Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua

Mistä vetoa, että  tämä ketju on kohta apinoituna  jommassa kummassa iltapäivälehdessä? :D

Hyvä ystäväni joka on kaikin puolin mukava ja ihana ei koskaan muista mistä ollaan puhuttu ja kenen kanssa. Rupeaa puhumaan kun hänen siskonsa antoi hänelle sellaisen vinkin ja toinen kaveri tekee näin ja näin. Hänellä menee ihmiset sekaisin. Olin antanut hänelle neuvoja jotka liittyvät työhöni ja hän muisti saaneensa neuvot siskoltaan ja jakoi niitä nyt minulle. Koskaan ei muista, että minä olisin antanut hänelle vinkkejä ym. Tosin voi olla, että sitten siskolleen ja muille kavereilleen puhuu saaneensa minulta jotain neuvoja ym. jotka on saanut sitten taas muilta kavereiltaan.:-)

Äärimmäinen nuukuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä pienet asiat ystävässäsi järkyttävät/hämmentävät sinua? Pureskeleeko ystäväsi avoimesti varpaankynsiään? Hukkaako hän lainaamasi tavarat? Selittääkö hän samat asiat sataan kertaan? Kerätään kokemuksia tänne. Yläpeukku = ärsyttäisi minuakin, alapeukku = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa.

Opiskeluajoilta tuttu ystäväni tuli ensimmäistä kertaa vuosiin käymään luonani ja viipyi pari päivää. Yllätyin siitä, miten ystäväni odotti passaamista eikä laittanut tikkuakaan ristiin vaikka pyysin osallistumaan esimerkiksi yhteisten astioiden tiskaamiseen jne. Jos itse olen vieraana jossain, kysyn kyllä voinko jotenkin auttaa esim. aamupalan laitossa tms. Kun pyysin apua ruoanlaiton kanssa ja pyysin ystävääni ruotimaan kypsän uunilohen (josta sitten valmistaisin kastiketta), hän meni vakavaksi ja sanoi, ettei ole koskaan ruotinut uunilohta. Järkytyin, sillä ainakin mulle kypsän kalan ruotiminen (siis ihan sellaisen jo pitkälle käsitellyn) on aika perustaito...(varsinkin kun ystäväni on lähemmäs kolmekymppinen).

Ja mun mielestä on ihan perustaito, että kalasta poistetaan ruodot ennen kypsennystä. No, olenkin jo yli kolmekymppinen, eli vähän niinkuin nextillä levelillä noissa perustaidoissa...

Voi nyt elämä. Minä toisaalta ymmärrän, että jos kypsästä kalasta tehdään vielä kastike, niin luultavasti on helpompi ruotia se kala vasta kypsänä samalla, kun sen kastiketta varten (luultavasti) silppuaa/paloittelee. Muuten jos pelkän uunilohen tekee, ruotimisen tekisin ennen kypsennystä. Uunilohesta kun sitten yleensä otetaan isompia paloja lautaselle.

Mutta että aikuinen ihminen ei osaa poistaa kypsästä kalasta ruotoja? Ei luulisi olevan vaikeaa... Meillä kyllä vanhemmat opetti tuon taidon. No ei siinä, on noita ihmisiä tavattu, mutta ne oli kyllä silloin lähinnä alaikäisenä. Aikuiset on kyllä selvinneet ruokansa kanssa ilman apua tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja muistanpa kerran, kun eräällä pienen yksityisen päikyn keittiöllä työskennellessäni laitoin lapsille uunikalaa lautasille, että sehän oli samperi ruotoja täynnä! Olivat siis isolla keittiöllä (josta valmis ruoka tuli meille) olettaneet, että minä ruodin sen kypsän kalan.

Että koulukuntia on monia..

Anteeksi jos joku tästä vetää kurpitsan nenään, mutta alkaa jo syödä tämä "ruotiminen" muuten ihan hauskassa ketjussa!

Minulla on eräs ystävä, muttan hän ei näytä "heikkoa/haavoittuvaa" puoltaan itsessään. Kaikki on hänellä täydellistä: oma asunto, mies, rahaa jne. Mutta en siis tiedä esim. Mitä hän pelkää, mikä häntä kaduttaa yms. Olen tuntenut hänet 15 vuotta, enkä edelleenkään tiedä hänestä yhtään mitään. Onko muita samanlaisia ystäviä teillä?

