Lue keskustelun säännöt.
Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua
09.05.2017 |
Mitkä pienet asiat ystävässäsi järkyttävät/hämmentävät sinua? Pureskeleeko ystäväsi avoimesti varpaankynsiään? Hukkaako hän lainaamasi tavarat? Selittääkö hän samat asiat sataan kertaan? Kerätään kokemuksia tänne. Yläpeukku = ärsyttäisi minuakin, alapeukku = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa.
Opiskeluajoilta tuttu ystäväni tuli ensimmäistä kertaa vuosiin käymään luonani ja viipyi pari päivää. Yllätyin siitä, miten ystäväni odotti passaamista eikä laittanut tikkuakaan ristiin vaikka pyysin osallistumaan esimerkiksi yhteisten astioiden tiskaamiseen jne. Jos itse olen vieraana jossain, kysyn kyllä voinko jotenkin auttaa esim. aamupalan laitossa tms. Kun pyysin apua ruoanlaiton kanssa ja pyysin ystävääni ruotimaan kypsän uunilohen (josta sitten valmistaisin kastiketta), hän meni vakavaksi ja sanoi, ettei ole koskaan ruotinut uunilohta. Järkytyin, sillä ainakin mulle kypsän kalan ruotiminen (siis ihan sellaisen jo pitkälle käsitellyn) on aika perustaito...(varsinkin kun ystäväni on lähemmäs kolmekymppinen).
Kommentit (312)
Meillä on kaveripariskunta jonka kanssa käydään ehkä kerran kuussa töiden jälkeen ulkona syömässä. Joka kerta joko minun tai mieheni täytyy tilata lasku ja maksaa se ja usein vielä pyytää pariskunnalta heidän osansa. Ikinä eivät itse tilaa laskua, sitäkin on koitettu mutta sitten istuttiin iäisyys ravintolassa ja lopulta tilasin taas itse laskun.
En tiedä eivätkö he kehtaa keskeyttää iltaa vai olettavatko he että me maksamme mutta kumma fiilis tulee joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahingoniloisuus. Nyt vähän etäiseksi jo jäänyt kaveri oli suunnilleen sitä mieltä, että kaverit on hänelle jotain pellejä joiden vastoinkäymiset on vain hupijuttuja. Tai sitten ei vain osaa olla myötätuntoinen.
Esim. Kun aloin kertoa, että -Hitto, ku viime yönä nukuin vaan kolme tuntia..., niin kaveri kiekaisi HAHAHAHA!!!!! ennen, kuin ehdin sanoa lausetta tuon pidemmälle.
Kerran hän kiilasi pyörällä eteeni, jonka seurauksena törmäsin häneen ja kaaduin asfaltille. Siinä kirosin ja manasin kivusta ja kaveri nauroi kippurassa ja otti minusta videota ja torui leikkimielisesti kielenkäyttöäni (on uskovainen, eikä pidä kiroilusta). (Tosin nauru vaihtui itkuun ja mykkäkouluun, kun annoin hänelle turpaan ylös noustuani)
Myös video- tai lautapelejä pelatessamme heläyttää raikuvat pilkkanaurut, jos häviän hänelle.
Ja tätä vahingoniloaan hän pitää ainoastaan hyväntahtoisena tunnelman keventämisenä ja läpän heittona.
Itselleen kaverini kuitenkaan ei todellakaan osaa nauraa, ottaa itseensä ihan typeristä asioista ja vääntää itkua nolatessaan itsensä, ei ikinä ns "heittäydy" mihinkään, koska pelkää naurunalaiseksi joutumista.
Ja tosiaan, hän on 20-vuotias, 18v silloin, kuin tapasimme, joten kyseessä ei tosiaan ole mikään imbesilli pikkulikka.
Tunnen myös tällaisen tapauksen, jolle vahingonilo on suurta huvia ja hänkin on uskovainen. Hänen seurassaan ei koskaan tiennyt mitä odottaa, yleensä hän oli ihan mukava tyyppi ja hauskaa seuraa mutta jos minulle sattui, varsinkin julkisella paikalla jotain noloa, niin tästä aina riemu repesi. Kerran erään huoltoaseman kahvilassa olin kaatamassa maitoa kahviini ja en hoksannut että sen maitokannun kantta olisi pitänyt raottaa, no sieltä sitten tuli muutama desilitra suoraan tiskille ja lattialle, kaveri aloittaa huutonaurun "AHHAHHAHA! Mitä sä täälä riehut!? AHAHAHA! Eksä ny yhtä maitoa osaa kaataa!?! HAHAHA!". Tosi kiva siinä nolona pyydellä henkilökunnalta anteeksi kun kaikki asiakkaat tuijottaa ja kaveri nauraa mahaa pidellen. Ja tällaista vahingoniloa ja nolaamista hän harrasti useamman kerran, joskus en edes itse ollut tehnyt mitään, kuten kerran junamatkalla hän päästi sielä täydessä junassa kauhean hajuisen äänettömän leijan ja kovaan ääneen mulle sanoo "Hyi helkkari minkä leijan päästit!! Eksä häpeä?!".
