Lue keskustelun säännöt.
Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua
09.05.2017 |
Mitkä pienet asiat ystävässäsi järkyttävät/hämmentävät sinua? Pureskeleeko ystäväsi avoimesti varpaankynsiään? Hukkaako hän lainaamasi tavarat? Selittääkö hän samat asiat sataan kertaan? Kerätään kokemuksia tänne. Yläpeukku = ärsyttäisi minuakin, alapeukku = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa.
Opiskeluajoilta tuttu ystäväni tuli ensimmäistä kertaa vuosiin käymään luonani ja viipyi pari päivää. Yllätyin siitä, miten ystäväni odotti passaamista eikä laittanut tikkuakaan ristiin vaikka pyysin osallistumaan esimerkiksi yhteisten astioiden tiskaamiseen jne. Jos itse olen vieraana jossain, kysyn kyllä voinko jotenkin auttaa esim. aamupalan laitossa tms. Kun pyysin apua ruoanlaiton kanssa ja pyysin ystävääni ruotimaan kypsän uunilohen (josta sitten valmistaisin kastiketta), hän meni vakavaksi ja sanoi, ettei ole koskaan ruotinut uunilohta. Järkytyin, sillä ainakin mulle kypsän kalan ruotiminen (siis ihan sellaisen jo pitkälle käsitellyn) on aika perustaito...(varsinkin kun ystäväni on lähemmäs kolmekymppinen).
Kommentit (312)
Ei tämä minua nyt niin kamalasti ärsytä, mutta kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat. Yksi ystäväni vieraana ollessaan pyytää tarjottavia. Esim kysyy voidaanko ottaa oluet tai lasi viiniä tai voiko ottaa lisää ruokaa jne. Olenko itse vain liian kohtelias, kun en itse kyllä tekisi vieraana ollessani moisia ehdotuksia, vaan odotan kyllä aina, että jotain tarjotaan isäntien aloitteesta. Tarjoamme kyllä vieraille ruokaa ja juomaa ihan mielellään, siitä ei ole kyse, vaan nuo "pyynnöt" ovat usein tulleet ennen kuin olemme ehtineet sitä viinipulloa ottaa esiin. Esim ruokailu on alkanut, mutta syystä tai toisesta sen viinin hakeminen on viivästynyt. Tai ruokaa on pyydetty lisää, ennen kuin olemme ehtineet mainita, haluaako lisää. Mitenkään törkeä tämä ystävä ei kyllä ole, vaan kohteliaasti nämä pyynnöt noin niinkuin muuten esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä minua nyt niin kamalasti ärsytä, mutta kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat. Yksi ystäväni vieraana ollessaan pyytää tarjottavia. Esim kysyy voidaanko ottaa oluet tai lasi viiniä tai voiko ottaa lisää ruokaa jne. Olenko itse vain liian kohtelias, kun en itse kyllä tekisi vieraana ollessani moisia ehdotuksia, vaan odotan kyllä aina, että jotain tarjotaan isäntien aloitteesta. Tarjoamme kyllä vieraille ruokaa ja juomaa ihan mielellään, siitä ei ole kyse, vaan nuo "pyynnöt" ovat usein tulleet ennen kuin olemme ehtineet sitä viinipulloa ottaa esiin. Esim ruokailu on alkanut, mutta syystä tai toisesta sen viinin hakeminen on viivästynyt. Tai ruokaa on pyydetty lisää, ennen kuin olemme ehtineet mainita, haluaako lisää. Mitenkään törkeä tämä ystävä ei kyllä ole, vaan kohteliaasti nämä pyynnöt noin niinkuin muuten esittää.
meillä tehdään kaveriporukassa niin, että jo alkuun sanotaan, että lisää saa ottaa, kun on syönyt.
