painepesusta.

Ja tv-sarjat, leffat, musiikki ja käsityöt on "kuu taivaalta"? Selkis.

t: edellinen

Ymmärsinköhän nyt oikein, mutta siis sinun mielestäsi tv-sarjat, leffat, musiikki ja käsityöt ovat jotenkin hyviä/tärkeitä/kiinnostavia puheenaiheita ja perheestä, miehestä yms. lähellä olevista ihmisistä puhuminen on jotenkin ilmeisen epäkiinnostavaa? No joo, ehkä jos elämässä ei ole muuta sisältöä, voidaan puhua vain viihteestä, mutta kyllä suurinta osaa ihmisiä kiinnostaa myös läheisten ihmisten ihmissuhteet (myös vanhempi - lapsi suhde) ja heidän elämänsä yleensä. 

Mutta olette selkeästi ystäväsi kanssa eri elämänvaiheessa, joten ehkä yhteisiä puheenaiheita on vähän. Jonain päivänä sinullakin saattaa olla muutakin arjen sisältöä kuin se telkkari ja viihde, toivottavasti sinulla on silloin ympärilläsi ystäviä, joita kiinnostaa myös keskustella sinun arkesi sisällöstä.

Eräs kaveri teki myös mulle tuota lainailua, ja saikin kuin saikin vedettyä mut jotenkin niin mukavana ihmisenä mukaan. Aseta vaan rajat, siitä huolimatta miten reagoi, ja siihen se loppuu. Jos ei utele syytä, niin voi voi, ei sitä myöskään tarvits kerto a. Kun ihminen on aivan liian mukava, niin se on se hankaluus sanoa ei, näin oli minulla. Tämä viesti tälle, joka kirjoitti tästä lainailijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.

Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi. Saattaisi sopia myös sinulle :D

Aikuistumista on kaikista omista kiinnostuksenkohteista luopuminen ja omistautuminen vain perhe-elämälle? Kyllähän uusia kiinnostuksenkohteita luonnollisesti tulee ja saa tulla, mutta ei naimisiin meno tarkoita että kaikki vanha pitää hyljätä koska nyt olet aikuinen.

Entä jos se sun kaveri on löytänyt elämälle uuden merkityksen ja elää nautinnollista elämää, mitä se aikaisemmin ei ollut.

Olisin iloinen ystävän onnesta, mutta hankala uskoa että kaikki entinen ja vielä ystävyyteemme liittyvä olisi täysin merkityksetöntä. Enemmänkin tuo kuulostaa ohi menevältä huumavaiheelta, jonka jälkeen ne vanhatkin asiat alkavat taas kiinnostamaan kaiken uuden lisäksi.

Sallittakoon se hänelle.:)

Vierailija kirjoitti:

Se ettei pestä käsiä wc-käynnin jälkeen. Yööök...

tämä! kerran ystävä tuli meille kylään ja kävi vessassa pesämättä käsiään, meni sitten jääkaapille hakemaan (itse ostamansa) kolatölkin ja oikeen lämmäsi sitä suuaukkoa, hyi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnittelee vaikka mitä, mutta jahkailee kaikkien asioiden kanssa loputtomiin. Mitään suunniteltua ei siis koskaan tapahdu. On aina myöhässä eikä pysty sopimaan tarkkaa aikaa millekään, "tossa joskus kolmen ja neljän välillä" ja on suorastaan ihme, jos tulee tuolloinkaan neljäksi. Odotuttaa siis aina muita. Muutenkin reagoi kaikkeen hitaasti ja viiveellä. Jaarittelee ja takertuu kaikkeen epäolennaiseen liikaa. En ole pitänyt viime aikoina yhteyttä, koska ärsytykseni sen kun vaan kasvaa kerta kerralta häntä nähdessäni.

Oisko ADD kyseessä?

No enpä tullut edes ajatelleeksi, mutta monet asiat viittaavat kyllä siihen suuntaan. Ei ole ainakaan maininnut, että olisi ADD diagnoosi, mutta ilmeisesti läheskään kaikilla tapauksilla ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.

Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi. Saattaisi sopia myös sinulle :D

Aikuistumista on kaikista omista kiinnostuksenkohteista luopuminen ja omistautuminen vain perhe-elämälle? Kyllähän uusia kiinnostuksenkohteita luonnollisesti tulee ja saa tulla, mutta ei naimisiin meno tarkoita että kaikki vanha pitää hyljätä koska nyt olet aikuinen.