Nämä tilanteet tulivat usein niin yllättäen, etten sillä hetkellä osannut oikein puolustautuakaan. Kyseessä oli kuitenkin jo reilusti yli parikymppinen ammattikorkeakoulussa opiskeleva mies jolta nyt olisi voinut odottaa hieman parempia käytöstapoja. Hän myös on erittäin pidetty kaveri näiden uskovaisten kaveriensa seurassa, joten hän varmaan vaan minua kohtaan harrasti moista "hassutteluaan"
No, syksyllä hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä ja yhteydenpito on vähentynyt reilusti. Löysi itselleen vissiin uuden "uhrin" :D
Vierailija kirjoitti:
Pettää miestään puolituntemattomien tyyppien kanssa aika kevyin mielin koska "kaipaa elämäänsä intohimoa ja spontaaniutta ja sitä että kehot janoavat toisiaan..." Välillä jakaa liikaakin tietoa näistä eskapadeistaan, välillä valehtelee ettei mitään ole tietyn henkilön kanssa tapahtunut, kunnes myöhemmin sydänsuruisena paljastaa miehen jätettyä että kyllähän heillä oli yhtä ja toista. Tätä salaelämän elämistä en hänessä vain ymmärrä.
Mulla on ihan samallainen kaveri :D Paitsi että kaveri harrastaa yhden yön juttuja, eka valehtelee ettei mitään tapahtunu ja parin viikon päästä myöntää panneensa jotain random tyyppiä. En voi käsittää miksi kaverille on niin tärkeetä saada huomiota ja hyväksyntää joltain täysin tuntemattomalta ihmiseltä!
Yksi mun läheisimmistä ystävistä alkoi tapailla salaa yhtä miestä, kenen kanssa mä tapailin. Onneksi mulla ei ollut kovin vahvoja tunteita tätä miestä kohtaan. Tietysti loukkaannuin ja välit viileni hetkeksi. Annoin anteeksi kuitenkin aika pian. Ystävä ei kuitenkaan ollut aidosti pahoillaan, vaan hehkutti mulle kuinka rakastunut on. Särjin sydämeni, koska menetin silloin hyvän ystävän, koska en voinut enää luottaa siihen ihmiseen. En kantanut kaunaa, mutta kun menettää luottamuksen, niin ei sitä niin helposti enää korjata. Tunsin pitkään syyllisyyttä välien rikkoutumisesta, tunnen edelleen. Ja kaikista paskinta tässä on se, että kaveri tuntuu syyllistävän mua siitä, että välit viileni. Ollaan jollain tasolla vielä kavereita, mutta ei läheisiä.
Tiedän, että jos mä olisin tehnyt saman hänelle, niin mä olisin luultavasti saanut osakseni ihan toisenlaisen kohtalon.
Lasten saannin jälkeen muutama kaveri on taantunut jonnekin 50-luvulle. Ennen niin tasa-arvotietoiset naiset kyselevät mieheltä lupaa tavata kavereita ym. Samalla heidän miehet menevät ja tulevat miten haluavat, käyvät reissuissa kavereiden kanssa ja harrastuksia on harva se ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahingoniloisuus. Nyt vähän etäiseksi jo jäänyt kaveri oli suunnilleen sitä mieltä, että kaverit on hänelle jotain pellejä joiden vastoinkäymiset on vain hupijuttuja. Tai sitten ei vain osaa olla myötätuntoinen.
Esim. Kun aloin kertoa, että -Hitto, ku viime yönä nukuin vaan kolme tuntia..., niin kaveri kiekaisi HAHAHAHA!!!!! ennen, kuin ehdin sanoa lausetta tuon pidemmälle.