Ei tarvitse puolin eikä toisin sitten kärvistellä onko saanut luvan ja mihin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä minua nyt niin kamalasti ärsytä, mutta kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat. Yksi ystäväni vieraana ollessaan pyytää tarjottavia. Esim kysyy voidaanko ottaa oluet tai lasi viiniä tai voiko ottaa lisää ruokaa jne. Olenko itse vain liian kohtelias, kun en itse kyllä tekisi vieraana ollessani moisia ehdotuksia, vaan odotan kyllä aina, että jotain tarjotaan isäntien aloitteesta. Tarjoamme kyllä vieraille ruokaa ja juomaa ihan mielellään, siitä ei ole kyse, vaan nuo "pyynnöt" ovat usein tulleet ennen kuin olemme ehtineet sitä viinipulloa ottaa esiin. Esim ruokailu on alkanut, mutta syystä tai toisesta sen viinin hakeminen on viivästynyt. Tai ruokaa on pyydetty lisää, ennen kuin olemme ehtineet mainita, haluaako lisää. Mitenkään törkeä tämä ystävä ei kyllä ole, vaan kohteliaasti nämä pyynnöt noin niinkuin muuten esittää.
meillä tehdään kaveriporukassa niin, että jo alkuun sanotaan, että lisää saa ottaa, kun on syönyt.
Ei tarvitse puolin eikä toisin sitten kärvistellä onko saanut luvan ja mihin....
Ihan ok tapa tuokin varmasti on. Itse olen vain tottunut, että kun ruokaillaan "vieraiden" kesken, olisi jotenkin peruskohteliaisuutta että kun ensimmäinen kierros on syöty, niin sitten tarjotaan lisää emännän toimesta. Tämäkin toki riippuu vähän tilanteesta. Jos pöydässä monta ruoka-astiaa kiertää ruokailijoiden kesken, niin silloin on luonnollista ottaa useita kertoja ilman mitään erillisiä mainintoja asiasta. Mutta jos kyseessä on muunlainen tilanne, niin silloin ajattelen, että seurassa ruokaillessa odotetaan, että kaikki ovat ensimmäisen annoksen syöneet, ja sitten tarjottaessa otetaan lisää. Ajattelen nyt siis tilannetta, että ystävien tai sukulaisten kesken on kokoonnuttu syömään, jolloin tilanne on vähän eri kuin perusarki-illan ateria perheen kesken. Mutta eipä tämä etiketti nyt ollut niinkään alkuperäisen viestini pointti, enkä edes sinänsä mitään tarkkaa ja muodollista sääntöjen noudattamista kannata. Kuitenkin koen hiukan erikoiseksi, että vieraana ollessa pyydetään asioita ennen kuin niitä on ehditty tarjoamaan. Tosiaan mielelläni kyllä sinänsä tarjoan.
Itse olen vähän hämmentynyt ystävästä, joka kuvittelee olevansa tosi liikunnallinen ja hoikka. Hän ei vain ole harrastanut aktiivisesti liikuntaa (nykyään n. 0-1 kevyt kävelylenkki/vko) pariin vuoteen ja on lihonut noin 10 kg siitä kun liikuntaharrastus jäi pois. Jostain syystä hän ajattelee olevansa täysin entisellään vaikkei vanhat vaatteetkaan mahdu päälle, valittelee vain miten kokonumerot vaateketjuilla on muuttuneet ihan oudoiksi ja pitää ostaa paljon isompia housuja kuin siitä ja tästä liikkeestä. Olen yrittänyt saada hänet lenkille ja salille mukaan mutta kuulemma treenaa mielummin yksin eli tuskin lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystäväni tarjoaa väkisin kiellosta huolimatta taksimatkoja ja drinkkejä baarissa, sitten seuraavana päivänä manaillaan ku meni taas niin paljo rahaa baarissa. myös hänellä on tapana muistuttaa kuinka paljon hän on aina "piffannut" :D
No tässä kohtaa sinä kylläkin olet se törkeä. Mikset vastavuoroisesti väkisin tarjoa hänelle takaisin samoja juttuja kuin hän sinulle?