Entä jos se sun kaveri on löytänyt elämälle uuden merkityksen ja elää nautinnollista elämää, mitä se aikaisemmin ei ollut.

Olisin iloinen ystävän onnesta, mutta hankala uskoa että kaikki entinen ja vielä ystävyyteemme liittyvä olisi täysin merkityksetöntä. Enemmänkin tuo kuulostaa ohi menevältä huumavaiheelta, jonka jälkeen ne vanhatkin asiat alkavat taas kiinnostamaan kaiken uuden lisäksi.

Sallittakoon se hänelle.:)

Kyllä. Yhteisiä juttuja voidaan jatkaa sitten kun niille taas kiinnostusta on. :)

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.

Kaveri vaan selittää aina omia asioitaan ja ongelmiaan. Mä oon kuuntelevainen ja tykkään sekä haluan aidosti auttaa jos mitenkään vaan voin, mutta en jaksa kun kaveri selittää kokoajan itestään, mitä teki, miten päivä meni ja jauhaa ongelmistaan, eikä juuri koskaan kysy miten mulla on mennyt.

Sitten jos kerron miten mun päivä on mennyt tai kerron hänelle jonkun asian, joka mua vaivaa, niin kaveri vastaa tyyliin "Joo :(" ja sitten alkaa se kauhea päläpälä omista asioista taas kerran..

Onkin nykyään ex kaveri :(

Ystäväni täytyy aina pistää paremmaksi, oli asia mikä tahansa vaatteista ihmishenkiin. Kun läheinen mummoni kuoli, ystäväni kertoi siihen päälle heti kaikki hänen suvussaan kuolleet puolitutut ja voivotteli itseään. Keskustelu kääntyy aina häneen. Sama henkilö saattaa myös ilmaantua paikalle seuraavalla kerralla täysin samoissa vaatteissa, joissa on minut viimeksi nähnyt :) Hän utelee kyllä vaatteiden merkit tarkkaan, muttei koskaan mainitse niistä myöhemmin mitään, vaikka seisoisimme vierekkäin kokonaan samassa asussa :D Onko vaikeaa sanoa "hei onpa hieno asu, minäkin ostan tuollaisen!"Olemme yli 30v...

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kulkee ympäriinsä vanhat viiltelyarvet näkyen. Äärettömän noloa kun ikää jo 30 vuotta..

No sepäs kiva, kun olet sitä mieltä. Pitäisikö mun kesäkuumallakin pukeutua tyyliin burhkaan, jotta sua nolottavat arvet eivät näkyisi. Koska ei niitä pysty taikomaan poiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.

En tiedä noista käytännöistä, mutta jonkun sotu siinä oli, lapsen tai ehkä sitten äidin.

Tykkää omista Facebook-päivityksistään.

Vierailija kirjoitti:

ToiOnToi kirjoitti:

Ei ymmärrä että jotkut asiat haluan hoitaa itse. Kerroin että aion ostaa kummipojalle lahjaksi paloauto-lelun. Pari tuntia myöhemmin tuli luokseni näyttämään että hän osti lelun puolestani. Ystäväni ei ikinä edes ole nähnyt kummipoikaani. Kun kerroin että katselen nyt autoja eri liikkeistä kun tarkoitus hommata oma auto. Pian hän ilmoitti että oli soittanut autokauppaan että tänään mennään jotain tiettyä autoa katsomaan. Muitakin tempauksia on mutta en nyt viitsi ruveta luettelemaan.

TÄMÄ!! Mulla on myös tälläinen tuttu. En laske edes kaveriksi, koska hän on tullut elämään puolison kautta enkä pääse hänestä eroon mitenkään. Hänen kuullen ei koskaan pidä mainita sanallakaan mistään suunnitelmasta ilman, että tämä täti-ikään ehtinyt lapseton jokapaikanhöylä tunkee ratkaisujensa kanssa tontille. Todella rasittava ihminen! Eniten käytöksessä vituttaa se, että en ole edes varma onko tämä henkilö oikeasti niin energinen, tehokas ja hyväntahtoinen, että järjestelee toisten asioita heidän puolestaan pelkkää hyväsydämisyyttään vai odottaako kuitenkin aina vastapalveluksia. Vastapalveluksiksi tarjoillaan sattuneesta syystä aika paljon talkootöitä. Aina SAISI osallistua.