Kerran hän kiilasi pyörällä eteeni, jonka seurauksena törmäsin häneen ja kaaduin asfaltille. Siinä kirosin ja manasin kivusta ja kaveri nauroi kippurassa ja otti minusta videota ja torui leikkimielisesti kielenkäyttöäni (on uskovainen, eikä pidä kiroilusta). (Tosin nauru vaihtui itkuun ja mykkäkouluun, kun annoin hänelle turpaan ylös noustuani)
Myös video- tai lautapelejä pelatessamme heläyttää raikuvat pilkkanaurut, jos häviän hänelle.
Ja tätä vahingoniloaan hän pitää ainoastaan hyväntahtoisena tunnelman keventämisenä ja läpän heittona.
Itselleen kaverini kuitenkaan ei todellakaan osaa nauraa, ottaa itseensä ihan typeristä asioista ja vääntää itkua nolatessaan itsensä, ei ikinä ns "heittäydy" mihinkään, koska pelkää naurunalaiseksi joutumista.
Ja tosiaan, hän on 20-vuotias, 18v silloin, kuin tapasimme, joten kyseessä ei tosiaan ole mikään imbesilli pikkulikka.Tunnen myös tällaisen tapauksen, jolle vahingonilo on suurta huvia ja hänkin on uskovainen. Hänen seurassaan ei koskaan tiennyt mitä odottaa, yleensä hän oli ihan mukava tyyppi ja hauskaa seuraa mutta jos minulle sattui, varsinkin julkisella paikalla jotain noloa, niin tästä aina riemu repesi. Kerran erään huoltoaseman kahvilassa olin kaatamassa maitoa kahviini ja en hoksannut että sen maitokannun kantta olisi pitänyt raottaa, no sieltä sitten tuli muutama desilitra suoraan tiskille ja lattialle, kaveri aloittaa huutonaurun "AHHAHHAHA! Mitä sä täälä riehut!? AHAHAHA! Eksä ny yhtä maitoa osaa kaataa!?! HAHAHA!". Tosi kiva siinä nolona pyydellä henkilökunnalta anteeksi kun kaikki asiakkaat tuijottaa ja kaveri nauraa mahaa pidellen. Ja tällaista vahingoniloa ja nolaamista hän harrasti useamman kerran, joskus en edes itse ollut tehnyt mitään, kuten kerran junamatkalla hän päästi sielä täydessä junassa kauhean hajuisen äänettömän leijan ja kovaan ääneen mulle sanoo "Hyi helkkari minkä leijan päästit!! Eksä häpeä?!".
Nämä tilanteet tulivat usein niin yllättäen, etten sillä hetkellä osannut oikein puolustautuakaan. Kyseessä oli kuitenkin jo reilusti yli parikymppinen ammattikorkeakoulussa opiskeleva mies jolta nyt olisi voinut odottaa hieman parempia käytöstapoja. Hän myös on erittäin pidetty kaveri näiden uskovaisten kaveriensa seurassa, joten hän varmaan vaan minua kohtaan harrasti moista "hassutteluaan"No, syksyllä hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä ja yhteydenpito on vähentynyt reilusti. Löysi itselleen vissiin uuden "uhrin" :D
Lestadiolainenko?
Vierailija kirjoitti:
Yllätyn kuinka moni on vanhetessaan muuttunut jotenkin junteiksi. Nuorena oltiin poliittisesti tietoisia ja aktiivisia kulttuurin saralla, luettiin ja keskusteltiin, ja nyt ne vaan virittelee jotain kaasugrillejä ja paljuja takapihoilleen ja kirjoittaa yhdyssanat erikseen.
He ovat kasvaneet aikusiksi ja lopettaneet lapsuuteen kuuluvan haihattelun, josta sinä et typeryyttäsi ole päässyt irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettää miestään jo vuosien ajan, kohteet vain vaihtuvat. Tuntuu niin valheelliselta ja salaiselta hänen elämänsä, että olemme totaalisen vieraantuneet. Harmi, koska hän on ihmisenä miellyttävä.
En ymmärrä, miten uskallatte olla näiden puolisoaan jatkuvasti pettävien ystäviä. Jos voivat olla niin kaksinaamaisia omalle puolisolleen, niin entäs sitten kaverille...