Miksi pitäisi tarjota takaisin jotain mitä ei ole edes halunnut? Jos väkisin jotain tarjoaa, niin turha odottaa vastapalveluksia.
Oletko kuullut vastavuoroisuudesta? Hienosta eleestä? Juoman tarjonta voi olla ystävältä merkki kiinnostuksesta sinuun, tai muuten vain piristysmielessä tapahtuva tilanne. Jos mulle tarjotaan , muistan sen, ja tarjoan kyllä takas, jos varaa. Mutta en ajattele sitä niin, että sen oma vika, että tarjosi, ei kuulu mulle.
Sori mutta 20 vuotta tunteneena asia ei ole kyse hienosta eleestä vaan puhtaasti varallisuudella leijumisesta :D Tottakai palvelukset on molemminpuolisia jos ne ovat palveluksia. Väkisin tarjoaminen on pikkasen jo ahdistavaa, varsinkin kun puhutaan shoteista mitä ei tee mieli edes juoda :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsi täällä oli samoja kokemuksia!! Ystävyydestä joku kirjoitti, ja siitä että ei tunne ystävää pitkän ajan jälkeen vieläkään. Täällä sama! Tunnettu pitkään ( puhutaan jo kymmenistä vuosista), mutta en tunne häntä! Mietin miksi en ole kelannut tätä aiemmin, ja nyt vasta viimeisen vuoden ihmetellyt. Ihmetteleminen alkoi muiden sosiaalisten kuvioiden kautta, ja löydettyäni uuden sydänystävän, johon tutustun koko ajan lisää. Uudella ystävä ja minulla on yhteys välillämme ja häntä ikävöin oikeasti. Edeltävä ystävä oli kova kuori, joka ei koskaan avaudu..Se tuntui raskaalta, haluat tutustua ja tietää toisen, vaikka kuinka yrität niin 'suojakalvo' ei aukea - raskasta pidemmän päälle viettää aikaa. Ei höpöttelelyä, ei itsensä avaamista, ei hassuttelua, luonnollisuus puuttui - vain sama hymy, ja silmät, joiden taakse ei nää. Mitä teen ystävän kanssa, joka ei koskaan avaa sydäntään - ikinä?!Eihän mulla ole mitään annettavaa, pelkkä pinnallinen hengailu riitä. Oli kiva lukea että muulla on ollut samoja tilanteita! Ja et muutkin kaipaa 'ystävää' samalla tavalla kuin minäkin, nuita on muuten hankala määrittää, mikä ei natsaa, jos on tottunut hyväksymään ystävän jo sellaisenaan.
Ystävä haluaa, että urheiltaisiin yhdessä...huono idea!Hän on monesti koettanut varata minua viikon aikana jo etukäteen, eli sitoa minut aikatauluihinsa ja sotkea ne. En toimi näin, liikun silloin, kun siltä tuntuu (fiiliksen mukaan innolla), en voi odottaa sitä, että milloin ystävä jaksaa lähteä liikkumaan ja milloin hänelle sopisi. Useasti motivaatio on pilattu näin, tai valitetaan urheilun aikana vaan, yksin ollessa kukaan ei valita . Tarvitsen kaverin, joka haluaa oikeasti liikkua, ei sitä joka tulee pilaamaan aikataulut ja suorituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on ihana ihminen, mutta hän puhuu tosi paljon puhelimessa tavatessaan muita ihmisiä. Pahimmillaan hän on vetänyt tunnin puhelun tapaamisemme aikana. Joskus useamman samana päivänä. Ja nämä on ihmisiä, joille hän voisi hyvinkin soittaa silloin, kun hänellä ei ole