Lisäksi tällä tutullani on erikoinen tapa lainata kaikkea autoista lapioihin. Ärsyttää ihan tosissaan kun itse olen ihminen, joka punnitsee tiettyjen asioiden tarpeellisuuden ja ostaa ne sitten omaksi, mikäli tarvetta on. Lainaaminen kuitataan aina sillä, että vastavuoroisesti sitten toisin päin. Mitä luulette, paljonko tällä lainailijalla on itse mitään lainattavaa? Mikäli hän jotain antaa lainaksi, se on todennäköisesti jo alunperin lainattu jostain muualta.

Raivostuttavia ihmisiä. Ehkä eniten sieppaa se, että tämä on tosiaankin ihminen, josta ei pääse eroon aiheuttamatta koko sukua koskevaa riitaa. Omalta puoleltani tällaiset ihmiset on jo poistettu elämästä.

Ehkäpä se ero onkin siinä, että toiset ei oleta, ja sinä olet se henkilö, joka lupaa, tai ehdottaa sitä, että "Jos tulee hätätilanne eikä muualta apua saa, niin voit kysyä minulta", eikä niin että joku tulee ja lainaa, ja sopimattomaksi sanoo että puolin ja toisin. Se voi olla reilua tai se ei ole reilua. Olettaa ei silti voi.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaan selittää aina omia asioitaan ja ongelmiaan. Mä oon kuuntelevainen ja tykkään sekä haluan aidosti auttaa jos mitenkään vaan voin, mutta en jaksa kun kaveri selittää kokoajan itestään, mitä teki, miten päivä meni ja jauhaa ongelmistaan, eikä juuri koskaan kysy miten mulla on mennyt.

Sitten jos kerron miten mun päivä on mennyt tai kerron hänelle jonkun asian, joka mua vaivaa, niin kaveri vastaa tyyliin "Joo :(" ja sitten alkaa se kauhea päläpälä omista asioista taas kerran..

Onkin nykyään ex kaveri :(

Sama ongelma parinkin kaverin kanssa, mielelläni kuuntelen ja autan, mutta kyllä joskus toivoisi että se toimisi myös toisinpäin vaikka en tietenkään apua jakele vastapalvelusten toivossa. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.

Lapsella ei tarvitse olla vielä virallista nimeä ennen sosiaalitunnuksen saamista. Lapsi saa hetun parin päivän sisällä syntymästään. Mutta synnytyksen jälkeen rannekkeessa on yleensä se väliaikainen tunnus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.

En tiedä noista käytännöistä, mutta jonkun sotu siinä oli, lapsen tai ehkä sitten äidin.

Ennen lapsi sai väliaikaisen sotun mutta nyt kyllä ihan oikean siellä synnytyssalissa syntymän jälkeen rannekkeeseen. Siitä vauva tunnistetaan esim labroja varten tms.

Läheinen ystäväni rakastui uskovaiseen mieheen ja käy nykyään joissain tapahtumissa, joissa tapahtuu kuulemani mukaan mm. kielillä puhumista ja sairaiden parantamista. Muutenkin puhuu nykyään paljon Jeesuksesta ja miten hänen elämänsä on nykyään niin mahtavaa jne. Itse olen ateisti ja koen nämä keskustelut hyvin hämmentävinä. En osaa enää ottaa aiemmin fiksuna pitämääni ystävää vakavasti.

Toinen ystäväni muuttui lapsen myötä "superäidiksi" eli lukee lähes kaiken mahdollisen lasten kasvatukseen liittyvän materiaalin ja haluaa jatkuvasti valistaa meitä muita äitejä kaikesta. Hurahtaa jatkuvasti milloin mihinkin, kuten kestovaipppoihin, kantoliinoihin, taaperoimetykseen jne. Ei siinä mitään, mutta hän ei sitten näiden hurahdusten aikana osaa mistään muusta puhuakaan ja selvästi paheksuu meitä "tavallisia" äitejä, kun kasvatetaan lapsemme jotenkin väärin.