Eräs ystäväni kiroilee todella paljon mikä ärsyttää, itse pidän kiroilua niin turhana ja rumana tapana. Hän myös luettelee siivouspäivänä yksityiskohtaisesti kaikki asiat mitä tehnyt laitoin pyykit kaappiin, pesin 2 koneellista, tiskasin ym. Ja itse teen samat hommat JOKA päivä mikä huvittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme jahkailu. Ei osaa päättää, laittaako nuo vai nämä kengät, koska ei tiedä, mitä sisimmässään todella tuntee. Ei osaa päättää, syökö ruis- vai vehnäleivän samasta syystä. No nuo ovat hänen henk.koht. juttuja, mutta pilaa myös yhteiset menot sillä, että ei osaa päättää, mennäänkö leffaan vai keikalle, tai mennäänkö johonkin ylipäätään. Sitten kun yritän auttaa, että minusta x on hyvä idea, tehdään niin, sama jahkailu vaan jatkuu, kun ei oikein tiedä, miltä tuntuu. Ymmärrän tämän suurten päätösten kohdalla, mutta jokaisen arkiasian kohdalla se kyllä hämmentää.
Aina kainalot märkinä ja haisee hieltä. Myös hirvee sukkahiki ja kengät haisee paskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettää miestään jo vuosien ajan, kohteet vain vaihtuvat. Tuntuu niin valheelliselta ja salaiselta hänen elämänsä, että olemme totaalisen vieraantuneet. Harmi, koska hän on ihmisenä miellyttävä.
En ymmärrä, miten uskallatte olla näiden puolisoaan jatkuvasti pettävien ystäviä. Jos voivat olla niin kaksinaamaisia omalle puolisolleen, niin entäs sitten kaverille...
Mä oon heivannut vastaavanlaisia ystäviä. Ei niihin voi eikä haluu luottaa. Tulee mieleen tautipesä eikä esim. haluu saunoa tällaisen kanssa. Se on niinku likainen omasta vinkkelistä.
Mä vähän järkytyin muutama vuosi takaperin kun huomasin lapsuudenystäväni, jota olin pitänyt ihan fiksuna naisena, olikin lähtenyt ehdolle perussuomalaisten riveissä.
Sit jälkikäteen kun aloin asiaa miettimään, ei mulla ollut mitään syytä yllättyä. Olemme kotoisin pieneltä maalaispaikkakunnalta, hän tapasi aviomiehensä kun oli kasiluokalla. Ainoastaan sairaanhoitajaksi opiskeluun menneen ajan (olikohan 2 vuotta silloin 90-luvun alussa) hän on asunut muualla. Silloinkin pienessä maalaiskaupungissa. Sen jälkeen tiukasti takaisin kullan kainaloon, talo metsän syrjältä, lapsia, vanhempainvapaan jälkeen ei työelämässä ennen kuin ryhtyi perhepäivähoitajaksi. Mies peruskoulun käynyt hitsaaja. Ei hitsaajia vastaan mitään mulla, tarpeellisia ovat, mutta tää yksilö on erityisen maatiainen.
Ei lomamatkoja ulkomaille, jos ei 2000-luvun alussa tapahtunutta Tallinnanristeilyä lasketa. Ruotsinlaivalla kans käyvät silloin tällöin hakemassa verovapaan sixpackin.
Ystäväpiiri on se sama joka oli jo yläasteella ja lukiossa.
Ei mulla tosiaan ollut mitään syytä yllättyä että lähti persujen riveihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras kaverini käy hermoon välillä, kun stressaa joka asiasta. Ihan kuin sillä loppuunsa olisi väliä, ottaako päärynä- vai omenasiideriä, minkä paidan pukee illanviettoon ja kihartaako tukkaa vai ei. Vinisee ja huokailee, onko nyt hyvä. Arpoo ja arpoo, ja sitten kun olen vastannut 5 krt mielipiteeni ja hermostun, että "oikeesti ihan sama anna olla päätä jo!!!", niin stressaa, pilasiko nyt illan stressaamisellaan :"D
Sama kaveri ei osaa olla yksin. Seurustelee koko ajan ja sinkkuna tarrautuu epätoivoisena kehen vaan ja juo monta kertaa viikossa. Sitten kun mä olin sinkku, niin ei voinut ymmärtää, kun mua ei kiinnostanut baarissa joka ilta raahata miehiä mukaani..
Toinen kaveri on vihreä, ja kaikkien muiden puolueiden kannattajat on hirveitä. Vaalien alla meinaa aina mennä välit poikki, vaikka yleensä ollaan samaa mieltä poliittisista asioista. Vihreät ei vaan ole mun puolue, mm. koska olen maanviljelijäperheestä ja arvot ei varsinkaan sen suhteen kohtaa. Erehdyin kerran kertomaan, mitä puoluetta aion äänestää, ja siitä se moralisointi alkoi. Linkitteli puolueesta pskajuttuja ja hoki että "SINÄ TEET TÄMÄN! SINUN SYYSI!" Ihan kuin joka ikisestä puolueesta ei löytäisi idioottiehdokkaiden lausumisia tai ehdotuksia >:( Omasta mielestäni jokainen päättäköön itse, ketä äänestää. Enkä tästä lähtien aio kertoa, ketä äänestän. Vittuillessani kuitenkin aion sanoa, että en ainakaan vihreitä.