Se että puututaan jokaikiseen asiaan ja mielipiteeseen, tuodaan oma mielipide AINA esiin ja "vähätellään" muita vaikka myös itse syyllistyy tyhmyyteen ym mielipiteisiin mitä ei välttämättä olla ajateltu loppuun. Vittu että vituttaa!!

En minäkään aina viisastele toiselle ja ala kyseenalaistamaan milloin mitäkin. Hänellä saa olla mielipide ja oma tahto, mutta auta armias jos mä nouduatan omaa tahtoani enkä tee tai lähde johonkin hänen kanssaan niin alkaa pikkarit menemään rullalle hänellä, täh!?

Hyvä esimerkki: jos pyydän häntä lähtemään ulos viettämään iltaa niin kieltäytyy 9 kertaa kymmenestä, jos minä taas kieltäydyn edes kerran alkaa ivailu ja viisastelu. En mäkään ala vittuilee ja mussuttaa silloin kun hän ei halua lähteä.

Tanan narsisti

Eräs naispuolinen ystäväni on jotenkin todella ällöttävä. Piereskelee kovaan ääneen vessassa, jättää pönttöön jarrutusjäljet, röyhtäilee jne. Ja huomasin nämä piirteet hänessä pikkuhiljaa, oikeastaan vasta ensimmäisen kerran silloin, kun hän yöpyi meillä kokonaisen viikonlopun. Ei tee enää oikein mieli edes hengailla hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs naispuolinen ystäväni on jotenkin todella ällöttävä. Piereskelee kovaan ääneen vessassa, jättää pönttöön jarrutusjäljet, röyhtäilee jne. Ja huomasin nämä piirteet hänessä pikkuhiljaa, oikeastaan vasta ensimmäisen kerran silloin, kun hän yöpyi meillä kokonaisen viikonlopun. Ei tee enää oikein mieli edes hengailla hänen kanssaan.

Tolla logiikalla sun kuuluis olla täysin ystävätön, ihan yksin siis.

Tyrkyttää terveystuotteita jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on joka alan expertti, tosin ikä tuntuu onneksi laimentavan tätä piirrettä pikkuhiljaa. Jos kerron lukeneeni mielenkiintoisen kirjan vaikkapa viikingeistä, ja miten näiden kypärissä ei vastoin yleistä harhaluuloa ollutkaan sarvia, alkaa hän jankkaamaan: "No mutta mun katsomassani dokumentissa niillä oli, niin ei voi kyllä olla totta toi sun väite".

Vaikka joku aiheeseen oikeasti perehtynyt asiantuntija sanoisi jotain, niin kyllähän ystäväni tietää paremmin, kun katsoi vuonna 2004 dokkarin aiheesta.

Varo vaan, kokemukseni mukaan, kun tulee ikääl isää, niin tuo tietomäärä vaan kasvaa. Kälyni on juuri tuollainen ja veljeni sanookin, ettei tarvitse tietokonetta, kun vaimo korvaa sen.

Mulla ns. ystävä haluaa lähteä kanssani johonkin konserttiin ja pyytää minua netistä ostamaan liput: hän maksaa aina vain lipun hinnan, mutta ei muita kuluja.

Halusi pitää meille rapujuhlat ja pyysi tuomaan tuliaisiksi rapuveitsiä: ei sitten mitään halpoja:DDDDDDD

Hän ei lajittele jätteitä, heittää välillä jopa roskia luontoon, ei osta kirpputoreilta eivätkä ympäristöasiat muutenkaan kiinnosta häntä juurikaan - ainakaan vielä; Toivottavasti jatkossa on toisin...

Ystäväni kyselee kuulumisiani ja kun vastaan, alkaakin puhua päälleni jo jostain muusta asiasta tai alkaa lepertelemään koiralleen niin ettei kuuntele mitä puhun. Onko tämä merkki siitä että juttuni ei kiinnosta? Olen sit jättänyt kesken eikä juttu koskaan jatku. En nyt tarkoita mitään pitkiä vastauksia..

Yksi ystävä aina kyläillessään tutkii perheemme kalenteria ja kuulustelee mitä, miksi ja kenen kanssa ym.. Viimeksi piilotimme kalenterin mutta hän silti löysi sen ja kävi läpi.