seuraa. Puhelun aikana hän ei voi kävellä, pukea jne. Olemme usein myöhästyneet bussista hänen puhelinriippuvuutensa takia, koska hänestä tulee zombi heti kun on luuri korvalla. Mun mielestä toi on vaan itsekästä ja ajattelematonta. Olemme läheisiä ystäviä, eikä tarvitse olla niin muodollista, kun nähdään. Ymmärrän hyvin, jos haluaa pikaisesti kuulumiset vaihtaa jonkun kanssa. Mutta kun ne puhelut aina venyy ja saattaa olla, että puolet meidän tapaamisajasta menee siihen, että hän lörpöttelee puhelimessa muiden kanssa. Joskus hän on myöhästynyt tapaamisista sen takia, että on puhelimessa. Ja en voi tietenkään laittaa viestiä, että missäs oot. Ei edes anteeksi pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä minua nyt niin kamalasti ärsytä, mutta kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat. Yksi ystäväni vieraana ollessaan pyytää tarjottavia. Esim kysyy voidaanko ottaa oluet tai lasi viiniä tai voiko ottaa lisää ruokaa jne. Olenko itse vain liian kohtelias, kun en itse kyllä tekisi vieraana ollessani moisia ehdotuksia, vaan odotan kyllä aina, että jotain tarjotaan isäntien aloitteesta. Tarjoamme kyllä vieraille ruokaa ja juomaa ihan mielellään, siitä ei ole kyse, vaan nuo "pyynnöt" ovat usein tulleet ennen kuin olemme ehtineet sitä viinipulloa ottaa esiin. Esim ruokailu on alkanut, mutta syystä tai toisesta sen viinin hakeminen on viivästynyt. Tai ruokaa on pyydetty lisää, ennen kuin olemme ehtineet mainita, haluaako lisää. Mitenkään törkeä tämä ystävä ei kyllä ole, vaan kohteliaasti nämä pyynnöt noin niinkuin muuten esittää.
meillä tehdään kaveriporukassa niin, että jo alkuun sanotaan, että lisää saa ottaa, kun on syönyt.
Ei tarvitse puolin eikä toisin sitten kärvistellä onko saanut luvan ja mihin....
Ihan ok tapa tuokin varmasti on. Itse olen vain tottunut, että kun ruokaillaan "vieraiden" kesken, olisi jotenkin peruskohteliaisuutta että kun ensimmäinen kierros on syöty, niin sitten tarjotaan lisää emännän toimesta. Tämäkin toki riippuu vähän tilanteesta. Jos pöydässä monta ruoka-astiaa kiertää ruokailijoiden kesken, niin silloin on luonnollista ottaa useita kertoja ilman mitään erillisiä mainintoja asiasta. Mutta jos kyseessä on muunlainen tilanne, niin silloin ajattelen, että seurassa ruokaillessa odotetaan, että kaikki ovat ensimmäisen annoksen syöneet, ja sitten tarjottaessa otetaan lisää. Ajattelen nyt siis tilannetta, että ystävien tai sukulaisten kesken on kokoonnuttu syömään, jolloin tilanne on vähän eri kuin perusarki-illan ateria perheen kesken. Mutta eipä tämä etiketti nyt ollut niinkään alkuperäisen viestini pointti, enkä edes sinänsä mitään tarkkaa ja muodollista sääntöjen noudattamista kannata. Kuitenkin koen hiukan erikoiseksi, että vieraana ollessa pyydetään asioita ennen kuin niitä on ehditty tarjoamaan. Tosiaan mielelläni kyllä sinänsä tarjoan.