Muuten kyseiset ystävät ihania ja luotettavia, mut jokaisessa meissä on jotain ärsyttävää, varsinkin pitkäaikaisissa ystävyyksissä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahingoniloisuus. Nyt vähän etäiseksi jo jäänyt kaveri oli suunnilleen sitä mieltä, että kaverit on hänelle jotain pellejä joiden vastoinkäymiset on vain hupijuttuja. Tai sitten ei vain osaa olla myötätuntoinen.
Esim. Kun aloin kertoa, että -Hitto, ku viime yönä nukuin vaan kolme tuntia..., niin kaveri kiekaisi HAHAHAHA!!!!! ennen, kuin ehdin sanoa lausetta tuon pidemmälle.
Kerran hän kiilasi pyörällä eteeni, jonka seurauksena törmäsin häneen ja kaaduin asfaltille. Siinä kirosin ja manasin kivusta ja kaveri nauroi kippurassa ja otti minusta videota ja torui leikkimielisesti kielenkäyttöäni (on uskovainen, eikä pidä kiroilusta). (Tosin nauru vaihtui itkuun ja mykkäkouluun, kun annoin hänelle turpaan ylös noustuani)
Myös video- tai lautapelejä pelatessamme heläyttää raikuvat pilkkanaurut, jos häviän hänelle.
Ja tätä vahingoniloaan hän pitää ainoastaan hyväntahtoisena tunnelman keventämisenä ja läpän heittona.
Itselleen kaverini kuitenkaan ei todellakaan osaa nauraa, ottaa itseensä ihan typeristä asioista ja vääntää itkua nolatessaan itsensä, ei ikinä ns "heittäydy" mihinkään, koska pelkää naurunalaiseksi joutumista.
Ja tosiaan, hän on 20-vuotias, 18v silloin, kuin tapasimme, joten kyseessä ei tosiaan ole mikään imbesilli pikkulikka.Tunnen myös tällaisen tapauksen, jolle vahingonilo on suurta huvia ja hänkin on uskovainen. Hänen seurassaan ei koskaan tiennyt mitä odottaa, yleensä hän oli ihan mukava tyyppi ja hauskaa seuraa mutta jos minulle sattui, varsinkin julkisella paikalla jotain noloa, niin tästä aina riemu repesi. Kerran erään huoltoaseman kahvilassa olin kaatamassa maitoa kahviini ja en hoksannut että sen maitokannun kantta olisi pitänyt raottaa, no sieltä sitten tuli muutama desilitra suoraan tiskille ja lattialle, kaveri aloittaa huutonaurun "AHHAHHAHA! Mitä sä täälä riehut!? AHAHAHA! Eksä ny yhtä maitoa osaa kaataa!?! HAHAHA!". Tosi kiva siinä nolona pyydellä henkilökunnalta anteeksi kun kaikki asiakkaat tuijottaa ja kaveri nauraa mahaa pidellen. Ja tällaista vahingoniloa ja nolaamista hän harrasti useamman kerran, joskus en edes itse ollut tehnyt mitään, kuten kerran junamatkalla hän päästi sielä täydessä junassa kauhean hajuisen äänettömän leijan ja kovaan ääneen mulle sanoo "Hyi helkkari minkä leijan päästit!! Eksä häpeä?!".
Nämä tilanteet tulivat usein niin yllättäen, etten sillä hetkellä osannut oikein puolustautuakaan. Kyseessä oli kuitenkin jo reilusti yli parikymppinen ammattikorkeakoulussa opiskeleva mies jolta nyt olisi voinut odottaa hieman parempia käytöstapoja. Hän myös on erittäin pidetty kaveri näiden uskovaisten kaveriensa seurassa, joten hän varmaan vaan minua kohtaan harrasti moista "hassutteluaan"No, syksyllä hän muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä ja yhteydenpito on vähentynyt reilusti. Löysi itselleen vissiin uuden "uhrin" :D
Lestadiolainenko?
Hellari. Suurin osa hänen kaveripiiristään on myös helluntailaisia, mutta en itse ole tässä porukassa mukana.
