Onko kukaan eronnut pitkästä suhteesta ihan ok -kumppanin kanssa ja löytänyt paremman tilalle?

Ymmärrän kyllä huonosta suhteesta lähtemisen ja toivoisinkin, että jotkut kaveripiirini pariskunnat tajuaisivat erota. Niillä ihmisillä olisi ihan oikeasti parempi olla muiden kanssa, koska alusta asti ollut hankalaa...

Mutta jos on hankkinut jo kolme lasta suhteeseen joka on ihan hyvä, niin miettisin lähtemistä tarkasti. Kyllä toisessa on jotain todella hyvää ollut, kun on monta lastakin hänen kanssaan hankkinut. Voisiko jonkinlainen tauko tulla kuuloonkaan? Että saisit hengähtää miehestäsi ja katsoa alatko ikävöimään häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta miksi kaikki olettavat, että ap jäisi yksinhuoltajaksi?

AP voi aina tehdä Sami Minkkiset ja häippäistä uuden uljaan kumppanin luo: jättää puolison ja lapset ja kirjoittaa asiasta blogin. Miettiä blogissa, että ehkä ne lapset voi muutaman vuoden päästä tulla yökylään?

Erosin näennäisesti hyvästä miehestä. Ulkopuoliset ainakin ajattelivat näin. Mieheni kävi työssä, hoiti lapsia ja muiden silmin meillä oli hauskaa yhdessä. 

Totuus: mies kyllä oli läsnä kotona lasten kanssa, mutta ei juurikaan tehnyt heidän kanssaan mitään. Ei myöskään useinkaan auttanut kotitöissä. Me nauroimme paljon. Mutta todellisuudessa tämä toisen seurassa viihtyminen on enemmän kaveruutta kuin parisuhdetta. Parisuhteeseen kuuluvaa intohimoa meillä ei ollut enää vuosiin. Lisäksi mies joi iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja valvoi yöt. Kävi päivällä töissä ja nuokkui lasten ollessa valveilla iltaisin. 

Vaihdoin sitten ukon parempaan. Olen erittäin onnellinen nykyisessä parisuhteessani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapseton niin kyllä, mutta jos ja kun monilla on jo lapsia jopa useampia niin ei välttämättä kannata erota.

Eikös kaikki nyt oikeasti tiedä mitä noin yleisesti yh-äideistä ajatellaan ? Vaikka ei saisi leimata kaikkia joidenkin tiettyjen takia mutta niin vaan helposti käy. Hyviäkin yh-äitejä on mutta aika vähän.

Eivät ole kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto koskaan, mutta joku tyytyy mutta sitä se on tyytymistä ja jos parempi ilmaantuu niin katoaa aika nopeasti.

On realistista ymmärtää kysynnän ja tarjonnan laki

Nykyisin harva lähivanhempi on yh, yleisempää on yhteishuolto sekä vuoroviikkoilu. Tarkistapa hieman käsitystäsi, ne ovat 1970-luvulta ja haiskahtavat ummentuneelle.

Minä en ajattele mikä huoltajuusmuoto yksin lasta taluttavalla ihmisellä on, enemmän merkkaa kokonaisuus.

Epäonnistujat voivat tuunata ja muokata todellisuutta ihan miten haluavat se häviäjille suotakoon.

Siis minä erosin 27v 6 vuoden avioliitosta josta kaksi lasta. Löysin aivan täydellisen kumppanin aika nopeasti ja en ainakaan itse ole kokenut uusioperhe elämää raskaana.. uuden miehen perhekin on ottanut minut ja lapset avosylin vastaan. Samoin exä. Onneksi erosin! Nyt on helpottanut ja onnellinen fiilis :)

Ja tarkoitukseni ei ollut edes etsiä ketään.

Up

Olisiko sitten mahdollista, että enemmin kuin että lähdet siitä, että hylkäät kumppanin, niin aloittaisit siitä, että korjaatte suhdettane ja  keskustelisit sen miehen kanssa tuntemuksistasi ja toiveistasi? 

Vierailija kirjoitti:

Intohimoinen Adonis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkympinkriisiä kai... Lapsia kolme ja suhdetta jo 13 vuotta takana.

Ero ollut mielessä, koska tuntuu, että mikään tuossa miehessä ei vastaa niitä toiveita, mitä mulla on kumppanille. On kuitenkin hyvä mies, puoliso ja isä. Toivoisin kuitenkin aktiivisempaa ja vahvempaa miestä rinnalleni sekä lisää intohimoa. Mieheni on passiivinen nörttityyppi, insinööri ja urheilun välttelijä.

Eroaminen näillä perusteilla olisi varmasti tyhmää ja itsekästä. Mutta kiinnostaa silti kuulla, onko joku oikeasti löytänyt sen unelmiensa kumppanin erottuaan ihan hyvästä kumppanista?

On. Monikin. Aktiivisia, urheilullisia, hyvännäköisiä, -kroppaisia, nuorempia, älykkäämpiä ja varakkaimpia miehiä on maailma pullollaan vain odottamassa sitä hetkeä, että joku kolmen lapsen äippä ymmärtää erota nykyisestä miehestään ja hakee heidät pois.

Ei ole pakko olla ilkeä. AP

Ehkä senkin voi kokea vähän ilkeänä puhua partnereista kuin jostain Guccin laukusta, ts kauppatavarana...