Lue keskustelun säännöt.
Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua
09.05.2017 |
Mitkä pienet asiat ystävässäsi järkyttävät/hämmentävät sinua? Pureskeleeko ystäväsi avoimesti varpaankynsiään? Hukkaako hän lainaamasi tavarat? Selittääkö hän samat asiat sataan kertaan? Kerätään kokemuksia tänne. Yläpeukku = ärsyttäisi minuakin, alapeukku = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa.
Opiskeluajoilta tuttu ystäväni tuli ensimmäistä kertaa vuosiin käymään luonani ja viipyi pari päivää. Yllätyin siitä, miten ystäväni odotti passaamista eikä laittanut tikkuakaan ristiin vaikka pyysin osallistumaan esimerkiksi yhteisten astioiden tiskaamiseen jne. Jos itse olen vieraana jossain, kysyn kyllä voinko jotenkin auttaa esim. aamupalan laitossa tms. Kun pyysin apua ruoanlaiton kanssa ja pyysin ystävääni ruotimaan kypsän uunilohen (josta sitten valmistaisin kastiketta), hän meni vakavaksi ja sanoi, ettei ole koskaan ruotinut uunilohta. Järkytyin, sillä ainakin mulle kypsän kalan ruotiminen (siis ihan sellaisen jo pitkälle käsitellyn) on aika perustaito...(varsinkin kun ystäväni on lähemmäs kolmekymppinen).
Kommentit (312)
Niin. Tämä ex kaverini oli lähes viimeisillään eikä tehnyt mitään valmisteluja silloinkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on perusterve kaveri, jolla kuitenkin on aina kaikkea pientä vaivaa, allergiaa, kolotusta, vatsavaivaa ja päänsärkyä. Ollaan alle kolmekymppisiä ja kaverillani on enemmän kipuja kuin mummollani.Todella raskasta viettää aikaa ja kuunnella valituksia ties mistä (keksitystä) vaivasta. Meinaa unohtaa juttelevansa nuoren ihmisen kanssa.
Ei pyydä juhliin ja sanoo "että ajattelin, että et halua lähteä mukaan". Kiitti kun päätit mun puolesta!
No parisuhteessa tai naimisissa olevan miehen tapailu. Ei voi käsittää.
Eräs tuttuni poltti raskausaikana tupakkaa, kun tuntui olevan niin mahdoton asia lopettaa. Pari vuotta myöhemmin sama ihminen sai terveysintobuustin, lopetti tupakan polton ja alkoi treenata puolimaratonia varten. Toki tosi kiva että haluaa pitää terveydestään huolta, mutta ei sitten kiinnostanut sen vauvan terveys? Ikää kuitenkin yli 30 eli ei mikään teini.
Juu en tajua. Päällisin puolin tosi mukava nainen, mutta ilmeisesti loppujenlopuksi niin paljon kiinnostuneempi omasta perseestään kuin lapsensa terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini - jonka olen tuntenut lapsesta saakka - on tosi itsekäs. Ei ole esim tosissan kiinnostunut tai innostunut asioistani ja on kateellinen saavutuksistani - hänen on AINA pitänyt saada samat jutut kuin minä. Toisinaan hän saattaa esittää innostunutta, mutta siitä vaistoaa, ettei se ole aitoa.
Hän ei myöskään ole lojaali: saatamme haukkua yhdessä jotain ihmistä josta emme pidä, mutta hän kuitenkin hengaa näiden kanssa! Ja on mielin kielin ihmisten kanssa, joita tietää minun inhoavan - koska he ovat olleet minulle inhottavia. Kamu ei koskaan tuomitse, jos nämä ihmiset loukkaavat minua pahastikin. Päin vastoin, saattaa esimerkiksi Facessa tykätä näiden ilkeistä kommenteista! Ei siis ole koskaan kunnolla minun tukenani.
Toinen hyvä ystäväni ei vuosiin päästänyt irti miehestä, vaikka tämä koko heidän parisuhteensa ajan petti häntä toisen kanssa. En voinut ymmärtää tätä - hän kun on muuten niin fiksu ja ärhäkkä kaikenlaista väärintekoa kohtaan.
Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perusterve kaveri, jolla kuitenkin on aina kaikkea pientä vaivaa, allergiaa, kolotusta, vatsavaivaa ja päänsärkyä. Ollaan alle kolmekymppisiä ja kaverillani on enemmän kipuja kuin mummollani.Todella raskasta viettää aikaa ja kuunnella valituksia ties mistä (keksitystä) vaivasta. Meinaa unohtaa juttelevansa nuoren ihmisen kanssa.
Minä olin itse tällainen "perusterve" kaveri. Kunnes minulta löydettiin kolme sairautta, yksi niistä henkeä uhkaava, jotka todistivat oireeni todellisiksi. Mitä sinunlaisesi kaverini teki? Lopetti ystävyyden seinään. Kiitos vain, paljastuipahan hänen todellinen luonteensa.
Kaverini ei kestä häviötä missään pelissä. Hän huijaa monissa lautapeleissä ja peleissä yleensäkin. Jos häviää, alkaa mökötys tai tavaroiden paiskominen. Kumminkin ollaan 25-vuotiaita molemmat, niin mielestäni on ihan normaalia edellyttää aikuisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on joka alan expertti, tosin ikä tuntuu onneksi laimentavan tätä piirrettä pikkuhiljaa. Jos kerron lukeneeni mielenkiintoisen kirjan vaikkapa viikingeistä, ja miten näiden kypärissä ei vastoin yleistä harhaluuloa ollutkaan sarvia, alkaa hän jankkaamaan: "No mutta mun katsomassani dokumentissa niillä oli, niin ei voi kyllä olla totta toi sun väite".
Vaikka joku aiheeseen oikeasti perehtynyt asiantuntija sanoisi jotain, niin kyllähän ystäväni tietää paremmin, kun katsoi vuonna 2004 dokkarin aiheesta.
Minäminäjutut+ itsensä jalustalle nosto + hienovarainen piilovi**uilu.. aina empaattiseen sävyyn tahtoi asioitani tietää, (sinänsä erikoista,kun kyse on vuosia vanhoista ikävistä tapahtumista ) - voivotellen niitä aina ääneen - jopa minulla oli hankaluuksia huomata, että tämä on manipulointia, ei huomaavaista käytöstä, vaan narsistin päivittäistä huvittelua, jonka tavoite on saada muistamaan ikäviä asioita taas . Muuta tämä arjen sankari ei sitten osannutkaan. Kävipäs iloisesti, huono vointi nimittäin kaikkosi heti, kun lopetin yhteydenpidon tähän kukkulan kauneimpaan, vuosisadan hienoimpaan ihmiseen. Sen pituinen se*:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini ei kestä häviötä missään pelissä. Hän huijaa monissa lautapeleissä ja peleissä yleensäkin. Jos häviää, alkaa mökötys tai tavaroiden paiskominen. Kumminkin ollaan 25-vuotiaita molemmat, niin mielestäni on ihan normaalia edellyttää aikuisen käytöstä.
Mulla on samanlainen kaveri :D.
Kaikenlisäksi tämä kaveri haluaisi pelata esimerkiksi lautapelejä usein, eikä tajua miksi muut ei halua pelata (hänen kanssaan). Joskus on koitettu sanoa siitä hänen huonosta häviämisestään, mutta ei kaveri suostu myöntämään sitä. Osaa kuulemma tosi hyvin hillitä itsensä (juu ei osaa). Ai niin ja ollaan jo 30 ja naisia :)
Ahkio kirjoitti:
Ei kierrätä, koska se on kuulemma vaivalloista.
Ei ymmärrä "sivistyssanoja", esim. delegoida :D
Luulee että jos samalla puhuu ystävällisesti, voi vittuilla.
Eikö sitten voi? Etkö ole koskaan kuullut piilovittuilusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ei osaa olla hetkeäkään yksin. Yleensä aina on joku mies kierroksessa, kuka vaan kelpaa kunhan ei yksin tarvitse olla. Jos ei satu hetkeen olemaan miestä, niin sitten pakonomainen tarve saada joku kaveri aina kylään tai tunkee itsensä kavereilleen. Häntä ilmeisesti todella ahdistaa olla kotonaan yksin, tarvii aina seuraa.