" jos ei tule mitään muuta" tai "katsellaan" yhde ystäväni vakio kommentti. Ymmärtäisin, jos hän yrittäisi vältellä minua, mutta tekee itse aloitteen tapaamisesta ja ei silti pysty päättämään aikataulua. Itselle tulee aina olo, että katsotaan että tuleeko jotain parempaa tilalle.
En ole huomannut outoja asioita ystävissäni, mutta itsessäni kyllä. Melkoisesti. Muunmuassa että sylki lentää puhuessani. Jostain syystä. Nyt häpeän sitä niin paljon että yritän olla hiljaa seurassa.
Olen tarkkaillessani huomannut isestäni myös sen, että olenkin keskivertoa tyhmempi. Ajatuksenjuoksuni on hitaampaa, jään usein miettimään asioiden merkityksiä ja vallitsevaa tunneilmapiiriä, jolloin putoan jutuissa kärryiltä ja sitten ihmettelen miksi muut jo nauraa. Näytän silloin varmaan tosi hämmentyneeltä ja typerältä.
Mun ystäväni vittuilee kaikille ystävilleen, ja on muutenkin jotenkin vahingoniloinen aina jos toisille sattuu jotain. Ajattelee aina ensin itseään, eikä ole yhtään empaattinen. Tästä johtuen en olekaan ollut vähään aikaan tekemisissä hänen kanssaan.
Se järjetön itsensä ylentäminen ihan kaikessa...
On aina olevinaan parempi kuin muut ja lapset myös. Kavereillaan, niillä paremmillaan, tietysti, muistaa aina kehua, kuinka on taas tienattu ja summat....
Sitten muualta kuuleekin asioiden todellisen laidan ja jutut onkin ihan muuta, kuin on kertonut.
Ollaan me muutaman tyypin kanssa naurettu tän leidin jutuille, niin ettei tosikaan. Kyllä on huono itsetunto toisella, kun pitää tuttavien saavutuksilla ja omaisuudella kehua, kuin ne olis omia......
On nyt vuoden ollut mykkäkoulussa kun en suostunut perumaan omia juhliani hänen juhliensa vuoksi.
Olisi pitänyt pitopaikallaan päästä leveilemään, kuinka hieno on ja kun en suostunut jo maksettuja juhliani peruuttamaan niin sai megaraivarit...
Nyt on sitten ollut hiljaiseloa. Vuoden, vähän päälle vielä...
Kun HÄN olisi niin halunut minut sinne jne.....jaa niinkuin miksi? Vieraita oli omien kehujensa mukaan kymmeniä. Ihan ulkomaita myöten.....
Jos niistä kemuista joku jää pois, niin voi voi. Tuskin olisi edes huomattukaan...
Mutta olkoot nyt omissa mehuissaan....on se muutakin älytöntä tehnyt...muistaa aina jollain vittumaisella tavalla osoittaa, että olen hänen mielestään toisen luokan kansalainen..ne on pieniä eleitä, mutta todella loukkaavia.
Olen noista kertonut muutamalle tutulle ja vastauksena on ollut, että ei ole totta! Miksi yleensä siedät tuollaista?
No, nyt en ole antanut periksi ja tämä on tulos. Mykkäkoulua ja ilmiselvästi nyt "opettaa mua, mitä seuraa, kun teen noin".
Muutaman kerran olen onnistunut antamaan takakautta oikeastikin takaisin, niin ettei tämä "maailmanparas" ole edes tajunnut....ainakaan sillä sekunnilla.
Helpolla pääsen eikä tarvitse olla jatkuvasti mielipahalla noista loukkauksista...toisaalta säälittää ja sitten tulee taas se kiukku, että pitäkööt paskansa.....miksi pitäisi ottaa taas takkiin? Parempiakin kavereita on olemassa ja ne ei ainakaan petä ja nöyryytä tuolla tavalla...
Tuttavani on aikuinen ja ihan normaalilta vaikuttava ihminen. Käyttäytyy minua kohtaan kahdestaan ollessamme ihan hyvin ja kohteliaasti. Jostain syystä kuitenkin muiden ihmisten ollessa läsnä aloittaa vittuilun. Jos kerron jonkun asian hän välittömästi naurahtaa pilkallisesti ja pyrkii vähättelemään asiaa tai väittää sen olevan paikkansa pitämätöntä. Erityisesti yhdenkin alkohoiannoksen jälkeen vittuilu alkaa, mutta myös selvinpäin.