Yks peruu aina tapaamisemme tyhmien syiden takia. Ei jaksa tai pitääkin käydä kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^jatkan vielä, että toinen kaveri laittoi facebookiin kuvan vastasyntyneestä vauvasta, siten että vauvan rannekkeessa näkyi sosiaaliturvatunnus. Voihan olla että mitään ei olisi tapahtunut, mutta identiteettivarkaudet ovat niin nykypäivää että katsoin parhaaksi kertoa hänelle että joku voi käyttää sotua väärin, ja hän sitten poistikin kuvan. Mutta vähän ihmetyttää, että hän edes laittoi tuollaisen kuvan. Tietysti synnytyksen jälkeen uupuneena ei ehkä ajattelukyky ole aina parhaimmillaan, en tiedä kun ei ole kokemusta.

Sairaalat eivät jaa sosiaaliturvatunnuksia, sen tekee kela kun lapsi on rekisteröity nimellään järjestelmiin.

Lapsella ei tarvitse olla vielä virallista nimeä ennen sosiaalitunnuksen saamista. Lapsi saa hetun parin päivän sisällä syntymästään. Mutta synnytyksen jälkeen rannekkeessa on yleensä se väliaikainen tunnus.

OT. Nykyään ainakin osassa synnytyssairaaloissa vastasyntynyt saa suoraan pysyvän sosiaaliturvatunnuksen. Eli saattoipa vaikka olla vauvan oma sotu.

Facebookissa parin puolitutun päivitykset ovat aiheuttaneet hämmästystä. Toinen joutui lopettamaan koiransa sairauden takia ja hän latasi useamman kuvan, missä hän itki, mies itki ja missä koira oli kuoleena. Oli jotenkin mautonta, vaikka ymmärränkin surun. Toiselta kaverilta kuoli iäkäs vanhempi ja hän puolestaan latasi kuvia hautajaisista eli arkusta, surevista ihmisistä, kukista, tarjoilusta ym. Tämäkin oli tosi hämmentävää, sillä hautajaiskuvat eivät mielestäni kuulu Facebookiin ja niitä ei ole kiva katsella.

Päällepuhumisesta: Oon huomannut, että jotkut kyselevät, miltä tuntuu, vain jotta pääsevät sitten itse vuodattamaan omat tunteensa toisen päälle.

Kerrankin olin kahvilla yhden tyypin kanssa, joka yleensä puhuu paljon enemmän kuin minä, sitten kuitenkin halusin selittää jonkun jutun ja oikeasti kaveri keskeytti minut ainakin neljä kertaa, koska vaan tuli mieleen joku oma juttu. Kertoi siis neljä tarinaa minun tarinani väliin!

Kun häneltä kysyy vaikkapa että miten menee uuden miesystävän kanssa, niin kertomus alkaa jostain parin viikon tai ehkä kuukauden takaa. Vaikka olisin ne vanhat jutut jo kuullut niin parempi kerrata. Ja tarina etenee hyvin hitaasti, koska täytyy kertoa missä käytiin kahvilla, ketä muita siellä oli, millainen ilma oli, kuka sattui soittamaan silloin ja mitä se mies sanoi siihen ja tähän asiaan jne. Se on todella uuvuttavaa, oikeasti olisin ollut tyytyväinen ihan vaan pikaiseen tilannekatsaukseen.

Tosi huoliteltu ja persoonallisesti laittautuva ystäväni asuu keskellä kaatopaikkaa. Ei ikinä uskoisi sitä sotkun ja tavaran määrää, jos ei olisi hänen luonaan useamman kerran käynyt!

Ystävä aivan tahallaan haalii liikaa menoja, työvuoroja, harrastuksia jnejne ja sitten valittaa kun on aivan poikki, eikä jaksa tehdä lapsensa kanssa mitään, saati puolison tai ystävien. Hänellä on niin paljon tekemistä, ettei ehdi edes syödä ja nukkua. Siis todella kokoajan menossa minuuttiaikataululla. Syö ylirasituksesta johtuviin sydänoireisiin lääkkeitä. Sitten puhuu minulle kun pitäisi saada toinen lapsi, mökki ja omakotitalo. Pelkään oikeasti että hän kuolee sydänkohtaukseen tuolla menolla, vaikka onkin nuori.

Kaverini (nainen) puhuu inhottavaan sävyyn muista naisista, valittaa esim. työpaikkansa "keski-ikäisten ämmien" tekemisistä. Tuntuu epämiellyttävältä kuunnella tuollaisia puheita ja myös alkoi mietityttää enemmän siinä vaiheessa kun hän sai tyttären.