Työkaverini röyhtäilee avoimesti. Muuten on ihan normaali ja fiksu ihminen, mutta lounaalla ja kahvitauoilla röyhtäilee paljon eikä ilmeisesti tajua olevansa ällöttävä ja epäkohtelias.
Voiko röyhtäystä pidättää? Eräällä tutullani on refluksitauti, ei ole mahdollista edes hallitsisi röyhtäysten määrää, koska se läppä normaali ihmisellä pysty kiinni, niin refluksia sairastavalla se ei toimi kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu jo vuosia kertoo edelleen tarinoissaan esiintyvät henkilöt hyvin yksityiskohtaisesti. Siis esim, että olin eilen Sadun niin siis sen mun siskon jolta leikattiin se polvi viime vuonna, kun se kaatusi sillä polkupyörällä Tampereella työmatkalla, syömässä. Joo kyllä mä jo tiedän kuka sun sisko on ja mitä sille on tapahtunu, ei joka kerta tarvitse erikseen mainita kuka se on. Ja luoja varjele, jos siinä tarinassa on useampi ihminen samalla, ei muuten pääse asiaan ikinä!
Toinen kaverini harrastaa tätä samaa, mutta nyt lapsen saannin jälkeen hän kertoo tarinat, että siskoni Pirjo eli siis Minnin täti ja äitini Leena eli Minnin mummu. Joo tajusin.... Megaärsyttävää!
Kaverisi ei pidä sinua kovin läheisenä. Hän ei käsitä että muistat hänen perheensä/ystävänsä kun eihän niitä voi hyvänpäivän tuttu mitenkään muistaa. Muistaako hän sinun perheesi nimeltä? Jos ei, kannattaa miettiä onko ystävyytenne vain yksipuolista.
Ei ymmärrä, että kaikki eivät elä saman kaavan mukaan kuin hän itse ja että ihmisillä on eri tapoja toimia. Esimerkiksi, jos hänen lapsensa on kiinnostunut jostain tietystä asiasta, olettaa minunkin lapseni automaattisesti olevan kiinnostunut samasta ja ihmettelee, sekä päivittelee jos hän ei olekaan.
Yksi kaveri on aikuinen ihminen ja fanittaa yhtä bändiä pahemmin kuin teinit. Koko hänen somensa on täynnä tuon bändin hehkutusta ja kuvia keikoilta. Vaikuttaa, ettei kyseisellä ihmisellä olisi mitään muuta elämää kuin tuon bändin fanittaminen.
Toinen kaveri taas hakee hirveästi koko ajan huomiota somessa. Hän julkaisee päivittäin "uuden" kuvan itsestään, jossa keikistelee samassa asennossa tissit tyrkyllä. Sitten muut bimbot kommentoi niitä iänikuisia "oot kaunein, oot seksikkäin, muru. <3", joihin hän tietysti vastaa jotain:"hihii, kiitos muru! sä oot! <3" Kolmekymppisestä naisesta kyse.
Liiallinen asioiden utelu....Tulee nykyisin välteltyä koko ihmisen näkemistä, ihan vaan sen vuoksi 'joku asia jää aina häntä häiritsemään häntä' ...kysyisi edes suoraan, niin ei tarvi raskaan päivän jälkeen ajautua liian intensiivisiin keskusteluihin..Toisena tuli heti mieleen kykenemättömyys rentoutua, liian asiakeskeisiä keskusteluja, keskustelua, keskustelua...Hei miks ei voi vaan joskus olla!?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäistyminen heti häiden jälkeen. Ikää kaverillani ei ole edes kolmeakymmentä, mutta vanhat (yhteiset) kiinnostuksenkohteen on aivan mennyttä, puhuu vain miehestään, lapsihaaveistaan, koirastaan, naapureistaan, puutarhastaan ja kaasugrillistään. Ihmiskelo.
Tai sitten hän on ymmärtänyt pienten jokapäiväisten asioiden tärkeyden, eikä enää tavoittele kuuta taivaalta ollakseen onnellinen.
Erosi helpottuneena viinaa tissuttelevasta miehestään ja otti uuden juopon tilalle.