Meillä taas kaveriporukassa tämä on ihan ok, että vieras kysyy "keitätkö kahvit/juodaanko teet/saako ottaa lisää" jne.. eikä siitä kukaan loukkaannu, on vaan sellainen tapa. Ja kun kystytään, sanon myös jos joku pyydetty juttu on varattu johonkin tiettyyn tarkoitukseen, mutta yleensä näin ei ole. Ymmärrän kyllä toisenlaisenkin tavan, että vieraalle tarjotaan, eikä vieras kysy itse... uusien tuttujen kanssa koetan vähän kuulostella, mikä hänestä on ok.. mutta näin siis meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans kaveri joka puhuu tosi paljon puhelimessa. Siis sama mitä joku tuossa kertoi, mut ei niin kovin tuttu, että hyvin tunnettaisi. Oo siinä sitten kylässä kun toinen on jo ikuisuuden höpöttänyt puhelimeen. En oikein tiedä, onko se ajattelemattomuutta, vai yrittääkö vihjata että voisit jo lähteä. Sit kun lähtee, kun ei jaksa istua tyhjänpanttina tai muuten, saattaa ihmetellä, että älä nyt vielä lähde. Kun en tosiaan tiedä, esittääkö vaan kohteliasta pyytämällä jäämään, vai...
Vierailija kirjoitti:
Äh, kirjoitin tän jo kerran mutta kone hävitti tekstin... parhaassa ystävässäni ärsyttää se, että hän ei ilmeisesti kykene iloitsemaan puolestani. Hän ei myöskään koskaan kehu minua mistään. Jos esimerkiksi minulla on uusi kampaus, joka on omasta mielestäni onnistunut ja jota muut tutut ovat kaikki kehuneet, ystäväni ei sano mitään. Tämä ei johdu siitä ettei hän huomaisi, katsoo kyllä jo ovella hiuksiani jotenkin vihaisesti kulmien alta. Jos taas tukasta onkin tullut ihan karsea, siitä hän huomauttaa oikein mielellään samalla hymyillen... sitten jos itse tulee mainittua että kävin kampaajalla, vastaus on tosi äkäinen "joo huomasin! TOSI KIVA!!". Ja tämä koskee siis kaikkea, vaatteita, poikaystävää, lomamatkoja, kotia... Jos mainitsen, että joku reissu meni kivasti, niin vastaus on yksisanainen tuhahdus. Jos taas sanon että menipä kaikki kamalasti, niin kaveri näyttää heti iloiselta ja juttua riittää!
Enkä siis ole mikään kehujen kerjääjä, mutta vuosien ystävyyden jälkeen tätä ei vaan voi olla huomaamatta. En ole myöskään mikään instassa itseään esittelevä pissis, jolla on jatkuvasti uusia vaatteita ja reissaa ulkomailla 10 kertaa vuoteen, vaan ihan tavallinen, aika vähävarainen enkä mitenkään erityisen kaunis nainen. Ei siis pitäisi olla mitään syytä kateuteen ainakaan! Eniten ärsyttää se että nakertaahan se vähän itsetuntoa ajan kanssa, jos läheisimmällä ystävälläni ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa minusta (mutta huonoa kyllä).
Miksi naisilla on ylipäänsä tuo kuvio, että taputellaan toisia selkään joka helkkarin asiasta ja kehutaan ja pönkitetään toisia ringissä? Miksi miesten ei tarvitse kommentoida toisilleen, että upea kampaus sulla Risto ja ihanaa että olet alkanut käydä lenkillä? :D
Sitten yhteisen kehuhetken jälkeen kun porukka hajoaa, naiset tarttuvat puhelimiinsa ja soittelevat kahden kesken että miten ne Mirjamin asiat on oikeasti ihan perseellään ja kauhee se mekkokin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan tyhmä juttu, ja siis ymmärrän itsekin miten hömöä on antaa tällaisen häiritä hyvässä ystävässä. Syödessään hän maiskuttaa äänekkäästi suu auki kieli näkyen ja hyvin usein vielä päälle hymisee kovaäänisesti että mmmmm, mmmmmm, namnamnam, mmmmm. Noin pontevaa ja äänekästä maiskuttamista en ole koskaan kohdannut missään muualla.
Mun kaverilla oli tapana huutaa vanhalle mummullensa (nyt jo edesmenneelle). Olin aivan järkyttynyt. Esimerkiksi mummu tulee hissukseen huoneestaan tervehtimään niin tämä kaveri alkoi kurkkutorvi suorana huutamaan mummolleen (oli kuulemma huono kuulo) että menee takaisin huoneeseensa. :/ Olin tuolloin aika nuori enkä shokiltani osannut sanoa kaverille mitään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä haluaa, että urheiltaisiin yhdessä...huono idea!Hän on monesti koettanut varata minua viikon aikana jo etukäteen, eli sitoa minut aikatauluihinsa ja sotkea ne. En toimi näin, liikun silloin, kun siltä tuntuu (fiiliksen mukaan innolla), en voi odottaa sitä, että milloin ystävä jaksaa lähteä liikkumaan ja milloin hänelle sopisi. Useasti motivaatio on pilattu näin, tai valitetaan urheilun aikana vaan, yksin ollessa kukaan ei valita . Tarvitsen kaverin, joka haluaa oikeasti liikkua, ei sitä joka tulee pilaamaan aikataulut ja suorituksen.
Komppaan tätä. Kun pitää omista suunnitelmista kiinni, niin ei tarvitse odotella turhaan, tai vaihtoehtoisesti mennä toisen aikataulun mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans kaveri joka puhuu tosi paljon puhelimessa. Siis sama mitä joku tuossa kertoi, mut ei niin kovin tuttu, että hyvin tunnettaisi. Oo siinä sitten kylässä kun toinen on jo ikuisuuden höpöttänyt puhelimeen. En oikein tiedä, onko se ajattelemattomuutta, vai yrittääkö vihjata että voisit jo lähteä. Sit kun lähtee, kun ei jaksa istua tyhjänpanttina tai muuten, saattaa ihmetellä, että älä nyt vielä lähde. Kun en tosiaan tiedä, esittääkö vaan kohteliasta pyytämällä jäämään, vai...
Tuo ei oo kivaa. Tunnttu tunne mennä kylään, kun toinen roikkuu puhelimessa aina kiinni (se on sen tärkein esine :D) , ja on tullut välillä mietittyä, että johtuuko se minusta, vai eikö seura kelpaa. Puhelimen rämppäys on muutenkin epäkohteliasta. Miksi kutsua kylään, jos ei ole paikalla läsnä.
ytytrytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, kirjoitin tän jo kerran mutta kone hävitti tekstin... parhaassa ystävässäni ärsyttää se, että hän ei ilmeisesti kykene iloitsemaan puolestani. Hän ei myöskään koskaan kehu minua mistään. Jos esimerkiksi minulla on uusi kampaus, joka on omasta mielestäni onnistunut ja jota muut tutut ovat kaikki kehuneet, ystäväni ei sano mitään. Tämä ei johdu siitä ettei hän huomaisi, katsoo kyllä jo ovella hiuksiani jotenkin vihaisesti kulmien alta. Jos taas tukasta onkin tullut ihan karsea, siitä hän huomauttaa oikein mielellään samalla hymyillen... sitten jos itse tulee mainittua että kävin kampaajalla, vastaus on tosi äkäinen "joo huomasin! TOSI KIVA!!". Ja tämä koskee siis kaikkea, vaatteita, poikaystävää, lomamatkoja, kotia... Jos mainitsen, että joku reissu meni kivasti, niin vastaus on yksisanainen tuhahdus. Jos taas sanon että menipä kaikki kamalasti, niin kaveri näyttää heti iloiselta ja juttua riittää!
Enkä siis ole mikään kehujen kerjääjä, mutta vuosien ystävyyden jälkeen tätä ei vaan voi olla huomaamatta. En ole myöskään mikään instassa itseään esittelevä pissis, jolla on jatkuvasti uusia vaatteita ja reissaa ulkomailla 10 kertaa vuoteen, vaan ihan tavallinen, aika vähävarainen enkä mitenkään erityisen kaunis nainen. Ei siis pitäisi olla mitään syytä kateuteen ainakaan! Eniten ärsyttää se että nakertaahan se vähän itsetuntoa ajan kanssa, jos läheisimmällä ystävälläni ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa minusta (mutta huonoa kyllä).
Miksi naisilla on ylipäänsä tuo kuvio, että taputellaan toisia selkään joka helkkarin asiasta ja kehutaan ja pönkitetään toisia ringissä? Miksi miesten ei tarvitse kommentoida toisilleen, että upea kampaus sulla Risto ja ihanaa että olet alkanut käydä lenkillä? :D
Sitten yhteisen kehuhetken jälkeen kun porukka hajoaa, naiset tarttuvat puhelimiinsa ja soittelevat kahden kesken että miten ne Mirjamin asiat on oikeasti ihan perseellään ja kauhee se mekkokin...
No mä en hauku ystävien ulkonäköä ikinä, pöllömpikin tietää, että se on toista alentavaa. Ainut milloin on tullut puhuttua selän takana, on ollut kaveri joka kuvitteli, että muut hoitavat hänen muutot yms. pois alta, ja omaa laiskuuttaan palvelutti sitten muita. Siinä rasittuu jossain vaiheessa itsekkin, jos toinen hyväksikäyttää, eikä tajua sitä itsekkään. Toinen juttu on myös epäterveellinen syöminen, että sairastuu sen vuoksi, ja sitten tapahtuu sitä hyysäämistä, kunnes sille tekee itse pisteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä minua nyt niin kamalasti ärsytä, mutta kiinnostaa tietää mitä muut ajattelevat. Yksi ystäväni vieraana ollessaan pyytää tarjottavia. Esim kysyy voidaanko ottaa oluet tai lasi viiniä tai voiko ottaa lisää ruokaa jne. Olenko itse vain liian kohtelias, kun en itse kyllä tekisi vieraana ollessani moisia ehdotuksia, vaan odotan kyllä aina, että jotain tarjotaan isäntien aloitteesta. Tarjoamme kyllä vieraille ruokaa ja juomaa ihan mielellään, siitä ei ole kyse, vaan nuo "pyynnöt" ovat usein tulleet ennen kuin olemme ehtineet sitä viinipulloa ottaa esiin. Esim ruokailu on alkanut, mutta syystä tai toisesta sen viinin hakeminen on viivästynyt. Tai ruokaa on pyydetty lisää, ennen kuin olemme ehtineet mainita, haluaako lisää. Mitenkään törkeä tämä ystävä ei kyllä ole, vaan kohteliaasti nämä pyynnöt noin niinkuin muuten esittää.
meillä tehdään kaveriporukassa niin, että jo alkuun sanotaan, että lisää saa ottaa, kun on syönyt.
Ei tarvitse puolin eikä toisin sitten kärvistellä onko saanut luvan ja mihin....
Ihan ok tapa tuokin varmasti on. Itse olen vain tottunut, että kun ruokaillaan "vieraiden" kesken, olisi jotenkin peruskohteliaisuutta että kun ensimmäinen kierros on syöty, niin sitten tarjotaan lisää emännän toimesta. Tämäkin toki riippuu vähän tilanteesta. Jos pöydässä monta ruoka-astiaa kiertää ruokailijoiden kesken, niin silloin on luonnollista ottaa useita kertoja ilman mitään erillisiä mainintoja asiasta. Mutta jos kyseessä on muunlainen tilanne, niin silloin ajattelen, että seurassa ruokaillessa odotetaan, että kaikki ovat ensimmäisen annoksen syöneet, ja sitten tarjottaessa otetaan lisää. Ajattelen nyt siis tilannetta, että ystävien tai sukulaisten kesken on kokoonnuttu syömään, jolloin tilanne on vähän eri kuin perusarki-illan ateria perheen kesken. Mutta eipä tämä etiketti nyt ollut niinkään alkuperäisen viestini pointti, enkä edes sinänsä mitään tarkkaa ja muodollista sääntöjen noudattamista kannata. Kuitenkin koen hiukan erikoiseksi, että vieraana ollessa pyydetään asioita ennen kuin niitä on ehditty tarjoamaan. Tosiaan mielelläni kyllä sinänsä tarjoan.
Riippuu ruokailusta, kerran olimme syömässä ystäien luona ja siellä oli tehty oikea illallinen, ei tullut mieleenkän pyytää lisää - mentiin pitkän kaavan kautta, mutta hyvien ystävien luona ei välitetä turhista etiketeistä - voi olla oma itsensä.
Frendilläni on tapana vihjata jo etukäteen, että ruokatarjoilu olisi syytä järjestää. Mainittakoon, että hän pitää itseään hyvin ovelana ohjailijana. "Voisitko laittaa sitä sun sitäjatätä, kun se on niin hyvää enkä saa sitä muualla". No, mikäs siinä. Hänen kotonaan aikaa vietettäessä mennään yhdessä kauppaan ja ostetaan sieltä kumpikin omalla kustannuksella valmisruuat.
Tuttavapariskunta on usein tulossa kylään, kysyvät jo monta päivää etukäteen että käykö x päivänä klo x. Kuitenkin joka kerta käy niin, että sovittuna kellonaikana heitä ei kuulukaan ja sitten muutaman tunnin kuluttua tulee tekstari että joo ei tultukaan, koska oli huono sää/hyvä sää/väsy/päänsärkyä/mitä vaan. Se on tosi ärsyttävä tyyli, en osaa olla rennosti jos tiedän että joku on (ehkä) tulossa.
Ihan kuin nainen, jonka tunnen.
Ei saa käyttää hänen Iittala Esence lasejaan, etten riko. Ovat siis tarkoitettu hänen paremmille vierailleen. Minä en tosin kuulu näihin parempiin vieraisiin :)
Pyydetään kaveri mukaan shoppailemaan, jätetään minut kolmanneksi pyöräksi ja lähdetään tämän kutsutun kanssa omille teilleen siellä kaupassa....
Pyytää ulkomailta milloin mitäkin, kun tuo, niin maksua ei saa. Vedättää maksun niin, että pyytää ensin ulos syömään ja lupaa maksaa ja kun on syöty niin vähentää velkansa "tarjotusta" ruuasta. Tässä olen jatkossa fiksumpi...loppuu se kusettaminen. En yksinkertaisesti enää tuo hänelle mitään! Valehtelen sujuvasti, että en muka löytänyt.
Kun tuo jotain tuliaista tai jopa lahjaa, niin hintalaput on kiinni, jotta näkisin, kuinka halvalla on päässyt. Kierrättää saamansa lahjat ulospäin ominaan tietysti. Eli jos ei pidä esim saamastaan KostaBodan lasista niin antaa omanaan sen eteenpäin, että katsokaa kuinka kalliin lahjan olen antanut...tämä ei siis koske minua. Minulle ei noita KostaBodan hirvityksiä jaella, koska en ole niiden arvoinen...tietenkään.
Lupaa hoitaa matkajärjestelyt ja sitten soittaa kyllä heti seuraavalla viikolla perään, ettei ehdikään ja nyt on jonkun heti hoidettava homma. Matkalla muistaa kyllä ottaa pisteet tehdystä työstä.
Osti viimeksi hulluilta päiviltä isoja kylpypyyhkeitä, että varmasti hänen "paksummatkin" vieraansa mahtuvat niihin (itse on 150 ja painaa lähes 100kg)
En kyllä ymmärrä, miksi katson tuollaista kaveria?
Jotain on kyllä molemmilla päässä vialla, kun hän tekee noin ja minä siedän :)